1918 Vapaus tai kansalaissota

hansai

Ylipäällikkö
Historioitsija päätti puhua entisten presidenttien patsaiden ja jopa hautojen häpäisystä, maksimaalisen julkisuuden narsistisesti kaapaten, en kadu omaa kommenttiani sen enempää kuin hän omaansa.

Itse en ehdottanut sentään punikkien hautojen häpäisyä, erittäin puolueellista on ollut vapaussodan virallinen muistelu, marxilaisten valta yhteiskunnassa näkyy hyvin.
Ikävä kyllä tuntuu olevan tälläisiä "huomiohakuisia" ulostuloja..
 

hansai

Ylipäällikkö
Kyösti Kallion sovintopuhe 1918: "Meidän on luotava Suomi, jossa ei ole valkoisia eikä punaisia"
Sata vuotta sitten Suomi oli riekaleina, mutta valkoinen senaattori Kyösti Kallio yllätti pitämällä sovintopuheen. Puheen satavuotisjuhlaa vietetään lauantaina Nivalassa.
Politiikka
5.5.2018 klo 07:15

Kyösti KallioYle

Kristiina Tolkki

Keväällä 1918 Suomi oli jakautunut kahtia. Moni pakoili. Niin myös nivalalainen senaattori Kyösti Kallio. Valkoinen senaattori, eli hallituksen jäsen, piileskeli punaisia Helsingissä Bulevardi 10:ssä.

Kun junat alkoivat viimein kulkea, Kyösti Kallio matkasi kotiin, Pohjois-Pohjanmaalle. Matkalla Nivalaan hän näki sisällissodan hävityksen jäljet. Matka punaisesta Suomesta kohti omaa perhettä ja valkoista Suomea oli pitkä.

Keskustaa edeltäneen maalaisliiton johtajiin kuulunut Kallio oli ensimmäinen valkoisen puolen poliitiikko, joka puhui julkisesti sovinnon puolesta. Professori Kari Hokkanen on kirjoittanut Kyösti Kalliosta elämänkerran.

Junan tuoma mies, mahtoiko olla sosialisti?

Kotiin päästyään Kallio piti Nivalan kirkossa sovintopuheen.
– Se oli raskasta aikaa ja kyllä hän pelkäsi henkensä puolesta, kuten moni muukin. Kyösti Kallio oli kuitenkin luonteeltaan tasaisempi kuin esimerkiksi hyvä ystävänsä Santeri Alkio, eikä hän ryhtynyt edes päiväkirjoissaan vaatimaan kovia rangaistuksia, Hokkanen sanoo.

Kyösti Kallio herätti kirkkoväessä puheellaan hämmennystä ja jopa vihaa. Junan tuoma mies puhui outoja.

“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”, Kallio sanoi.

Ei kissankorkuisia otsikoita.

Noissa oloissa puhe oli ällistyttävä. Puheen arvo ymmärrettin paljon myöhemmin. Lehdissä puheesta nähtiin vain lyhyitä mainintoja.

– Totta kai hän oli valkoinen ja tuomitsi kapinan, mutta piti kuitenkin sopua parempana vaihtoehtona kuin rajuja rangaistuksia, joihin sitten kuitenkin ryhdyttiin, Hokkanen sanoo.

Puhe pidettiin samana päivänä, jolloin viimeiset punakaartilaiset antautuivat ja sota päättyi.

Sisällissota oli vienyt yli 36 000 suomalaisen hengen, taisteluissa ja leireillä. Senaattori Kallion vaimon veli oli kuollut taisteluissa. Koston kierre kuitenkin alkoi. Vankileirikatastrofi oli edessä.

Yleisö odotti "tuomihtevampaa kantaa"

Nivala oli valkoista aluetta, eivätkä siellä tuhon jäljet juuri näkyneet. Sieltä oli kuitenkin lähdetty taisteluihin ja moni oli vammautunut.

Kallion vaimo Kaisa Kallio sai puheen jälkeen kirjeen, jossa kysyttiin, onko mies muuttunut sosialistiksi.

Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että Kyösti Kallion puhe oli ensimmäinen sovintopuhe.

