Joo siksi piti laittaa tänne kun samaa tuumasin.
Install the app
How to install the app on iOS
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Viime aikoina olen lueskellut esimerkiksi seuraavia kirjoja:
- Pekka Vaara: Viena 1918 : kun maailmansota tuli Karjalaan
- Pekka Vaara: Viena 1919-1922 – Kun neuvostovalta tuli Karjalaan
- Pekka Vaara: Punainen Uhtua : Karjalan kapinasta Stalinin vainoihin
- Maria Lähteenmäki: Punapakolaiset – Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa
- Jukka Nevakivi: Muurmannin legioona : suomalaiset ja liittoutuneiden interventio Pohjois-Venäjälle 1918-1919
- Mika Siironen: Pelon ja uhman vuodet : Suomen tasavallan synty 1918–1922
- Lasse Lehtinen, Risto Volanen: 1918 : kuinka vallankumous levisi Suomeen
- Hannu Takala: isällissodan syttyminen Kannaksella 1918
- Antti Rämänen: Rikottu rajamaa
Tuo Pekka Vaaran trilogia on silkkaa timanttia! Jokaisen historiasta kiinnostuneen kannattaa lukea nuo teokset. Vaaran pitäisi ehdottomasti saada virallinen tunnustus tuosta sarjasta. Ja Nevakiven huomattavasti aikaisempi teos on ansaitusti klassikko.
Noita luettuaan ymmärtää, että Suomen historia on täysin riippuvainen suurvaltapolitiikasta.
- Pekka Vaara: Viena 1918 : kun maailmansota tuli Karjalaan
- Pekka Vaara: Viena 1919-1922 – Kun neuvostovalta tuli Karjalaan
- Pekka Vaara: Punainen Uhtua : Karjalan kapinasta Stalinin vainoihin
- Maria Lähteenmäki: Punapakolaiset – Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa
- Jukka Nevakivi: Muurmannin legioona : suomalaiset ja liittoutuneiden interventio Pohjois-Venäjälle 1918-1919
- Mika Siironen: Pelon ja uhman vuodet : Suomen tasavallan synty 1918–1922
- Lasse Lehtinen, Risto Volanen: 1918 : kuinka vallankumous levisi Suomeen
- Hannu Takala: isällissodan syttyminen Kannaksella 1918
- Antti Rämänen: Rikottu rajamaa
Tuo Pekka Vaaran trilogia on silkkaa timanttia! Jokaisen historiasta kiinnostuneen kannattaa lukea nuo teokset. Vaaran pitäisi ehdottomasti saada virallinen tunnustus tuosta sarjasta. Ja Nevakiven huomattavasti aikaisempi teos on ansaitusti klassikko.
Noita luettuaan ymmärtää, että Suomen historia on täysin riippuvainen suurvaltapolitiikasta.
Edelliseen viestiin liittyen silmiä avaavaa oli ymmärtää ns. "heimosotien" suurvaltapoliittinen aspekti (joka tietenkään ei ole asiaan perehtyneille mitää uutta).
Murmannin radan valmistuminen muutti Itä-Karjalan ja Kuolan suurvaltapoliittisesti tärkeäksi alueeksi. Vuonna 1918 se oli tärkeä valkoisille venäläisille (tukialueena ja kontaktipintana ympärysvaltoihin), punaisille venäläisille (tulevan ihannevaltakunnan henkireikä ulkomaailmaan ja Brest-Litovskin rauhassa Saksalle tehtyjen lupausten vuoksi), briteille ja muille ympärysvalloille (koska halusivat tukea valkoisia venäläisiä, Murmanskissa ja Arkangelissa oli valtavasti Venäjälle tuotua kalustoa ja koska pelättiin saksalaisten sukellusvenetukikohtaa Petsamossa/Murmanskissa) sekä saksalaisille (koska pelkäsivät ympärysvaltojen kukistavan Leninin kumppaneineen). Valkoinen Suomi ei tajunnut tätä kuviota missään vaiheessa.
