Ajankohtaisen kakkosen 1918-ilta vuodelta 2008..
Katso 1918-ilta (2008) Yle Areenassa:
http://areena.yle.fi/1-1398119
Katso 1918-ilta (2008) Yle Areenassa:
http://areena.yle.fi/1-1398119
1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
https://kouvolansanomat.fi/uutiset/kotimaa/f278d2fc-8ce8-449e-889d-e027715a4c4cVuoden 1918 sisällissodan vuoksi Suomen kehitys viivästyi — Seppo Hentilän mukaan talvisota pelasti maan diktatuurilta
Sisällissota seurauksineen muokkasi Suomea syvempään kuin mikään muu kansan yhteinen kokemus. Seppo Hentilän mukaan sosialismin pelon jälkeen uhkana oli suistuminen oikeistoradikalismiin.
Työväen Arkisto
Punakaartilaisia teloitetaan Tammisaaressa 1918. Seppo Hentilä kertoo taustalla olleen ajatus, että jokainen punakaartin muonittajanakin toiminut 16-vuotias tyttö pitää tuomita maanpetturuudesta. Hänen mielestään tuomitsemisen suuri vimma tuntuu käsittämättömältä ja järjettömältä.
Talvisota pelasti Suomen oikeistodiktatuurilta. Jos sisällissodassa vuonna 1918 nujerretut punaiset eivät olisi tarttuneet aseisiin ja lähteneet puolustamaan Suomea Neuvostoliiton hyökätessä syksyllä 1939, Suomi olisi luisunut diktatuuriksi.
Tätä mieltä on valtiotieteiden tohtori, Helsingin yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Seppo Hentilä. Hentilä toteaa talvisodan saaneen tavallaan aikaan välirauhan: vankilassa kidutetut kommunistitkin lähtivät taistelemaan venäläisiä vastaan.
Mistä sota sai alkunsa?
Palataan hetkeksi tilanteeseen, jossa Suomessa tartuttiin aseisiin veli veljeä vastaan. Kun ensimmäinen maailmansota alkoi, suomalaiset itsenäisyysaktivistit toivoivat Suomen eroa Venäjästä Saksan avulla. Maaliskuussa 1917 tsaari Nikolai II suistui vallasta ja Suomessa yhteiskunnallinen levottomuus kasvoi. Järjestysvaltaa ei ollut ja ruoasta oli pulaa.
Itseään suojatakseen suomalaiset perustivat järjestyskaarteja: työväenkaarteja kutsuttiin punakaarteiksi ja porvarillisia kaarteja suojeluskunniksi.
Joulukuussa 1917 Saksan ja Neuvosto-Venäjän aselepo johti tilanteeseen, jossa Saksaa ei enää tarvittu Suomen itsenäistymiseen. Bolsevikkihallitus lupasi yllättäen tunnustaa Suomen itsenäisyyden, saaden siitä itselleenkin etua.
Valtaosa Saksaan jääkärikoulutukseen lähteneistä halusi palata Suomeen, koska he eivät uskoneet venäläisten lähtevän Suomesta ilman pakottamista. Tammikuussa 1918 Mannerheimin käskystä suojeluskunnat alkoivat riisua venäläisiä varuskuntia aseista. Puhuttiin vapaussodasta, jossa venäläiset ajettiin pois maasta.
Punakaarti otti vallan haltuunsa Helsingissä. 28. tammikuuta muodostettiin punaisten hallitus, kansanvaltuuskunta. Sota oli alkanut.
Vapriikin kuva-arkisto
Punaisten ruumiita Kalevankankaan hautausmaalla 1918. Voittajan kostosta seurasi iso uhrimäärä. Hentilä kuvaa kuolleiden määrää Suomen historian synkimmäksi luvuksi, jota voi kutsua kansanmurhaksi. Katkeruus periytyi ainakin kahteen sukupolveen.Kostoa seurasi katkeruus
Punaisten johto oli ryhtynyt vallankumoukseen tavoitteenaan sosialistinen yhteiskunta. Rivimiehistä valtaosa koki Hentilän mukaan tilanteen niin, että kapinaan oli noustu kukistamaan isäntien, kapitalistien ja porvareiden valta.
