1918 Vapaus tai kansalaissota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hansai
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Se on keskustelua. Ja mitähän fakta tarkoittaa tänään? Se tarkoittaa sitä, että osa keskustelijoista arvioi joka tapauksessa faktan vääräksi ja lähteen ihan paskaksi. Jotkut meistä harjoittavat keskustelua -kokonaiskuvatasolta- käsin, ja tuo kuva on syntynyt esim. 30 vuoden mittaan luetusta, koetusta ja nähdystä, kontakteista jne.

Oletko sitä mieltä, ettei Suomi ole tiukasti Saksan kyljessä taas tänään, vaikka de factot ovat osoittaneet valtion tekevän päätöksiä, jotka tukevat Saksan politiikkaa todella antaumuksella....jopa niin, että on kyseenalaista onko kyseessä joka tapauksessa edes oman valtiomme kiistaton etu? Voin vain valittaa, jos netistä eivät löydy kaikki tämän maailman tiedonmurusetkaan, usko tai älä, meillä sammakkoperspektiivin ihmisilläkin voi olla kontakteja ohi netin, siellä oikeassa maailmassa, missä ei vielä tweetti ujella, eikä foorumeiden -tietäjät- paljon pöhise.

Suomi on Saksan kyljessä, mutta se ei ole mikään Saksan salaliitto tai siirtomaapolitiikka, vaan ihan järkevää Helsingin politiikkaa (ja tässä Helsinki tarkoittaa valtakunnan johtoa).

Jos olet sitä mieltä että politiikka ei ole meidän edun mukaista, ole hyvä ja ilmaise miksi äläkä vihjaile jotain "kontakteja ohi netin".

Äläkä alenna itseäsi "sammakkoperspektiivin ihmiseksi" ylentääksesi itseäsi paljon enemmän ymmärtäväksi. Olen tottunut puhumaan suoraan, joten saat kohdella minua suoraan ilman vihjailuja.
 
Kuka edusti Venäjää? No kuka edusti Suomea? Punaisten mielestä he ja suojeluskuntalaisten mielestä he. Venäläisillä Suomessa olleilla lienee sama käsitys itsestään: he edustivat Venäjää.

No Ahvenanmaalla taivella olevat olevat venäläiset eivät edustaneet Venäjää, vaikka olivat vielä Venäjän armeijan rippeitä. Edustivat itseään, joukkoaan jne. Eivät taistelleet Venäjän puolesta vaan itsensä ja joukkonsa puolesta. Lisäksi osa ei edes ollut isovenäläisiä.

Muutoin en ymmärrä mistä tässä pahemmin keskustellaan. Nuo kahakat eivät pahemmin ole riidanalaisia.
 
Kunhan nyt veli Adam herää ja ottaa muutaman moukun ja kuuntelee tusinan ruotsalaisia äänitteitä, hän tulee viimeistään sunnuntaina klo 01.45 vähän tarkentamaan, miten se sittenkin meni. Sen jälkeen meillä on saariryhmän tilanne kalibroitu paremmin kuin muut rintamasuunnat.

Hän on mielestäni oikeassa siinä, että ei kannata yhdistää Saariston vapaajoukkoa ja Uudenkaupungin retkikuntaa toisiinsa, koska heidän sotatiensä on erilainen lyhyttä Ahvenanmaa-yhteyttä lukuun ottamatta. Sen sijaan pidän perusteltuna väitteenä sitä, että sekä venäläiset että ruotsalaiset ahdistivat suojeluskuntia saaristossa.
Mitä nyt haluat todistaa?

Et tainnut kuunnella tuota radio-ohjelmaa jonka linkitin, jossa nuo ruotsalaiset lähinnä ruoskivat Ruotsia.

Ja aivan oikein, olen samaa mieltä että venäläiset ja ruotsalaiset olivat Uudenkaupungin suojeluskunnan tai laajemmin valkoisten vastustajia. Venäläiset taistelivat asein, kun taas tuo ruotsalaisten retkikunta taisteli huijaamalla.

Onko meillä tässä erimielisyyttä? Jos kuuntelisit tuon ohjelman, kuulisit että Ahvenanmaalla oli myös irredentistien (siis porukka joka halusi erottaa Ahvenanmaan Suomesta ja liittää Ruotsiin) lisäksi ns. Ålandsdelegationen, joka halusia saada Ahvenanmaalle autonomisen aseman Suomessa. Tämä sitten toimikin ja meillä on edelleen Helsingissä sama elin.

Kun Ahvenanmaata pohtii, niin sama periaate toimii kuin silloin kun Suomen suuriruhtinaskunta oli personaaliunionissa Venäjän kanssa. Niin kauan kuin Venäjä kohteli Suomea sääntöjen mukaan ja kunnioitti autonomiaa, ei ollut ongelmia, mutta kun säännöistä luovuttiin, tuli ongelmia.
 
Minäkin suosittelen. Siinä taidettiin mm. kertoa, että Suomi oli ainoa Saksan kumppanimaista, jonka vaihtotase oli positiivinen suhteessa Saksaan. Täytyy ehken palata tähän teokseen tuolla kirjaosiossa joskus.
Tuossa kirjassa on paljon opittavaa eri kanteilta.

Varsinkin noiden muiden maiden keskinäisen dynamiikan kannalta. Ei sekään ole minnekään hävinnyt.
 
Muutoin en ymmärrä mistä tässä pahemmin keskustellaan. Nuo kahakat eivät pahemmin ole riidanalaisia.

