1980-luvun SA

Olisi. Mutta asia tutkittiin.

Tässä referaatti Panssariprikaatissa pidetystä esitelmästä:

T-72-kaluston elinkaari arvioitiin vuonna 1990 vuoteen 2012. Panssariprikaatilta pyydettiin lausuntoa modernisointitarpeista, jolloin esitettiin että pimeätaistelukyky ja ammunnanhallinta eivät vastaa nykyhetken tarpeita ja nuoliammus on vanhentumassa. Esimerkiksi panssarinläpäisy ammuksella 3BM18 jäi vain 330 mm:n ja hajontakuvion säde oli 0,44 metriä. Lisäksi hajontakuvion keskipiste siirtyi liian paljon a-tarviketta vaihdettaessa. Modernisoinnin painopiste oli uudessa a-tarvikkeessa ja pimeätoimintakyvyssä. Muita listalla olevia kohteita olivat ballistinen laskin, etusektorin suoja nuoliammuksia vastaan ja sivusuuntien suojaaminen ontelokranaattia vastaan sekä LYRAN-valaisimet, vaunun omasuojaksi soveltuvat 76mm savuheitteet ja länsivalmisteiset radiot.

Vertailukohdaksi otettiin samaan aikaan muualla valmisteilla olleita modernisointeja. Tsekki käynnisti omien vaunujensa modernisoinnin mallinimellä T-72M4 CZ. Tässä kattavassa modernisoinnissa käytettiin TURMS-T tornia, jossa on lämpötähtäimet johtajalle ja ajajalle sekä uusi ballistinen laskin. Moottori ja voimansiirto korvataan 1000 hv tuottavalla "voimapaketilla". Vaunun pääurakoitsijan kanssa tuli kuitenkin riitaa, sopimuksia irtisanottiin ja solmittiin uudestaan ja kustannukset nousivat, kunnes lopulta vaunuja toimitettiin 30 kpl hinnan kohotessa 4 miljoonaan US-dollariin.

Ukrainassa tutustuttiin T-72AG, T-72MP, ja T-72-120 -malleihin. AG:ssä on T-80:n ammunnanhallinta, joka sijaitsee panssarikuoren ulkopuolisessa ohuemmin panssaroidussa laatikossa ja ampujan viereen panssariin tehdystä läpiviennistä tulee sisälle käsivarren paksuinen kaapelinippu kuten T-80:ssäkin. Tälläisen järjestelyn taistelunkestävyys on tietysti oma lukunsa. T-72-120 käyttää samaa järjestelyä mutta siinä pääase ja latausautomaatti on muutettu ranskalaisesta Leclerc-taistelupanssarivaunusta omaksuttuun 120mm kaliiperiin ja lataaja on asennettu tornin taakse tehtyyn laatikkomaiseen ulkonemaan. T-72 MP:ssä puolestaan on ranskalaisvalmisteinen Sagemin ammunnanhallinta ja perinteisempi ammusten sijoittelu.

Muualta maailmasta mainittakoon Etelä-Afrikan Denelin "Tiger"-päivitys jossa ammunnanhallinta on johtajan luukusta käsin vaunuun tuotu tiivis paketti, joka on helpohko asentaa mutta sisätilat käyvät sen kanssa aivan liian ahtaiksi. Espanjalais-slovakialainen lähestymistapa olisi ollut amerikkalaisen M60A3-tankin ammunnanhallinnan asentaminen alkuperäisen tilalle. Kroatiallakin oli tarjota oma M95 Degman-päivityspaketti ja Saksassa oli täysin konseptiasteella oleva modernisointi, jossa TPDK-1 olisi korvattu STN Atlaksen valmistamalla tähtäimellä ja laskimella sekä lisätty lämpötähtäimet sekä ampujalle että johtajalle.

Varteenotettavimmalta vaikuttanut tarjokas oli ranskalaista perua: Ranskan Wärtsilän 950 hv diesel + rattiohjaus + monisädevaihteisto, täysin uusi GIATin 120mm tykki ja Sagem Savan 15 ammunnanhallinta, joka saavuttaa 2400 m etäisyydeltä 90% osumatarkkuuden.