Kuviteltiin Saksan tukevan hyökkäystä Itä-Karjalaan (vaikka Saksa nimenomaisesti oli sopinut punaisen Venäjän kanssa, että pysytään rajojen sisällä ja pelättiin ympärysvaltojen avaavan rintama Suomessa ja kukistavan Leninin joukot). Kuviteltiin Ympärysvaltojen tukevan Itä-Karjalan liittämistä Suomeen, kansojen itsemääräämisoikeuden nimissä (vaikka ne luulivat Suomen hyökkäävän Murmannin radalle yhdessä saksalaisten kanssa ja puhuttiin jopa kymmenistä tuhansista sotilaista). Toivottiin valkoisten venäläisten tukevan hyökkäsytä, koska se heikentäisi punaisia venäläisiä (vaikka valkoiset venäläiset olisivat liittäneet Suomen entistä tiukemmin takaisin Venäjän valtaan). Toivottiin jopa Leninin hyväksyvän liitos kansojen itsemääräämisoikeuden nimissä (vaikka Leninin tavoitteena oli maailmanvallankumous ja kaikkien maiden liittyminen Neuvostoliittoon). Kuviteltiin karjalaisten liittyvän innolla Suomeen (vaikka osa kannatti punaisia, osa halusi pysyä Venäjän valtakunnassa, osa halusi itsenäisyyttä tai vähintään autonomiaa Venäjän valtakunnassa ja vain pieni osa kannatti Suomeen liittymistä).
Itä-Karjalassa vaikutti ainakin seuraavia tekijöitä 1918-1922
Suomi:
- Valkoisen Suomen armeija/rajavartiosto/vapaaehtoisjoukot
- Karjalaisia suojeluskuntia ja muita vapaaehtoisia Suomen puolelle liittyneitä
Saksa:
- Sukellusveneitä Jäämerellä (vaikuttivat brittien pelkoon tukikohdista ja upottivat liittoutuneiden aluksia)
- Itämeren divisioona (todellisuudessa ei sotinut alueella, mutta britit luulivat osaa suomalaisista saksalaisiksi ja pelkäsivät jopa tuhansien sotilaiden hyökkäystä, mikä vaikutti joukkojen siirtoon alueelle, lisäksi Suomen luultiin tottelevan suoraan Saksan pääesikuntaa)
Valkoinen Venäjä:
- Valkoisen Venäjän joukkoja
Punaisia:
- Puna-armeija
- "Kiinalaiset" puna-armeijan osastot
- Punaiset suomalaiset joukko-osastot
- Karjalaiset puna-armeijan osastot
Ympärysvallat:
- Britit (armeija, merijalkaväki, laivasto, ilmavoimat)
- Ranskalaiset
- Kanadalaiset
- Yhdysvaltalaiset
- Serbialaiset (brittien palkkalistoilla likaisen työn tekijöinä)
- Italialaiset
- Muurmannin legioona (suomalaisista Britannian alaisuuteen koottu osasto entisiä punaisia, ratatyöntekijöitä, metsätyöntekijöitä yms. sekalaista porukkaa)
- Karjalan legioona (kaikkein suurin karjalaisista aseellisista ryhmistä ja mahdollisesti jopa suurin yksittäinen aseellinen ryhmä puna-armeijan jälkeen, tavoitteena Venäjän alainen autonominen tai jopa itsenäinen Karjala)
Muita:
- SR eli Venäjän sosialisteja (ei bolševikit)
- Muurmanskin neuvosto (joka sai Leniniltä luvan tehdä yhteistyötä ympärysvaltojen kanssa, mutta joka julistettiin luokkapettureiksi myöhemmin)
Jo heti 1918 Malmin ja Walleniuksen retkikuntien kautta saatiin tietoja, että karjalaiset eivät ole innostuneita heimoaatteesta. Ruoka sen sijaan houkuttaa. Suomesta ruokaa ei ollut saatavilla, joten britit vetivät pisimmän korren. Niinpä Karjalan legioona sai torpata suomalaiset ja puhdistaa alueen. Sitten ympärysvaltojen vetäydyttyä punaiset, saivat vallan sotilaallisella voimalla ja lupaamalla autonomiaa. Tosin tämä lupaus petettiin ja karjalaisaktivistit likvidoitiin ja sosialisointi muutenkin aloitettiin. Karjalan kansannousun aikaan 1922 valmius Suomeen liittymiseen olisi ollut suurempi ja osa Karjalan legioonan jäsenistä oli valmis yhteistyöhön Suomen kanssa. Tuossa vaiheessa vain Suomi oli jo sitoutunut Tarton rauhaan ja puna-armeija oli totaalisen ylivoimainen, kun sai keskittyä rauhassa pelkkään Vienaan.