Valkoiset voittivat sodan saksalaisten avustaessa. Sodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuoli lähes 37 000 ihmistä, näistä punaisia 27 000, valkoisia reilut 5 000 ja loput muita, esimerkiksi venäläisiä.
Kesällä 1918 vankileireille ahdettiin yli 75 000 punavankia, joista nälkään ja tauteihin kuoli lähes 13 000. Terrorin uhrina kuoli 7 300 punaista ja 1 400 valkoista. Seurauksena oli suuri katkeruus.
— Kolme neljännestä sodan uhreista kuoli taistelujen ulkopuolella. Väkivalta oli silmitöntä ja mielivaltaista, Hentilä toteaa.
— Teloitukset ja murhat tehtiin yleensä siten, että uhri ja tekijä kohtasivat. Kummankin nimi oli yleensä tiedossa ja välittyi jälkipolville. Katkeruuskin personifioitui.
Takaisin aikaan sisällissodan jälkeen. Valkoisten terrori oli voittajan kosto hävinneille, jotta uutta kapinaa ei tulisi.
— Talvisotaan asti Suomessa keskusteltiin vapaussodasta, jossa valkoiset sankarit kukistivat punaryssät, Hentilä sanoo.
Sodan lopputulosta suojaamaan perustettiin järjestöjä: suojeluskuntia, Lapuan liike, IKL eli Isänmaallinen kansanliike ja Rintamamiesten Liitto. Ne lakkautettiin vuonna 1944 oikeistoradikalistisina.
— Kaikki nämä järjestöt olivat antidemokraattisia ja yrittivät vielä vuonna 1932 Mäntsälässä tehdä Suomesta diktatuurin ja hävittää demokratian, Hentilä toteaa.
Hentilä kuvaa tulosta tragikoomiseksi. Neuvostoliiton kautta länsimainen demokratia pääsi vahvistumaan Suomessa, kun äärioikeistolaiset järjestöt lakkautettiin.
Vapriikin kuva-arkisto
Valkoisten kenttäkeittiö Leinolassa Tampereella valtauksen jälkeen 19.4.1918. Vuoden 1918 tapahtumista on kerätty runsaasti muistitietoa. Valkoisella puolella haastatteluja tehtiin jo 1920-luvulla, punaisella vasta 1960-luvulla.Suomi säilyi vain nipinnapin demokraattisena
Sisällissota ja sen aiheuttamat jälkijäristykset ovat Hentilän mukaan muovanneet Suomea ja sen poliittista kulttuuria syvempään ja pidempään kuin mikään muu yhteinen kansallinen kokemus maan historiassa. Viime viikolla ilmestyneessä teoksessaan, Vuoden 1918 pitkät varjot — Muistamisen historia ja politiikka, Hentilä toteaa Suomessa yhteiskunnan olleen 1920—30-luvuilla monella tapaa väkivaltakoneisto, johon kuuluivat poliisi, armeija ja oikeuslaitos.
Suomi oli samanlainen diktatuurin partaalla häilyvä valtio kuin Baltian maat. — Seppo Hentilä— Henkisellä puolella koulu ja kirkko olivat totaalisesti valkoisella puolella. Suomi säilyi vain nipinnapin demokraattisena.
Sisällissota teki Suomesta toisenlaisen maan kuin se olisi ollut ilman sitä. Ilman vuoden 1918 tapahtumia Suomesta olisi tullut Pohjoismaa. Suomi palasi pohjoismaiselle tielle 1940-luvun sotien jälkeen, mutta hyvinvointivaltion kehitys jäi jälkeen muista Pohjoismaista vuosikymmeniksi.
— Suomi oli samanlainen diktatuurin partaalla häilyvä valtio kuin Baltian maat, Hentilä sanoo.
Suomi ei Hentilän mukaan ollut missään tapauksessa oikeusvaltio. Hän perustelee väitteensä sillä, miten Suomi kohteli äärivasemmistoa.
— Kommunistit saivat paljon kovempia tuomioita vain mielipiteidensä takia kuin esimerkiksi äärioikeistolaiset Mäntsälän kapinalliset, jotka syyllistyivät tekoihin.
