Olihan siellä joku ravihevonenkin mutta oli siellä joitain kymmeniä ihan työhevosia joista osa oli totutettu vetämään tykkivaljakkoa näytöksissä. Eläinlääkintäkoulun jääkärit harjoittelivat sitten ihan kuormastotoimintaa.
.
1980-luvun SA
- Viestiketjun aloittaja Hallinkorva
- Aloitus PVM
.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Syksyn 1938 ja kevään 1939 näkökulmasta päätös suunnitella kotimainen hävittäjä sekä pyrkiä ostamaan ulkomailta oli järkevä. Hävittäjälentokoneiden kysyntä sotaan valmistautuvassa Euroopassa ylitti tarjonnan, eivätkä parhaat konetyypit olleet myytävänä. Vuonna 1936 Tampereelle valmistuneella lentokonetehtaalla oli kapasiteettia.
Sitten alkoi toinen maailmansota ja talvisota ja materiaalin saaminen oli välittömästi kyseenalaista. Jouduttiin turvautumaan siihen mitä saatiin, moottorivalinnoista alkaen.
VL ei muuten koskaan nimennyt edes pääsuunnittelijaa Myrskylle. Se organisaatio oli ihan lapsenkengissä. Pyörremyrskyllä sentää oli yksi keskeinen suunnittelija. Pyörremyrsky oli ketterämpi kuin Messerschmitt Bf 109 G ja se nousi Bf 109:ää nopeammin. Mutta kaikki kompromissit liimoissa ja rakenteissa tulivat senkin kohtaloksi.
Sitten alkoi toinen maailmansota ja talvisota ja materiaalin saaminen oli välittömästi kyseenalaista. Jouduttiin turvautumaan siihen mitä saatiin, moottorivalinnoista alkaen.
VL ei muuten koskaan nimennyt edes pääsuunnittelijaa Myrskylle. Se organisaatio oli ihan lapsenkengissä. Pyörremyrskyllä sentää oli yksi keskeinen suunnittelija. Pyörremyrsky oli ketterämpi kuin Messerschmitt Bf 109 G ja se nousi Bf 109:ää nopeammin. Mutta kaikki kompromissit liimoissa ja rakenteissa tulivat senkin kohtaloksi.
Tuttu oli eläinlääkintäkoulusta komennuksella Santahaminassa vielä kasarin lopussa. Oli siis hevospuolen eläinlääkintä alik.
Erkki
Ylipäällikkö
Veikkaisin, että jalat sidottiin yhteen ja siitä kölläytettiin kyljelleen.
No katsotaan vähän noita tykkejä.
Onneksi kuitenkin tajuttiin pst tarpeellisuus ennen talvisotaa.
Ja 37 K/36 päätettiin alkaa valmista kotimaassa ja 100 kpl tilattiin 8,2,1938.
No ensimmäiset aseet saatiin 31,5,1939 (3 kpl)
96 asetta oli luovutettu vuoden 1939 loppuun mennessä, viimeiset saatiin vuoden 1940 alkupuolella.
Vuoden 1940 aikana saatiin toinen 100 kpl erä valmiiksi.
Kahdetta tehtaalta saatiin kahdessa vuodessa 150 tykkiä ja myöhemmin tilatut 200 tykkiä vuodessa.
Menestys tarina päättyy.
105 H 37 tilattiin helmikuussa 1939 128 kpl.
Niitä valmistui:
60 kpl 1941 vuoden loppuun
40 kpl 1942 kesäkuuhun mennessä
44 kpl 1942 vuoden loppuun
(32 tykki/vuosi)
75 K 44 kehitys idea saatiin 1942
Kaliberista tapeltiin aina vuoden 1944 alkuun
Patruunaksi valittiin 75 K 40 patruuna.
Enää ei puutunut kuin koneet ja raaka-aineet.
Raaka-aineiden tilaamista mietittiin 7 kk ja kun se saatiin tehtyä, niin toimitus aika oli 8-9 kk.
Kehitettiin oma pst tykki joka ei kerinyt sotaan.
Eli suomella ei ollut resursseja tehdä raskaita tykkejä omin voimin merkittäviä määriä.
