Vastaan minulle osoitettuun kysymykseen paremman puutteessa tässä ilmailu- sekä teollisuuslangassa:
Kenttätykistö lopetti hevoskoulutuksen jo 1969. Tämä tosin tarkoitti ainoastaan paria varuskuntaa, muut olivat jo aikaisemmin moottoroituja. Syyt oli kaikille selvät; valtakunnan hevoskanta laski jyrkästi. Toisaalta kuorma-autot ja traktorit lisääntyivät nopeasti. Organisaatioissa tämä ei näkyny, sillä Niinisalon Eläinlääkintäkeskus jatkoi niinkuin mitään ei olisi tapahtunu. Miksi näin, kysyttiin aikaisemmin.
Tämä Eläinlääkintä, varuskuntakielessä Ellääkki, oli varmasti kaikkein epäsotilaallisin joukko-osasto niistä poppoista jotka Suomessa ovat olleet sotilaallisesti järjesttettyjä ja kantaneet sotilaspukua. Esimiehet ei siellä mitään kuria vaatinu jolloin ei tosiaan tarvittu keltaisia laattoja osoittamaan mistä sotilas tuli. Päivystävän upseerin verenpaine nousi vaarallisiin lukemiin aina ruokailua valvottaessa. Siihen aikaanhan ei ollu vartiostoja vaan nuoremmat upseerit ja toimiupseerit toimi päivystäjinä 24 h hukeissa. Varuskunnassa oli iso talli, jonka päivystäjän tuli tietysti osata talli-ilmoitus: "Terveitä hevosia NN, sairaita XX. Tallipäivystyksessä tykkimies NN".
Miksi tätä ei sitten lopetettu silloin 1969 tai viimeistään, kun kaikki sa-joukot oli moottoroitu. Meillä on tosiaan aina ollu vaikeata lopettaa mitään ratsuväkeen tai hevosiin liittyvää. Rakuunat karautteli Talvisotaan asti Lappeenrannassa pitkin kenttää sapelit heiluen ja silpoi niillä olkiukkoja kiitolaukassa. Sillä kukaan ei uskaltanu ehdottaa Mannerheimille hänen oman aselajinsa lopettamista. Niinisalon Ellääk jatkoi suppeampana, sillä upseerikoulutukseen kuului ratsastuksen opettelu 1990-luvun alkuun asti. Sotakoiratkin piti lääkitä, siinä toinen peruste. Useilla PV:n organisaatioilla on myös kakkostehtävä, kuten pappien kaatuneiden huolto. Ellääkillä se oli elintarvikehygienia, joka kehittyi 1980-luvulla jättiharppauksin. Ei tämäkään sinänsä mikään pieni homma ole, kun ajattelee vaikka 6.000 miehn prikaatin vaatimaa määrää päivittäistä juomavesi- ja elintarvike-erien näytteitä analyyseineen.
En tunne millaisia olivat 1980-luvun hevosvetoiset sa-organisaatiot. Varuskuntien rauhanajan huoltohommista hepat hävisi jo 1970-luvulle tultaessa. Sama ilmio kun 1930-luvun rakuunoilla toistui myös 80-luvun puolivälissä. Käynnistyivät hölmöt hevoskokeilut, jossa siis yritettiin todistella hevosen olevan autoa parempi kuljetusväline tietyissä oloissa. Toimittajia kuskattiin vielä usein metsään niitä katsomaan jolloin julkisuutta riitti. Ikäänkuin ei olisi ennestään tiedetty, että yhden hevosen kuljetussuorite on 300 kg ja merkittävä osa kapasiteetista pitää varata polttoaineen eli rehun ja heinän kuljetukseen.
Hevoset siis oli oikeastaan meidän taistelulaivojamme. Ehkä homman loppuminen vasta 1990-luvulla johtuikin siitä, että kaakkeja oli puolustamassa oma organisaatio. Siinä en kyllä ole samaa mieltä, kun joku kirjoitti että hevonen ei totu kärryihin. 1939 perustettiin joka rykmenttiin Kevyt osasto, jossa oli mm ratsueskadroona. Siis 9 x 3 x 150 ratsastajaa eli yli 4000 ratsuhevosta tarvittiin. Nämähän tuli siviilistä eikä niillä oltu koskaan ratsastettu. Silti homma ehdittiin harjoitella YH:n aikana. Tai ehkä hevoset on sitten muuttunu.
.
JP1:n huoltopäällikkö ilmoitti tarvitsevansa 20 hevosta ja lupasi jokaisesta yhden kuorma-auton. (Lähde: Kengitysseppä Risto Eskelinen / RvPr)
