1918 Vapaus tai kansalaissota

Perinnekertomus ei ole oikein koskaan mielestäni kovin tarkkaa, kyllä siihen pitää suhtautua hartaalla epäluulolla. Olipa kyse mistä asiasta tahansa. Tarinat ovat tarinoita. Oliko Tahko ampumassa ihmisiä sairasvuoteeseen.....saattoi olla ja yhtä hyvin saattoi olla olematta. Ei ole ainakaan tainnut olla vaatimassa kunniaa tuosta uroteosta itselleen.....

Jossain jutussa vilahti punainen murhamies, joka vältti kuolemantuomion ja loi myöhemmin uran työväenliikkeen osuustoiminnassa. Ohhoijjaa. Mitähän tuostakin nyt sanoisi oikein huolella.

Tämä -18 hautojen pömistely Suomessa mennä porskii aika vanhoja latujaan. Mielestäni liian vähälle huomiolle jää punainen terrori. Joo, numerot ovat pienemmät, mutta kyllä sillä toiminnalla käynnistettiin tämä perkeleenkone, joka saatiin vasta kesäkuuhun tultaessa tyhjäkäynnille, joka sekin oli vain tyhjäkäyntiä vaatien tuhansia uhreja per kuukausi aina syyskuulle saakka.

Vallankumouksen etujoukko mennä leppasi lippahivoon Venäjälle mukanaan viljalti ryöstösaalista ja vastuunkantaminen heivattiin pari porrasta alaspäin. Todellisia Johtajia siis.
 
Turhaan korjasin aamun tekstiäni! Turun Yliopiston professorin Jussi T Lappalaisen mukaan uhreja oli siis 13. Hänellä lähteenä on Valtiorikosoikeuden raportti sekä 11.3.1918 laadittu päiväkirjamerkintä. Kuolleiden kotipaikkakunnatkin on tiedossa eli 50 % kasvanut uhrimäärä lienee tarua. Kuhmoisten Suojeluskunnan ja Lotta Svärd-järjestön historiikit kirjoitettiin tosiaan vasta tällä vuosituhannella perustuen muistitietoon ja paikkakunnalla eläneisiin tarinoihin.

Vietin tällä isovanhempieni kotipaikkakunnalla kaikki kesät 15-vuotiaaksi asti ja muistan hyvin Hans Kalmin sekä "Kuhmoisten pirut" näistä kertomuksista. Tahko Pihkala joutui tähän mukaan luultavasti siksi, että entinen näkyvä suojeluskuntalainen oli punaisten kertomusten keruuaikana usein TV:ssä, nyt urheilumiehenä. Itse en muista häntä koskaan mainitun verityön tekijänä. Muistaisin varmasti itekin innokkaana urheilumiehenä, jos olisi.
Mikä valtiorikosoikeuden raportti?
(Ei kai näitä siellä ole käsitelty)

Mikähän oli Ylikankaan-tie tampereelle kirjan lähde tälle?
(Radiojuttu oli siis ko. kirjasta)

Meidän paikallinen suojeluskuntapäällikkö oli Kalmin ja Pihkalan pataljoonassa..
 
Viimeksi muokattu:
Perinnekertomus ei ole oikein koskaan mielestäni kovin tarkkaa, kyllä siihen pitää suhtautua hartaalla epäluulolla. Olipa kyse mistä asiasta tahansa. Tarinat ovat tarinoita. Oliko Tahko ampumassa ihmisiä sairasvuoteeseen.....saattoi olla ja yhtä hyvin saattoi olla olematta. Ei ole ainakaan tainnut olla vaatimassa kunniaa tuosta uroteosta itselleen.....

Jossain jutussa vilahti punainen murhamies, joka vältti kuolemantuomion ja loi myöhemmin uran työväenliikkeen osuustoiminnassa. Ohhoijjaa. Mitähän tuostakin nyt sanoisi oikein huolella.