Riittävän nopea tuotanto olisi edellyttänyt huomattavasti suurempia resursseja.
Joten it tykit olisivat valmistuneet joskus 1950 luvun lopulla.
Ps.
No onneksi 120 mm heitin oli valmis, valmistukseen jo vuoden 1939 alussa.
Mutta ne tilattiin vasta tammikuussa 1940 kun kevyet heittimet olivat valmiita.
Niitä saatiin valmiiksi 160 kpl vuoden 1941 loppuun (~ 60 kpl vuoden 1940 aikana)
Kuinka Taipalessa olisikaan lämmittäneet nuo heittimet.
Mutta eihän niihin olisi ollut ammuksia eikä ammuksiin sytyttimiä.
Joten ase jolla olisi ollut merkitystä talvisodassa ei kerinyt siihen.
Jep, ketju jonka päässä oli silmukka kierrettiin jalkojen ympäri ja jalat kiskottiin yhteen. Hevonen kellahti tuosta sitten kyljelleen. Niinisalossa oli ollut tällainen talon tavat oppinut ruuna joka osasi kaatua kyljelleen jo pelkästään ketjut nähtyään.
Erkki
Ylipäällikkö
Jokaiselle (varsinkin aloittelevalle) hevosenomistajalle voin suositella PV:n Hevosopas- kirjasta. Vaikka ei kaivaisikaan hevospoteroita tai kuormaisi hevosia junaan, niin nuo sotahommat poislukien ko. kirjanen tarjoaa kattavan perustiedon kyseisen elikon käytöstä ja hoidosta ilman mitään nykyajan hömpötyksiä. Saatavilla antikvaareista ja esim. Swat-teamista.
Suomessa tehtiin ihan kivaan tahtiin it-tykkejä kun sille päälle satuttiin. 1939 tilattiin 20 ItK/40 VKT2 -tykkejä joita saatiin vuonna 1943, huolimatta sota-ajan materiaalipuutteista. VTT toimitti 77 Boforsin 40mm tykkiä jatkosodan aikana. Raskaampaankin kalustoon olisi ollut mahdollisuuksia jos olisi ollut tarvetta. Jos Valtion Lentokonetehdas olisi jätetty Suomen Ilmailutarhan korjauspajaksi, olisi sen resursseja käyttää tykkituotannon aloittamiseen aiemmin, vaikkapa 1920-luvulta lähtien. 1920-luvun it-tykit olivat vielä ihan kurantti kamaa sotavuosina, toisin kuin hävittäjät.
Valtion Lentokonetehdas oli hyvä idea josta teknologinen kilpajuoksu ajoi ohi. Silloin panostettiin väärään hevoseen, vaikka toki ymmärrettävästi.
Täsmennys että kaveri on synt 73 eli intissä 92-93 aikoihin
Ok väärinkäsitys
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Päivän tilanteessa oikeita ja nyt ajatellen vääriä päätöksiä. Talvisotaan kehittely keskeytyi, mutta se oli oikeastaan pakko aloittaa uudestaan. Sellaista muuttujaa kuin myöhemmät mersut ei ollut näkyvissä, kun Myrskyn kanssa pantiin lisää vauhtia.
Myrskyä kehitettäessä kuoli kaksi lentäjää ja Sovelius loukkaantui vakavasti. Mutta koneesta tuli tuotantovalmis. Kun 47 koneen VL Myrsky II:n sarja tilattiin elokuussa 1942 Valtion lentokonetehtaalta, tilanne oli vielä sellainen, ettemme olleet saamassa parempaa konetta mistään. Aika oli kulkenut ohi kaikista, mitä meillä oli. Ei ollut käyty edes sitä Stalingradin taistelua, mikä lopulta sai Saksan myymään Bf109 -hävittäjiä 1943. Se oli aika hankala tilanne.
Lopulta Myrsky oli myöhässä kaikesta. Jatkosotaan se ei oikeastaan kunnolla ehtinyt. Lapin sodassa teki jokusen tiedustelulennon myöhään syksyllä.
