1918 Vapaus tai kansalaissota

[hansai]

Eipä noista ole paljoa opittu. Ihan samoilla linjoilla jatketaan. Tänään jako on akselilla rasisti/suvakki tai vaikka foorumillakin usein seikkaileva liberaalivihervassari vastaan joku jota en oikein edes hahmota. Välillä se on ollut jotain muuta ja tulevaisuudessa keksitään taatusti uudet jakolinjat. Ihmisellä on valtavat voimavarat vihaan ja kaunaan.

Tämä jakolinja on hieman häilyvä...vaarallimpana näen tiettyjen henkilöiden asettamisessa Saatanan paikalle mielipiteen vuoksi...järkevä keskustelu on silloin ohi..

 

[lukkarinapulainen]

Työläinen valkoisten joukoissa- veteraani oli kai melkoinen maalituksen kohde -20-luvun työmailla. Turpia tuli ja joiltain lähti ainoa. Ja osaa ei työnantajat uskaltaneet palkata lainkaan, koska se tiesi levottomuuksia mestoilla. Viimeisiä raskaampia kaunoja puolin ja toisin hoideltiin vielä Talvisodan aikaan. .

Vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, varsinkin kun SKP:n agitaattorit saivat touhuta täysin vapaasti. Tampereen rakennustyömailla sai turpaan niin lahtari kuin fascistikin, ja värittömät talvi- ja jatkosodan veteraanitkin turvasäilössä olleiden toimesta (ei täysin totuuspohjainen kertomus, mutta Kalle Päätalo Iijoki-sarjassaan kuvailee näitä Tampereen työmaita aika hyvin, muistaakseni alkaen 'Pyynikin rinteessä' -kirjasta).

Valkoisten palkansaajien terrorisoinnista on kappale Uolan Rintamamiesten liiton historiikissa ja kovaa peliä tuntui olevan.

 

[Old Boy]

Kalle Päätalo Iijoki-sarjassaan kuvailee näitä Tampereen työmaita aika hyvin

Romaani oli "Ihmisiä telineillä", Kallen esikoisteos. Hyvä kuvaus 1950-luvun rakennustyömaista, Kalle Päätalo oli ammatiltaan rakennusmestari.

 

[lukkarinapulainen]

Romaani oli "Ihmisiä telineillä", Kallen esikoisteos. Hyvä kuvaus 1950-luvun rakennustyömaista, Kalle Päätalo oli ammatiltaan rakennusmestari.

Joo, on tuossakin, mutta kuvaa samoja meininkejä myös useammassa Iijoki-sarjan kirjassa.

 

[hansai]

Vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, varsinkin kun SKP:n agitaattorit saivat touhuta täysin vapaasti

Kuulostaa melko paksulta...Vesikansan Salainen sisällisota-kirja antaa melko toisenlaisen kuvan asiasta..

 

[lukkarinapulainen]

Kuulostaa melko paksulta...Vesikansan Salainen sisällisota-kirja antaa melko toisenlaisen kuvan asiasta..

Olen lukenut kys. teoksen ja pääasiallinen 'sisällissota' kohdistui palkkauksiin. Miten sillä estetään puolueaktiivien ilmoittamattomat käynnit työmailla vihapuheviljelyspuuhissa?

Se on 'täysin vapaasti' kommunistien toimintatavat huomioiden ja toisen maailmanpelin jälkeisille äskoopeeläisille erityisesti taustapiruna häärivän Ison veljen painostusmahdollisuudet niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla tuntien ja täten niitä hyväksikäyttäen.
Eli nämä olisi voitu hoitaa ilman tasavallan suojelulakeja lähettämällä suullisella säännöksellä poliisit hakemaan työrauhaa rikkovat talteen (näin taisivat jotkin 'sisällissotivat' työnantajat yksityisissä yhteyksissä ehdottelevankin tuon Vesikansan teoksen perusteella), mutta ei hoidettu kun tiedettiin noottien sen jälkeen lentelevän.

 

[lukkarinapulainen]

https://www.aamulehti.fi/uutiset/se...rinasta-paljastui-merkittava-virhe-200686159/

Selvitimme: Yksi sisällissodan musertavimmista veriteoista ei olekaan totta – pikku-Wilhon murhatarinasta paljastui merkittävä virhe
Historian kirjojen mukaan Suomen sisällishistorian nuorin vankileirillä murhattu olisi 9-vuotias Wilho Kuusijärvi. Kuusijärvi murhattiin Tampereella toukokuussa 1918, koska hän kurkisti ovesta. Mutta onko tarina totta?

Koska mennyt maksumuurin taakse, niin täältä https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=6820

Wilho Kuusijärvi tai Vilho Kuusjärvi, mitä kieliasua myös käytetään, löytyy historian kirjoista.

Virallisen Suomen sotasurmat -rekisterin mukaan Eräjärvellä kirjoilla ollut Wilho Kuusijärvi murhattiin 25. toukokuuta Tampereen vankileirillä 9-vuotiaana.

Valtakunnallinen Suomen sotasurmat 1914–1922 projekti on julkaissut netissä kymmenien tuhansien sisällissodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuolleitten tietoja.

Tämän rekisterin mukaan Wilho Kuusijärvi olisi syntynyt vuonna 1909 ja kuulunut punakaartiin.

Tapaus kerrotaan myös uudessa Tuulikki Pekkalaisen Lapset sodassa 1918 -kirjassa ja Wikipediassa.

Wilhon tarina löytyy myös uraauurtavasta historian teoksesta Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918, osa 2: Valkoinen terrori. Se on julkaistu vuonna 1967.

