1918 Vapaus tai kansalaissota

hansai kirjoitti:
Miten tämä eri osapuolten terrori on määritelty?
Vankileirit on ajan perusteella pois?
Klikkaa laajentaaksesi...
Asiallinen tarkennus.
Sivulla 453 kerrotaan:
Niin kuin usein kansalaissodissa niin Suomessakin vuonna 1918 suoritettiin runsaasti varsinaiseen taistelutoimintaan kuulumattomia surmantöitä, teloituksia ilman laillista oikeudenkäyntiä, sotavankien surmaamista, ryöstömurhia ja murhia. Osa tällaisista surmantöistä liittyy niin läheisesti sotatoimiin, että jälkeen päin ei ole pystytty tekemään eroa terroritekojen ja sotatoimien välillä.
 
Otsikoissa ihmeteltiin mistä Ruotsin jengisota johtuu. Viereinen otsikko huusi Suomen sisällissodasta. Jos ruvetaankin kutsumaan kansalaissotaa suureksi vuoden 1918 jengisodaksi. Oli niin punaisia ja valkoisia jengejä..
 
JR49 kirjoitti:
Asiallinen tarkennus.
Sivulla 453 kerrotaan:
Niin kuin usein kansalaissodissa niin Suomessakin vuonna 1918 suoritettiin runsaasti varsinaiseen taistelutoimintaan kuulumattomia surmantöitä, teloituksia ilman laillista oikeudenkäyntiä, sotavankien surmaamista, ryöstömurhia ja murhia. Osa tällaisista surmantöistä liittyy niin läheisesti sotatoimiin, että jälkeen päin ei ole pystytty tekemään eroa terroritekojen ja sotatoimien välillä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Terrori oli osin sodankäynnin metodi. Etenevä joukko ei välttämättä jättänyt montaa miestä vahtimaan yhtä kylää. Homma oli helpointa siten, että kysyttiin, kuka se suurin kiihottaja on tai ketkä ja sitten niiltä pää poikki. Loput olivat sitten kiltisti hiljaa kotonaan siitä lähtien.

Mutta katkeruusmurhat ja lopun teloitukset eivät oikein mahdu taistelutoimintaan.
 
Vonka kirjoitti:
Terrori oli osin sodankäynnin metodi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oli kyllä. Teloituksien yleisyyttä on joku nykytutkija selittänytkin kiihkottomasti, että maailmansota raaisti, ja teloituksia käytettiin ns. normaalina toimintatapana maailmansodan rintamilla. Näitä sitten usein lehdistä luettiin.
Siihen kun lisätään kymmenet tuhannet siviilimiehet, joilla ei ollut mitään koulutusta, eikä edes mitään mielikuvaa siitä, mikä taistelutoimintaan kuuluu, ja aimo annos epäluuloa ja vihaa, niin näyttämö on valmis teloituksille.
 
JR49 kirjoitti:
Oli kyllä. Teloituksien yleisyyttä on joku nykytutkija selittänytkin kiihkottomasti, että maailmansota raaisti, ja teloituksia käytettiin ns. normaalina toimintatapana maailmansodan rintamilla. Näitä sitten usein lehdistä luettiin.
Siihen kun lisätään kymmenet tuhannet siviilimiehet, joilla ei ollut mitään koulutusta, eikä edes mitään mielikuvaa siitä, mikä taistelutoimintaan kuuluu, ja aimo annos epäluuloa ja vihaa, niin näyttämö on valmis teloituksille.
Klikkaa laajentaaksesi...

Oletko lukenut Wolf Halstin muistelmien ensimmäisen osan? Halsti oli monikielisenä lähtenyt saksalaisille tulkiksi. Oliko vasta 12 silloin? Hänellä on aika traumaattisia muistoja jostain Tammisaaren tienoilta. Kaksi punaista oli saksalaisten vankeina. Miehet olivat peloissaan, mutta saksalainen luutnantti lupasi heille upseerin kunniasanalla, että he saavat pitää henkensä. Kun saksalainen upseeri oli poistunut, paikalle tuli kaksi paikallista isäntämiestä haulikoiden kanssa ja nähtyään punaiset ampuivat heidät mitään keneltäkään kysymättä.