Ei kai tässä muuta kuin yritetään yhdessä muotoilla jonkinlaista kuvaa. Sata vuotta on pitkä aika. Monet tutkivat suurennuslasin kanssa jotain vuotta 1944 mutta nämä sisällissota-asiat ovat vähän jo kauempana, etenkin tuo länsipuoli ja saaristo.

Sisäsuomalaisille Suomen merellinen reuna on hyvin tuntematonta seutua. Minäkin olen pohjimmiltani karjalaista sukua eli Helsinkiin eri mutkien kautta emigroituneita "Viipurin miehiä". Isoisäni (farfar) tappeli Taavetissa, Luumäellä ja Tampereella, meni sitten vielä Viron vapaussotaan. Toinen (morfar) osallistui vain Tampereen taisteluun 17-vuotiaana. Ahvenanmaa ei kuulunut mihinkään tarinaperinteeseemme, kunnes loin itse suhteen saaristoon ja saaristolaisiin. Olen ollut siellä yli neljä kuukautta muutamissa pätkissä. Ainakaan minä en ole liiemmin miettinyt saariryhmää sisällissodan kannalta.

Tästä mielestäni on kyse, tai ainakin se on minun asenteeni.
 
Ei kai tässä muuta kuin yritetään yhdessä muotoilla jonkinlaista kuvaa. Sata vuotta on pitkä aika. Monet tutkivat suurennuslasin kanssa jotain vuotta 1944 mutta nämä sisällissota-asiat ovat vähän jo kauempana, etenkin tuo länsipuoli ja saaristo.

Sisäsuomalaisille Suomen merellinen reuna on hyvin tuntematonta seutua. Minäkin olen pohjimmiltani karjalaista sukua eli Helsinkiin eri mutkien kautta emigroituneita "Viipurin miehiä". Isoisäni (farfar) tappeli Taavetissa, Luumäellä ja Tampereella, meni sitten vielä Viron vapaussotaan. Toinen (morfar) osallistui vain Tampereen taisteluun 17-vuotiaana. Ahvenanmaa ei kuulunut mihinkään tarinaperinteeseemme, kunnes loin itse suhteen saaristoon ja saaristolaisiin. Olen ollut siellä yli neljä kuukautta muutamissa pätkissä. Ainakaan minä en ole liiemmin miettinyt saariryhmää sisällissodan kannalta.

Tästä mielestäni on kyse, tai ainakin se on minun asenteeni.
OK, ei hätää.
 
No Ahvenanmaalla taivella olevat olevat venäläiset eivät edustaneet Venäjää, vaikka olivat vielä Venäjän armeijan rippeitä. Edustivat itseään, joukkoaan jne. Eivät taistelleet Venäjän puolesta vaan itsensä ja joukkonsa puolesta. Lisäksi osa ei edes ollut isovenäläisiä.

Muutoin en ymmärrä mistä tässä pahemmin keskustellaan. Nuo kahakat eivät pahemmin ole riidanalaisia.

Mielenkiintoinen näkökulma...mites muualla Suomessa olleet joiden maasta häätämisen olen kuvitellut olleen suojeluskuntien ainoa tehtävä..

Vai oliko suojeluskunnilla jokin muu tavoite?
 
No Ahvenanmaalla taivella olevat olevat venäläiset eivät edustaneet Venäjää, vaikka olivat vielä Venäjän armeijan rippeitä. Edustivat itseään, joukkoaan jne. Eivät taistelleet Venäjän puolesta vaan itsensä ja joukkonsa puolesta. Lisäksi osa ei edes ollut isovenäläisiä.

He olivat sotatamineissa, aseistettuja ja johdon alaisia. Ja jos osa olikin liivejä, lättejä ja turkkilaisia, ei se muuta itse asiaa yhtään miksikään. Koko Venäjän armeijahan oli kansojen coctail ollut jo ties hau evö miten kauan.

Ruotsi yritti tuolloin tehdä Suomelle Ahvenanmaalla Krimit. Olisko tuosta nyt sitten niin isoa kansallista vahinkoa syntynyt Suomelle, nojaa, empä tiedä. Mutta kansallisvaltiot nyt vaan ovat perinteisesti olleet äleitä rajoistaan. Nuoren valtion pitääkin olla kärhäkkä oman alueensa päältä, sitä on oksan ottajaa, jos on kuusen kaatajaa.
 
Mielenkiintoinen näkökulma...mites muualla Suomessa olleet joiden maasta häätämisen olen kuvitellut olleen suojeluskuntien ainoa tehtävä..

Vai oliko suojeluskunnilla jokin muu tavoite?
Niinpä, ei Ahvenanmaalla olleilla venäläisillä joukoilla ole voinut olla epäselvyyttä siitä, mikä heidän roolinsa on ja minkä valtion joukkoja ovat. Neuvosto-Venäjä kävi sotaa saksaa vastaan 3. maaliskuuta saakka. Joukot noudattivat Neuvosto-Venäjän laivaston käskyjä, vaikka heillä ole ollut kiirettä pois. Heidän kannaltaan on todennäköisesti ollut tärkeää varnistaa punaisten suomalaisten valta kyseisilä saarilla, kuten muuallakin Suomessa. Kun rauha puhkesi - tilanne muuttui nopeasti, ja saarilta pitä lähteä rauhansopimuksen mukaisesti pois. Joukot ovat siis aivan yksiselitteisesti edustaneet Neuvosto-Venäjää ja Ruotsi on käynyt neuvotteluja itsenäisen naapurivaltionsa alueella, aluetta käytännössä miehittävän vieraan valtion kanssa.