Vapriikin kuva-arkisto
Tampereen punakaartin komppania rintamalla 1918. Sisällissodan aikana kumpikin osapuoli kutsui sotaa kapinaksi. Ylen teettämässä kyselyssä kolmannes vastaajista katsoo kummankin osapuolen olleen yhtä paljon oikeassa. Silti punaisten kapina oli laiton.Väinö Linnan suuri merkitys
1939—1945 sotien jälkeen vapaussotakeskustelun rinnalle nousi punaisten näkökulma. Kesti 1960-luvulle asti, kunnes valkoinen totuus nujerrettiin eivätkä terrorin tekijöitä olleet enää pelkästään punaiset.
— Valkoisen tulkinnan dominoinnin mursivat vasta Väinö Linnan romaanit ja Jaakko Paavolaisen tutkimukset kummankin puolen terrorista, Hentilä toteaa.
Aiemmin toisen osapuolen motiivien ymmärtäminen oli ollut mahdotonta. Linnan Täällä Pohjantähden alla oli sokki valkoisille, koska siinä näytettiin punaisten olevan työtä tekeviä tavallisia ihmisiä. Linnaa arvosteltiin valheellisen kuvan antamisesta.
Kymmenen vuotta myöhemmin Paavolainen kirjoitti valkoisesta terrorista.
— Se mullisti ajattelua, koska vain punaisten oli ajateltu syyllistyneen terroriin. Punaisten tekemä väkivalta oli laajempaa mielikuvissa. Paavolainen osoitti, että valkoista terroria oli viisinkertaisesti punaiseen verrattuna.
Tuloksena oli kirjeitse tulleita tappouhkauksia, joita Paavolainen näytti Hentilällekin.
Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle siivosi Hentilän mukaan sisällissodan viimeisen nurkan eli selvitti valkoisen terrorin todellisen laajuuden sekä sen, että tekijät jäivät tuomitsematta.
— Nimitys vapaussota oli jälkeenpäin keksitty veruke sille, että tappamista oli harjoitettu niin hartaasti. Suomi oli jo vapautunut ja tunnustettu ennen sotaa ja sotaa käytiin sitä maata vastaan, joka ensimmäisenä tunnusti itsenäisyytemme.
Yhtä keksitty nimi oli punaisten luokkasota.
Sodan nimen pohtiminen ei ole Hentilän mielestä enää kiinnostavaa. Tutkijoista ja kyselyiden mukaan alle 24-vuotiaista suomalaisista valtaosa puhuu sisällissodasta.
Vapriikin kuva-arkisto
Taistelun jälkiä Tampereen Hämeenkadulla 1918. Viha ja katkeruus katkeavat yleensä neljännessä sukupolvessa. Silloin asiasta tulee ulkokohtainen tunnekokemus. Perheiden sisällä asiat periytyvät yleensä lapsenlapsiin asti.Yhteinen kansallinen kokemus
Sisällissodan tapahtumahistoria on jo koluttu. Syynä siihen, että vuoden 1918 tapahtumia yhä käsitellään, on Hentilän pohdinnan mukaan tapahtumien traagisuus ja raakuus. Ne hätkähdyttävät kysymään, miten Suomessa on voinut tapahtua tällaista.
— Sen asian ympärillä askarteleminen on varmasti nuoremmalle sukupolvelle tärkein syy siihen, miksi sisällissotaa muistellaan.
Poliittinen motiivi sisällissodasta puhumisessa on suurimmaksi osaksi hävinnyt. Sotaan suhtaudutaan ulkokohtaisesti. Aikuisiässä on jo neljäs ja viides sukupolvi sodan jälkeen eikä kahtiajakautuneisuus enää näy.
— Vuosi 1918 ei ole vielä painunut historiaan, mutta siitä on tullut yhteinen kansallinen kokemus, Hentilä toteaa.
Vapriikin kuva-arkisto
Vangittuja punavankeja Tampereen Keskustorilla 6.4.1918. Seppo Hentilän mukaan anteeksipyyntöpolitiikka ei ole lyönyt itseään läpi Suomessa, vaikka siitä on sisällissodan yhteydessä keskusteltu. Totuuskomissiotakin on esitetty, mutta Hentilän mielestä sitä ei enää tarvita.
Kadettikunnan Kylkirauta-lehden uusimmassa numerossa asiaa mm. sisällissodasta
Kova on ymmärryksen "rajalinja" vielä vuonna 2018 virkamiehistössä.
Mielenkiintoinen juttu tuo Veripelto-kirjan kirjoittajan juttu.