Tämä -18 hautojen pömistely Suomessa mennä porskii aika vanhoja latujaan. Mielestäni liian vähälle huomiolle jää punainen terrori. Joo, numerot ovat pienemmät, mutta kyllä sillä toiminnalla käynnistettiin tämä perkeleenkone, joka saatiin vasta kesäkuuhun tultaessa tyhjäkäynnille, joka sekin oli vain tyhjäkäyntiä vaatien tuhansia uhreja per kuukausi aina syyskuulle saakka.

Vallankumouksen etujoukko mennä leppasi lippahivoon Venäjälle mukanaan viljalti ryöstösaalista ja vastuunkantaminen heivattiin pari porrasta alaspäin. Todellisia Johtajia siis.

Siinä on ilmeisesti vähän sen suuntaista ajatusta että kun punaisista vastasivat teoista hengellään niin syylliset kuin valtava joukko syyttömiäkin niin teot on jollain tasolla sovitettu.

JaJa olisivat ne johtajatkin päässeet usein paljon helpommalla jos olisivat saaneet kuulan kalloon heti Suomessa. Neukkulassa 30-luvulla koettu käsittely oli sekin varsin karua kertomaa. Useimmissa tapauksissa oineus kyllä tapahtui.
 
Perinnekertomus ei ole oikein koskaan mielestäni kovin tarkkaa, kyllä siihen pitää suhtautua hartaalla epäluulolla. Olipa kyse mistä asiasta tahansa. Tarinat ovat tarinoita. Oliko Tahko ampumassa ihmisiä sairasvuoteeseen.....saattoi olla ja yhtä hyvin saattoi olla olematta. Ei ole ainakaan tainnut olla vaatimassa kunniaa tuosta uroteosta itselleen.....

Perinnekertomukset on hyviä lähtökohtia selvittää asioiden todenperäisyyttä nykypäivänä saatavilla olevista lähteistä.
Molemman osapuolen tuotoksiin pitää suhtautua skeptisyydellä, mutta kyllä molempia osapuolia tutkimalla jonkinlaisen kuvan tapahtumista saa aikaiseksi.

Oliko Tahko mukana vai ei, joku tietää, ehkä.
Harva ampuja on ollut vaatimassa kunniaa itselleen, tiedätkö jonkun?
 
Perinnekertomukset on hyviä lähtökohtia selvittää asioiden todenperäisyyttä nykypäivänä saatavilla olevista lähteistä.
Molemman osapuolen tuotoksiin pitää suhtautua skeptisyydellä, mutta kyllä molempia osapuolia tutkimalla jonkinlaisen kuvan tapahtumista saa aikaiseksi.

Oliko Tahko mukana vai ei, joku tietää, ehkä.
Harva ampuja on ollut vaatimassa kunniaa itselleen, tiedätkö jonkun?

Tähän sotilaalliseen urotekoon on tainnut ilmoittautua sen verran nirkoisesti väkeä, että käytännössä suurin osa punaisista taisi teloittaa itsensä?:unsure: Ja silti valokuvasto kertoo, että teloitustapahtumaan osallistujia saattoi olla paikalla kymmensotalla per mesta.

Jos teloitettuja oli se noin 8000, niin olettaa sopii, että teloittajia oli ainakin yhtä paljon tai sitten jotkut urakoivat toistenkin puolesta.....yleensä teloitus on tapahtuma, jossa kohteen kuvaa tuijottaa useampi kuin yksi ase, jota pitelee ihminen.

Suomalaiskansalliseen tapaan edelleen jätetään julkaisematta -salainen- leimalla varustettuja lappuja, jotka todennäköisesti kertovat jotain, jota ei katsota aiheelliseksi julkaista. Tai sitten muuten vaan....salaisen tiedon haltija on sentään aina erikoisempi.....
 