Miten tilanne olisi kehittynyt jos saksalaiset olisivat jättäneet Ahvenanmaan suunnan rauhaan, ja päätyneet jo heti alussa muutenkin toimimaan Hangon suunnasta? Olisivatko venäläisjoukot jääneet varmistamaan punaisten vallan saarilla, joka mitä ilmeisimmin oli ruotsalaisten omien tavoitteiden vastaista. Missä vaiheessa Ruotsi olisi ollut taistelemassa punakaartien kanssa sekä mitä ilmeisimmin tätä tukevan Venäjän laivaston kanssa. Ruotsilla kieltämättä oli laivaston puolesta ylivoima, mutta kuinka olisi mahtanut käydä linnakkeiden kanssa.

Ruotsalaiset eivät näytä listaavan tätä episodia käymiinsä/osallistumiinsa sotiin(listaavat kyllä kriisinhallintaoperaation), vaikka tässä he ovat olleet valloituspuuhissa ja hyökkääjiä. https://sv.wikipedia.org/wiki/Lista_över_svenska_krig
 
Nyt kun mediassa puhutaan pääosin valkoisesta terrorista, niin on vain asiallista tuoda faktat pöytään:

Punainen terrori 1917, 1.-26.1. 1918: 40. Valkoinen terrori: ei yhtään.
PT 27.1.-2.3.1918: 703. VT: 388
PT: 3.-30.3.:205. VT: 511
PT: 31.3.-27.4.: 667. VT: 1419.
PT: 28.4.-1.6. 30. VT: 4745
PT: 2.6.-31.12.18, 1919-20: ei yhtään. VT 895.
Ilman ajanmääritystä PT: 44- VT: 895.

Lähde: edellä mainittu teos, osa 2.
Marraskuun suurlakon aina ja sen jälkeen punaisen terrorin uhrina oli siis ennen sotaa 40 henkeä. Kapinan puhjettua tunnettuja olivat Suinula sekä 78 Uudenmaan taisteluissa surmattua suojeluskuntalaisvankia.
Puolet punaisten helmikuun loppuun surmaamista olivat puhtaasti siviilejä.
On ilmeistä, että Helsingin punakaartien johto oli kapinan alussa antanut ohjeita suojeluskuntalaisten surmaamisesta. Ainakin tällainen ajattelutapa oli melko levinnyt.
Kuolemanrangaistusvaatimuksiin vaikuttivat valkoiseen Suomeen helmikuun puolivälissä levinneet, usein paisutellut uutiset punaisten sodankäynnin raakuudesta, punakaartilaisten Etelä-Suomessa tekemistä väkivallanteoista se että punaiset surmasivat mm. Varkaudessa ja Mäntyharjulla saamiaan vankeja.
Valkoisen terrorin pääsyyksi on katsottu punaisen terrorin aiheuttama viha ja kauhu. Vallankumouksiin oli Ranskan suuresta vallankumouksesta lähtien yhdistetty terrori. Punaisten tekemät murhat suurlakon yhteydessä näyttivät viittaavan samanlaiseen kehitykseen.
Maaliskuussa valkoisten edetessä löytyi joukko vankeina surmattuja valkoisia sotilaita, mikä raaisti heti myös hyökkääjien menettelyä.
------
Uskaltaisikohan joku tutkija tai valtamedia ottaa kantaa näihin faktoihin? Että ihan kiihkottomasti todettaisiin tilanne: punaiset aloittivat terrorin. Sen jälkeen voidaan heti seuraavassa lauseessa todeta se fakta, että valkoiset tekivät mitä tekivät. Nyt vain näyttää, että keskitytään tuohon viimeiseen lauseeseen, ja punaiset nähdään viattomina uhreina.

Tämä on manifesti asian kiihkottoman käsittelyn puolesta, ei yritys syyttää osapuolia. Sitä on tehty jo tarpeeksi, olisi jo aika päästä eteenpäin. Mutta korostan ärsyyntymistäni siitä, että tällä hetkellä sisällissodan tapahtumien uutisoinnissa vallitsee osin sellainen henki, ettei edelleenkään haluta kertoa kolikon kummastakin puolesta

Lisättynä tuohon yllä olevaan taulukkoon: Yhteensä PT: 1689 VT: 8380

Terrorin jakautuminen alueellisesti

Oulun, Vaasan, Kuopion ja Mikkelin läänit PT: 109 VT: 766
Viipurin lääni PT:438 VT:2458
Hämeen lääni PT:430 VT:3012
Turun ja Porin lääni PT:269 VT:727
Uudenmaan lääni PT:403 VT:995
Yhteensä PT:1649 VT:7958
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Puolustusvoimien juhlavuotena ei muistella sisällissotaa


