Varmaan.
suomalaisissa erityisolosuhteissa joutui tyytymään tavanomaisempaan viholliskuvaan.
Eli -vihollinen- teki pirullisesti, kun löysi bankulla risteillessään vankan kelkkauran: jäivät pimeällä valot sammutettuina odottamaan piiloon uran varrelle. Kun oikein väsyksissä ja turtana ajelee pakkasessa esim. kohti leiriä ja yhtäkkiä jonkun kuusen alta paukahtaa kaikki mahdolliset valonheittimet, rk:n papatus ja käynnistyvän masiinan möyräys, niin siinä vähällähän se oli, ettei tullut hanttikakkonen housuun. Toistui usein. No, opittiimpa sitäkin varomaan jo uria suunniteltaessa.
Juu, 2t-sekoitussuhde oli viisi prosenttia, uskokaa tai älkää. Joo, savutti, mutta yksikään peli ei koskaan leikannut kiinni. Asiasta pidettiin niin tiukasti huolta, että varusmies ei koskaan saanut itse sekoittaa vaan sen teki hlökunta.
Jätetääs vielä se urien km-määrä vähän hautumaan.