Molemmin puolin propaganda oli raakaa ja varmasti sai aikaan lisää pahaa. Jutun lopulla, ikään kuin sivulauseella mainiten mainitaan ettei kertomukset olleetkaan tosia...
Yllä linkkaamani sairaalakuvalla oleva äänite on myös jännä kun siinä kerrotaan punakaartilaisten hoitaneen valkovankejaan poskettoman hyvin Suinulassa
"Legendoja" näistä raakalaismaisista tapauksista ilman totuuspohjaa käytettiin säälimättömästi vihan lietsontaan..
Tämän vuoden uutisoinnissa ja keskusteluissa 1918 tapahtumista edelleen pistää silmään liki poissaolollaan nämä rintamalinjan takaiset rauhasopimukset ja rauhallisten alueiden tapahtumien perkaus..Jämsä tietenkin poikkeuksellisuutensa vuoksi on esillä.
Viimeksi muokattu:
Eivät sopineet sodan jälkeen kirjoitettuun valkoiseen tarinaan. Näin sanoi historiantutkija talvella illatsuissa. Rauhallisten alueiden tapahtumien perkaus taas sujui helposti, kun tapahtumia oli vähän. Ja niistä vähistäkin vaiettiin. Jos joku tapettiin esim. itä-Suomessa, niin helposti kerrottiin tämän hiihtäneen Venäjälle jne. Siirtyi kadonneet - sarakkeeseen.
Odotitko muuta? Älä veikkoset. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on sellaisia, että kun joku Totuus on juntattu kalloon, niin se ei muutu. Osa lallattaa virkansa velvoittamana sitä lallatia, minkä virka määrää. Ja sillä sipulipihvi. En ole lukenut tuota kylkirautajuttua, enkä viitsi lukeakaan, on tätä -18 asiaa jo tarpeeksi mätvitty.
Paatuneimmat sukulinjat ovat tukevasti sata vuotta sitten määritellyissä asemissaan vielä vuonna 2918. Siitä ei ole epäilystäkään. Ei sukupolvien aikaista kotikasvatusta noin vain nitistetä.
Valkoinen Totuus on muuten varmaan ihan tarpeeksi pätevä. Se ei ole täydellinen, mutta mikäpä tässä epätäydellisessä maailmassa olisi ihan pilkulleen tosi tai täydellinen.
-18 ei valkoisilla ollut kristallipalloa, maailmansota oli vielä käynnissä ja Suomi oli pakko rauhoittaa, jotta meille täysin elintärkeät maataloustyöt saadaan tehtyä ajallaan. Kilpa kevätkylvöjen kanssa oli raskas tosi. Se vaan tuntuu sata vuotta myöhemmin lähes absurdilta, siis täh, kevätkylvöt? Mutta se oli de reality.
- mistä valkoiset saattoivat tietää, etteikö bolsevikit idästä olisi käynnistäneet hyökkäystä? Ei sitä voinut tietää, oli pakko rauhoittaa nopeasti kotimaa.
- oliko valkoisilla sellaista tarkkaa tilannetietoa, joka olisi paljastanut kuinka punakapina on nyt varmasti lopullisesti seis....tuskin oli. Oli pakko vakiinnuttaa tilanne. Taas yksi pakko.
- saattoiko sakuihin luottaa? Miten maailmansota etenee, kuka on vielä kenenkin puolella....oli pakko saada oma tilanne vakiinnutettua. Pakko lisää.
- käytettiin kovia ja raakoja otteita. En sano, että oli pakko, mutta en kyllä jaksa viisastella täältä sadan vuoden takaa aivan liikaakaan. Kapinointihalut sammutettiin, koska niin oli tehtävä nuoren valtion ja kansan takia. Pakko, mieli selvitä.
Hirveä tapahtuma kaikkineen. Mutta ei jälkiselvittelyjen ja ruumiskasojen koko syntiä voi lykätä valkoistenkaan niskaan. Ei punainen valta ollut missään kovin jalo, hieno tai edes vähääkään toimiva. Se perustui ryöstötalouteen ja täydelliseen alistamiseen, mielivaltaan ja kas, myös terroriin. Juu, punainen terrori oli myös tosi. Se kohdistui valta-alueella täysin puolustuskyvyttömiin ihmisiin ja ryöstöjen uhriksi pääsivät suunnilleen kaikki, joilla oli rosvottavaa. Uhkailua, pelottelua, pahoinpitelyjä, mielivaltaisuuksia, perseilyä, ryöstämistä, varastamista, murhia.....onko lopulta suuri ihme, että kosto oli kova? Juu, syyttömiäkin meni kostossa paljon ja siinä onkin vasittu kauneusvirhe, joka ei Tarinakerronnalla muuksi enää muutu.