Pyörremyrskystä tehtiin valmiiksi vain proto, koska sota ehti päättyä.
Rauhaa ja raaka-aineita koneen kehittäminen vaatii. Meillä ei niitä ollut silloinkaan. Vieressä on Ruotsi, jossa ei pelätä ja jossa on ollut muskelia laittaa teollisuuteen, oli kyse autoista tai lentokoneista. Saab Tunnan, Draken, Viggen ja JAS ovat osoitus siitä, että homma käy.
Mörko-Morane oli näköpiirissä jo 1940. Toki kun Valtion Lentokonetehdas oli olemassa, oli järkevää keksiä sille jotain hyödyllistä tekemistä. Kuten tiedetään, tehdas kyllä keksi itselleen niin paljon tekemistä ettei saanut oikein mitään aikaiseksi. (No, tuttu tilanne itsellenikin! : ) ) Kuitenkin, hypoteettisessa tilanteessa jossa olisikin panostettu it-tykkituotantoon tehdas olisi voinut posottaa käyttökelpoisia tykkejä koko sodan ajan ilman isompia tarpeita mallimuutoksiin. Valtion Lentokonetehdas taas joutui reagoimaan, nimenomaisesti reagoimaan teknologian kehitykseen ilman toivoakaan pysyä perässä.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
1940 Mörkö-idean kehittely pysähtyi kuukaudessa. Vasta 1942, kun Lorenz ehdotti suurten tappioiden vuoksi koneesta luopumista, kehitystyö alkoi uudelleen ja oli valmis loppukesästä 1944, jolloin se oli suorituskyvyltään toiseksi paras hävittäjämme.
Koska sen koneen modernisointi ei järjettömän suuria vaatinut, voisi ajatella, että valtion tehdas ei myöskään mitään hirveää kiirettä pitänyt minkään asian kanssa, ja projekteja tosiaan riitti.
Mitä ilmatorjuntaan tulee, ehkä Suomessa on aiemminkin ollut nähtävissä ilmailuromantiikkaa ja laivastoromantiikkaa mutta tehokas ilmatorjunta ei ole koskaan riittävän seksikästä.
Ilmatorjunta silläkin kalustolla pudotti talvisodassa enemmän kuin lentojoukot, vaikka sillä ei ole kokonaisuuden kanssa niin suurta merkitystä. Vaikutus syntyi, kun pommikoneet joutuivat torjunnan vuoksi nostamaan toimintakorkeutta ja sen seurauksena niiden osumatarkkuus heikkeni. Ilmatrjunnan vähyyden vuoksi turhia tappioita tuli siviileille ja myös rintamajoukoille.
Jatkosodassa it pelasti muiden muassa pääkaupungin täydelliseltä tuholta.
Toki kyseinen tehdas suoritti jumalattonan läjän tehdas tasosia huoltoja lentävälle kalustolle.
Se sodan sankaruus taisi olla siellä. Eikä uuden kaluston suunnittelussa.
@veeteetee osaisi varmaan sanoa kuinka paljon työtä vaatii esimerkiksi joku 120 millinen heitin tai joku tykki.
Eli onko 1,5 viikkoa ja tykki tahti huono vai hyvä saavutus
No, mitäpä tosta kasari-intistä voisi sanoa, kun pv:n viimeiset hevosetkin taisivat sentään olla rivissä -ysärin- alkupuolelle asti.Taisi liittyä eläinlääkintäkouluun tms. mutta kertonee siitä, millaiseen sotaan kaiken varuilta vielä varauduttiin
Vastaan minulle osoitettuun kysymykseen paremman puutteessa tässä ilmailu- sekä teollisuuslangassa:
Kenttätykistö lopetti hevoskoulutuksen jo 1969. Tämä tosin tarkoitti ainoastaan paria varuskuntaa, muut olivat jo aikaisemmin moottoroituja. Syyt oli kaikille selvät; valtakunnan hevoskanta laski jyrkästi. Toisaalta kuorma-autot ja traktorit lisääntyivät nopeasti. Organisaatioissa tämä ei näkyny, sillä Niinisalon Eläinlääkintäkeskus jatkoi niinkuin mitään ei olisi tapahtunu. Miksi näin, kysyttiin aikaisemmin.