Tottahan toki. Erilaisia perinnearkistoja, valtion, yksityisten hallussa olevia, kirkoilla on....jne. Yksi kiintoisa -tutkintasuunta- olisi ollut jo ammoin saksalaislinjan penkominen. Jotain varmasti itämerendivisioonan lappuja olisi löytynyt julki asti.

Enkä suorastaan penkiltä putoa, jos työväenarkistoistakin jotain löytyisi.
 
Mikä valtiorikosoikeuden raportti?
Mikähän oli Ylikankaan-tie tampereelle kirjan lähde tälle?
Lappalainen ilmoittaa lähdeviitauksissa tällaisen Valtiorikosoikeuden raportin. Ehkä tapausta on alettu tutkia, mutta yleinen armahdus esti tuomiot. Ylikangas moittii Lappalaista, ettei hän esitä tapahtumien kulkua vaan ainoastaan lopputuloksen. No Ylikangas sitten esittää: hän on kehittänyt punaisten kertomuksia yhdistämällä tarinan jota sivukaupalla lainaa kirjassaan. Se on painettu vain hieman erilaiselle fontille jolloin helposti sekoittaa lainauksen ja tutkijan oman tekstin. Ehkä tämä on tarkoituskin. Ite en kuitenkaan usko esimerkiksi minkään "lumipukuisten ratsastajien joukon" hyökänneen sairashuoneelle. Eihän lumipukuja ollut koko sodassa.

Näitä punaisten aikaisemmin painettuja kertomuksia luettiin kesäkavereiden kanssa sadepäivinä vinteillä. Koulupojan mieleen jäivät asenteellisten tekstien lisäksi teloituskuvat. Eikä silloin 1960-luvulla punainen osapuoli Kuhmoisissa ollut todellakaan unohtanut tapahtuneita veritöitä. Tämän johdosta pidän enimmillään puoli vuosisataa myöhässä kerättyä muistitietoa epäluotettavana lähteenä. Halukkaat niihin voi tutustua Kansan Arkistossa Helsingin Sörnäisissä.
 
Lappalainen ilmoittaa lähdeviitauksissa tällaisen Valtiorikosoikeuden raportin. Ehkä tapausta on alettu tutkia, mutta yleinen armahdus esti tuomiot. Ylikangas moittii Lappalaista, ettei hän esitä tapahtumien kulkua vaan ainoastaan lopputuloksen. No Ylikangas sitten esittää: hän on kehittänyt punaisten kertomuksia yhdistämällä tarinan jota sivukaupalla lainaa kirjassaan. Se on painettu vain hieman erilaiselle fontille jolloin helposti sekoittaa lainauksen ja tutkijan oman tekstin. Ehkä tämä on tarkoituskin. Ite en kuitenkaan usko esimerkiksi minkään "lumipukuisten ratsastajien joukon" hyökänneen sairashuoneelle. Eihän lumipukuja ollut koko sodassa.

Näitä punaisten aikaisemmin painettuja kertomuksia luettiin kesäkavereiden kanssa sadepäivinä vinteillä. Koulupojan mieleen jäivät asenteellisten tekstien lisäksi teloituskuvat. Eikä silloin 1960-luvulla punainen osapuoli Kuhmoisissa ollut todellakaan unohtanut tapahtuneita veritöitä. Tämän johdosta pidän enimmillään puoli vuosisataa myöhässä kerättyä muistitietoa epäluotettavana lähteenä. Halukkaat niihin voi tutustua Kansan Arkistossa Helsingin Sörnäisissä.
Onko raportilla jokin tunnus?
 
Tottahan toki. Erilaisia perinnearkistoja, valtion, yksityisten hallussa olevia, kirkoilla on....jne. Yksi kiintoisa -tutkintasuunta- olisi ollut jo ammoin saksalaislinjan penkominen. Jotain varmasti itämerendivisioonan lappuja olisi löytynyt julki asti.