Siitä on kauan, kun luin sen, mutta kun saksalainen luutnantti tuli paikalle, oli isäntien onni, että he olivat jo hävinneet tietymättömiin. Saksassa kaarti tuohon aikaan tarkoitti jotain vähän hienompaa, eliittijoukkoa. Nämä siviilit taas kulkivat ammuskellen avuttomia. Halsti kirjoitti miehen huutaneen: "Paskakaarteja, punaiset ja valkoiset!"
 
Vonka kirjoitti:
Oletko lukenut Wolf Halstin muistelmien ensimmäisen osan? Halsti oli monikielisenä lähtenyt saksalaisille tulkiksi. Oliko vasta 12 silloin? Hänellä on aika traumaattisia muistoja jostain Tammisaaren tienoilta. Kaksi punaista oli saksalaisten vankeina. Miehet olivat peloissaan, mutta saksalainen luutnantti lupasi heille upseerin kunniasanalla, että he saavat pitää henkensä. Kun saksalainen upseeri oli poistunut, paikalle tuli kaksi paikallista isäntämiestä haulikoiden kanssa ja nähtyään punaiset ampuivat heidät mitään keneltäkään kysymättä.

Siitä on kauan, kun luin sen, mutta kun saksalainen luutnantti tuli paikalle, oli isäntien onni, että he olivat jo hävinneet tietymättömiin. Saksassa kaarti tuohon aikaan tarkoitti jotain vähän hienompaa, eliittijoukkoa. Nämä siviilit taas kulkivat ammuskellen avuttomia. Halsti kirjoitti miehen huutaneen: "Paskakaarteja, punaiset ja valkoiset!"
Klikkaa laajentaaksesi...
Ilmiönä minulla oli teloituksista enemmän tämä mielessä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Francs-tireurs
Ranskan-Preussin sota ja vuoden -14 tapahtumat sen suunnan näyttivät.
Omankäden oikeudella toimivat isännät korvasi järjestelmä. Käsittääkseni esimerkiksi ranskalaiset kenraalit ammuttivat vuonna -16 tuhansittain miehiä, jotta kuri saatiin palautettua miehiin, jotka eivät enää halunneet Verduniin.
Sota kun tuppaa olemaan moraalin katastrofi, niin keinot ovat sitä myöten :cautious:
 
Vonka kirjoitti:
Halsti kirjoitti miehen huutaneen: "Paskakaarteja, punaiset ja valkoiset!"
Klikkaa laajentaaksesi...

Saksalaisilla ja valkoisilla oli monessa kohtaa räjähdysherkät välit ja saksalaiset eivät kovin korkealle suomalaisia arvottaneet muutenkaan. Hennalasta on vikkeliä kertomuksia sakujen ja valkoisten väleistä. Punaisten naisten joukkomurha Hennalassa saattoi johtua siitä, että sakut halusivat viedä naiset tekemään duunia sakujen hyväksi, oli pyykkäämistä, ruoanlaittoa, kenties mielessä häilyi myös seksuaalipalvelujen järjestäminen. Joidenkin hajatietojen mukaan suomalaiset eivät halunneet antaa sakuille mitään ja se johti sitten iljettävään lopputulemaan. Tiedäppä sitten, sata vuotta sitten tapahtuneita on vähän vaikea todentaa.
 
Otampa aiheeseen liittyvän vähällä puimisella olleen tulokulman, nimittäin taloudellisen.

- vuonna -18 menetettiin melkoinen työpanos sotiessa ja vankileireillä viruttaessa, laitokset ja tehtaat seis, maatalous vajaalla teholla jne.
- kymmeniä tuhansia työikäisiä miehiä kuoli tai vammautui pysyvästi, myös naisia, tähän liittyen sosiaaliset tekijät, sotaorvot jne.
- menetetty vuosi viivytti uudistuksia ja aiheutti jo muutenkin vaikeissa taloudellisissa oloissa kimpuroivan nuoren valtion menemistä eteenpäin
- kaikkinaisen katkeruuden ja vihan tuottamat hankaukset tulevina vuosikymmeninä
- viivytti ulkosuhteiden rakentumista
- jne.