Mutta ei käy karjalaisia kateeksi tuohon aikaan. Ensin venäläiset vievät ensimmäisen maailmansodan rintamalle. Sitten tulevat valkosuomalaiset ja ampuvat punaiseksi katsomansa. Sitten tulevat punaiset suomalaiset, puna-armeija, muurmannin legioonalaiset ja Karjalan legioonalaiset ja ampuvat yhteistoiminnasta suomalaisten kanssa. Ja parhaimmillaan samat kiekat useampaan kertaan. Sitten rauha Suomen kanssa ja neuvostovalta komissaareineen ja salaisine poliiseineen pidättämässä ja teloittamassa. Sitten Karjalan kansannousu, jolloin ensin karjalaiset aktivistit ja sitten suomalaiset vapaaehtoiset ampuvat liian neuvostomyönteisiksi katsottuja, sitten käydään taisteluita joissa voi kuolla kuka vain ja lopuksi sitten neuvostovalta jälleen puhdistaa kovalla kädellä raja-alueen.
Kerran tapasin Uhtuan korvessa 20+ -vuotiaan nuoren miehen (ja oli sen näköinen, että ei mielellään syrjäisemmällä kadulla vastaan ottanut ja sukulaiset ovat tunnetusti sangen rahakkaita). Hän kertoi:
"Isoisä ja sen veli arpoivat kapinan aikaan, kumpi lähtee Suomeen ja kumpi jää Venäjälle. Isoisä jäi. Kun Neuvostoliitto hajosi, sukulaiset ottivat yhteyttä. Minäkin pääsin kouluun Suomeen. Jouduin takaisin. Nyt minun serkku Pariisissa. Toinen serkku Lontoossa. Kolmas muuttaa kohta New Yorkiin. Minä täällä Uhtualla. VITUN ISOISÄ!"
Murmannin radan valmistuminen muutti Itä-Karjalan ja Kuolan suurvaltapoliittisesti tärkeäksi alueeksi. Vuonna 1918 se oli tärkeä valkoisille venäläisille (tukialueena ja kontaktipintana ympärysvaltoihin), punaisille venäläisille (tulevan ihannevaltakunnan henkireikä ulkomaailmaan ja Brest-Litovskin rauhassa Saksalle tehtyjen lupausten vuoksi), briteille ja muille ympärysvalloille (koska halusivat tukea valkoisia venäläisiä, Murmanskissa ja Arkangelissa oli valtavasti Venäjälle tuotua kalustoa ja koska pelättiin saksalaisten sukellusvenetukikohtaa Petsamossa/Murmanskissa) sekä saksalaisille (koska pelkäsivät ympärysvaltojen kukistavan Leninin kumppaneineen). Valkoinen Suomi ei tajunnut tätä kuviota missään vaiheessa.
Kuviteltiin Saksan tukevan hyökkäystä Itä-Karjalaan (vaikka Saksa nimenomaisesti oli sopinut punaisen Venäjän kanssa, että pysytään rajojen sisällä ja pelättiin ympärysvaltojen avaavan rintama Suomessa ja kukistavan Leninin joukot). Kuviteltiin Ympärysvaltojen tukevan Itä-Karjalan liittämistä Suomeen, kansojen itsemääräämisoikeuden nimissä (vaikka ne luulivat Suomen hyökkäävän Murmannin radalle yhdessä saksalaisten kanssa ja puhuttiin jopa kymmenistä tuhansista sotilaista). Toivottiin valkoisten venäläisten tukevan hyökkäsytä, koska se heikentäisi punaisia venäläisiä (vaikka valkoiset venäläiset olisivat liittäneet Suomen entistä tiukemmin takaisin Venäjän valtaan). Toivottiin jopa Leninin hyväksyvän liitos kansojen itsemääräämisoikeuden nimissä (vaikka Leninin tavoitteena oli maailmanvallankumous ja kaikkien maiden liittyminen Neuvostoliittoon). Kuviteltiin karjalaisten liittyvän innolla Suomeen (vaikka osa kannatti punaisia, osa halusi pysyä Venäjän valtakunnassa, osa halusi itsenäisyyttä tai vähintään autonomiaa Venäjän valtakunnassa ja vain pieni osa kannatti Suomeen liittymistä).