Teoksen kirjoitti edesmennyt professori, maineikas Jaakko Paavolainen. Sivulta 199 löytyy tieto, että kaikkein nuorin murhattu näyttäisi olevan 9-vuotias Vilho Kuusjärvi.

Paavolaisen mukaan tapauksen tuntee vain terroritilasto. Myöhemmin selviää, miksi tämä paljastuu erehdykseksi.

Jaakko Paavolaisen mukaan Kuusijärvi ammuttiin 25.5.1918 Tampereen kasarmin vankihuoneessa, koska hän kurkisti oven raosta ulos.

Ampujana oli ilmeisesti vartijana toiminut mies."

Toimittaja Koskista on jäänyt asia kaivamaan ja hän halluiaisin tehdä jutun teloitetusta pojasta. Tämän kotipaikaksi on mainittu Erijärvi, joka nykyään kuuluu Oriveden kuntaan. Toimittaja saa Oriveden kirkkoherralta Mika Tapionlinnalta paikallishistorian tutkijan Hannu Hakalan nimen ja puhelinnumeron.

Toimittaja Koskinen soittaa Hakallle.

"Hän tietää heti, kenestä puhun.

–Mielessäni on ollut pitkään, että tämä asia pitää oikaista.

Vyyhti alkaa purkautua. Hakalalla on jo kolme todistetta siitä, Että historian kirjoissa on väärää tietoa.

Alamme etsiä yhdessä lisää tietoa.

Ensimmäinen todiste löytyy kirkonkirjoista.

"Hannu Hakala on jo aiemmin etsinyt tietoja Eräjärven kirkonkirkoista. Vuonna 1909 syntynyttä, yhdeksänvuotiasta Wilho Kuusijärveä ei löydy mistään.

Sattumalta Hakala huomaa, että niin sanotuista 1900-luvun rippikirjoista voi löytyä ratkaisu.

Längelmäellä syntyi heinäkuussa 1897 avioton lapsi. Hänen nimensä oli Wilho August.

Onko tämä etsimämme Wilho? Oliko hän tosiasiassa täysi-ikäinen eli 21-vuotias?

Längelmäen kirkonkirjojen syntyneitten ja kastettujen luettelossa on sivu, jossa on Wilho Augustin tiedot. Se on poimittu Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen jäsenille avoimelta sivustolta.

Hakalan tutkimusten ja kasteluettelon perusteella Kuusijärvi syntyi 23. heinäkuuta 1897 aviottomana lapsena Längelmäen Löytäneen Kuusjärvellä, jossa hänen äitinsä isä oli lampuotina.

Paikka sijaitsee nykyisessä Jämsässä."

Kuusijärven lapsuudesta ei paljon tiedetä, mutta jotakin kuitenkin.

"Hakalan tutkimuksen mukaan Wilho Kuusijärven Hilda-äiti meni naimisiin Eräjärveltä kotoisin olleen Kustaa Mäkisen kanssa. Tämän perhe oli jostain syystä joutunut pois torpasta ja asui lähistöllä Vihasjärven kylään kuuluvalla vesijättömaalla.

Kuusijärven lapsuusvuosilta ei ole juuri tietoja. Hänellä oli ilmeisesti sisarpuolia. Hän oli itse kuollessaan naimaton.

Se tiedetään, että hän kävi rippikoulun ja ehtoollisella kesäkuussa 1914. Rippikirjan oikeassa reunassa lukee himmeänä: Kuollut Tampereen vankileirillä. "


Toinen todiste on melko järkyttävä.

Jossain vaiheessa Wilho Kuusjärvi liittyi Eräjärven Työväenyhdistykseen ja punakaartiin.

Tässä tulemme Hakalan todisteeseen numero kaksi.

Vuonna 1919 Suomen Sosiaalidemokraatti -lehdessä oli yhteinen kuolinilmoitus. Siinä sanotaan näin: "Raskaalla surulla ilmoitamme, että allamainitut Eräjärven Työv.-yhd. jäsenet ovat kansalaissodan uhreina joutuneet pois riveistämme", kuolinilmoituksessa kerrotaan."

"Kuolinilmoitus on pysäyttävä. Siinä on 41 nimeä, vaikka Eräjärvi ei ole iso paikka.

Katse pysähtyy yhdelle riville: Vilho Kuusijärvi. Syntynyt Kuhmalahdella, ammuttiin 19-vuotiaana Tampereella 25. toukokuuta 1918.

Kuolinaika ja nimi täsmäävät, mutta ikä ja syntymäpaikkakunta eivät. Sisällissota oli kuitenkin sekavaa aikaa ja on hyvin mahdollista, että kuolinilmoitukseen on laitettu tiedot syntymäajasta ja -paikasta muistin tai kuulopuheen perusteella.

Kaikki suomalaiset eivät tuohon aikaan välttämättä itse edes tienneet syntymäaikaansa.

Löytyy kolmaskin todiste. Hannu Hakala on löytänyt sotavankilaitoksen kortistosta Wilho Kuusijärven vankikortin.

Vankikortin mukaan Längelmäellä syntynyt perheetön sekatyömies Wilho August Kuusijärvi on vangittu Pispalassa 21-vuotiaana. Hänen kotipaikakseen on merkitty Längelmäki ja viimeiseksi työpaikakseen Eräjärvi.

Vankikortin mukaan Kuusijärvi on viety Tampereen vankileirille.

Hänen terveydentilansa on vankikortin mukaan hyvä.

 

[Rannari]

Vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, varsinkin kun SKP:n agitaattorit saivat touhuta täysin vapaasti. Tampereen rakennustyömailla sai turpaan niin lahtari kuin fascistikin, ja värittömät talvi- ja jatkosodan veteraanitkin turvasäilössä olleiden toimesta (ei täysin totuuspohjainen kertomus, mutta Kalle Päätalo Iijoki-sarjassaan kuvailee näitä Tampereen työmaita aika hyvin, muistaakseni alkaen 'Pyynikin rinteessä' -kirjasta).

Valkoisten palkansaajien terrorisoinnista on kappale Uolan Rintamamiesten liiton historiikissa ja kovaa peliä tuntui olevan.

Ei ehkä niinkään vuoden 1918 hengessä mutta muuten poliittisesti latautuneella 80-luvullakin oli appiukon mukaan telakoilla pidettävä varansa ettei vaikka kääräissyt eväsleipiä väärään sanomalehteen. Kansan uutiset oli ok ja Turun päivälehtikin vielä meni mutta auta armias jos siellä vilahti vaikka Uusi Suomi. Ei siitä nyt turpaan saanut mutta vihamielistä pälyilyä oli ohjelmassa ja kun tapana usein oli päättää työviikko milloin mistäkin syystä työnseisauksella jo perjantaina klo 12 niin oli tuokin syy rikkana rokassa. Ay-liikekin on noussut melkoisesti silloiselta tasolta.

 

[Rannari]

Tämä jakolinja on hieman häilyvä...vaarallimpana näen tiettyjen henkilöiden asettamisessa Saatanan paikalle mielipiteen vuoksi...järkevä keskustelu on silloin ohi..

Häilyvä tosiaan ja rintamalinja vaihteleekin aiheesta toiseen liikuttaessa. Ehdottomuus on kuitenkin silmiinpistävää vähän joka asiassa. Samoin päätään nostava tieteenvastaisuus ja suoranainen tiedeviha.

Maapallo onkin taas litteä ja rokotteet tappavat ihmisiä jne. Vähän asian kuin asian ympärille syntyy uusia uskontoja lähes jatkuvalla syötöllä. Ja asian saavuttaessa uskonnon aseman loppuu järjellinen keskustelu tunnetusti siihen paikkaan. Eihän siinä ole faktoilla enää tekoa kun joku on päättänyt että haluaa uskoa asian olevan tietyssä asennossa.

 

[jak]

Tampereen rakennustyömailla sai turpaan niin lahtari kuin fascistikin, ja värittömät talvi- ja jatkosodan veteraanitkin turvasäilössä olleiden toimesta

Tuohon on kyllä vähän vaikea uskoa, vähemmistöähän nuo turvasäilössä olleet olivat. Jos on turpaan annettu niin siinä on sitten ollut muut syyt takana. Appiukko oli Tampereelta ja töissä sen parhaita kavereita oli ss-miehenä palvellut. Appiukko oli muuten kommunisti ja se tunsi Lauttamuksenkin.

 

[baikal]

Eihän siinä ole faktoilla enää tekoa kun joku on päättänyt että haluaa uskoa asian olevan tietyssä asennossa.

Toisaalta minunkin on uskottava mega-agendaa, jossa kerrotaan, että ihminen kaasuttaa maapallon saunaksi. Tässäkin törmää siihen, että SIIHEN ON USKOTTAVA. Kenenkään ei oikeasti tarvitse tehdä asian eteen mitään, pääasia on USKOA.

Pata Degerman kahlaa pohjoisnavalla lammikossa ja ihmettelee, että -joku vielä epäilee ilmastonmuutosta- ja näitä dokkareita on esitetty kohta 20 vuotta. On uskottava. Mutta sama Pata kuitenkin lentää vorskii pitkin maailmaa suihkarilla ym. eikä tee Asialle mitään muuta kuin patistaa niitä toisia uskomaan.....

Ihmisten -uskomisilla- on tehty aina raskaasti politiikkaa ja joku -hei on tienannut sillä-. Ei mitään uutta auringon alla.

 

[Herman30]

Osasivat jutun jo monta sata vuotta sitten.
"Hei kundi, osta tää kirje niin pääset helpommin taivaseen." https://fi.wikipedia.org/wiki/Ane
Nyt tätä vastaava on kaikenmaailman ympäristöverot.

 

[hansai]

Vihapuhe ja hyvien esitysten hyytyminen..

Kansanedustaja Antti Mikkolan murha oli raaka ja poliittinen – Töölönlahdella ammuttiin teloituslaukaukset

Julkaistu: 31.3. 6:00
Ilta-aurinko kultaa Helsingin Töölönlahden, kevättalvi on parhaimmillaan, mutta rannalla kävelevän pariskunnan olo on apea. Sadan vuoden takainen surmatyö askarruttaa mieltä.

KAJ Saari ja Ann-Marie Holming-Saari ovat huojentuneita, kun pääsivät vihdoin käymään paikalla, missä heidän sukunsa suurmies kohtasi matkansa pään.

He eivät ole katkeria, eivätkä syytä ketään. He ovat vain hämmentyneitä ja surullisia siitä kuinka mies, jonka he tietävät olleen sivistyksen ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja, saatettiin murhata.

Kuolonuhri oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja Antti Mikkola, jonka punakaartin kuolemanpartio teloitti dramaattisten vaiheiden jälkeen työväen vallankumouksen alkuhurmiossa.

– Hänen kohtalonsa on ollut paljon mielessä viime kuukausina, mutta minun on yllättävän vaikea tulkita ajatuksiani, Kaj Saari sanoo.

– Ehkä tämä jollain tavalla auttaa selvittämään tuntemuksiani, kun näin paikan, missä se tapahtui.