Professori Hokkanen myöntää, ettei sanoilla ollut välitöntä vaikutusta.

– Valkoinen senaatti oli hyvin oikeistolainen. Kapinan toistumista haluttiin ehkäistä ankarin rangaistuksin ja peruuttamalla "liian pitkälle" menneitä reformeja, yhtäläistä äänioikeutta myöten. Mutta sovinnon linjaa lähdettiin sitten lopulta kulkemaan kohti eheytymistä. Sikäli puhe oli merkittävä.

Tasavallan eheytymisen juhlaa vietetään Nivalassa lauantaina kello 12.

Mukana on ylin valtionjohto, tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilä.

Yle näyttää presidentti Sauli Niinistön puheen suorana Areenassa. Lähetys alkaa kello 13.15. Niinistön puheen on määrä alkaa noin 13.30.
https://yle.fi/uutiset/3-10189191?origin=rss
 

hansai

Ylipäällikkö
Suomen kehittymismahdollisuuksista 5.5.1918

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1209341?page=1

Melko karua...
 

hansai

Ylipäällikkö
Viisaita sanoja..

Lue presidentti Niinistön puhe Nivalassa sanasta sanaan

Kuluneen kevään aikana olemme viettäneet sisällissotamme muistovuotta. Tunnelmat ”Suomisadan” ilosta ja kiitollisuudesta ovat vaihtuneet nopeasti kansallista murhenäytelmäämme muistaviksi ja myös sureviksi. Historian kipukohdat on syytä kohdata yhtä avoimesti kuin ilotkin: Sadan vuoden takaisilla tapahtumilla on merkitystä myös tämän päivän Suomen kannalta eikä ole yhdentekevää miten menneisyyden kanssa tiliä teemme. Yhteiskunnan romahtaminen sisällissotaan on näet pahinta mitä kansakunnalle voi tapahtua. Sen opit on syytä muistaa ja siten varjella vakauttamme aikana joka monin paikoin säteilee ja sykkii epävakautta.

Suomalaiset ovat kuluneen kevään aikana osoittaneet historiantajua ja kypsyyttä: keskustelu sisällissodasta on ollut maltillista. Kipeiden asioiden käsittelyssä maltti on valttia jo siksikin, että elämme aktiivisen informaatiovaikuttamisen aikaa, jolloin kaikkia jakolinjoja pyritään käyttämään hyväksi.

Tänään ei käydä oikeutta sotaan syyllisistä. Sen sijaan kiinnitämme huomiomme siihen, miten Suomi ja suomalaiset löysivät tiensä sodasta sovintoon. Täällä Nivalassa sata vuotta sitten pitämässään puheessa Kyösti Kallio omalta osaltaan viitoitti tietä tähän suuntaan. Me olemme tänään kokoontuneet kunnioittamaan tätä suurta suomalaista, mutta samalla ja ennen kaikkea niitä valintoja ja sitä työtä, jota suomalaiset ovat kuluneen vuosisadan aikana yhdessä tehneet. Tänä aikana olemme yhdessä menestyksekkäästi puolustaneet vapauttamme ja luoneet yhden maailman vakaimmista ja vapaimmista yhteiskunnista, joka on myös liki onnellisin. Ilmakin on täällä puhtainta. Se on pieneltä kansakunnalta suuri saavutus. Se on saavutus, joka viitoittaa tietä myös tulevaan: se velvoittaa meitä omastamme huolta pitämään ja myös maailman asioista jatkossakin vastuuta kantamaan.

Hyvä poliittinen puhe vangitsee aina aikansa ja kuulijansa, mutta samalla kurottaa tulevaan uusia ajatuksia tai latuja aukoen. Tietä näyttäen. Kallion vapaasti pitämä, vain kevyesti luonnostelema puhe Nivalan kirkossa täytti molemmat vaatimukset. Se pidettiin tilanteessa, joka oli vielä erittäin vaikea. Toukokuussa Suomessa laillinen eduskunta oli edelleen syrjäytetty, maassa vallitsi oman käden oikeus teloituksineen ja armeija toteutti pikatuomioita sotatilalakiin perustuen. Vielä huhtikuun lopussa maassa oli ollut kolme hallitusta: Vaasassa Svinhufvudin johtama senaatti, Helsingissä ensin Kyösti Kallion ja sitten E. N. Setälän johtama senaatti ja Viipurissa Kullervo Mannerin diktaattorin valtuuksin johtama kansanvaltuuskunta. Vaasan ja Helsingin senaatit yhtyivät 4.5. ja maalla oli vasta silloin hallitus, joka hallitsi koko maata. Itsenäisyys oli nyt toteutunut käytännössä, eikä vain julistuksena. Valtionpäämiehen instituutio syntyi. Suomen lippu vaihdettiin. Valtiollisen elämän rakennus saattoi alkaa.