Olen aikasen varma siitä, että tuo tuhlattu vuosi vaikeutti vielä -30-luvun alun pula-ajan olosuhteita, taloudellisesti ja poliittisesti eritoten. Tuhlattiin lakkopäiviin ym. aikaa ja rahaa jne. Ääritoiminta vaikeutti jossain määrin taloudellisten suhteiden edistämistä mm. Britanniaan....ainakin, puhumattakaan N-liitosta.

Tuhlattu vuosi oli jo osittain myös -17. Kun btk sukelsi jo muutenkin, niin siihen kohtaan osuneet rettelöt ja ahnehtiminen olivat onneton tapahtumain kulku. Elintarvikkeilla keinottelu oli todella typerää, joskin inhimillistä. Osittain keinottelusta johtuu polku vakaviin ja kärjistyneisiin rettelöihin ja se seikka on jäänyt kovin vähälle julkisesti. Santeri Alkion päiväkirjaa voitaneen pitää tässä kohtaa luotettavana lähteenä. Leivän kanssa ei pidä leikkiä, ihminen on aika hankala, kun se ei saa iskeä purimiaan säännöllisesti leipäkyrsään.

Entäs jos. "tämä sota piti vaan kokea jotta blaablaa"...tämä on monesti tarjottu selite. Entäs jos oltaisiin kyetty vetämään paremmin yhtä köyttä ja jätetty tuhlaamatta pari vuotta kärhämöintiin? Olisko lopputulos ollut nähtyä huonompi, tokko vain. Yhteiskuntarauha olisi sallinut tarpeellisten uudistusten toteutua paremmin kuin vallankumoustelu.

Suomella ei ollut itsemääräämisoikeus ihan tapissaan. Saku painosti yhtäältä ja britit toisaalta, siihen syntyvä NL kahtaalla. Disinformaatio, kiihottaminen, rettelöiden masinointi.....eivät ne niin uusia asioita ole kuin luulisi. On varmaan tarpeellista pitää mielessä, miten vaikuttaminen voi pahimmillaan syöstä kansan kohti perikatoa.
 
Tulipa lukaistua Antero Jyrängin kirja Kansa kahtia, henki halpaa.

On hyvä. Tarkastelee itsenäistymisen ja ennen kaikkea kansalaissodan tapahtumia ennenmuuta juridisesta näkökulmasta. Tuolta pohjalta selvää, että aikamoista teurastusta oli sitten nuo puhdistukset jälkikäteen. Etenkin maanpetostuomiot olivat hyvinkin erikoisia jo ihan aikakaudenkin oikeuskäytännön näkökulmasta, semminkin kun ihan aiheellisesti olisi voitu kysyä, mihin mm. valkoinen senaatti sitten syyllistyi. Noh, sisällissodissa voittaja määrää mikä oli rikos ja mikä ei ollut.

Valkoinen terrori ja vankileirit olivat kuitenkin sen verran pöyristyttäviä, että useammat ulkovallat, Iso-Britannia etunenässä, vaativat jotain rotia touhuun edellytyksenä itsenäisyyden tunnustamiselle. Tästähän se sitten alkoi se pahin viha laantumaan.
 
Hiukan pidempi paussi on tullut pidettyä foorumikirjoittelun osalta, jatkossakin pitää yrittää keskittyä ajanhallintaan paremmin. Mutta tämän ketjun aiheeseen jotain pientä, seuraava kirjoitus on laadittu lähinnä Suomi-100-hengessä itsenäisyyspäivään, mutta koskapa siinä sivutaan olennaisilta osin vuoden 1918 sisällissodan/vapaussodan seurauksia, sopinee se myös tähän ketjuun sisällytettäväksi.