Panssaroinnin osalta tavoitetasoksi asetettiin etusuunnassa (30 astetta kumpaankin suuntaan eli kello 11 - kello 1) vähintään 600 mm, mielellään 800 mm suojataso nuoliammusta vastaan ja 1200 mm suojataso ontelokranaattia vastaan. Puolan PT91-MOD -päivityksessä T-72:n pohjautuvan PT-91:n alkuperäistä suojausta pystyttiin kasvattamaan 50-70% ontelokranaattia vastaan ja 30-40% nuoliammusta vastaan. Dyna-S reaktiivipanssareilla suojaustaso ontelokranaattia vastaan olisi saatu 1200 mm tasolle, siis vaadittava suojaustaso oli mahdollista toteuttaa. Uuden nuoliammuksen puolestaan tuli omata yli 600mm läpäisy, johon pystytään israelilaisen IMI M711-nuolen ja siitä muissa maissa kehitettyjen nuolten avulla.

Mitä tämä sitten olisi tullut maksamaan?

Suppea modernisointi olisi käsittänyt ammukset ja pimeätoimintakyvyn päivityksen ja pienempiä muutoksia mutta ilman lisäpanssarointia, ja sen hinta euroiksi muutettuna (ilman indeksikorotuksia) olisi ollut 300 000 - 443 000 EUR/vaunu.

Keskitason modernisointi sisältäen kokonaan uuden ammunnanhallinnan ja etusektorin ja kylkien lisäsuojauksen olisi kustantanut 540 000 - 750 000 EUR/vaunu.

Lopulta kaikenkattava vaihtoehto, jossa olisi vahvistettu kansi- ja pohjapanssareita ja lisätty lämpötähtäin myös johtajalle ja uusittu voimapaketti siten että liikkuvuus säilyy olisi tullut maksamaan noin 1 - 1.7 miljoonaa euroa / vaunu. Tosin tämä olisi vienyt T-72:n osin yli Leopard 2A4:n nykyisen suoritustason.

Hanke keskeytettiin v. 1998, jolloin aikataulu olisi ollut hankintapäätösten jälkeen se, että lopullinen protyyppi olisi ollut valmis 2003 ja sarjatuotanto olisi tapahtunut vuosina 2004-08

"osin yli Leopard 2A4:n suoritustason"? Tärkeimmiltä osin? Keskeisiltä osin? Vähäisiltä osin? Tuohan ei tarkoita oikeastaan mitään. Tarkennuksia ei kaiketi ole ollut tarjolla?

Vaunuissa on tuhansia ominaisuuksien osa-alueita ja väittämä on tosi jos niistä yksi olisi ollut modatussa 72:ssa parempi kuin Leossa.

Eihän Leokaan tietysti mitään jumalteknologiaa ole ja maallikko voisi kuvitella että vaikkapa bränikkä ammunnanhallinta tai pimeänäkölaitteet olisivat ilman muuta olleet 2000-luvun alussa modatussa vaunussa parempia kuin Leossa?
 
Ei pidä aliarvioida influenssaa, 1918 (ennen rokotteen olemassaoloa) se tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä.
Kyllä, mutta kyse oli muustakin.
Syksyllä ottamasi rokote ei suojaa sinua uudelta espanian-taudilta.
Sen sijaan sairauksien (tai poikkeuksellisisten olosuhteiden) heikentämät ovat nyt, aivan kuten silloinkin vaarassa kuolla influenssaan.
Ihmisille on kuitenkin luotu tarve joka saa heidät haluamaan rokotetta.
Sinäkin olet saavuttanut jo keski-iän. Rokotteita olet kuitenkin saanut vasta muutamien viime vuosien ajan. Eikä Suomen kansa ole merkittävästi vähentynyt influenssan takia.
Eikä pidä käsittää väärin, rokoteet ovat ihan fine. Mäkin hain piikin( jo lain takia). Pointti on, että miksi ja kenelle.
 
Olisi. Mutta asia tutkittiin.