Itä-Karjalassa vaikutti ainakin seuraavia tekijöitä 1918-1922
Suomi:
- Valkoisen Suomen armeija/rajavartiosto/vapaaehtoisjoukot
- Karjalaisia suojeluskuntia ja muita vapaaehtoisia Suomen puolelle liittyneitä
Saksa:
- Sukellusveneitä Jäämerellä (vaikuttivat brittien pelkoon tukikohdista ja upottivat liittoutuneiden aluksia)
- Itämeren divisioona (todellisuudessa ei sotinut alueella, mutta britit luulivat osaa suomalaisista saksalaisiksi ja pelkäsivät jopa tuhansien sotilaiden hyökkäystä, mikä vaikutti joukkojen siirtoon alueelle, lisäksi Suomen luultiin tottelevan suoraan Saksan pääesikuntaa)
Valkoinen Venäjä:
- Valkoisen Venäjän joukkoja
Punaisia:
- Puna-armeija
- "Kiinalaiset" puna-armeijan osastot
- Punaiset suomalaiset joukko-osastot
- Karjalaiset puna-armeijan osastot
Ympärysvallat:
- Britit (armeija, merijalkaväki, laivasto, ilmavoimat)
- Ranskalaiset
- Kanadalaiset
- Yhdysvaltalaiset
- Serbialaiset (brittien palkkalistoilla likaisen työn tekijöinä)
- Italialaiset
- Muurmannin legioona (suomalaisista Britannian alaisuuteen koottu osasto entisiä punaisia, ratatyöntekijöitä, metsätyöntekijöitä yms. sekalaista porukkaa)
- Karjalan legioona (kaikkein suurin karjalaisista aseellisista ryhmistä ja mahdollisesti jopa suurin yksittäinen aseellinen ryhmä puna-armeijan jälkeen, tavoitteena Venäjän alainen autonominen tai jopa itsenäinen Karjala)
Muita:
- SR eli Venäjän sosialisteja (ei bolševikit)
- Muurmanskin neuvosto (joka sai Leniniltä luvan tehdä yhteistyötä ympärysvaltojen kanssa, mutta joka julistettiin luokkapettureiksi myöhemmin)
Jo heti 1918 Malmin ja Walleniuksen retkikuntien kautta saatiin tietoja, että karjalaiset eivät ole innostuneita heimoaatteesta. Ruoka sen sijaan houkuttaa. Suomesta ruokaa ei ollut saatavilla, joten britit vetivät pisimmän korren. Niinpä Karjalan legioona sai torpata suomalaiset ja puhdistaa alueen. Sitten ympärysvaltojen vetäydyttyä punaiset, saivat vallan sotilaallisella voimalla ja lupaamalla autonomiaa. Tosin tämä lupaus petettiin ja karjalaisaktivistit likvidoitiin ja sosialisointi muutenkin aloitettiin. Karjalan kansannousun aikaan 1922 valmius Suomeen liittymiseen olisi ollut suurempi ja osa Karjalan legioonan jäsenistä oli valmis yhteistyöhön Suomen kanssa. Tuossa vaiheessa vain Suomi oli jo sitoutunut Tarton rauhaan ja puna-armeija oli totaalisen ylivoimainen, kun sai keskittyä rauhassa pelkkään Vienaan.
Mutta ei käy karjalaisia kateeksi tuohon aikaan. Ensin venäläiset vievät ensimmäisen maailmansodan rintamalle. Sitten tulevat valkosuomalaiset ja ampuvat punaiseksi katsomansa. Sitten tulevat punaiset suomalaiset, puna-armeija, muurmannin legioonalaiset ja Karjalan legioonalaiset ja ampuvat yhteistoiminnasta suomalaisten kanssa. Ja parhaimmillaan samat kiekat useampaan kertaan. Sitten rauha Suomen kanssa ja neuvostovalta komissaareineen ja salaisine poliiseineen pidättämässä ja teloittamassa. Sitten Karjalan kansannousu, jolloin ensin karjalaiset aktivistit ja sitten suomalaiset vapaaehtoiset ampuvat liian neuvostomyönteisiksi katsottuja, sitten käydään taisteluita joissa voi kuolla kuka vain ja lopuksi sitten neuvostovalta jälleen puhdistaa kovalla kädellä raja-alueen.
Kerran tapasin Uhtuan korvessa 20+ -vuotiaan nuoren miehen (ja oli sen näköinen, että ei mielellään syrjäisemmällä kadulla vastaan ottanut ja sukulaiset ovat tunnetusti sangen rahakkaita). Hän kertoi:
"Isoisä ja sen veli arpoivat kapinan aikaan, kumpi lähtee Suomeen ja kumpi jää Venäjälle. Isoisä jäi. Kun Neuvostoliitto hajosi, sukulaiset ottivat yhteyttä. Minäkin pääsin kouluun Suomeen. Jouduin takaisin. Nyt minun serkku Pariisissa. Toinen serkku Lontoossa. Kolmas muuttaa kohta New Yorkiin. Minä täällä Uhtualla. VITUN ISOISÄ!"
Viimeksi muokattu: