Aika monta. Ja jos tarkemmin haluat keskustella Venäjän nykyisistä oloista , en jaksa tehdä sitä tässä. Mielummin sitten vaikka Govrit Moskva -ketjussa , sinne on muutenkin kerääntynyt "isänmaallisten" terävin kärki
.
1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
.
Erkki
Ylipäällikkö
Heimosotureita vastassa olivat aluksi kyllä karjalaiset, mutta englantilaiset olivat se varsinainen taustavoima. Myöhemmässä vaiheessa asetelma oli yleensä suomalaiset vastaan Karjalaan paenneet suomalaiset punakaartilaiset. Jostain syystä et maininnut viimeistä heimosotaa, eli Itä-Karjalan kansannousua 1921-22, jossa karjalaiset yrittivät irrottautua Neuvosto-Venäjästä.
Erkki
Ylipäällikkö
1990-luvulla on saattanut olla.
Aivan totta . Mutta myöskään ajatus kuulumisesta suursuomeen ei paikallisia miellyttänyt. Myöhemminhän yritettiin haavetta vielä uudelleen todeksi isommilla voimilla. Myös silloin oli heimoajatettelu mukana , miehitetyillä alueilla suomensukuisille isompi ruoka-annos , ja pääasiassa keskitysleireihin suljetuilla venäläisillä pienempi annos.
J0h1F
Ylipäällikkö
Jaa-a, aika lailla Venäjän näkökulmaa tuo. Mummuni vanhemmat, itäkarjalaiset esivanhemmiltaan niin kauas kuin Venäjällä arkistoidut kirkonkirjat kantavat (1600-luvun alkuun), olivat karjalaisaktivisteja ja halusivat Itä-Karjalan irti Venäjästä ja tämän takia majoittivat ja muonittivat Aunuksen retkellä olleita suojeluskuntalaisia. Kun yli 10 000 Aunuksen itäkarjalaista kerran pakeni heimosotien lopputuloksen ja bolsevikkivallankumouksen seurauksia Suomeen, niin ei voida puhua ihan pienestäkään määrästä suomenmielisiä aktivisteja - ja myöhemmin 20-luvulla ja 30-luvun alussa Suomeen tuli vielä paljon lisää, ennen kuin raja alkoi mennä lopullisesti kiinni.
Kannattaa muistaa myös Aunuksen kuvernementin edustajiston 1920 tekemä yksimielinen päätös Neuvosto-Venäjästä irtaantumisesta - minkä Puna-armeija sitten väkivaltaisesti esti vastoin Brest-Litovskin rauhansopimusta. Aunuksen kuvernementtiin vieläpä kuului karjalaisten Aunuksen ja Poventsan kihlakuntien lisäksi sekaväestöiset Petroskoin ja Lotinapellon, ja täysin venäläiset/-styneet Kargopolin, Vytegran ja Puutoisten kihlakunnat - eli irtaantumishalua oli muillakin kuin Aunuksen karjalaisaktivisteilla. Päätöstä tehdessä edustajisto toivoi Suomen tulevan vielä apuun bolsevikkeja vastaan, mutta eipä enää tullutkaan.
Yhdeksi ongelmaksi muodostui, että meidät tulkittiin Saksan liittolaiseksi ja siis Englannin vihollisesi.
Bolsevikkien hallitsema Neuvosto-Venäjän olot olivat tuohon aikaan todella kaukana hyvästä tai miellyttävästä , aivan varmasti se sai pakolaisia liikkeelle. Toinen juttu on taas se , miten paikalliset asukkaat ortodokseina suhtautuivat luterilaiseen Suomeen. Aikaisemmin Ruotsin vallan aikana oli jo nähty silloisen Suomen itäosissa tapahtunut ortodoksien pakkokäännytys , mikä sai aikaan muuttoliikkeen Venäjän puolelle, ja varmasti myös Vienan asukkaat tiesivät että uusi isäntä tuo uuden uskon ortodoksisuuden sijaan. Käännytystyötähän nähtiin sitten miehitysvuosina 1941-1944 . No luonnollisesti vielä vakiintumaton bolsevikkihallinto ei tarjonnut sitäkään , mutta sehän oli vielä Karjalassa kokematta. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/an...sien-etninen-puhdistus-suomesta-1600-luvulla/
Milloin olot oli hyvät ja miellyttävät?
Joo , britithän onnistuivat saamaan vahvan kannatuksen paikallisten parissa.