Tässä referaatti Panssariprikaatissa pidetystä esitelmästä:

T-72-kaluston elinkaari arvioitiin vuonna 1990 vuoteen 2012. Panssariprikaatilta pyydettiin lausuntoa modernisointitarpeista, jolloin esitettiin että pimeätaistelukyky ja ammunnanhallinta eivät vastaa nykyhetken tarpeita ja nuoliammus on vanhentumassa. Esimerkiksi panssarinläpäisy ammuksella 3BM18 jäi vain 330 mm:n ja hajontakuvion säde oli 0,44 metriä. Lisäksi hajontakuvion keskipiste siirtyi liian paljon a-tarviketta vaihdettaessa. Modernisoinnin painopiste oli uudessa a-tarvikkeessa ja pimeätoimintakyvyssä. Muita listalla olevia kohteita olivat ballistinen laskin, etusektorin suoja nuoliammuksia vastaan ja sivusuuntien suojaaminen ontelokranaattia vastaan sekä LYRAN-valaisimet, vaunun omasuojaksi soveltuvat 76mm savuheitteet ja länsivalmisteiset radiot.

Vertailukohdaksi otettiin samaan aikaan muualla valmisteilla olleita modernisointeja. Tsekki käynnisti omien vaunujensa modernisoinnin mallinimellä T-72M4 CZ. Tässä kattavassa modernisoinnissa käytettiin TURMS-T tornia, jossa on lämpötähtäimet johtajalle ja ajajalle sekä uusi ballistinen laskin. Moottori ja voimansiirto korvataan 1000 hv tuottavalla "voimapaketilla". Vaunun pääurakoitsijan kanssa tuli kuitenkin riitaa, sopimuksia irtisanottiin ja solmittiin uudestaan ja kustannukset nousivat, kunnes lopulta vaunuja toimitettiin 30 kpl hinnan kohotessa 4 miljoonaan US-dollariin.

Ukrainassa tutustuttiin T-72AG, T-72MP, ja T-72-120 -malleihin. AG:ssä on T-80:n ammunnanhallinta, joka sijaitsee panssarikuoren ulkopuolisessa ohuemmin panssaroidussa laatikossa ja ampujan viereen panssariin tehdystä läpiviennistä tulee sisälle käsivarren paksuinen kaapelinippu kuten T-80:ssäkin. Tälläisen järjestelyn taistelunkestävyys on tietysti oma lukunsa. T-72-120 käyttää samaa järjestelyä mutta siinä pääase ja latausautomaatti on muutettu ranskalaisesta Leclerc-taistelupanssarivaunusta omaksuttuun 120mm kaliiperiin ja lataaja on asennettu tornin taakse tehtyyn laatikkomaiseen ulkonemaan. T-72 MP:ssä puolestaan on ranskalaisvalmisteinen Sagemin ammunnanhallinta ja perinteisempi ammusten sijoittelu.

Muualta maailmasta mainittakoon Etelä-Afrikan Denelin "Tiger"-päivitys jossa ammunnanhallinta on johtajan luukusta käsin vaunuun tuotu tiivis paketti, joka on helpohko asentaa mutta sisätilat käyvät sen kanssa aivan liian ahtaiksi. Espanjalais-slovakialainen lähestymistapa olisi ollut amerikkalaisen M60A3-tankin ammunnanhallinnan asentaminen alkuperäisen tilalle. Kroatiallakin oli tarjota oma M95 Degman-päivityspaketti ja Saksassa oli täysin konseptiasteella oleva modernisointi, jossa TPDK-1 olisi korvattu STN Atlaksen valmistamalla tähtäimellä ja laskimella sekä lisätty lämpötähtäimet sekä ampujalle että johtajalle.

Varteenotettavimmalta vaikuttanut tarjokas oli ranskalaista perua: Ranskan Wärtsilän 950 hv diesel + rattiohjaus + monisädevaihteisto, täysin uusi GIATin 120mm tykki ja Sagem Savan 15 ammunnanhallinta, joka saavuttaa 2400 m etäisyydeltä 90% osumatarkkuuden.

Panssaroinnin osalta tavoitetasoksi asetettiin etusuunnassa (30 astetta kumpaankin suuntaan eli kello 11 - kello 1) vähintään 600 mm, mielellään 800 mm suojataso nuoliammusta vastaan ja 1200 mm suojataso ontelokranaattia vastaan. Puolan PT91-MOD -päivityksessä T-72:n pohjautuvan PT-91:n alkuperäistä suojausta pystyttiin kasvattamaan 50-70% ontelokranaattia vastaan ja 30-40% nuoliammusta vastaan. Dyna-S reaktiivipanssareilla suojaustaso ontelokranaattia vastaan olisi saatu 1200 mm tasolle, siis vaadittava suojaustaso oli mahdollista toteuttaa. Uuden nuoliammuksen puolestaan tuli omata yli 600mm läpäisy, johon pystytään israelilaisen IMI M711-nuolen ja siitä muissa maissa kehitettyjen nuolten avulla.

Mitä tämä sitten olisi tullut maksamaan?

Suppea modernisointi olisi käsittänyt ammukset ja pimeätoimintakyvyn päivityksen ja pienempiä muutoksia mutta ilman lisäpanssarointia, ja sen hinta euroiksi muutettuna (ilman indeksikorotuksia) olisi ollut 300 000 - 443 000 EUR/vaunu.

Keskitason modernisointi sisältäen kokonaan uuden ammunnanhallinnan ja etusektorin ja kylkien lisäsuojauksen olisi kustantanut 540 000 - 750 000 EUR/vaunu.

Lopulta kaikenkattava vaihtoehto, jossa olisi vahvistettu kansi- ja pohjapanssareita ja lisätty lämpötähtäin myös johtajalle ja uusittu voimapaketti siten että liikkuvuus säilyy olisi tullut maksamaan noin 1 - 1.7 miljoonaa euroa / vaunu. Tosin tämä olisi vienyt T-72:n osin yli Leopard 2A4:n nykyisen suoritustason.

Hanke keskeytettiin v. 1998, jolloin aikataulu olisi ollut hankintapäätösten jälkeen se, että lopullinen protyyppi olisi ollut valmis 2003 ja sarjatuotanto olisi tapahtunut vuosina 2004-08

Kuullostaa hiukan tuolta toiveajattelulta.
Olisi hienoa kuulla miltä osin tuo suorituskyky olisi sitten ylittänyt Leon vastaavan.
On luoja meitä varjellut, ettei tuo hanke toteutunut.
 
En ole kyllä kertaakaan aikuisiällä ottanut niitä influenssarokotteita.

Minä olen kolme kertaa ottanut. Ensin joskus 2010 ja nyt -17 ja -18. Jos työnantajalta saa jotain ilmaiseksi - edes piikin perseeseen - niin se on otettava ;)
 
Kuullostaa hiukan tuolta toiveajattelulta.
Olisi hienoa kuulla miltä osin tuo suorituskyky olisi sitten ylittänyt Leon vastaavan.
On luoja meitä varjellut, ettei tuo hanke toteutunut.

Enemmän tuo vaikuttaa siltä, että asia on erittäin huolellisesti tutkittu ja päädytty jättämään ohjelmasta, kun hyvään hintaan saatiin käytetyt hyvät vaunut.

Vaihtoehtoina olivat modernisointi, käytetyt tai uudet. Vain yhteen oli mahdollisuuksia.
 
Ilmeisesti tarkoitus oli, että palvelukseen kutsutut miehet tuovat mukanaan henkilökohtaista varustusta kuten reppu/rinkka, alusvaateet, kumisaappaat, säänmukaiset vaatteet, kompassi, puukko, lamppu jne.

Nuorissa reserviläisissä se 90-luvun varustus saattaa herättää säälinsekaista hymyilyä palloreppu, M-85 tetsari, kuuskekkonen maastopuku, kumisaappaat jne. Toisaalta kouluttajissa ja varusmiesten sukulaisissa oli paljon niitä jotka muistivat mitä se homma oli vielä 80-luvulla, säkkikangas tetsari, kangasreppu joka ei pitänyt vettä ja jonka ohuet nahkaviilekkeet painuivat hartian luihin asti, mannesaappaat jne.

90-luvun lama kuitenkin viivästyttä M91 varustekokonaisuuden käyttöönottoa. Varusvarastoilla kuuli puhetta siitä, että esimerkiksi tekstiilejä oli tullut jostain sodan ajan valmiusvarastoista. Eli laman aikana syötiin niitä lkp-varastoja!

Eikä joskus 90-luvulla Suomessa ollut juurikaan sotilasvarusteita ostettaviksi. Vaellusvarusteetkin oli aika suolaisen hintaisia.

Ylipäätänsä 90-luvun varusteille parempi vertailukohta olisi ehkä esimerkiksi amerikkalaisten Alice varustekokonaisuus. Kyseiset varusteet palvelivat vuosikymmeniä amerikkalaisia ja myöhäiset versiot näkivät toimintaa ensimmäisessä Persianlahden sodassa ja Somalian operaatiossa.