Mutta aseiden vaiettua jäljellä oli tehtävistä hankalin: yhteiskunnan jälleenrakennus, luottamuksen palauttaminen ja lopulta sovinto. Tie sodasta sopuun on vaikea, eikä se aina onnistukaan. Tarvitaan viisautta ja malttia, halua sovitella ja sopia. Ennen kaikkea tarvitaan aikaa ja ajan mittaan rakentuvia vahvoja instituutioita, jotka toiminnallaan ansaitsevat kansalaisten luottamuksen ja tuen.

Olen itse puhunut osallisen kansallistunteesta. Tunteesta, että tämä maa ja yhteisö ovat minun siksi, että olen siinä ja siitä osallinen: Nautin sen antamaa tukea ja suojaa ja siitä vastineeksi itse osallistun sen rakentamiseen ja puolustamiseen kykyjeni mukaan. Tämän tunteen juurruttaminen Suomeen itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä on ollut kaiken menestyksemme perusta.

Olisi kuitenkin historian vääristelyä väittää, että Suomessa heti sisällissodan jälkeen oltaisiin ongelmattomasti tai suoraviivaisesti kyetty siirtymään osallisuuden tunnetta ruokkivaan politiikkaan. Mutta joka tapauksessa tärkeitä askeleita siihen suuntaan otettiin. Eräs keskeinen ensiaskel oli juuri Kyösti Kallion Sovinnon puhe. On historian ironiaa, että Kallion puhe ei ole kokonaisuudessaan jälkipolville säilynyt. Mutta sen ydinviesti kaikuu edelleen voimakkaana: vaatimus siitä, että oli ryhdyttävä rakentamaan Suomea, jossa "ei ole punaisia ja valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä" on edelleen tenhoava.

Puheiden lisäksi tarvittiin toki myös tekoja. Niitä oli tehty jo sisällissodan alla, jolloin muun muassa kahdeksan tunnin työpäivän säätänyt työaikalaki ja kuntademokratiaa kehittänyt kunnallislaki hyväksyttiin marraskuussa 1917. Kallion valmistelema torpparilaki oli sekin esitelty eduskunnalle jo tammikuussa 1918, mutta sen hyväksyminen lykkääntyi lokakuuhun. Uudistukset jatkuivat myös sodan jälkeen muun muassa yleisen oppivelvollisuuden ja asevelvollisuuden muodossa. Tärkeä askel oli myös Kyösti Kallion nimeä kantava laki vuodelta 1921, joka antoi maata, ja sitä kautta yhteenkuuluvuutta ja toivoa, maattomille.

Myös kansanvalta ankkuroitiin vahvasti tasavaltaisen hallitusmuodon lopulta valinneeseen Suomeen. Suomi oli ainoa ensimmäisen maailmansodan mainingeissa itsenäistynyt maa, joka säilyi itsenäisenä ja kansanvaltaisena halki myrskyisten 1930- ja 1940-lukujen. Suomen vapauden pelastanut talvisodan ihme ei siis syntynyt syksyllä 1939, vaan se synnytettiin omilla valinnoillamme sisällissotaa seuranneiden kahden vuosikymmenen aikana.On historian symmetriaa, että talvisodan aikana Kyösti Kallio oli jälleen keskeisellä paikalla, tällä kertaa tasavallan presidenttinä luotsaamassa omalta osaltaan kansakuntaa läpi vaikean ajanjakson.