Erkki
Ylipäällikkö
Itä-Karjalan kansannousun kukistuessa n.30 000 karjalaista pakeni Suomeen, kyseessä oli sotapakolaisuus, ei siis huonojen olojen vuoksi, vaikka huonot nekin varmasti olivat. Mitä uskontokysymykseen tulee, niin Suomessa vallitsi uskonnonvapaus, ja ortodoksinen kirkko oli toinen kansankirkkomme, erityisesti itäisimmät kuntamme olivat valtaosin ortodoksisia. Jatkosodan alussa 1941 innokkaat sotilaspapit alkoivat täyttämään ateistisen kommunistihallinnon jättämää uskonnollista tyhjiötä kastamalla väestöä luterilaisiksi, mutta kenttäpiispa kielsi tälläisen jo samana syksynä. Tuolloinkin oli 80% kastetuista kastettu suomalaisten ortodoksipappien toimesta ortodokseiksi. 1942 Mannerheim kielsi sotilaspapistoa puuttumasta mitenkään paikallisen väestön uskonnollisiin oloihin, sekä määräsi Karjalaan täydellisen uskonnonvapauden; jokainen sai päättää kuuluiko mihinkään uskontokuntaan vai ei.
J0h1F
Ylipäällikkö
Ei itse asiassa niinkään pakkokäännytys, vaan kansalaisoikeudettomuus. Ruotsin kansalaisoikeudet (mm. oikeus lähettää edustajia valtiopäiville tai omistaa perintötila, joka ei ollut kruunun omaisuutta) edellyttivät luterilaisuutta, ja Moskovan kirkon alaisia kohdeltiin vieraan vallan kansalaisina, koska he olivat Moskovan patriarkaatin eettisen ja uskonnollisen ohjauksen alaisia. Tämä eriarvoisuus Täyssinän ja Stolbovan rauhan seurauksena alueille levittäytyneisiin luterilaisiin karjalaisiin verrattuna sai ne uskossaan järkähtämättömät ortodoksiset inkeroiset ja karjalaiset muuttamaan idemmäs, osa sitten kääntyi ja osa suvuista luterilaistui avioitumisen kautta. Tämä myös on syy siihen, miksi periferiassa eli mm. Salmissa ja Suojärvellä ortodoksisuus säilyi valtauskontona, koska se ei ollut niin suotuisaa aluetta, että sinne olisi luterilainen karjalaisväestö erityisesti halunnut levittäytyä, toisin kuin vaikkapa Inkerinmaalle.
Luterilainen ja ortodoksinen usko myös pitkälti olivat ne Ruotsin ja Venäjän alamaisuuden määrittäneet seikat, koska väestö oli samaa rajan kummankin puolen muuten. Tästä myös juontaa juurensa itäkarjalainen/vepsäläinen tapa haukkua suomalaisia "ruotseiksi" ja meidän jo edesmennyt tapa haukkua myös ortodoksisia karjalaisia ryssiksi, mitkä kylläkin lähtivät häviämään kansallisaatteen leviämisen seurauksena.
Myöhemmin sitten säädettiin uskonnonvapaudesta, joka mm. irrotti kirkon valtiosta meillä ensimmäisenä pohjoismaista.
edit: ei piru, ei langeta ansaan.
tulikomento
Supreme Leader
Mikrotason sotaa Pyhtäällä.
yle.fi
Yli sata vuotta sitten suomalaisissa pikkukylissä tapahtui kauheuksia – vaietut sisällissodan tarinat pääsevät esiin uusissa tietokirjoissa
Pyhtääläislähtöinen tietokirjailija Sanna Lönnfors huomasi puutteen paikallisessa sotahistorioinnissa ja paikkasi sen itse.
yle.fi
Nämä paikalliset tutkimukset on hyviä, varsinkin kun tuodaan molempien näkemyksiä ja lukija saa asemmoida "totuuden" itse.Mikrotason sotaa Pyhtäällä.
Yli sata vuotta sitten suomalaisissa pikkukylissä tapahtui kauheuksia – vaietut sisällissodan tarinat pääsevät esiin uusissa tietokirjoissa
Pyhtääläislähtöinen tietokirjailija Sanna Lönnfors huomasi puutteen paikallisessa sotahistorioinnissa ja paikkasi sen itse.
Olen vaan huomannut sen, että jopa vielä sata vuotta jälkikäteen jos ihminen asemoi itsensä jommalle kummalle puolen, niin eipä kannata faktoilla yrittää pilata hyviä asemointeja.
Keskusteluissa ei hyväksytä osallistujaa, joka pyrkii seisomaan ns. keskellä ilman himokkuutta suuntaan tai toiseen. Hän on toiselle lahtari ja toiselle kommonisti. Siitäpä sukeutuukin oivallinen keskustelu. Vähän niinkuin siinä Eppujen laulussa, kun henkilö on toiselle pioneeri ja toiselle vaskisti.Ehkä tämän ym. vuoden tapahtumista keskustelu onkin osoittanut todella hyvin sen, mitä tarkoittaa edelleen suomalainen keskustelu? Se on joko maanisen tiukkaa omien lähteiden takana seisomista, ikäänkuin jalkaterät olisi naulattu paineilmalla lattiapalkkiin tai sitten onnettomia yrityksiä käsittää jotain siitä kokonaisuudesta keskustelun keinoin.....
