http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/pg/ala-haivala/vankinav.pdfSirkka Arosalo tutkiessaan poliittisen väkivallan yhteiskunnallisia edellytyksiä on tullut siihen johtopäätökseen, että Suomen sisällissodassa valkoisen väkivallan kohteena oli poliittinen työväenliike.
Hän on tutkinut punaisen ja valkoisen Suomen alueella tapahtuneita molempien osapuolien suorittamia väkivaltaisuuksia. Hänen tutkimustulosten mukaan valkoinen väkivalta oli voimakkaammillaan niillä alueilla, joissa sosialidemokratian kannatusluvut olivat olleet perinteisesti korkeat ja järjestäytyminen ja äänestysaktiivisuus korkea.
Valkoinen väkivalta oli korkea myös siellä, missä ei ollut tapahtunut punaisten väkivallantekoja.
Kyse ei hänen mukaansa ollut kostosta, vaan hän luonnehtii ilmiötä termillä strateginen repressio. Tällaisen valikoivan väkivallan avulla valkoinen osapuoli kykeni vahvistamaan asemiaan suhteessa punaiseen osapuoleen.462
Jos luemme väkivaltaan kuuluvaksi myös vapaudenriistot eli vankeustuomiot, on Oulu erittäin hyvä esimerkki tällaisen strategisen repression harjoittamisesta. Myös Jukka Kekkonen on päätynyt samansuuntaiseen tulokseen valkoisten oikeudenkäytön poliittisen puhdistuksen luonteesta. Kekkonen toteaa:
Rikosoikeudellisen syyllisyyden rinnalle ja ohikin henkilön vaarallisuuden arvioinnissa nostettiin hänen sitoutumisensa työväenliikkeeseen. 463
Sivu 106