Olen todennut, että menneisyyden kanssa on hierottava sopua. Kyseessä on työ, joka ei välttämättä koskaan pääty eikä tule valmiiksi. Jokaisen sukupolven on löydettävä historian keskeiset tapahtumat uudelleen ja annettava niille osin omasta ajastaan kumpuavat merkitykset. Ymmärtämisen ei tarvitse tarkoittaa hyväksymistä. On mahdotonta hyväksyä sitä kaikkea vihanpitoa ja julmuutta, jonka sisällissota suomalaisissa sai aikaan. Mutta meidän pitää pyrkiä ymmärtämään sitä tilannetta joka sisällissodan synnytti. Vain siten voimme varmistaa, että menneisyyden opit pysyvät oikeilta osin mielissämme.

Vuoden 1918 opetus on, että kaikkein tärkein tehtävä kansakunnalle on huolehtia omasta eheydestään ja vakaudestaan. Osallisen kansallistunteesta huolehtiminen on siten tänään aivan yhtä tärkeää kuin sata vuotta sitten ja jokainen meistä on osaltaan edesvastuullinen tässä tehtävässä. Siihen tehtävään, hyvät kuulijat, haluan myös teidät valjastaa. Demokratian vaaliminen on korvaamaton keino sovittaa yhteen erilaiset näkökannat. Hyvä ohje on tämä: Vaikka on erilaisuutta, ja vaikka ihmisillä on toisistaan poikkeavia taustoja, vakaumuksia ja tavoitteita, on heillä kuitenkin oikeus olla asioista eri mieltä. Ja tätä on osattava kunnioittaa, vaikka kuinka itse toisin ajattelisi. Tähän työhön, tähän sovinnon hieronnan asenteeseen Kyösti Kallio kanssakansalaisiaan aikanaan kehotti – sekä Nivalan kuuluisassa puheessaan että johdonmukaisesti muussakin toiminnassaan. Älkäämme sitä unohtako.
https://www.satakunnankansa.fi/koti...ta-linjassa-aiemmin-esitetyn-kanssa-200924576
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Keskisarja brändäsi itsensä Raaka tie Raatteeseen aikoihin.

Hyvä hänelle taloudellisesti, mutta pakottaa kyllä lisäämään kriittisyyttä tekstejä kohtaan. Osa kirjoista on ihan ok, mutta osassa ne painotukset, tulkinnat ja esitys ovat sellaisia, etteivät oikein täytä tutkimuksen kriteereitä. Mikä sitten pakottaa aina miettimään, että mitenkäs se muu osa...
Esitys. Voin kuvitella, että henkilö voi täräyttää vähän kovilla, kun on tarpeesta arvovaltainen yleisö kohilla. Olen kerran ollut seuraamassa lifenä esitystään ja esittämistapoja on monia, joku tykkä ja toinen ei. Minä.....en aja toista kertaa kasvukeskukseen niillä töin. :cool:
 

hansai

Ylipäällikkö
Vinkki. Tänään YLE 1 klo 22 elokuva Taistelu Näsilinnasta. Ruotsinkielinen Melinin komppania painelee läpi Tampereen Näsilinnan harjulle, jossa käydään kunnon rähinä punaisten kanssa.

https://areena.yle.fi/1-2074908
Ihan katsottava filmi, on se ollut sekaista touhua..
 
Esitys. Voin kuvitella, että henkilö voi täräyttää vähän kovilla, kun on tarpeesta arvovaltainen yleisö kohilla. Olen kerran ollut seuraamassa lifenä esitystään ja esittämistapoja on monia, joku tykkä ja toinen ei. Minä.....en aja toista kertaa kasvukeskukseen niillä töin. :cool:
Ja esityksenkin voi tehdä monella eri tavalla. Nyt esim. punainen käsivarsinauha tai presidentin haudalle kuseminen eivät mielestäni ole oikein fiksuja, vaan vievät huomion itse asiasta, joka sinänsä on ihan huomionarvoinen. Vähän kuin se Rosa Meriläisen "Vittu haisee hyvälle" -paita eduskunnassa.