KAJ SAAREN isoisä ja Antti Mikkola olivat veljeksiä. Saari on yksi Antti Mikkolan läheisimmistä elossa olevista sukulaisista, koska tällä ei ollut omia lapsia.

Sukunimi Saari on peräisin eräältä opettajalta, joka jo 1800-luvun lopussa risti saarelta kotoisin olevan lapsikatraan nuorimmat tuolla sukunimellä.


Antti Mikkola (1869-1918) oli poliitikko, mutta myös menestynyt laki- ja liikemies. Hän oli Turun Sanomien perustaja ja lehden ensimmäinen päätoimittaja.
Saaren pariskunta on yhtä mieltä siitä, että Suomen sisällissodan muistovuosi on tuonut suvun patruunan muiston läheisemmäksi ja tärkeämmäksi kuin aikaisemmin.

– On ihanaa, että Antti Mikkolan kohtalo sekä hänen saavutuksensa on vihdoin nostettu esiin. Hän todella ansaitsee sen, Ann-Marie Holming-Saari sanoo.

Hän on perehtynyt hyvin sukujensa historiaan, mutta Antti Mikkolan kuolemasta ei ole perimätietoa tihkunut. Tällainen sisällissodan traumoista vaikeneminen onkin hyvin tavallista.

– Kloppina eivät suvun jutut jääneet mieleeni, eivätkä ne varmaan silloin kiinnostaneetkaan, Kaj Saari kertoo.

– Mutta ei meillä ole sota-asioista muutenkaan puhuttu. Äitini oli rintamalotta, mutta ei kertonut siitä koskaan mitään.

– Sitä ajattelee ihmisten elävän ikuisesti ja kysyvänsä heiltä myöhemmin – ja sitten se on myöhäistä.

Antti Mikkolan tarkka surmapaikka ei ole tiedossa. Saaret tyytyvät siihen, että traaginen tapahtumasarja sai todennäköisesti päätöksensä Töölönlahden rannassa lähellä Finlandia-talon päätyä.

– Oli hyvä, että tulimme. Meille on tärkeää, että näimme tämän paikan.

KANSANEDUSTAJA Antti Mikkolan murha oli raaka ja poliittinen. Punakaarti pidätti hänet asunnostaan, sulki miliisiaseman putkaan, kaappasi uudestaan öiselle ajelulle ja lopulta teloitti.

Punaisen vallankaappauksen alkumetreillä tehty veriteko sai heti suuren huomion. Historian emeritusprofessori Jaakko Paavolainen on arvioinut sen olevan luonteeltaan koko sisällissodan poliittisin murha.

Nuorsuomalaisen kansanedustajan kohtaloksi koitui hänen suorapuheisuutensa ja poliittinen rohkeutensa. Eniten kuohuntaa oli aiheuttanut hänen joulukuussa 1917 tekemänsä aloite ja välikysymys sotalaitoksen ja laillisen järjestysvallan perustamiseksi Suomeen.


Sukuperintönä saatu muotokuva Antti Mikkolasta hallitsee olohuoneen tunnelmaa.
Mikkolan esitys olisi riisunut aseista valtaa hamuavat punakaartit sekä suojeluskunnat.

Aloite ei kuitenkaan saanut eduskunnassa riittävästi kannatusta, mutta vasemmisto ehti leimata hänet ”sota-Antiksi”. Hän joutui sosiaalidemokraattien ankaran vihapuheen kohteeksi eduskunnan istuntosalissa sekä lehtien palstoilla.

Mikkolaa uhattiin suoralla väkivallalla, mikä lopulta johti traagiseen lopputulokseen.

– Se oli täydellistä vihapuhetta. Ihminen leimataan kansanviholliseksi – se oli lupa tappaa. Näin hänen kohtalonsa oli sinetöity, professori Martti Häikiötulkitsee eduskuntakeskusteluja ja työväen lehdistön kirjoittelua.

TYÖVÄEN VALLANKUMOUS alkoi Helsingissä 26. tammikuuta 1918. Punakaarti otti pääkaupungin hallintaansa ja sinkosi maan veriseen ja katkeraan sisällissotaan.

Viimeistä edellisenä elinpäivänään, keskiviikkona 30. tammikuuta, Antti Mikkola lounasti eräässä keskustan ravintolassa. Turvallisuussyistä hän oli välttänyt jo muutaman yön Helsingin-asuntoaan.

– Täällä menee henki hukkaan. Jos pääsen Turun puoleen, voin nostattaa väestöä taisteluun, Mikkola oli sanonut lounaalla turkulaiselle lehtimiehelle Pontus Artille.

Tulisieluinen vaikuttaja ja itsenäisyysmies oli ollut vielä aamupäivällä Säätytalolla muiden tärkeimpien kansanedustajien ja senaattorien kanssa pohtimassa maan vakavaa tilannetta.

Illalla Mikkola päätti palata Mikonkadulla sijaitsevaan pensionaattiinsa. Tuo riski maksoi hänen henkensä, sillä myöhemmin illalla punakaartin pistinmiehet tunkeutuivat täysihoitolaan. Mikkola löydettiin ja retuutettiin Senaatintorin miliisiasemalle.

Seuraavan päivän iltana punakaartin partio tunkeutui asemalle ja vaati saada putkassa istuvan Mikkolan mukaansa. Miliisit luovuttivat hänet verenhimoiselle joukolle, joka talutti vankinsa autoon.

Kukaan ei tiedä mitä synkällä automatkalla tapahtui. Oletettavasti uhria ei ammuttu vielä ahtaassa vaunussa, vaan hänet muilutettiin Töölönlahden rantaan – joidenkin lähteiden mukaan Alppilaan tai Eläintarhanlahdelle.