Silloisen taistelijan varustus oli edullisesti massatuotettua tavaraa jossa oli pakostakin monia kompromissejä. Kentällä reuhtoessa niillä kyllä pärjäsi vaikka samanlaista varustenautintoa ei kokenut kuin nyt hyvinvarustettuna reserviläisenä. Amerikkalaisten kokemukset Alicesta olivat samansuuntaisia.

Vuodesta 2001 jatkunut länsimaiden sotaretki on taannut sen, että kaikenlaisia sotilasvarusteita on runsaasti myynnissä ja netin kautta niitä voi tilata lähes planeetan joka kolkkaan. Sodankäynnin historiassa tämä edustaa kokonaan uutta vaihetta, jossa yksittäinen taistelija nauttii ennennäkemätöntä vapautta omien varusteidensa hankinnassa ja optimoinnissa. Se mahdollisuus kannattaa hyödyntää.

Jos tilanne oli näin paha, niin eikö olisi kannattanut ostaa DDR:stä myös maastopuvut, kypärät, vyöt ja manttelit? Käytännössä ilmaista kamaa ja olisi voitu lyödä Suomen kokardi päälle, kiinalainen AK-47 käteen ja eiku taisteluun
 
Joskus taannoin keskustelin entisen panssaritiedustelijan kanssa maastoautoista. Hän oli aidosti sitä mieltä, että UAZ on erittäin hyvä sotapeli, koska esim. korjaaminen ja huolto ei tarvitse käyntiä Vehon verstaalla, saatika mitään tietokonediagnostiikka. Jopa varumieskin pystyi moisen korjaamaan kenttäolosuhteissa.
Ainakin sen sai kohtuu hulppeasti, Hollywood-tyyliin, heittämään voltin etukulman kautta. Meiltä meni Hätilän tarvikenoutomatkalla päälliköltä lainattu UAZ ympäri; heitti koko voltin, meni vähän yli ja kyljelleen, ala-asteen pihalle, siinä oli semmoinen lähes 90-asteinen kurva. Siis tasaiselta tieltä. Kesken välitunnin. Kolme päällä ja onneksi oli rättikatto paikallaan. Muuten olisi ollut koulun pihalla panssarimiehenraatoja ala-asteikäisten ihmeteltävänä. Hemmetinmoinen zägä, ettei yksikään lapsi jäänyt alle -- eikä tietenkään omillekaan käynyt muuta, kuin että kallot ja kyljet oli aika ruvella. UAZ oli kyllä aika päreinä ja runko vääntynyt salmiakiksi. Ja huippua oli että kaupassakaan eivät olleet ehtineet vielä käydä, joten cokis yms. herkkumenetyksiäkään ei tullut.

Mutta kieltämättä se saatiin ihan (lähes) komppanian omin voimin takaisin autoksi, aika paljon siellä taisi leka heilua ja hitsipilli olla kuumana. Päällikön autokuski sai kuolemattoman maineen, lisänimen, ja ajolupa taisi lähteä - olisko vielä saanut pari päivää putkaa.
 
Ainakin sen sai kohtuu hulppeasti, Hollywood-tyyliin, heittämään voltin etukulman kautta. Meiltä meni Hätilän tarvikenoutomatkalla päälliköltä lainattu UAZ ympäri; heitti koko voltin, meni vähän yli ja kyljelleen, ala-asteen pihalle, siinä oli semmoinen lähes 90-asteinen kurva. Siis tasaiselta tieltä. Kesken välitunnin. Kolme päällä ja onneksi oli rättikatto paikallaan. Muuten olisi ollut koulun pihalla panssarimiehenraatoja ala-asteikäisten ihmeteltävänä. Hemmetinmoinen zägä, ettei yksikään lapsi jäänyt alle -- eikä tietenkään omillekaan käynyt muuta, kuin että kallot ja kyljet oli aika ruvella. UAZ oli kyllä aika päreinä ja runko vääntynyt salmiakiksi. Ja huippua oli että kaupassakaan eivät olleet ehtineet vielä käydä, joten cokis yms. herkkumenetyksiäkään ei tullut.