Keskisarjan kirjoissakin ärsyttävät/ihmetyttävät juuri ne "ryssät" tai "Mannerheimia vitutti" heitot. Puhumattakaan siitä Kirves-Koljos -kirjan pseudopsykologiasta. Kahdella pallilla istuva on vähän vaikea tulkittava, kun pitäisi olla aina perillä, kummalla pallilla nyt istutaan. Ollaanko provokaattori vai asiantuntija.

Pidin minäkin kerran vähän kontroversiaalin esitelmän juhlassa, jossa oli presidentistä alaspäin puhujia ja yleisöä. Salen piti tulla, mutta "oli tärkeämpää tekemistä" ja missasi elämänsä esitelmän. :p Mutta vaikka se ei ehkä ihan tarkkasti etiketin mukaan mennyt, niin epäkunnioittava se ei ollut ja yleisö tykkäsi ja maksaja ja kutsuvieraat kiitteli ja PV:n edustajat otti kontaktia (positiivisessa hengessä).
 
https://yle.fi/uutiset/3-10205914

Pitäisikö ...sodasta solmia virallinen rauhansopimus? Paleface ja tutkijat pohtivat asiaa suorassa keskustelussa 17.30

Lähetyksessä vierailee myös entinen uusnatsi Esa Holappa, joka tunnetaan Suomen vastarintaliikkeen perustajana.
Se rauha solmittiin Tarton rauhansopimuksen muodossa vuonna 1920 sotivien osapuolien, Suomen ja neuvosto-Venäjän kesken.

Huomenna tulee kuluneeksi sata vuotta vapaussodan päättymisestä ja täten todellisen itsenäisyyden, vapauden ja ennen pitkää myös laillisen yhteiskuntajärjestyksen saavuttamisesta.
Ikävä kyllä sodan päättyminen ei lopettanut Suomen kansan asuttaman isänmaan kamaran kastuttamista kansalaisverellä.

Kun Ylekin runsaasti lainaili tuossa aiemmin linkitetyssä kuunnelmassaan samaa teosta, niin tässä J.O. Hannulan (tai paremminkin Mannerheimin) näkemys tuosta historiallisesta päivästä Suomen vapaussodan historiassaan:

16. 5. 1918,

säteilevänä kevätpäivänä, marssi maansa vapauttanut valkoinen armeija suuren ylipäällikkönsä johtamana pääkaupunkiin.
Aamulla olivat joukot kokoontuneet Eläintarhaan, jossa ylipäällikkö oli päämajansa upseerien seuraamana suorittanut katselmuksen. Eräs mukana ollut kertoo: "Valkoinen kenraali ratsasti hitaasti kunnia-asennossa seisovien talonpoikaisjoukkojen ohitse, pysähtyi hetkiseksi osastojen eteen, tarkasti tuikein katsein harmaat rivit, tervehti, sai tuhansista suista raikuvan vastauksen, hymähti kuin vanhoille tutuille ja ratsasti edelleen. Kuljettuaan kaikkien osastojen sivuitse kenraali antoi merkin ja aloitti tuhansien, taisteluissa ja koettelemuksissa karaistuneiden miestensä seuraamana historiallisen marssinsa kevätauringossa odottavaan pääkaupunkiin".

Oulun, Ruoveden, Vilppulan, Ahvolan, Mouhun, Länkipohjan, Kyröskosken, Tampereen, Raudun, Viipurin ja monen muun jo kuuluisaksi tulleen taistelun voittajat marssivat Helsingin katuja Senaatintorille. Riemullisen innostuksen valtaamina väkijoukot tervehtivät harmaita rivistöjä, omaa armeijaansa, jääkäreitä, uljasta ylipäällikköä.

Uudenmaan rakuunat, Savon, Karjalan ja Pohjanmaan rykmentit, Porin rykmentti! Kaukaisten aikojen suuret muistot tulivat samalla eläviksi. Sytyttävinä kaikuivat Porilaisten marssin ja Jääkärimarssin sävelet tykkien kumean jyrinän säestäessä.

"Nyt, yli sadan vuoden jälkeen kuulemme ensi kerran suomalaisten tykkien jyskeen Viaporin linnasta", lausui ylipäällikkö armeijalleen. "Se on tervehdys kaatuneille urhoille, mutta myöskin viesti uuden päivän noususta.