Kannattaa muistaa myös se, että se sosdemi-siipi, joka jäi sivuun kapinasta, se ei suinkaan itkenyt, kun kiväärilinja sai turpia. Krokotiilin kyyneliä toki vuodatettiin, mutta pääasiassa maltillisen siiven sosdemit -ymmärsivät- vapaussodankin arvot.
-18 ei valkoisilla ollut kristallipalloa, maailmansota oli vielä käynnissä ja Suomi oli pakko rauhoittaa, jotta meille täysin elintärkeät maataloustyöt saadaan tehtyä ajallaan. Kilpa kevätkylvöjen kanssa oli raskas tosi. Se vaan tuntuu sata vuotta myöhemmin lähes absurdilta, siis täh, kevätkylvöt? Mutta se oli de reality.
- mistä valkoiset saattoivat tietää, etteikö bolsevikit idästä olisi käynnistäneet hyökkäystä? Ei sitä voinut tietää, oli pakko rauhoittaa nopeasti kotimaa.
- oliko valkoisilla sellaista tarkkaa tilannetietoa, joka olisi paljastanut kuinka punakapina on nyt varmasti lopullisesti seis....tuskin oli. Oli pakko vakiinnuttaa tilanne. Taas yksi pakko.
- saattoiko sakuihin luottaa? Miten maailmansota etenee, kuka on vielä kenenkin puolella....oli pakko saada oma tilanne vakiinnutettua. Pakko lisää.
- käytettiin kovia ja raakoja otteita. En sano, että oli pakko, mutta en kyllä jaksa viisastella täältä sadan vuoden takaa aivan liikaakaan. Kapinointihalut sammutettiin, koska niin oli tehtävä nuoren valtion ja kansan takia. Pakko, mieli selvitä.
Hirveä tapahtuma kaikkineen. Mutta ei jälkiselvittelyjen ja ruumiskasojen koko syntiä voi lykätä valkoistenkaan niskaan. Ei punainen valta ollut missään kovin jalo, hieno tai edes vähääkään toimiva. Se perustui ryöstötalouteen ja täydelliseen alistamiseen, mielivaltaan ja kas, myös terroriin. Juu, punainen terrori oli myös tosi. Se kohdistui valta-alueella täysin puolustuskyvyttömiin ihmisiin ja ryöstöjen uhriksi pääsivät suunnilleen kaikki, joilla oli rosvottavaa. Uhkailua, pelottelua, pahoinpitelyjä, mielivaltaisuuksia, perseilyä, ryöstämistä, varastamista, murhia.....onko lopulta suuri ihme, että kosto oli kova? Juu, syyttömiäkin meni kostossa paljon ja siinä onkin vasittu kauneusvirhe, joka ei Tarinakerronnalla muuksi enää muutu.
Kannattaa muistaa myös se, että se sosdemi-siipi, joka jäi sivuun kapinasta, se ei suinkaan itkenyt, kun kiväärilinja sai turpia. Krokotiilin kyyneliä toki vuodatettiin, mutta pääasiassa maltillisen siiven sosdemit -ymmärsivät- vapaussodankin arvot.
Paljon oli tosiaan pakko tehdä mutta jälkilöylyissä nöyryyttäminen ja tappaminen meni ajoittain perverssin nautiskelun puolelle eikä syyllisyydelläkään ollut niin väliä. Jos kokonaisuudessa joku tyylivirhe on niin se on kykynemättömyys avata tuota asiaa edes jälkikäteen. Moni suomalainen oli kosketuksissa isällissodan kanssa vain sodan jo loputtua syyttömänä murhatun perheenjäsenen kautta eikä oikeutta saanut kuin aikaisintaan tuonpuoleisessa.