Itsenäisen Suomen armeija syntyi monilta osiltaan kevään 1918 sotatoimien keskellä. Puolustusvoimien satavuotisjuhlavuonna yhteyttä sotaan ei kuitenkaan korosteta.
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla kaksi viikkoa sitten vietettyyn tammisunnuntain juhlaan Puolustusvoimat ei ottanut virallisesti osaa.
Tammisunnuntaita vietetään venäläisten varuskuntien aseistariisumisen muistoksi.
Puolustusvoimien viestintäjohtajan, kommodori Jan Engströmin mukaan päätös olla muistamatta vuoden 1918 tapahtumia on tehty tietoisesti ja useammasta syystä.
– Meille juhlavuoden lähtökohta on ollut, että vaikka nyt on satavuotisjuhla, elämme ajassa ja katse tulevaisuudessa.
Tätä korostaa myös juhlavuoden teemaksi valittu lause ”maanpuolustus kuuluu kaikille”.
Engström vetoaa myös Puolustusvoimien linjaukseen, jonka mukaan se ei osallistu juhlavuonna muistotilaisuuksiin, joihin ei aiempinakaan vuosina ole osallistuttu. Näihin kuuluu muun muassa tammisunnuntai, mutta toisaalta linjaus mahdollisti Puolustusvoimien näkyvän läsnäolon viime viikonloppuna Vaasassa jääkärien Suomeen paluun satavuotisjuhlassa.
– Näimme, että paikallisia tilaisuuksia tulee olemaan valtava määrä, ja tämä linjaus luotiin, jotta tilanne saadaan pidettyä hanskassa. Osallistumispyyntöihin olemme voineet vastata, ettemme tästä syystä ole mukana.
Puolustusvoimilla on joka tapauksessa tämän vuoden kuluessa keskimäärin joka kolmas päivä jokin juhlavuoteen liittyvä tapahtuma, Engström huomauttaa. Henkilökuntaa ei kuitenkaan ole kielletty osallistumasta järjestöjen muistotapahtumiin. Näin esimerkiksi tammisunnuntain muistojuhlaan osallistui vieraina myös Puolustusvoimien henkilökuntaa.
Etäisyyden otto vuoden 1918 sotatoimiin jatkaa pitkää perinnettä, joka pitää yllä esimerkiksi lainsäädännössä Puolustusvoimilta edellytettyä epäpoliittisuutta. Siksi juhlavuottakin on perusteltua viettää irrallaan historian tulkinnoista, jotka voisivat jakaa mielipiteitä, Engström sanoo.
Puolustusvoimat vietti vielä sotien alla lippujuhlaansa 16. toukokuuta, jolloin Mannerheim piti sisällissodan voittoparaatin vuonna 1918 Helsingissä.
Lippujuhla vaihdettiin Mannerheimin syntymäpäiväksi talvisodan jälkeen vuonna 1940, kun haluttiin korostaa kansallista yhtenäisyyttä. Samalla toukokuun kolmantena sunnuntaina alettiin viettää kaatuneiden muistopäivää. Se on omistettu kaikille Suomen sodissa kaatuneille tai niiden yhteydessä kuolleille, siis myös esimerkiksi kaikkien kevään 1918 sotatoimien osapuolten kaatuneille ja kuolleille.
https://www.savonsanomat.fi/kotimaa...1117529?pwbi=e62400219c1feffefce82d0fde9d2f70
 
Ruovesi tempaistiin sodan pyörteisiin talvella 1918 paikkakuntalaisten rauhantahdosta huolimatta – 100 vuoden takaisiin tapahtumiin palataan nyt luentosarjassa
Eduskuntavaaleissa sdp:llä oli 73,1 prosentin kannatus. Punaiset ja valkoiset kirjoittivat hyökkäämättömyyssopimuksen. Oliko se taktikointia?
Uutiset04.03. 09.31
Ruoveden kotiseutuarkisto


Punakaarti valtasi Aholan talon tukikohdakseen Ruoveden Pihlajalahdella ja piti sitä hallussaan viisi viikkoa. Kuvassa punakaartilaiset ovat lähdössä hyökkäykseen Aholasta.


Aulis AlataloAamulehti, Ruovesi

Vuonna 1917 vapautta Venäjästä koko pitäjän voimin juhlineet ruovesiläiset eivät halunneet sisällissotaan. He solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen tammikuun lopussa 1918. Päivä sitä ennen kuitenkin punakaartin johtaja Herman Järvinen antoi luvan aseiden noutamiseen Tampereelta.
Ruovedellä oli valistunutta väkeä ja peräti 15 työväenyhdistystä jo vuonna 1907. Eduskuntavaaleissa vuonna 1917 sdp sai peräti 73,1 prosentin kannatuksen Ruovedellä. Tilattomia oli paljon.
Rauhantahdosta huolimatta Ruovesi tempaistiin sodan pyörteisiin, vaikka keskenään asukkaat eivät taistelleet toisiaan vastaan. Pitkin Etelä-Suomea, Tampereen, Helsingin ja Turun seudulta kootut punakaartilaiset saapuivat Vilppulan rautatieaseman kautta Ruovedelle. Yli 300 kaartilaisen sotajoukko hyökkäsi taisteluun Ruoveden Paarlammilla eteläpohjalaisia valkoisia vastaan 5. helmikuuta, mutta tappion kärsineenä joutui perääntymään. Jo 3.2. Muroleen punakaartin johtaja oli tappanut kauppias Valtasaaren, ja siitä kierre alkoi.
Mahdollisesti Paarlammin tappiosta turhautunut joukko palasi Pekkalan kartanon kautta ja surmasi suurtilan omistajan Alexander Aminoffin hänen työhuoneeseensa. Filosofian maisteri, maanviljelysneuvos Aminoff oli Ruovedellä erittäin arvostettu henkilö, sillä hän muun muassa rakennutti keuhkotautiparantolan ja lahjoitti sen kunnalle, rakennutti sähkölaitoksen, oli perustamassa puhelinyhtiötä ja osuuskauppaa (puheenjohtaja niissä) sekä toimi kunnanvaltuutettuna ja säätyvaltiopäivien jäsenenä.
Pekkalan kartano pysyi valkoisten käsissä monenkin sattuman kautta, vaikka lapualaisen Matti Laurilan johtama joukko joutui torjumaan kaartilaisten lisäksi kymmenien venäläisen sotalaivaston matruusien "mustan kaartin" hyökkäykset. 13. helmikuuta käydyn ankaran taistelun jälkeen Laurilan joukko siirrettiin jo kirkonkylään, mutta tilan pehtoori jätti kartanoon valot päälle: punaiset luulivat valkoisten olevan edelleen siellä, eivätkä vallanneet taloa.