"Uusi aika uusine velvollisuuksineen! Ja kuitenkin ratkaistaan nyt, kuten ennenkin, suuret kysymykset raudalla ja verellä. Suojellakseen vapauttamme täytyy armeijan seistä valmiina. Linnoitukset, tykit ja vieras apu eivät auta, ellei joka mies itse tiedä, että juuri hän seisoo maansa vartijana. Muistakoot Suomen miehet, että ilman yksimielisyyttä ei luoda vahvaa armeijaa, ja ainoastaan voimakas kansa voi turvallisena käydä kohti tulevaisuuttaan."

Joukkojen kokoonnuttua Senaatintorille kenraali Mannerheim astui Senaatintaloon lausuen kokoontuneelle hallitukselle mm. seuraavaa: "Hyvät herrat! Meidän ensimmäinen suuri tehtävämme on suoritettu, jota vastoin Teidän nyt vasta alkaa koko laajuudessaan. Edessämme ovat suuremmat ratkaistavat kuin mitä millään hallituksella tai eduskunnalla meidän maassamme tätä ennen on ollut.

"Ja näiden suurien tehtävien ratkaisu joutuu sen saman hallituksen osaksi, joka viime syksynä lausui julki tuon ylpeän ajatuksen - Suomi suvereeniseksi valtioksi, mutta joka kiitokseksi on saanut tyhjentää koettelemuksen maljan pohjaan asti, joka on pakosta ollut voimatonna ryöstöjä ja rosvouksia vastaan, jonka on täytynyt avuttomana nähdä Suomen kansalaisia murhattavan, kunnes siltä vihdoin riistettiin viimeinenkin vallan varjo ja sen jäsenten oli paettava tai piileskeltävä.

Armeija pitää oikeutenaan avoimesti lausua toivomuksenaan, että moisten olojen uudistumisen välttämiseksi annetaan takeita, luomalla yhteiskuntajärjestys ja hallitusvalta, jotka ainaiseksi suojaavat meitä uudelta samanlaiselta hirmukaudelta, josta maamme juuri on pelastunut.

Armeija pitää tältä varalta ainoana takeena sitä, että Suomen valtiolaivan peräsin uskotaan lujiin käsiin, joihin eivät puoluekinat ylety, ja joiden ei tarvitse kompromissejä tehdä, pilkkahinnasta kaupitella hallitusvaltaa.
"Valkoisen armeijan riveissä seisoo jokainen luottavaisena uskoen, että aika, joka on koittamassa, ei ole pettävä hänen toiveitaan. Tuhannet valkoiset ristit hautausmailla, tuolla kaukaisilla Suomen seuduilla, puhuvat äänetöntä kieltänsä. Vainajat vaativat, ettei heidän uhrinsa ole ollut turha."
[kursiivi alkuperäisessä tekstissä, kolmessa ensimmäisessä painoksessa].

Ylipäällikkö oli jättänyt valkoisen armeijan testamentin, hän oli ilmaissut sen, mitä nuo kuoleman kentiltä tulleet miehet tunsivat työnsä päätettyään.
Viaporin tykkien jyske oli sillä välin tauonnut - vakaa, tahdikas poljenta vain kaikui vielä hetken pääkaupungin kaduilla.
 
Viimeksi muokattu:

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Hyvä lukkarinapulainen! Hyvä, että kehtaat postata noita aikakauden tekstejä. Minusta juuri ne ovat kertomusta sikäläisestä ajasta ja siitä, suht rehellisesti varmaan, miten -kapina- on käsitettävä.
 

'Olinhan siellä minäkin', eli vapaussotaan osallistuneiden tai sen ajan eläneiden haastatteluja. Kyseisellä kanavalla (jonka joku palstalla aikaisemmin jo linkkasikin) on aikanaan Lahden seudulla näkyneellä Päijät-Visio -kanavalla esitettyjä ohjelmia digitoituna, mm. pitkä Väinö Valveen haastattelu.