Sota traumatisoi koko kansan riippumatta siitä kummalla puolen siinä sattui olemaan ja nekin, jotka syystä tai toisesta eivät joutuneet mukaan itse aktioihin. Trauman syvyyttä voi kuvata mm. se, että aihe ei ole sietänyt yhtään huumoria, ei nyt tule mieleen ainoatakaan yritystä siihen suuntaan. Jollain tapaa "paranemisprosessi" on edelleen kesken ja ehkä vasta nyt tulilla oleville sukupolville asia on tarpeeksi etäinen, että voivat aloittaa vaikka uuden sisällissodan.....
tai ovat sen verran fiksuja ja laiskoja, etteivät kehtaa sittenkään.Itsekin huomannut, että "jäänteet" on todella syvässä vaikka kuinka yrittää selvittää tapahtumia ilman sen kummempaa puolella oloa.Olen vaan huomannut sen, että jopa vielä sata vuotta jälkikäteen jos ihminen asemoi itsensä jommalle kummalle puolen, niin eipä kannata faktoilla yrittää pilata hyviä asemointeja.
Ehkä tämän ym. vuoden tapahtumista keskustelu onkin osoittanut todella hyvin sen, mitä tarkoittaa edelleen suomalainen keskustelu? Se on joko maanisen tiukkaa omien lähteiden takana seisomista, ikäänkuin jalkaterät olisi naulattu paineilmalla lattiapalkkiin tai sitten onnettomia yrityksiä käsittää jotain siitä kokonaisuudesta keskustelun keinoin.....
Sota traumatisoi koko kansan riippumatta siitä kummalla puolen siinä sattui olemaan ja nekin, jotka syystä tai toisesta eivät joutuneet mukaan itse aktioihin. Trauman syvyyttä voi kuvata mm. se, että aihe ei ole sietänyt yhtään huumoria, ei nyt tule mieleen ainoatakaan yritystä siihen suuntaan. Jollain tapaa "paranemisprosessi" on edelleen kesken ja ehkä vasta nyt tulilla oleville sukupolville asia on tarpeeksi etäinen, että voivat aloittaa vaikka uuden sisällissodan.....
Asia keskustelua on hyvin vaikeata saada aikaan ja jos onnistuu, niin silti pitää suhteuttaa kommentit taustoihin.
Yleensäkin on hyvin vaikea saada vanhempia ihmisiä puhumaan koko asiasta.
Erkki
Ylipäällikkö
Äitini isä sekä mummoni veljet sotivat valkoisissa. Kyselin joskus asiasta äidiltäni, mutta hän ei tiennyt missä he olivat olleet ja mitä tehneet, koska se oli asia, josta ei koskaan puhuttu. Kertoi jo lapsena jotenkin ymmärtäneensä, että aiheesta vain ei sopinut kysellä.
HotShot
Luutnantti
Päästäänköhän meillä koskaan samanlaiseen suhtautumiseen sisällissotaa kohtaan mitä Jenkeillä on?
Kokoonuuttaisiin kesäisin esim. Vilppulaan jossa pukeuduttaisiin 1918 asuihin ja varusteisiin, "sodittais" taistelu uudestaan. Sen jälkeen kokoonnuttaisiin pitkien pöytien ääreen jossa syötäis ja juotais hyvin ilman agressioita valkoisia ja punaisia kannattavien fanien kesken.
Kokoonuuttaisiin kesäisin esim. Vilppulaan jossa pukeuduttaisiin 1918 asuihin ja varusteisiin, "sodittais" taistelu uudestaan. Sen jälkeen kokoonnuttaisiin pitkien pöytien ääreen jossa syötäis ja juotais hyvin ilman agressioita valkoisia ja punaisia kannattavien fanien kesken.
Viimeksi muokattu:
Kaikesta päätellen noin vuonna 2518. Aiheesta ei ole tehty edes pilakuvastoa, kun suunnilleen kaikista muista aiheista sellaisia on syntynyt. Kadehdin ranskalaista pilakuvantekokulttuuria. Kyllä se vaan niin on, että mikään elämään liittyvä koko kansaa koskeva aihe ei ole niin Pyhä, etteikö siitä voisi myös huumoria tuottaa. Huumori parantaa ja asettaa asiat yleensä ajan mittaan oikeaan perspektiiviin.
Nauru ja huumori. Kahtokkeepa esim. mitä vallanpitäjät eniten pelkäävät? Joutumista naurunalaiseksi. Voin vaan kuvitella, mitä esim. Vovan tuikeiden silmien takana tapahtuu, kun hän lukee olevansa bunkkeripappa tai vova kalsarinmyrkyttäjä.....aivan. Ja jumaleishön: hänelle nauretaan aivan aiheesta, eikö vain. Sama pätee tämän maailman pienempienkin vovien kohdalla. Kun oikein hervottomaksi menee touhut, niin kunnon naururalli päälle vaan. Toki voidaan valita "asiallisempi" linja, jossa luetaan paperista kohta kohdalta pamfletinomaisesti julkilausuma ja osoitetaan pahexunta.....kaikki tämä valuu kohteen yltä kuin rasvahanhen päältä vesi. Ei mitään vaikutusta.