Tämä Eläinlääkintä, varuskuntakielessä Ellääkki, oli varmasti kaikkein epäsotilaallisin joukko-osasto niistä poppoista jotka Suomessa ovat olleet sotilaallisesti järjesttettyjä ja kantaneet sotilaspukua. Esimiehet ei siellä mitään kuria vaatinu jolloin ei tosiaan tarvittu keltaisia laattoja osoittamaan mistä sotilas tuli. Päivystävän upseerin verenpaine nousi vaarallisiin lukemiin aina ruokailua valvottaessa. Siihen aikaanhan ei ollu vartiostoja vaan nuoremmat upseerit ja toimiupseerit toimi päivystäjinä 24 h hukeissa. Varuskunnassa oli iso talli, jonka päivystäjän tuli tietysti osata talli-ilmoitus: "Terveitä hevosia NN, sairaita XX. Tallipäivystyksessä tykkimies NN".
Miksi tätä ei sitten lopetettu silloin 1969 tai viimeistään, kun kaikki sa-joukot oli moottoroitu. Meillä on tosiaan aina ollu vaikeata lopettaa mitään ratsuväkeen tai hevosiin liittyvää. Rakuunat karautteli Talvisotaan asti Lappeenrannassa pitkin kenttää sapelit heiluen ja silpoi niillä olkiukkoja kiitolaukassa. Sillä kukaan ei uskaltanu ehdottaa Mannerheimille hänen oman aselajinsa lopettamista. Niinisalon Ellääk jatkoi suppeampana, sillä upseerikoulutukseen kuului ratsastuksen opettelu 1990-luvun alkuun asti. Sotakoiratkin piti lääkitä, siinä toinen peruste. Useilla PV:n organisaatioilla on myös kakkostehtävä, kuten pappien kaatuneiden huolto. Ellääkillä se oli elintarvikehygienia, joka kehittyi 1980-luvulla jättiharppauksin. Ei tämäkään sinänsä mikään pieni homma ole, kun ajattelee vaikka 6.000 miehn prikaatin vaatimaa määrää päivittäistä juomavesi- ja elintarvike-erien näytteitä analyyseineen.
En tunne millaisia olivat 1980-luvun hevosvetoiset sa-organisaatiot. Varuskuntien rauhanajan huoltohommista hepat hävisi jo 1970-luvulle tultaessa. Sama ilmio kun 1930-luvun rakuunoilla toistui myös 80-luvun puolivälissä. Käynnistyivät hölmöt hevoskokeilut, jossa siis yritettiin todistella hevosen olevan autoa parempi kuljetusväline tietyissä oloissa. Toimittajia kuskattiin vielä usein metsään niitä katsomaan jolloin julkisuutta riitti. Ikäänkuin ei olisi ennestään tiedetty, että yhden hevosen kuljetussuorite on 300 kg ja merkittävä osa kapasiteetista pitää varata polttoaineen eli rehun ja heinän kuljetukseen.
Hevoset siis oli oikeastaan meidän taistelulaivojamme. Ehkä homman loppuminen vasta 1990-luvulla johtuikin siitä, että kaakkeja oli puolustamassa oma organisaatio. Siinä en kyllä ole samaa mieltä, kun joku kirjoitti että hevonen ei totu kärryihin. 1939 perustettiin joka rykmenttiin Kevyt osasto, jossa oli mm ratsueskadroona. Siis 9 x 3 x 150 ratsastajaa eli yli 4000 ratsuhevosta tarvittiin. Nämähän tuli siviilistä eikä niillä oltu koskaan ratsastettu. Silti homma ehdittiin harjoitella YH:n aikana. Tai ehkä hevoset on sitten muuttunu.
Viimeksi muokattu:
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Tietyissä oloissa niin. JP1 tarjosi Ilomantsissa 1944 veljespataljoonalleen kuusi amerikkalaista kuorma-autoa yhdestä suomenhevosesta. Kauppoja ei syntynyt. En ihmettele. Ilman suomenhevosta siellä ei oikein pärjännyt.