Pätkällä esiintyy myös varatuomari, lehtikustantaja, esalaisen entinen puheenjohtaja Ossi Kivekäs, jonka poismeno näkyi ESARISSA (ei enää etlarissa) välittömästi, sen siirtyessä samalle toimittelulinjalle kuin hesarikin.

https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2008/11/09/lehtipatruunan-syntymasta-sata-vuotta

Tunnetun lahtelaisen lehtipatruunan varatuomari Ossi Kivekkään syntymästä tulee huomenna kuluneeksi 100 vuotta. Kivekäs muistetaan värikkäänä Esa-konsernin pitkäaikaisena päämiehenä, jonka aikana Etelä-Suomen Sanomista kehittyi Lahden talousalueen valtamedia.

OK, kuten hänet tunnettiin Esassa, teki merkittävän elämäntyön Etelä-Suomen Sanomien julkaisijana. Hänen kanssaan pitkään työskennelleet muistavat hänet suurena persoonallisuutena, joka oli tunnettu osuvien sutkautusten taitajana. Kivekäs oli aikanaan yksi tunnetuimmista lehden julkaisijoista koko maassa. Hänet tiedettiin myös monipuolisena ja omaperäisenä kannanottajana. Hänen haastattelunsa television suositussa Itse asiasta kuultuna -ohjelmassa keväällä 1979 herätti aikanaan suurta huomiota.

Kivekäs muistetaan myös teräväsanaisena kirjoittajana. Hän otti kantaa milloin valtiosääntökysymyksiin, milloin paikallisiin asioihin. Hänen ansionaan voidaan pitää muun muassa Hakkapeliitta -patsaan siirtämistä Lahden kauppatorin laidalle, mikä toteutui keväällä 1991. Ossi Kivekkään rikassisältöinen elämäntaival päättyi heinäkuussa 1992 Lahdessa.
 
https://areena.yle.fi/1-4389837

Ohjelman otsake ja kuvaus vapaus- ja sisällisristiriidassa, mutta 'uskalsipa' Yle sentään käyttää tilaisuuden oikeaa nimeä.

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/...niinisto-puhui-vapaussodan-100-vuotisjuhlassa

Puolustusministeri Niinistö puhui Vapaussodan 100-vuotisjuhlassa

Puolustusministeri Jussi Niinistö puhui Vapaussodan 100-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa 16.5.2018. Puheessaan ministeri Niinistö käsitteli sadan vuoden takaisia tapahtumia sekä sodan historiallista merkitystä tämän päivän Suomelle.

Niinistön mukaan kansakunta pohjautuu paljolti kokemuksen ja tunteen varaan - vaikeatkin muistot rakentavat kansakokonaisuutta. "Satavuotiaan valtiomme kivikkoinen tie jatkui talvi- ja jatkosodissa, mutta yhtenäisenä kansakuntana. Vapaussodan voittajien viisautta oli kehittää yhteiskuntaa niin, että kaikilla suomalaisilla oli puolustettavaa diktatuurin uhatessa vapauttamme vuonna 1939", totesi Niinistö puheessaan.

Ministerin mielestä kullakin sukupolvella näyttäisi olevan tarve kirjoittaa vapaussodan historia uudelleen. Ajan hengestä riippuen tulkintoja vuoden 1918 sodasta on useita. Tällä hetkellä tulkintojen keskiössä on Niinistön mukaan terrori. "Sodan tapahtumia lähestytään paljolti väkivaltaisuuksien kohteeksi joutuneen yksilön kokemuksien kannalta. Tapahtumat näyttäytyvät nykyihmiselle käsittämättöminä raakuuksina ja sodan valtiollinen merkitys jää toissijaiseksi. Niin ikään historian lainalaisuus - syy ja seuraus - jää taka-alalle", huomautti Niinistö.

"Vuoden 1918 tärkein perintö on itsenäisyyden, kansanvallan ja oikeusvaltion säilyminen. Meidän on tänäkin päivänä kannettava huolta demokratian toimivuudesta ja kansanvaltaisten menettelytapojen arvostuksen ja kunnioituksen säilymisestä", totesi Niinistö.