Ruoveden kotiseutuarkisto


Ruoveden Väärinmajan ratkaisutaistelun paikalla on muistomerkki. Taistelun 100-vuotispäivänä 15. maaliskuuta tänne kokoontuu väkeä Etelä-Pohjanmaalta asti.


Näistä sotatoimista ja 15. maaliskuuta 1918 käydystä Väärinmajan ratkaisutaistelusta tohtori Tuomas Hoppu kertoo sunnuntaina Ruoveden seurakuntakeskuksessa kello 14 alkavassa seminaarissa. Ruoveden Kotiseutuyhdistys ja Autere Opisto ovat järjestäneet viiden luennon sarjan Ruoveden tapahtumista vuonna 1918.
Väitöskirjaa tekevä Petteri Systä selvitti Ruoveden tilannetta ennen sisällissotaa jo helmikuun luennossaan. 7. huhtikuuta vuorossa on tohtori Heikki Rantatupa, joka on perehtynyt sodan syttymiseen johtaneeseen elintarviketilanteeseen vuosina 1917–18. Tuolloin myös luentosarjaa vetävä Kimmo Huilla kertoo Ruovedellä henkensä menettäneistä ruovesiläisistä. Luentosarja jatkuu vielä loka- ja marraskuulla ruovesiläisten kohtaloista vankileireillä, silloin vuorossa luennoimassa on muun muassa Sami Suodenjoki.

https://www.aamulehti.fi/uutiset/ru...tumiin-palataan-nyt-luentosarjassa-200786258/
 
Jos tämä patteri oli aikoinaan asemissa jutussa mainitussa Nekalassa, se oli vain 200 metriä lapsuudenkodistani Nekalan Kuoppamäellä.
Joku patteri siellä 100 vuotta sitten oli, 76 tai 152 millinen.

Areenatyömaalta löytyneen tykinammuksen jännittävä historia: Tykit käytössä vielä jatkosodassa, Venäjällä koulutettu upseeri vainottiin ulos armeijasta
Kansi- ja areenan rakennustyömaalta Tampereen ratapihan läheisyydestä löytyneellä tykistön ammuksella on mielenkiintoinen paikka Suomen historiassa.
Uutiset03.03. 12.17 Päivitetty 14.32
SA-Kuva


152 K/04 säilyi käytössä vuosikymmeniä. Jo talvisodassa rautakangen ja putken päällä istuvan tähystäjän avulla suunnattu tykki oli auttamattoman vanhentunutta kalustoa. Jäykkälavettisia raskaita kanuunoita kutsuttiin Hyppy-Heikeiksi, koska ne pomppasivat laukaistessa takajaloilleen.


Aapo LaaksoAamulehti
Puolustusvoimat on kertonut, että Tampereen ratapihan läheisyydestä löytynyt ammus oli ammuttu mallinimeä 152 K/04 kantavalla tykillä. Kyseessä on venäläisvalmisteinen vuosimallin 1904 jäykkälavettinen piirityskanuuna kaliiberiltaan 152 millimetriä.
Sisällissodan melskeissä neljä kappaletta näitä tykkejä päätyi Kaskisissa valkoisten käsiin, joista ainakin kahta myös käytettiin sotatoimissa. Historiatietoja yhdistelemällä voi tehdä johtopäätöksen, että tykit päätyivät Kaskisista Arno Axel Almqvistin johtaman 1. raskaan patterin käyttöön. Almqvist lukeutui Venäjällä koulutuksensa saaneisiin upseereihin. Almqvist opiskeli Pietarissa Mihailovin tykistöakatemiassa yhdessä suomalaiseksi tykistölegendaksi nousseen Vilho Nenosen kanssa. Sisällissodan Oulun taisteluissa Almqvist toimi myös Nenosen avustajana.

Tomi Vuokola


Ammus löytyi Kansi- ja areena -projektiin liittyvien kaivutöiden yhteydessä.

Almqvistin raskaaseen patteriin kuului kaksi 152 K/04 -tykkiä, joille annettiin lempinimet Ukko ja Akka. Yksikkö osallistui taisteluun Vilppulassa maaliskuun puolivälissä, jonka jälkeen se suuntasi Tampereella. Tampereen taistelussa Almqvistin 152-millimetriset kanuunat olivat järeimmät kummankaan osapuolen käytössä olleista aseista.
1920-luvulla piirrettyjen asemakarttojen mukaan on todennäköistä, että kranaatti ammuttiin joko Nekalassa tai Kissanmaalla sijainneesta tykistöasemasta. Keväällä 1918 Tampereen taistelussa valkoisilla oli käytössä paljon tykistöä, joka oli asemissa pääosin kaupungin etelä- ja itäpuolella.
Toinen mahdollinen kartoista tehtävä tulkinta on, että raskaat tykit olisivat olleet sijoitettuna ensin Aitoniemen eteläosassa Hirviniemessä ja myöhemmin Lentävänniemessä. Aamulehteen yhteyttä ottanut lukija kertoi, että perimätiedon mukaan raskaat tykit olisivat tulittaneet Tamperetta juuri Aitoniemestä, josta on suora näköyhteys kaupunkiin.

SA-Kuva


Jatkosodassa uudempi kalusto oli korvannut vanhat 152-milliset tykit rintamalla. Niille löytyi kuitenkin vielä käyttöä Salpalinjan kiinteissä tykkiasemissa ja Laatokan rannikkopuolustuksessa.

Almqvist nousi sisällissodan jälkeen Suomen linnoitustykistön päälliköksi, mutta hän erosi 1920-luvun alussa. Eron syynä oli Venäjällä koulutuksensa saaneisiin upseereihin kohdistunut nationalistinen ajojahti. Tykistöupseeri vaihtoi alaa vankilanjohtajaksi ja toimi muun muassa Kuopion uimaseuran puheenjohtajana.
Talvisodan aikaan hän palasi armeijan riveihin vapaaehtoisena tykistöasiantuntijana. Almqvist kuoli Mikkelin pommituksessa maaliskuussa 1940.

