Täytyy tähänkin ketjuun laittaa tämä, mielestäni otsikon mukaista aikaa leimaava piirre meikäläisessä armeijassa.
Käytimme pääasiassa venäläistä kalustoa ja aseistusta. Näinollen on luontevaa koulutuksessa korostaa omien aseiden ja asejärjestelmien hyvyyttä jopa erinomaisuutta. Siinä ohessa - kuraporras tiedostamattaan, osa ylimmästä johdosta ehkä jopa tiedostaen - hehkutimme Puna-armeijan erinomaisuutta. Ihan tyypillinen kaava oli ensin kehua jotakin asejärjestelmää ja sitten lopuksi todeta että Neuvostoliitolla näitä on lähes rajaton määrä. Samaan hengenvetoon myös usein muistettiin tuoda esiin miten amerikkalainen vastine tälle asejärjestelmälle on huonompi. Amerikkalaiset tykit eivät toimi kun pöly tukkii lukot ja muun koneiston, tankit ovat epäluotettavampia kuin NL:n tankit, käsiaseet eivät kestä edes pölyä ja kaliiberikin on huono jne jne jne.
Kyllähän meillä toisinaan aikamoista tappiomielialaa luotiin, toivottavasti pääosin tiedostamatta, mutta kuitenkin.
Tämä on sangen totta, oli 90-luvulla ja on osin vieläkin ainakin siltä osin, että oma tavara on aina priimaa tuli se sitten mistä tahansa.
Aiemmin ei länsivaunulla tehnyt Suomessa mitään koska ne ovat niin painavia tai jotain muuta, nykyään taas T-vaunut ovat pelkkiä romuja. Ällit ovat kuitenkin ihan rautaisia pelejä mutta konsa pata kutsuu taistelusammakoita on selvää ettei niitäkään hyvällä muistella.
7.62X39 on ainoa oikea kaliiperi maamme erityisolosuhteisiin mutta annapa olla kun vaihdamme johonkin muuhun; vanhasta ryssän väljyydestä tulee antikristus sillä siunaamalla. Kasvanut huollon tarvekaan ei enää ole haitta vaan pikemminkin etu jolla maamme nuoriso kasvatetaan kuriin ja järjestykseen hippimeiningin sijasta johon vain vähän huoltoa vaativa RK altisti.
Menneinä vuosina radioiden vähyys oli hyve eikä muka haitannut lainkaan vaikka jääkärikomppaniassa oli yksi puheradio. Nykyään on matolaatikkoa joka puolella ja ainoa seikka ennallaan on se ettei viesti kulje edelleenkään.
PKM sai olla vain paskahattujen käytössä koska vaunuissa oli pitkää patruunaa ampuva ase muutenkin, muiden oli tyytyminen kevyeen konariin koska muuten hommasta ei olisi tullut mitään; olisihan töpinä joutunut toimittamaan kahta eri patruunalaatua. Nykyisin huoltomiehet ovat tehokkaampia eikä KvKK:n kannattajia enää löydy kuin MP.net:n huru-ukko osastolta eikä heidänkään vaientamisessaan pitkään nokka tuhise.
Varsikengät olivat kelvolliset vain lomakäyttöön ja riippuritsoille. Nahkasaappaiden erinomaisuus oli itsestään selvyys joka ei perusteluja kaivannut, olivathan ne helpot laittaa jalkaan ja ottaa pois. Jalkarätit olivat ainut kenttäkelpoinen verho jaloille, sukat rullaantuivat ja aiheuttivat hiertymiä. Nyttemmin vain idiootti tai larppaaja kuvittelee käyttävänsä em. välineitä.
Venäläiset radiot olivat mitä kenttäkelpoisimpia vehkeitä niin vaunuissa kuin kannettavinakin peleinä. Länsimaalaiset radiothan virittivät itse antenninsa ja jos pienikin veden pisara, hiekan jyväinen tai lumihiutale sattui menemään antenni-istukkaan ei hommasta kuulemma tullut mitään. Neuvostolaitetta käsin viritettäessä ei tätä ongelmaa ollut. Jotenkin aivan yhtäkkiä ryssänrauta muuttuikin ihan paskaksi eikä stenattujen vaunujen radioita taidettu liiemmin talteen ottaa vaikka joku olisi voinut kuvitella että tarvetta olisi ollut.