Enkä suorastaan penkiltä putoa, jos työväenarkistoistakin jotain löytyisi.
En ole toistaiseksi kuullut mistään 1918 salaiseksi julistetusta materiaalista..onko joku kuullut?
100-vuotta on ilmeisesti jonkinlainen raja henkilötietojenkin osalla, jollei tämä uusi laki sitäkin muuta
 
Tämän johdosta pidän enimmillään puoli vuosisataa myöhässä kerättyä muistitietoa epäluotettavana lähteenä

-kuullut jutut- siirtyvät muistitietoon. Ja -kuullut jutut- ovat kuultuja juttuja. Tämä kannattaa muistaa asiassa kuin asiassa, ei tämä koske vain suomalaista sisällissotaa. Tarinankerrontaa harjoitetaan koko ajan.
 
En ole toistaiseksi kuullut mistään 1918 salaiseksi julistetusta materiaalista..onko joku kuullut?
100-vuotta on ilmeisesti jonkinlainen raja henkilötietojenkin osalla, jollei tämä uusi laki sitäkin muuta

Juujuu, mutta mitä ei osata tai -haluta- kysyä oikeasta paikasta voidaan pitää jemmassa vaikka tuhat vuotta. Ei julkisuuslaki tarkoita sitä, että esim. asiakirjan säilyttäjä on velvollinen julkaisemaan Seiskassa dokumenttejaan. Ja joku perinnearkisto on joka tapauksessa oma lukunsa.
 
Mielestäni liian vähälle huomiolle jää punainen terrori..
Tähän liittyen - Aamulehden toimittaja on muodostanut käsityksensä tapahtumista sukutarinoiden, legendojen ja, heh, "kuoleman kaikista suunnista sumentamien muistojen" perusteella, ja nytkään toimittajan silmään ei ole oikein osunut muuta kuin toisten toimittajien toistelemia sukutarinoita ja sumentuneita muistoja, joten päättää jäädä Pispalanharjun juoksuhautojen maisemiin pitämään yhden miehen luokka-asemasotaa.
Sovinto jää haaveeksi – puhunko siis jatkossakin lahtareista ja luokkasodasta?
200493548-320x180.jpg

KULTTUURI01.04. 09.30Kolumni: Miksi valkoisten voittajien kasvoilla ei näy sääliä, myötätuntoa, ei edes häpeää tai kammotusta, pelkkää omahyväistä hymyilyä
Matti KuuselaAamulehti
Koko kirotun, verisen, liian pitkän talven ja kevään 2018 olen odottanut ihmettä, armahdusta.
Olen odottanut, että tämä kuristava möykky sisälläni alkaa sulaa. Että suomukset putoavat silmistäni, kun vihdoin ymmärrän, että vihani on väärää perua, isoäitien ja isoisien katkeruudesta kasvanutta rumaa ja kieroa luokkavihaa.
Niin, jo lapsena Kotkassa sain kuulla sukulaisteni kammottavat tarinat Tammisaaresta, Hennalasta, Kalevankankaalta; nälän, pelon, ikävän, surun, tautien, nöyryytyksen ja kuoleman kaikista suunnista sumentamat muistot.
Rakastamiltani ja suuresti arvostamiltani ihmisiltä opin myös syövyttävän vihan ja suun halkaisevat sanat. Väinö-pappa opetti minut sanomaan sujuvasti "lahtari" ja jo kuusivuotiaana lausumaan "työn raskaan raatajat, syökää paskaa saatanat".