Mikkola paiskattiin hangelle ja teloitettiin. Hänestä löytyi useita luodinreikiä, kohtalokas pään läpi ammuttuna.

– Siihen päättyi oikeustaistelijan, sananvapauden puolustajan ja kansanvallan sankarin elämä. Todella traaginen ihmiskohtalo, historiantutkija Martti Häikiö sanoo.

48-VUOTIAAN Antti Mikkolan ruumis löydettiin helmikuun ensimmäisen päivän aamuna. Se luovutettiin vainajan Alma-sisarelle, joka sai kuljettaa veljensä Turkuun, mutta hautauslupaa ei myönnetty.

Turun punakaarti uhkasi tappaa saattoväen, jos siunaus olisi toimitettu.

Mikkola laskettiin haudan lepoon Turun tuomiokirkossa vasta valkoisten voitonpäivänä 16. toukokuuta. Tilaisuudesta muodostui tunteikas kansanjuhla, kun suuri väkijoukko täytti kirkon edustan ja saattoi arkun hautausmaalle.


Ann-Marie Holming-Saari ja Kaj Saari Töölönlahden rannassa, kansanedustaja Antti Mikkolan todennäköisellä surmapaikalla.(KUVA: Seppo Kärki)
Arkulle laskettiin Suomen hallituksen seppele. Aloite oli armeijan ylipäällikön C.G.E. Mannerheimin, koska Mikkola oli "eduskunnassa ensimmäisenä nostanut kysymyksen asevelvollisuuden ottamisesta jälleen käytäntöön ja luultavasti sen johdosta menettänyt henkensä".

Sinetiksi ylipäällikön terveisille laakeriseppeleeseen oli kiinnitetty toisen luokan vapaudenristi.

KAJ SAARI ja Ann-Marie Holming-Saari asuvat kaukana Helsingin Töölönlahdelta, mutta toki saman meren äärellä, sillä heidän kotitilansa on syvällä Turun saaristossa, Rymättylän saaressa.

Turun saaristo oli tietysti myös Antti Mikkolan kotiseutua.

Tunteikasta Helsingin reissua on mukava muistella komeassa kotitalossa, jonka olohuoneen kunniapaikalla roikkuu muotokuva eräästä herrasmiehestä.

– Saimme sukulahjana maalauksen sekä tämän kenraali Mannerheimin myöntämän vapaudenristin, talon emäntä kertoo esitellessään Mikkolan muotokuvaa.

– Siinä meitä katselee joka päivä hyvä mies, jolla on lempeä katse.

– Olen iloinen, että minulla on tällainen sukulainen, jonka saavutuksista voi olla ylpeä, Kaj Saari sanoo. Hän viittaa Mikkolan ansioihin Turun Sanomienperustajana, lakimiehenä ja kunnallispoliitikkona.

Varsinkin tämän vuonna 1913 valmistelema ”Rymättylän nuottalaki” oli elintärkeä uudistus kalastuksesta eläneen saaren yhtenäisyydelle ja hyvinvoinnille.

Kaj Saarella itselläänkin on verenperintöä, joka innostaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Hän on puolustanut rymättyläläisten etuja kiistellyissä kalastuslain muutoksissa, kauppalaivaliikenteen nopeusrajoituksissa ja lossiliikenteen aikatauluissa.

– Antti Mikkola on ollut aliarvostettu Turussa ja täällä Rymättylässäkin. Ehkä se johtuu tietämättömyydestä, ja toivottavasti se nyt muuttuu, Saari sanoo.

– Ainakin meidän lapsemme tietävät ja lastenlapsemme tulevat tietämään hänen saavutuksistaan ja kohtalostaan. Ja kyllä me yritämme muitakin sivistää, Holming-Saari vakuuttaa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005623845.html?ref=rss

 

[Rannari]

Toisaalta minunkin on uskottava mega-agendaa, jossa kerrotaan, että ihminen kaasuttaa maapallon saunaksi. Tässäkin törmää siihen, että SIIHEN ON USKOTTAVA. Kenenkään ei oikeasti tarvitse tehdä asian eteen mitään, pääasia on USKOA.

Pata Degerman kahlaa pohjoisnavalla lammikossa ja ihmettelee, että -joku vielä epäilee ilmastonmuutosta- ja näitä dokkareita on esitetty kohta 20 vuotta. On uskottava. Mutta sama Pata kuitenkin lentää vorskii pitkin maailmaa suihkarilla ym. eikä tee Asialle mitään muuta kuin patistaa niitä toisia uskomaan.....

Ihmisten -uskomisilla- on tehty aina raskaasti politiikkaa ja joku -hei on tienannut sillä-. Ei mitään uutta auringon alla.

Tuohon asiaan ei isoon kuvaan perehdyttyään tosiaan voi todeta kuin että me on hävitty tämä matsi. Korjaavat toimet ovat ihmiselle tekemätön paikka. Itselleen voi tuottaa hyvää mieltä ( tai rahaa ) mutta siinä se.

 

[hansai]

Melkoinen tarina Toivo Kuulan lopusta..

VIIPURIN punainen valta kaatui 29. huhtikuuta 1918, ja Kuula iloitsi muiden valkoisten mukana. Myöhemmin tosin paljastui, että tuona samaisena päivänä jääkärit olivat syyllistyneet Viipurissa noin kahdensadan venäläisen joukkoteloitukseen, joten vapunpäivän koittaessa heidän on täytynyt olla yhä täynnä adrenaliinia ja aggressiota.