Kävin peruskouluni 70- ja 80-luvulla, yläasteen 80-luvulla, jolloin Suomen itsenäisyyttä käsiteltiin enemmän historian tunnilla kuin myös yhteiskuntaopin tunnilla, vai mikä lie tämän 9. luokan oppitunnin nimi nyt olikaan. Opettajamme oli vakaumuksellinen sosialisti - demari, mutta puolueen vasemmassa laidassa, mikä tietty leimasi jonkin verran oppituntejamme kun aihetta käsiteltiin. Tuolloin ei tietenkään käytetty nimeä sisällissota, eikä tunneillame käytetty nimeä vapaussotakaan - se mainittiin eräänä sodan nimistä, mutta tuolloin vapaussotaa kutsuttiin nimellä kansalaissota, veljessotakin taisi nousta nimenä esille.

Tunneillamme jääkäriliike ei suuremmin sympatiaa saanut, kuvaavaa on se, kun opettajamme tiedusteli luokkamme oppilaita kuka olisi liittynyt jääkäreihin, olin luokaltamme ainoa (tai ainoita), joka olisi valinnut jääkäriliikkeen. Punaisten edustus oli selkeästi suurin, näin jälkikäteen olen pohdiskellus sitä, että kuinka suuri merkitys asenteellisella opetuksella olis siihen, että punaisiin valtaosa luokkamme oppilaista olisi mieluusti liittynyt.

Mutta ei minun tästä pitänyt kirjoittaa, vaan luoda katsaus kyseiseen aikaan oman isänpuoleisen sukumme kautta seuraavan kirjoituksen myötä:
http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/12/kahtiajakautunut-kansa-eheytyi-yhdeksi.html

No, tämän paljastuksen jälkeen minutkin varmaan leimataan kommarin jälkeläiseksi... *grin*

Omaan sukuun on ollut kiintoisaa tutustua, peilata sitä maamme historiaan (etenkin kun isän puolelta suvun historia nivoutuu varsin voimallisesti maamme itsenäisyyden alkutaipaleisiin). Äidin puolelta vastaavaa sukututkimusta on harjoitettu olennaisesti vähemmän, kukaan ei oikein ole ollut halukas siihen ryhtymään ja nyt se alkaa olla jo myöhäistä, kun jokainen äidin isän suvun itsenäisyyden alkuvaiheet edes jollain tapaa kokenut on kuollut. Nyt oikeastaan ainoa perimätieto itsenäisyyden ensimmäisiltä vuosilta äidin puolelta on muutama valokuva ja jokunen kirjoitettu rivi. Harmillista!
 
JR49 kirjoitti:
Hienoa, takaan kiinnostavat lukuhetket. Joskin aikaa saattaa mennä...:)
Lisäksi lähdeviitteet ovat melkoinen kultakaivos. Kaukolainalla saa paljon, eikä divareissakaan tuon ajan kirjallisuudesta hirmu hintoja pidetä. Vissiin aika pieni lukijakunta nykyisin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Finlandia kirjalla melkoisen ripeätä toimintaa...perillä jo
 
Vapriikin sisällissotaluennot alkavat
JULKAISTU 30.1.2018 13.06

Vapriikissa kuullaan keskiviikkoisin kello 18 luentoja sisällissodan teemoista. Ensimmäisenä luennoi 31.1. professori Pertti Haapala aiheesta Europan sisällissodat 1918–1922. Luennoille on vapaa pääsy. Ennen luentoja kello 17 opastus Tampere 1918 -näyttelyyn pääsylipun lunastaneille.

tre1918_stato.jpg



Professori Haapala kertoo, millaisia sisällissotia Euroopassa oli samaan aikaan kuin Suomessa 1918. Ensimmäisen maailmansodan taustalla oli monia valtapoliittisia, etnisiä ja sosiaalisia ristiriitoja, ja sota synnytti niitä lisää. Maailmansota ei päättynyt rauhaan kaikkialla, vaan varsinkin hävinneiden suurvaltojen alueella syntyi lukuisia aseellisia yhteenottoja, joissa oli mukana siviilejä kuten Suomessakin.

-Kun Suomen sisällissotaa katsoo tässä perspektiivissä, se ei olekaan niin poikkeuksellinen eikä niin iso tapaus kuin ajattelemme, ja lopputuloskin olisi voinut toisenlainen. Sota synnytti Eurooppaan vahvan bolsevismin pelon ja nationalismin uhon, sanoo Haapala.