Puolustusvoimat


Tampereen taistelussa vuonna 1918 oli käytössä vain kaksi tykkiä, jotka täsmäävät löytyneen ammuksen kaliiberiin.

Valkoisten sotasaalistykit liitettiin sisällissodan jälkeen osaksi armeijan kalustoa. Kaikki neljä 152 K/04 -tykkiä näkivät käyttöä myös talvi- ja jatkosodassa, jossa niitä käytettiin muun muassa Laatokan rannikkopuolustuksessa. Viimeiset laukaukset kyseisellä tykkimallilla ammuttiin heinäkuussa 1944 Tuuloksen taistelussa. Taisteluissa menetettiin kaksi tykkiä ja jäljellä olevat tykit ovat Suomessa, toinen Hämeenlinnan ja toinen Suomenlinnan tykistömuseossa. Jälkimmäinen kuului Almqvistin Tampereella käyttämiin tykkeihin.
Tiedätkö, missä 1. raskas patteri oli sijoitettuna Tampereen taistelussa? Ota yhteyttä toimitukseen sähköpostitse [email protected].
Täydennetty 3.3.2018 kello 13.34: Lisätty maininta Mihailovin tykistöakatemiasta.
Täydennetty 3.3.2018 kello 14.31: Lisätty maininta muista mahdollisista tykistösijainneista.

https://www.aamulehti.fi/uutiset/ar...-upseeri-vainottiin-ulos-armeijasta-200785062
 
Mielenkiintoinen näkökulma...mites muualla Suomessa olleet joiden maasta häätämisen olen kuvitellut olleen suojeluskuntien ainoa tehtävä..

Vai oliko suojeluskunnilla jokin muu tavoite?

Suojeluskunnathan, kuten työväen järjestyskartit, syntyivät aikanaan tarpeeseen pitää järjestystä kun poliisilaitos oli heikosti kehittynyt ja osin poliittisten syiden takia toimimaton.

Kun sitten punaisten äärimmäismiehet ryhtyivät vallankumoukseen, suojeluskuntien tehtävä muuttui maan hallituksen joukoiksi. Venäläiset joukot olivat epäjärjestyksessä ja kuten Venäjällä, eivät enää olleet upseeriston hallinnassa. Saattoivat totella, saattoivat päättää etteivät totelleet.

Tässä tilanteessa ei ole vaikeata ymmärtää miksi venäläisjoukkojen asista riisuminen sujui pääosin verettömästi. Ne tilanteet, joissa aseisiin tartuttiin, oli ilmeisesti tilanteita jossa joukko oli käsittänyt oman turvallisuutensa olevan uhattuna. Ei siellä taisteltu Pietarin bolsevikkihallinnon puolesta kun hallintokin oli tunnustanut Suomen itsenäiseksi.

He olivat sotatamineissa, aseistettuja ja johdon alaisia. Ja jos osa olikin liivejä, lättejä ja turkkilaisia, ei se muuta itse asiaa yhtään miksikään. Koko Venäjän armeijahan oli kansojen coctail ollut jo ties hau evö miten kauan.
Kyllä, mutta tässä nyt on olennaista että kun Tsaarinvenäjä oli hajoamassa ja näitä monikansallisia joukkoja oli vielä imperiumin entisissä osissa, ne eivät enää olleet keskushallinnon tehokkaan sotilaallisen kontrollin alla.

Tuossa hajoamistilassa nämä vähemmistökansallisuudet, joilla alkoi muodostua omia valtioita, olivat aiempaa vähemmän kiinnostuneita taistelemaan Venäjän puolesta. Ahvenanmaalla olivat venäläisiin joukkohin kuulunet lähinnä kiinnostuneita pääsemään kotimatkalle.

Niinpä, ei Ahvenanmaalla olleilla venäläisillä joukoilla ole voinut olla epäselvyyttä siitä, mikä heidän roolinsa on ja minkä valtion joukkoja ovat. Neuvosto-Venäjä kävi sotaa saksaa vastaan 3. maaliskuuta saakka. Joukot noudattivat Neuvosto-Venäjän laivaston käskyjä, vaikka heillä ole ollut kiirettä pois. Heidän kannaltaan on todennäköisesti ollut tärkeää varnistaa punaisten suomalaisten valta kyseisilä saarilla, kuten muuallakin Suomessa. Kun rauha puhkesi - tilanne muuttui nopeasti, ja saarilta pitä lähteä rauhansopimuksen mukaisesti pois. Joukot ovat siis aivan yksiselitteisesti edustaneet Neuvosto-Venäjää ja Ruotsi on käynyt neuvotteluja itsenäisen naapurivaltionsa alueella, aluetta käytännössä miehittävän vieraan valtion kanssa.

Miten tilanne olisi kehittynyt jos saksalaiset olisivat jättäneet Ahvenanmaan suunnan rauhaan, ja päätyneet jo heti alussa muutenkin toimimaan Hangon suunnasta? Olisivatko venäläisjoukot jääneet varmistamaan punaisten vallan saarilla, joka mitä ilmeisimmin oli ruotsalaisten omien tavoitteiden vastaista. Missä vaiheessa Ruotsi olisi ollut taistelemassa punakaartien kanssa sekä mitä ilmeisimmin tätä tukevan Venäjän laivaston kanssa. Ruotsilla kieltämättä oli laivaston puolesta ylivoima, mutta kuinka olisi mahtanut käydä linnakkeiden kanssa.

Ruotsalaiset eivät näytä listaavan tätä episodia käymiinsä/osallistumiinsa sotiin(listaavat kyllä kriisinhallintaoperaation), vaikka tässä he ovat olleet valloituspuuhissa ja hyökkääjiä. https://sv.wikipedia.org/wiki/Lista_över_svenska_krig

Ahvenanmaalla, kuten venäjälläkin, venäläiset sotilaat olivat muodostaneet sotilaskomiteoita joiden kanssa neuvottelut käytiin, kun oli ensin annettu erään upseerin neuvotella. Hänet kuitenkin syrjäytettiin nopeasti sotilaskomiteoiden toimesta. Ahvenanmaalla oli sekä venäläistä laivastoa että armeijan väkeä. He eivät ottaneet käskyjä Venäjän laivaston Suomen esikunnasta Turusta, vaan kommunikoivat Rayonikomitean (suunnilleen "maakuntakomitea") kanssa Helsingissä, joka oli venäläisten vallankumouksellisten sotilaiden korkein elin Suomessa. Punaiset halusivat saada Rayonikomitean antamaan ohjeet taistelusta punaisella puolella, mutta siihen komitea ei koskaan suostunut.

Sota Saksaa vastaan ei ollut mitenkään esillä kun neuvotteluja käytiin Ahvenanmaalla. Ainoa josta he neuvottelivat oli miten pääsisivät lähtemään Ahvenanmaalta.

Ahvenanmaallakin taistelut syntyivät kun Uudenkaupungin suojeluskunta lähti riisumaan eri osastoja aseista.

Aivan kuten mantereella, nämä osastot symaptiseerasivat punaisia, mutta eivät lähteneet sotilasosastoina taistelemaan kansanvaltuuskunnan puolesta.

-------

Mitä tulee mahdollisiin tapahtumiin, ne ovat siellä rinnakkaisuniversumissa, joten siine on mentävä kantsomaan mitä tapahtui.
Wikipedia on taas käyttäjien kirjoittama ja tämä Ahvenanmaan episodi on Ruotsissa heikosti tunnettu.
Virallisesti he olivat humanitaarisella operaatiolla koska oli saatu tietää että venäläiset sotilaat syyllistyivät julmuuksiin paikallisväestöä kohtaan, mutta nämä virheelliset tiedot oli tarkoituksella saada Ruotsi puuttumaan levitetty paikallisten irredentistien toimesta.
 
Viimeksi muokattu:
Lappland, Norrbotten, Västerbotten, Jämtland ja Härjedalen unohtui..

Samassa aikaikkunassa esimerkiksi Saksa valtasi Preussin ja Pommerin, ja Suomi Kainuun, Lapin, Pohjois-Karjalan, -Hämeen, -Savon... :)
Niin että kannattaako noita nyt liikaa muistella.
 
Ahvenanmaalla, kuten venäjälläkin, venäläiset sotilaat olivat muodostaneet sotilaskomiteoita joiden kanssa neuvottelut käytiin, kun oli ensin annettu erään upseerin neuvotella. Hänet kuitenkin syrjäytettiin nopeasti sotilaskomiteoiden toimesta. Ahvenanmaalla oli sekä venäläistä laivastoa että armeijan väkeä. He eivät ottaneet käskyjä Venäjän laivaston Suomen esikunnasta Turusta, vaan kommunikoivat Rayonikomitean (suunnilleen "maakuntakomitea") kanssa Helsingissä, joka oli venäläisten vallankumouksellisten sotilaiden korkein elin Suomessa. Punaiset halusivat saada Rayonikomitean antamaan ohjeet taistelusta punaisella puolella, mutta siihen komitea ei koskaan suostunut.
Tuosta Ahvenanmaan osalta, olisiko sinulla laittaa lähdettä ? Tsentrobalt oli heikossa tilassa ja Helsingissä osalla laivoista oli laivat anarkistien hallussa. Epäilemättä tilanne on ollut hankala ja epäselvä, mutta onko Ahvenamaallakaan laivasto on kuvitellut voivansa toimia ja edustaa itseään.. kotiinpaluu Petrogradiin ja Leninin vallan piiriin saattaisi olla kylmää kyytiä, mutta se varmaankin kuitenkin oli näillä aikomuksena. Tai onko tuosta jotain muuta tietoa?

Sota Saksaa vastaan ei ollut mitenkään esillä kun neuvotteluja käytiin Ahvenanmaalla. Ainoa josta he neuvottelivat oli miten pääsisivät lähtemään Ahvenanmaalta.
Minulla ei ole tarkempaa tietoa miten niitä neuvotteluja ruotsalaisten ja venäläisten välillä käytiin, ja mistä siellä on puhuttu. Tästä löytyvät tiedot ovat kyllä kiinnostavia jos niitä sinulla on.

Mitä tulee mahdollisiin tapahtumiin, ne ovat siellä rinnakkaisuniversumissa, joten siine on mentävä kantsomaan mitä tapahtui.
Agree .. rinnakkaisuniversumi on hankala tarkastelukohde. Esitin asian vähän pölhösti; en ollut hakemassa vaihtoehtoista historiaa, vaan sijoittamassa historian tarkastelukulmaa sinne aikalaistasolle.

Rautalankaa: kun Ruotsi on tehnyt päätöksen lähettää laivastonsa ja joukkoja Ahvenanmaalle, oli sen kansallinen selitys mikä tahansa, Ruotsin asevoimat ovat tehneet päätöksen sotilaallisesta operaatiosta joka tehdään toisen valtion alueelle.
Ilmeisenä( ? - näin oletettavasti voidaan katsoa) tarkoituksena on liittää kyseinen alue Ruotsiin kuningaskuntaan, ilman itsenäisen naapurivaltion suostumusta. Kyseessä on siis hyökkäystoimi, jonka tavoitteena on valloitus - siis lähtö sotaan.
Ruotsalaiset ovat varmuudella arvioineet riskit ja asettaneet tehtävään sellaiset joukot ja voimat joilla tämä on suoritettavissa menestyksellisesti. Lähtöhetkellä alueella ei ollut varsinaisesti valkoisia joukkoja. Toisaalta Ruotsalaiset tiesivät vuorenvarmasti, että valkoiset joukot ovat Suomen hallituksen joukkoja, ja noudattavat siis naapurimaan hallituksen komentoja. Jos niitä sinne ilmaantuu.
Toisaalta Ruotsilla ei selvästikään ollut tietoa eikä ajatusta saksalaisten sotkeutumisesta asiaan, Saksan ja Neuvosto-Venäjän välillä oli aselepo. Jos olisi, Ruotsi olisi varmaankin pyrkinyt varmistamaan ettei se joudu vastakkain saksan kanssa. Pyrkikö - jos kyllä, niin onnistuiko?
Tämä kaikki edellinen on toteutunutta historiaa, ja siitä löytynee jostain kätköistä todisteet.

Jotta tässä toteutuneessa historiassa on järkeä, on sotaan lähteneellä Ruotsilla ollut näkemys siitä miten sotatoimet etenevät. Eli; venäläiset olisivat lähteneet ja jättäneet Ahvenanmaan ruotsalaisille jotka olisovat riisuneet mahdolliset punaiset aseista. Mitä jos venäläiset eivät olisi lähteneet; hehän eivät olleet lähteneet vielä mistään muualtakaan, vaan olisivat jääneet varmistamaan että Ruotsi ei pysty kaappaamaan aluetta punaisilta. Ruotsi olisi joutunut selkkaukseen sekä punaisia että Venäjän laivastoa vastaan. Melko todennäköinen skenaario jonka toteutumista estää riittävä Ruotsin laivastovoima. Entäpä, miten Ruotsalaiset ajattelivat varmistaa että valkoinen armeija ei lähde tulemaan saarille.. Ja mitäs sitten tapahtuu - sota Suomen ja Ruotsin välillä?

Vaikka nämä sotatoimet ovatkin nykysin siellä rinnakkaisuniversumissa, Ruotsin sodanjohdolla on täytynyt olla suunnitelma näiden varalle, ja se suunnitelma on tässä meidän universumissamme.

Wikipedia on taas käyttäjien kirjoittama ja tämä Ahvenanmaan episodi on Ruotsissa heikosti tunnettu.
Niin --- siitähän juurikin totesin, on kovin erikoista että Ruotsi ei turhaan ole noteerannut tätä omassa historiankirjoituksessaan.
Kyseessä on heidän naapurivaltionsa, sen kohtalon hetket ja merkittävä muutos Ruotsin sotilasstrategisessa ympäristössä, johon he oman pääkaupunkinsa välittömässä läheisyydessä lähtivät oma-aloitteisesti sotkeutumaan, erittäin kyseenalaisin keinoin ja tavoittein. Kuten sanot, wikipedian lista kuvaa hyvin ruotsalaisten tietoa tästä asiasta, ja viittaa suoraan yleiseen historian käsitykseen.

Lienemme kaikki liikuttavan samaa mieltä koko episodista ja kaikesta muusta sen ympärillä. Itse olen kyllä kiinnostunut ja kiitollinen kaikesta asiaa syventävästä, perustellusta, tiedosta.
 
Tuosta Ahvenanmaan osalta, olisiko sinulla laittaa lähdettä ? Tsentrobalt oli heikossa tilassa ja Helsingissä osalla laivoista oli laivat anarkistien hallussa. Epäilemättä tilanne on ollut hankala ja epäselvä, mutta onko Ahvenamaallakaan laivasto on kuvitellut voivansa toimia ja edustaa itseään.. kotiinpaluu Petrogradiin ja Leninin vallan piiriin saattaisi olla kylmää kyytiä, mutta se varmaankin kuitenkin oli näillä aikomuksena. Tai onko tuosta jotain muuta tietoa?
Olen juuri lukemassa Tobias Berglundin ja Niclas Sennertegin uutta "Finska Inbördeskriget" ja siitä katsoin hieman eteenpäin tuota Ahvenanmaan episodia. Heillä tosin on mm. Erik Palmenstiernan kirjaa ja Anna Bondestamin Åland vintern 1918 (1972) lähteinä paljolti tämän osalta

(korjattu Bondestamin kirjan nimi, josta puuttui sana)
 
Viimeksi muokattu:
Olen juuri lukemassa Tobias Berglundin ja Niclas Sennertegin uutta "Finska Inbördeskriget" ja siitä katsoin hieman eteenpäin tuota Ahvenanmaan episodia. Heillä tosin on mm. Erik Palmenstiernan kirjaa ja Anna Bondestamin Åland 1918 (1972) lähteinä paljolti tämän osalta

Täytyy tilata tämä Åland vintern 1918 -kirja. Katselin hiukan taustatietoja. Anna Bondenstam on Pro Finlandia -palkittu kirjailija ja kääntäjä, joka on tehnyt kaunokirjallisuuden lisäksi kymmenen tietoteosta. Hän on kirjoittanut myös Pietarsaaren historiikin vuodesta 1918. Sillä varmaan pääsee jo aika hyvin eteenpäin, jos aihe kiinnostaa.
 
Back
Top