No hyvä. Olen uskonut ja toivonut, että kaikki muuttuu keväällä 2018.
Että juhlavuosi nostaa esiin tasapuolisesti kaikki faktat ja pääsen irti harhoistani ja vihastani.
Että suuren sovinnon ilmapiirissä tajuan vihdoin myös sydämessäni, että valkoiset eivät olleetkaan pelkästään pahoja, vaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin punaiset. Etteivät he suinkaan puolustaneet rahojaan ja maitaan ja etuoikeuksiaan, vaan vapautta ja isänmaata, ihmisoikeuksia, kristillisiä arvoja ja perheitään.
Kun tämän ymmärrän, saan vihdoin sielulleni rauhan eikä minun tarvitse enää koskaan puristaa kättä nyrkkiin kun kuulen Jääkärimarssin.
Eikä itkeä salaa, kun kuulen Punaorvon valan.
Olen katsellut ahnaasti dokumentteja, teatteriesityksiä, lukenut uusia ja vanhoja kirjoja, kuunnellut esitelmiä, ihmisiä. Koko ajan olen etsinyt todistuksia siitä, että voittajat olivat hyviä ihmisiä, inhimillisiä ihmisiä, oikeudenmukaisia ihmisiä.
Olen odottanut kertomuksia valkoisista johtajista, jotka pelastivat ja armahtivat punaisia oman asemansa vaarantaen. Olen toivonut että vastaan tulee tarina papista, joka jumalan nimessä piilotteli punaisia ja auttoi vankileireille vietyjen omaisia.
Olen kärttänyt tarinoita ruokaa punavangeille salaa kuljettaneista papinrouvista, jääkäreistä, jotka jättivät täyttämättä käskyt ja antoivat ihmisten elää, etsinyt valokuvista ja filmeistä valkoisten kasvoilta sääliä, myötätuntoa, häpeää, kammotusta.
Ei mitään, tyhjää. Ei ainuttakaan tarinaa, kuvaa, todistusta. Pelkkää lohdutonta, ilmeetöntä kylmyyttä, omahyväistä hymyilyä tai silkkaa vihaa.
Mitä tämä tällainen sovinnon kevät oikein on? Oliko minun totuuteni, Väinö-papan totuus, sittenkin se oikea? Onko minun kannettava vihani loppuun asti, puhuttava loukkaavasti lahtareista ja luokkasodasta etten kuristuisi möykkyyni?
Voisiko joku, esimerkiksi ihminen, kertoa minulle edes yhden tarinan, joka auttaisi eteenpäin, kohti sovintoa.
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/...sakin-lahtareista-ja-luokkasodasta-200843134/
 
Tähän liittyen - Aamulehden toimittaja on muodostanut käsityksensä tapahtumista sukutarinoiden, legendojen ja, heh, "kuoleman kaikista suunnista sumentamien muistojen" perusteella, ja nytkään toimittajan silmään ei ole oikein osunut muuta kuin toisten toimittajien toistelemia sukutarinoita ja sumentuneita muistoja, joten päättää jäädä Pispalanharjun juoksuhautojen maisemiin pitämään yhden miehen luokka-asemasotaa.

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/...sakin-lahtareista-ja-luokkasodasta-200843134/
Ei tämän toimittajan tarvitse ainakaan yksin sielä juoksuhaudassa vartoilla, ainakin meidän alueen paikallislehdessä kirjoittelee parikin hengenheimolaistaan. Ja TUSKIN ovat ainoita hekään..
 
En ole toistaiseksi kuullut mistään 1918 salaiseksi julistetusta materiaalista..onko joku kuullut?
Tähän liittyen - Aamulehden toimittaja on muodostanut käsityksensä tapahtumista sukutarinoiden, legendojen ja, heh, "kuoleman kaikista suunnista sumentamien muistojen" perusteella, ja nytkään toimittajan silmään ei ole oikein osunut muuta kuin toisten toimittajien toistelemia sukutarinoita ja sumentuneita muistoja, joten päättää jäädä Pispalanharjun juoksuhautojen maisemiin pitämään yhden miehen luokka-asemasotaa.

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/...sakin-lahtareista-ja-luokkasodasta-200843134/

Ehkä sodan taisteluiden alueella nämä haaveet on hankalia, mutta esim. hämeenlinnan leirilta on kertomus jossa vartija pitää omankylän vangin hengissä ruokalähetyksin..