Pertti Haapala on Suomen historian professori ja Kokemuksen historian huippuyksikön johtaja Tampereen yliopistossa. Hän on kirjoittanut aiheesta mm. teoksissa Kun yhteiskunta hajosi (1995), Sisällissodan pikkujättiläinen (2009), Sodasta rauhaan: väkivallan vuodet Euroopassa (2013) ja Rikki revitty maa: Suomen sisällissodan kokemukset ja perintö (2018).

Luennot Vapriikissa
31.1.Professori Pertti Haapala: Europan sisällissodat 1918-1922
7.2. FT Tuomas Hoppu: Venäläiset Suomessa
21.2. Erikoistutkija Marjaliisa Hentilä ja professori, emeritus Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi 1918
7.3. FT Tuomas Hoppu: Helsinki 1918
14.3. FL Antti Liuttunen: Sodan arvet – tuhoutuneet rakennukset Tampereella 1918.
21.3. FT Tuomas Hoppu: Sisällissodan Naiskaartit
11.4. Yliopistonlehtori Mervi Kaarninen: Punaorpojen ja punaleskien arki
18.4. FT Marko Tikka: Terrori ja valtiorikosoikeudet
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ajankohtaista/tiedotteet/2018/01/30012018_2.html
 
”Vapaussota” oli suuri puhdistus
Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) muisteli puheessaan pohjalaisten miesten suorittamaa venäläisten varuskuntien aseistariisumista tammikuussa 1918. Pohjalaiset tiesivät "vapaussotaan" lähtiessään, keitä oli vastassa. Kun sotilaalta viedään aseet, niin hänestä tulee sotavanki. Voisiko Niinistö tai joku muu kertoa, mitä näille venäläisille sotavangeille tapahtui Pohjanmaalla?

Sisällissodan alettua Pohjanmaalla oli muutakin toimintaa. Korsnäsin suojeluskuntalaiset aikoivat polttomerkitä "punaiset" naiset, jotka kerättiin sepän pajan luo. Suojeluskuntalaiset olivat kuumentaneet poltinraudat, joilla sikoja ja nautoja merkittiin. Itkevän naiskarjan merkintä meni pieleen, koska nimismies ennätti viime hetkellä paikalle pelastamaan naiset.

Suojeluskuntalaiset olivat saaneet sivustatukea oululaiselta Kaleva-lehdeltä 8. helmikuuta 1918. "Yhdellekään sellaiselle (punaiselle) naiselle ei Suomi voi suojaa antaa. Heistä näes voisi polveutua meille ikuisiksi ajoiksi rotua huonontava ja kuntoa alentava sekasuku. Puhdistustehtävä vaatii, että se viheliäinen ja kurja naisjoukko, joka on ollut porttoina ja (venäläisten) apureina, kootaan ja varustetaan ikuisen häpeän poltinmerkillä - - -Suuri puhdistus on alkanut."

Suuressa puhdistuksessa menikin kaikenkaikkiaan 27 000 "punaisen" suomalaisen työläisen henki. Herrasväen mopsi-koiranpennuilla ja sylipuudeleilla oli masu täynnä, kun Suomen köyhälistöä näännytettiin nälkään. Punavankeja kuljetettiin junilla paikasta toiseen. Riihimäen asemalla vangit huusivat vaunuista, että päästäkää edes laiturille kuolemaan. "Talo" tarjosi kyydin, mutta ei vettä. Meno kokonaisuutena oli samanlaista kuin myöhemmin natsi-Saksassa. Eikä ihme, sillä saman aatteen miehet olivat asialla. Deutschland, Deutschland, über alles!

Pentti Heinonen, Hamina
Klikkaa laajentaaksesi...
https://kymensanomat.fi/mielipide/lukijalta/412fe516-72b3-4726-9de3-95c33313bd75
 
Kieltämättä varsin asenteellista kirjoittelua herralla mutta silti kiinnostaa tietää onko Heinosen tarina tosi? Sisällissodan oloissa tuollainen toiminta olisi asteikolla ihan tavanomaisten temppujen piirissä. Paljon pahempaakin tapahtuu. Ei ole kyllä aiemmin missään omiin silmiin osunut.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top