Tätä Kuula ei joko tiennyt tai osannut ajatella, kun hän liittyi juopuneiden jääkäreiden joukkoon juhlimaan. Viipurin apteekit ryöstettiin pirtun toivossa ja Seurahuoneellekin sitä kannettiin 25 litran saavillinen.

SEURASI sekava illanvietto, jonka aikana Kuula piti ylistyspuheita jääkäreille ja yritti opettaa näille uutta sävellystään, Suojeluskunnan marssia nimeltä Jokamies. Jääkärit puolestaan vaativat Kuulaa säestämään tuolloin jo tunnetuksi noussutta Jean SibeliuksenJääkärimarssia, mistä temperamenttinen säveltäjä sai arvatenkin ensimmäisen syyn loukkaantua.

Riideltiin myös kieli- ja kansallisuusasioista. Kuula oli intohimoinen suomalaisuusmies, joten hän vaati ruotsinkielisiä jääkäreitä puhumaan suomea. Joku saksalaismielinen huusi ”Deutschland, Deutschland, uber alles”, johon Kuula vastasi ”Suomi, Suomi yli kaiken”. Lopulta joku keksi syyttää Kuulaa bolshevikiksi, mikä oli varmasti pahin loukkaus, minkä tämä saattoi kuvitella kuulevansa.

KÄYNNISTYI käsirysy. Vahvasti humaltuneet miehet solvasivat toisiaan. Lopulta Kuula veti puukkonsa esiin ja haavoitti yhtä jääkäriä korvan taakse. Vaikka kyseessä oli pintahaava, jääkärin veren vuodattaminen sinetöi Kuulan oman kohtalon.

Kuula pakeni Seurahuoneen pihalle, jossa häntä ammuttiin päähän. Ampujia ei lopulta saatu koskaan selville varmuudella, kun kaksi pääepäiltyä kuoli oudoissa olosuhteissa: toinen ammuttiin vankilapakoa yrittäessään ja toinen putosi kuolemaan purjeveneen kannelta juuri ennen ratkaisevaa Kuula-oikeudenkäyntiä.

Kuulan elämäkerran kirjoittanut Koivisto pitää mahdollisena, että jääkäriliike esti murhan tutkimuksen raivaamalla pääepäillyt pois, sillä Kuulan kuolema oli häpeällinen ja poliittisesti liian arka aihe tutkittavaksi juuri itsenäistyneessä Suomessa.

Kuula eli vielä reilut pari viikkoa Viipurin lääninsairaalassa, jossa hän kuoli 18. toukokuuta 1918. Ihmetystä on herättänyt sekin, miksi ampumisesta epäiltyjä jääkäreitä ei tuotu hänen tunnistettavakseen sairaalaan, vaikka Kuula muisti tapahtuneen ja tunnisti esimerkiksi Alma-vaimonsa.

JÄÄKÄRILIITTO on jo lopettanut toimintansa, mutta tiettävästi osa sen arkistosta on yhä suljettuna. Tämä pitää edelleen yllä spekulaatiota, voisiko jostain vielä löytyä paperi, joka selvittäisi tarkemmin Kuulan kuolemaa.


Viipuriin on turhaan yritetty saada muistokylttiä Toivo Kuulalle. Nyt kaukaa kaupungin laitamilta löytyy kuitenkin Toivo Kuulan kujaksi nimetty parisataametrinen tienpätkä. (KUVA: Arja Paananen)

Esimerkiksi suojeliko joku jotakuta ja murhatutkimukset lopetettiin? Entä miksi marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin tiedetään hyssytelleen tapahtunutta, vaikka tämä oli itse läsnä Viipurissa Kuulan ampumisen aikaan?

Murhatutkimukset käynnistyivät vasta yli yhdeksän kuukautta ampumisen jälkeen. Alma Kuula ehti kääntyä jopa oikeuskanslerin puoleen tuskastuttuaan hitauteen.

VIIME vuosina Marttinen on pohtinut paljon sitä, kuinka helposti viha voi kasvaa ihmisten välillä ja purkautua sitten käsittämättömäksi verilöylyksi.

– Nykyajan nettikirjoittelussa on paljon samoja piirteitä kuin oli Suomen sisällissodan aikana. Toista osapuolta ei edes haluta kuunnella, vaan ollaan valmiit lietsomaan vihaa, hän ihmettelee.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005623896.html?ref=rss

 

[hansai]

Ruotsin kielen osaaminen ei ollut turhaa vuonna 1918..

Tahko Pihkalan pimeä puoli - punaisten kenttäsairaalaan lahdattiin ainakin parikymmentä ihmistä: ”Valmistautukaa siirtymään helvettiin”

Tänään klo 9:30
Sisällissodan muistovuonna suomalaisen urheilun suurmiehestä on noussut esiin puoli, josta puhutaan harvoin.

• Tahko Pihkala kuului komppaniansa kvartettiin, joka vastasi Harmoisten sairashuoneen verilöylystä Kuhmoisissa. Tarkkaa tietoa ei ole, kuka tai ketkä nelikosta varsinaisen veriteon tekivät.
• Marjo Liukkonen sanoo, että Kuhmoisten suojeluskunnan ja Lotta Svärdin historiikissa kerrotaan, että Harmoisissa ammuttiin parikymmentä ihmistä.
• Liukkonen väitteli viime viikolla Lapin yliopistossa tohtoriksi aiheenaan Hennalan vuoden 1918 naismurhat.

Lauri "Tahko" Pihkala tunnetaan suomalaisen urheilun suurmiehenä. Kuva vuodelta 1978. IL-ARKISTO

Jääkärikoulutuksen Saksassa saanut varavääpeli Hans Holopainen, filosofian maisteri Albert Gyllenbögel, ylioppilas Artturi Paimela ja filosofian kandidaatti Lauri Pihkala jättivät 10.3.1918 nimensä Suomen sisällissodan historiaan verisellä tavalla.