Puolustusministerin puhe kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteessa www.defmin.fi/puheet
 
Mielenkiintoinen havainto Keskisarjan kielenkäytöstä ja tulkinnoista.

https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=5383&start=60

Varhemmin tänä vuonna olin kuuntelemassa,kun Teemu Keskisarja esitelmöi meille "suureen yleisöön" kuuluville vuoden 2013 Viipuri 1918 -kirjansa aiheesta. Luentonsa loppupuolella Keskisarja toi julki ankaran tuomionsa Viipurin lääninvankilassa toimeenpannun punaisen terrorin viimeiselle leimahduksen päätekijöille "Jallu" Kaipiaiselle ja häntä "yllyttäneille" lääninvankilan naisasukeille. Luonnollisesti näin, mitäpä sitä raaoista murhaajista muutakaan voi todeta. Sen sijaan hieman ihmettelimme kanssani olleen keskustelukumppanin kanssa esitelmätilaisuudesta poistuessamme sitä, miten ymmärtävän tuntuisesti Keskisarja toisaalta tuntui käsittelevän valkoisten 29. huhtikuuta 1918 P. Annan kruunun vallien välissä toimeenpanemaan, venäläisiin kohdistuneeseen "Suomen historian suurimpaan joukkoteloitukseen" (siis ei "-murhaan"). Esitelmöitsijä tuntui mielestämme pitkälti yhtyvän kenraalimajuri Wilkmanin (ja itse ylipällikönkin?) tapahtuneelle antamaan "siunaukseen": "Ainahan kun suuria töitä tehdään, pikku vahinkoja sattuu" (Wilkman).

Esitelmänsä lopuksi dosentti Keskisarja pohdiskeli (tai oli pohdiskelevinaan) klassista kysymystä siitä, mikä olisi sopivin nimi Suomen 1918 sodalle. Eräänlaisella poissulkevalla metodilla hän pudotteli alas yksi toisensa jälkeen sisällissodan, kansalaissodan ym. nimitykset, vaikka näkikin niissä osatotuuden. Lopputuloksen olimme seurassani olleen henkilön kanssa jo pohdiskelun alkaessa arvanneetkin: se nimitys, joka kattavimmin selittää Suomen vuoden 1918 tapahtumat, on - vapaussota. Kaatuivathan, argumentoi esitelmöitsijä, sekä valkoiset että punaiset lehtien kuolinilmoitusten mukaan juuri vapauden puolesta! Näin.

***
Dosentti Teemu Keskisarjan haastattelu eräässä aikakauslehdessä jokunen vuosi sitten kiinnitti huomiotani. Siinä toimittaja kertoi aikaisemmin "radikaalina" tunnetun historioitsijan kertoneen muuttuneensa "sinivalkoiseksi" syvennyttyään Suomen viime sotien historiaan.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
miten ymmärtävän tuntuisesti Keskisarja toisaalta tuntui käsittelevän valkoisten 29. huhtikuuta 1918 P. Annan kruunun vallien välissä toimeenpanemaan, venäläisiin kohdistuneeseen "Suomen historian suurimpaan joukkoteloitukseen" (siis ei "-murhaan")

Olihan se viipurilaisvenäläisvalkoisille varmaan melkoinen jytky, kun -vapauttajat- marssittivat niin ukot akat kuin mukulat kuopan syrjälle.....sikamaisuus, joka on jäänyt tutkimatta kaikkine vivahteineen. Kannattaa ottaa huomioon, että -raadollisuus- ei riitä kuvaamaan kaikkea, mikä kohdistui viipurilaisvenäläisiin....ja mitä erilaisia motiiveja siihen liittyi. Sanotaan nyt vaikka niin, että moni varakas venäläinen pääsi hengestään ja hänen bisneksensä ja varallisuutensa....tsadaa! Niin.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Dosentti Teemu Keskisarjan haastattelu eräässä aikakauslehdessä jokunen vuosi sitten kiinnitti huomiotani. Siinä toimittaja kertoi aikaisemmin "radikaalina" tunnetun historioitsijan kertoneen muuttuneensa "sinivalkoiseksi" syvennyttyään Suomen viime sotien historiaan. blaa blaa blaa....

Eiköhän teme paremminkin -aistinut- sen, että sinivalkoiseksi kannatti ruveta, jotta hankkeille repeili rahoitusta.....
 
Top