Uhriksi joutuminen päinvastoin toimi näyttönä siitä ettei kyseessä ollutkaan uhri vaan ylisukupolvinen syyllinen jonka päälle sai vapaasti kadulla sylkeä. Sellaiselle ihmiselle on aika hankala myydä Vapaussodan ilosanomaa joten ei pidä ihmetellä että sekin katkera tarina jää elämään. Jos valkoiset olisivat niin isoja ihmisiä kuin heidän omat tarinansa kertovat niin tuokin syntisäkki olisi aikanaan seulottu.
Vaan eipä historiakaan tietysti pysähtynyt vuoteen 1918. Tulevat vuosikymmenet vyöryttivät nekin ihan riittävästi uutta murhetta pureskeltavaksi. Noin kokonaisuutena pitää nostaa hattua itsenäisyyden alkuaikoina eläneille. On pieni ihme että Suomi on päässyt nykyiseen tilaansa ja käsitys isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta on oluen alkoholipitoisuus 0,8% tarkkuudella.
Nämä perkaukset on jääneet vähille tai tälläiseen käsitykseen olen paikallisessa mittakaavassa päätynyt..
Asioista tietoisia 40-luvun jälkeen syntyneitä on vain kourallinen ja melko pinnallinen on tieto ollut.
"Valkoisen" puolen henkilöiden jälkikasvun siilipuolustus 2018 on melko uskomaton..."mitä sitä repimään vanhoja haavoja enää auki" on useimmin kuultu kommentti. ( tosin pikku keskustelun jälkeen on päässyt hyvään keskusteluun)
Itsellä on työnalla selvittää joukko vankileireille vietyjä paikallisia, joista ei ole toistaiseksi löytynyt papereitä kansallisarkistosta..
Juu-ei oo tietoa. Omakin tietämykseni perustuu niin sukulaisten puheisiin kuin sitten 'Kauhun aika' -teokseen. Ja sitten on joskus pitänyt ymmärtää, mitä on jätetty sanomatta.
Katso 2008 A2 1918-illasta noin 45min kohdilta Panu Rajalan kommentti...
Papiston kertomukset on eritin hyviä ajankuvia... täälläkin oli tehty havainto, että seurakuntalaiset olivat "äänestäneet väärin"...ja se oli varmasti yksi ajuri tilanteessa suuntaan mihin tie sitten vei..
Aika ei ihan täsmännyt. Viittaatko kirjailijoihin joista Rajala puhui hieman eiemmin? ( n. 40 min )
Yksi Saaren kartanon pojista kuului lapsuuteni kavereihin. Ei nyt toki ihan läheisimpiin, mutta kuitenkin. Tosin viimeksi olen tuon minua vuotta vanhemman nähnyt noin kolmisenkymmentä vuotta sitten yliopistolla. Ei siihen aikaan osannut tai ymmärtänytkään mieheltä hänen kotitalostaan kysellä.
Sori, 1:06:45->
Sinun pitää verestää vanhoja muistoja..ja kysäistä kaverilta..
Joo tuosta huonomman aineksen poistosta oli täälläkin aiemmin tarinaa. Noinkohan luokkahygieeniset teoriat oikeasti levisivät sinne kuolemanpartioihin saakka? Enemmän ehkä niin että syntyi perusajatus siitä että sen huonomman aineksen tapppaminen oli paitsi sallittua myös toivottavaa. Ja kun lupa annetaan niin sisällissodan oloissa kyllä löytyy innokkaita toimeenpanijoita. Ilmeisesti oltiin liikkeellä tehtävätaktiikan periaattein eli organisaation alapäässä linjattiin kuka saa kunnian luopua hengestään? Tilanne ei kokonaisuutena varmaan ollut kenenkään hanskassa.
Tässä pikku epäselvyys, siis Panu Rajalan kommentissa...
Biologi Gunnar Ekmanin aihetta käsittelevä kirja on ilmestynyt vasta 1919?? Vai oliko jo jossain muussakin teoksessa esitellyt asiaa?
Juuso Revon gradu
https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1355607
Saattaa viitata väärään ihmisen. Se on täysin mahdollista. En ole asiaan niin huolella perehtynyt että olisin osannut tuollaisen poikkeaman lennosta poimia. Rotuhygieenikkoja oli kyllä tarjoamassa näkemyksiään jo sisällissodan aikana. (Parempi kuitenkin etten sano nimistä mitään ettei käy Rajalat...)