Virolaissyntyisen eversti Hans Kalmin komentaman valkoisen armeijan Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonan 1.komppaniaan kuulunut kvartetti vastasi niin sanotusta Harmoisten sairashuoneen joukkomurhasta tai verilöylystä Kuhmoisissa.
- Harmoisten sairashuoneella sijaitsi punakaartin sairaala, jossa oli kaikkiaan parisenkymmentä ihmistä sanitäärit, sairaanhoitajat ja potilaat mukaan lukien, selvittää lahtelainen Marjo Liukkonen.

Liukkonen väitteli viime viikolla Lapin yliopistossa tohtoriksi aiheenaan Hennalan vuoden 1918 naismurhat.
- Sirkka-Liisa Rannan vuonna 2007 kirjoittamassa ja Kuhmoisten sotaveteraanien kustantamassa Kuhmoisten suojeluskunnan ja Lotta Svärdin historiikissa Sydän syntymämaalle kerrotaan, että Harmoisissa ammuttiin parikymmentä ihmistä, Liukkonen jatkaa.

Kuolema tulee

Tohtoriksi väitellyt Marjo Liukkonen kertoo, että Lauri Pihkala toimi Kalmin pataljoonassa neuvonantajana. IL-ARKISTO

Sitä sen enempää Liukkonen kuin Rannan kirjakaan ei kerro, kuka tai ketkä ylioppilas Paimelan johtamasta nelikosta varsinaiseen veritekoon syyllistyivät.
- Verilöylystä eloon jääneen sairaanhoitaja Dagmar Aaltosen(myöh. Meriluoto) mukaan sisään tulleet valkoiset huusivat sairashuoneen ovelta, että valmistautukaa siirtymään helvettiin, sillä kuolema tulee jokaiselle viiden minuutin kuluttua.
Aikalaistietojen mukaan kaikkia potilaita ammuttiin päähän. Myös miespuoliset hoitajat joutuivat luotien saaliiksi.
- Dagmar Aaltonen on kertonut, että naissairaanhoitajistakin jätettiin eloon vain ne, jotka osasivat ruotsia. Aaltosen mukaan armahdus koski yhtä muuta sairaanhoitajaa, sanoo Liukkonen.

Vuonna 1891 rakennetun Harmoisten sairashuoneen verilöylystä on aiemmin syytetty nimenomaan Hennalan vankileirin ankarana johtajana tunnettua eversti Hans Kalmia, mutta Marjo Liukkosen mukaan turhaan.
- Sittemmin on selvinnyt, muun muassa Kalmin elämäkerrasta, että hän oli samaan aikaan muualla taistelemassa.

20 ammuttiin

Suomalaisen poliittisen historian tutkija, professori Jaakko Paavolainen on kirjoittanut 1.komppanian vääpelinä toimineen Albert Gyllenbögelin antamasta selostuksesta Kalmin pataljoonan muistokirjaan.
Selostus väittää, että sairashuoneelta ammuttiin valkoisia kohti ja nämä uskoivat terveiden ampujien piiloutuneen sairasvuoteisiin.

Tahko Pihkala sai reilunkokoisen mitalin täyttäessään 90 vuotta. Kuva vuodelta 1978. IL-ARKISTO

Eri lähteiden mukaan ilmeisesti Punaisten kenttäsairaalana toimineen vasemmistolaisen Punaisen Ristin johtaman Harmoisten sairashuoneen verilöylyssä tapettiin 11-20 haavoittunutta ja useampi sanitääri tai sairaanhoitaja.
Tohtori Marjo Liukkonen puhuu edellä mainittuun historiikkiin tukeutuen 20 ammutusta haavoittuneesta.

Karismaatiinen

Liukkosen mukaan Lauri "Tahko"Pihkala toimi Kalmin pataljoonassa neuvonantajana.Arvoltaan hän oli neuvotteleva adjutantti, jonka vedettävänä oli pataljoonan tiedotusosasto.
- Karismaattinen ja lennokkaita puheita pitänyt Pihkala tunnettiin veljensä Martin (sittemmin myös Kokoomuksen kansanedustaja)kanssa ahkerina suojeluskuntien värvääjinä ja myös perustajina.Tahkon elämäkerran mukaan veljekset olivat perustamassa ainakin neljääkymmentä suojeluskuntaa ympäri Suomea, kertoo Liukkonen.
- Pohjois-Hämeen rykmentin värväystilaisuudessa Pihkalan kerrotaan sanoneen, että jos yksikin ryssä jätetään, ne lisääntyvät kuin torakat.

Marjo Liukkonen kertoo väitöstutkimuksessaan, että Tahko Pihkala pyysi vapautusta päästäkseen sotimaan itärajalle.
- Vapaussodan arkisto kuitenkin osoittaa, että Pihkala oli vuoden 1918 toukokuussa Hennalassa, sillä hänen sieltä lähettämiään sähkösanomia on jäljellä. Jossain vaiheessa Tahko oli myös Lahdessa poliisitoimeen liittyvänä etappipäällikkönä, paljastaa Liukkonen.