Kyllähän tuossa jutussa tietty totuudensiemenkin on, mutta ei sopu kovin pintaan paina myöskään punaisilla.
 
Onko raportilla jokin tunnus?
-kuullut jutut- siirtyvät muistitietoon. Ja -kuullut jutut- ovat kuultuja juttuja. Tämä kannattaa muistaa asiassa kuin asiassa, ei tämä koske vain suomalaista sisällissotaa. Tarinankerrontaa harjoitetaan koko ajan.
Valtiorikosoikeus syyttäja El2 raportti 203. Paavolaisen tutkimuksesta saattaisi löytää lähteitä myös.

Nyt niistä kuulluista jutuista osa on myös päätynyt aineistoksi väikkäriin, joka hyväksyttiin Lapin maineikkaassa Yliopistossa. Toki mukana on ihan relevanttiakin tavaraa, mutta lehtien sensaatiouutiset saatiin nimenomaan näistä tekijän mukaan "ennen käyttämättömistä unohdetuista kertomuksista". Eihän niitä tietenkään ollut kukaan aikaisemmin käyttänyt, kun eivät täytä vakavasti otettavan historiantutkimuksen lähteille asetettuja vaatimuksia.
 
Valtiorikosoikeus syyttäja El2 raportti 203. Paavolaisen tutkimuksesta saattaisi löytää lähteitä myös.

Nyt niistä kuulluista jutuista osa on myös päätynyt aineistoksi väikkäriin, joka hyväksyttiin Lapin maineikkaassa Yliopistossa. Toki mukana on ihan relevanttiakin tavaraa, mutta lehtien sensaatiouutiset saatiin nimenomaan näistä tekijän mukaan "ennen käyttämättömistä unohdetuista kertomuksista". Eihän niitä tietenkään ollut kukaan aikaisemmin käyttänyt, kun eivät täytä vakavasti otettavan historiantutkimuksen lähteille asetettuja vaatimuksia.

Lähteiden valikointi on herkkä laji. Monta todellista tarinaa on kertomatta mutta ihan yhtä monta keksittyä liikkeellä. Tyypillinen sisällissota tältäkin osin.
 
Nyt niistä kuulluista jutuista osa on myös päätynyt aineistoksi väikkäriin, joka hyväksyttiin Lapin maineikkaassa Yliopistossa. Toki mukana on ihan relevanttiakin tavaraa, mutta lehtien sensaatiouutiset saatiin nimenomaan näistä tekijän mukaan "ennen käyttämättömistä unohdetuista kertomuksista". Eihän niitä tietenkään ollut kukaan aikaisemmin käyttänyt, kun eivät täytä vakavasti otettavan historiantutkimuksen lähteille asetettuja vaatimuksia.

Itsekin huomasin kyseisen väitöskirjan eräiden lehtien sensaatiohakuisista jutuista joten googlailin vähän tarkemmin, varsinkin kun muistin tekijän takavuosilta tunnettuna vasemmistolaisena. Siellä oli siis ensin hyväksytty lisensiaattityö sosiologian oppiaineessa ja tämän jälkeen väitöskirjaan oli ilmestynyt kustokseksi jostain naistutkimuksen professori kasvatustieteen tiedekunnasta. Ei varsinaisesti ihan tavallinen kuvio ja kertonee kait jotain. Teos on hyllyssä mutta en ole jaksanut lukea.
 
varsinkin kun muistin tekijän takavuosilta tunnettuna vasemmistolaisena. Siellä oli siis ensin hyväksytty lisensiaattityö sosiologian oppiaineessa ja tämän jälkeen väitöskirjaan oli ilmestynyt kustokseksi jostain naistutkimuksen professori kasvatustieteen tiedekunnasta. Ei varsinaisesti ihan tavallinen kuvio ja kertonee kait jotain.

Siis syytääkö yliopistomme täyttä pashaa?
 
Back
Top