Tahko Pihkala ja Urho Kekkonen kyseenalaisissa rooleissa sisällissodassa
Lauri "Tahko" Pihkala (ent.Gummerus, 1888-1981) on yksi urheiluhistoriamme suurista hahmoista.
Jos Ivar Wilksman (1854-1932) oli suomalaisen urheilun isä, niin pesäpallon isänäkin pidetty Pihkala oli vähintäänkin sen esikoispoika.
Vuoden 1908 olympialaisissa Lontoossa korkeushypyssä ja kiekonheitossa sekä Tukholman olympialaisissa neljä vuotta myöhemmin 800 metrillä Suomea edustanut Pihkala tunnettiin kiivaana oman aatteensa puolustajana.
Yksi Tahkon sydäntä lähellä olleista asioista oli isänmaa, mikä johti hänet myös suojeluskuntien palvelukseen.
Sata vuotta Suomen sisällissodan jälkeen pinnalle on noussut uudestaan tieto, jonka mukaan Pihkala oli yksi neljästä Harmoisten sairashuoneen verilöylyyn syyllistyneestä valkoisesta.
Ensimmäistä kertaa tieto on julkaistu jo vuonna 2007 ilmestyneestä Kuhmoisten suojeluskunnan historiikissa.

Urheilutarkastaja
Sen enempää Pihkalasta kirjoitetut elämäkerralliset julkaisut kuin niin sanottu ”virallinen historia” eivät tästä pimeästä puolesta kerro.

Tahko Pihkala (oik.) sivakoi Napapiirin hiihdossa vuonna 1956. Hiihtokisa oli Pihkalan idea. IL-ARKISTO

Se tiedetään, että Pihkala työskenteli muiden töidensä ohessa vapaussodan jälkeen suojeluskuntien yliesikunnan urheilutarkastajana. Tästä tehtävästä hänet siirrettiin syksyllä 1944 valtioneläkkeelle, kun suojeluskuntajärjestö lakkautettiin.

Urheiluvaikuttajana Tahko Pihkala toimi muun muassa SVUL:n urheilujaoston puheenjohtajana.1920-luvulla Suomen Urheilulehden päätoimittajanakin ollut Pihkala valittiin 1939 Suomen Urheilutoimittajain Liiton ensimmäiseksi kunniajäseneksi.
Sattumaa tai ei, myös toisella suomalaisella urheiluvaikuttajalla eli presidentti Urho Kekkosella oli kyseenalainen rooli vapaussodassa.

Juuri ilmestynyt Kalle Virtapohjankirja Kekkonen urheilumiehenäkertoo Pohjois-Savon rykmentin joukoissa vain 17-vuotiaana taistelleen Kekkosen olleen Haminassa mukana ryhmässä, joka teloitti vuonna 1918 25.-26.5.välisenä yönä yhdeksän punavankia.
- Minut määrättiin antamaan ampumiskäsky. Olin niin hermostunut, että en muista, oliko minulla kivääri vai ei, siteeraa Virtapohja Kekkosen omaelämäkertaa Vuosisatani 1.

https://m.iltalehti.fi/muutlajit/201803292200842039_nx.shtml

Ilmeisesti radiosta tullut juttu tapauksesta..

 

[Old Boy]

Malliesimerkki nykyisen tieteen surkeasta tasosta! Onko tämä ihme, kun Yliopisto saa sitä enemmän rahaa mitä enemmän väikkäreitä suoltaa ulos.

Lähteenä paikkakunnalla kiertelevät tarinat, joita punaisten osalta merkittiin muistiin 1960-luvulla. Niitä käyttäen laadittiin historiikki 2007 jonka tiedot kelpasivat sellaisenaan tutkimuksen lähteeksi. Tahko Pihkalan mukanaoloa ei kaiketi ole mitenkään todistettu. Uhrejakin oli Jussi T Lappalaisen mukaan vain 13. Tapaus itsessään on tietysti totista totta.

Edit: Loppua muokattu.
Edit 2: Loppu palautettu alkuperäiseen asuun

 

[hansai]

Tapaus itsessään on totta mutta Jussi T Lappalainen sai tapettujen määräksi 13 eikä "ainakin 20".

13 potilasta, loput hoitajia (yllä olevasta radiojutusta)

 

[hansai]

Lähteenä paikkakunnalla kiertelevät tarinat, joita punaisten osalta merkittiin muistiin 1960-luvulla. Niitä käyttäen laadittiin historiikki 2007 jonka tiedot kelpasivat sellaisenaan tutkimuksen lähteeksi.

Suojeluskunnan ja LottaSvärdin historiikissa vain punaisten tarinoita...uskotko itsekään?

 

[Old Boy]

Suojeluskunnan ja LottaSvärdin historiikissa vain punaisten tarinoita...uskotko itsekään?

Turhaan korjasin aamun tekstiäni! Turun Yliopiston professorin Jussi T Lappalaisen mukaan uhreja oli siis 13. Hänellä lähteenä on Valtiorikosoikeuden raportti sekä 11.3.1918 laadittu päiväkirjamerkintä. Kuolleiden kotipaikkakunnatkin on tiedossa eli 50 % kasvanut uhrimäärä lienee tarua. Kuhmoisten Suojeluskunnan ja Lotta Svärd-järjestön historiikit kirjoitettiin tosiaan vasta tällä vuosituhannella perustuen muistitietoon ja paikkakunnalla eläneisiin tarinoihin.

Vietin tällä isovanhempieni kotipaikkakunnalla kaikki kesät 15-vuotiaaksi asti ja muistan hyvin Hans Kalmin sekä "Kuhmoisten pirut" näistä kertomuksista. Tahko Pihkala joutui tähän mukaan luultavasti siksi, että entinen näkyvä suojeluskuntalainen oli punaisten kertomusten keruuaikana usein TV:ssä, nyt urheilumiehenä. Itse en muista häntä koskaan mainitun verityön tekijänä. Muistaisin varmasti itekin innokkaana urheilumiehenä, jos olisi.