Mutta kieltämättä se saatiin ihan (lähes) komppanian omin voimin takaisin autoksi, aika paljon siellä taisi leka heilua ja hitsipilli olla kuumana. Päällikön autokuski sai kuolemattoman maineen, lisänimen, ja ajolupa taisi lähteä - olisko vielä saanut pari päivää putkaa.
Varmaan ollu just oikea tilannenopeus tuossa..? Itsellä jäänyt yksi tapaus Uazista mieleen omasta Parola-ajasta: Skappareiden Uaz oli jotenkin hajonnut Hätilässä ja se piti hinata pois sieltä. Hinaus tehtiin joko Rasilla tai Masilla, skapparit istui kyydissä. Vetäjällä oli sitten vauhtia reippaanlaisesti ja lumisilla teillä Uaz luisteli perässä huonoilla renkaillaan puolelta toiselle lähes holtittomasti penkat pöllyttäen, pysyen kuitenkin pystyssä. Vetäjän kuski ei huomannut mitään outoa ja tööttikään ei toiminnut eikä skappareiden huitominen näkynyt. Kun hinaus lopulta päättyi niin oli kuulemma Sisun kuski saanut kunnon huudot osakseen.
 
Armeijaa on käsittääkseni tänä käsiteltävänä aikana kuten muulloinkin leimannut sama ongelma kuin Suomessa hyvin monessa muussakin asiassa eli krooninen rahapula. Tämä näkyy mielestäni hyvin esim infran rakentamisessa, valmistuneet kohteet ovat usein jo heti uusina pieniä ja vanhanaikaisia. Jos olisimme joutuneet Suomi-NL- maaotteluun esim 70-80-luvuilla punakoneen edustusjoukkuetta vastaan niin huonosti olisi voinut käydä. Jollain olisi ollut paljon verta käsissään.. Onneksemme tämä uhkapeli kävi meidän kannaltamme hyvin.
 
Ainakin sen sai kohtuu hulppeasti, Hollywood-tyyliin, heittämään voltin etukulman kautta. Meiltä meni Hätilän tarvikenoutomatkalla päälliköltä lainattu UAZ ympäri; heitti koko voltin, meni vähän yli ja kyljelleen, ala-asteen pihalle, siinä oli semmoinen lähes 90-asteinen kurva. Siis tasaiselta tieltä. Kesken välitunnin. Kolme päällä ja onneksi oli rättikatto paikallaan. Muuten olisi ollut koulun pihalla panssarimiehenraatoja ala-asteikäisten ihmeteltävänä. Hemmetinmoinen zägä, ettei yksikään lapsi jäänyt alle -- eikä tietenkään omillekaan käynyt muuta, kuin että kallot ja kyljet oli aika ruvella. UAZ oli kyllä aika päreinä ja runko vääntynyt salmiakiksi. Ja huippua oli että kaupassakaan eivät olleet ehtineet vielä käydä, joten cokis yms. herkkumenetyksiäkään ei tullut.

Mutta kieltämättä se saatiin ihan (lähes) komppanian omin voimin takaisin autoksi, aika paljon siellä taisi leka heilua ja hitsipilli olla kuumana. Päällikön autokuski sai kuolemattoman maineen, lisänimen, ja ajolupa taisi lähteä - olisko vielä saanut pari päivää putkaa.

Osa varusmiehistä kykenee tähän ajasta ja kalustosta riippumatta. Kukaan ei pysty laskemaan, montako Defenderiä ovat kaataneet, tosin yleensä maastossa. Ajolupakurssin järjestäjät tietävät, että kun esimerkiksi maastoajoa vetää MPK:n kouluttajille, kaikki sujuu hyvin, mutta varusmiehillä olisi samassa hommassa jo viisi vinssausta.
 
Jos tilanne oli näin paha, niin eikö olisi kannattanut ostaa DDR:stä myös maastopuvut, kypärät, vyöt ja manttelit? Käytännössä ilmaista kamaa ja olisi voitu lyödä Suomen kokardi päälle, kiinalainen AK-47 käteen ja eiku taisteluun

Ei varmaankaan kannattanut koska maastopukuja yms. massatekstiilejä oli lkp-varastot pullollaan. Kypäriäkin oli ihan tarpeeksi, joskin vanhimmat mallit oli niitä saksalaistyylisiä stahlhelmejä. Vyötkin näyttää olevan samoja vuosikymmenestä toiseen. DDR:n rynnäkkökiväärejä ostettiin Suomeen kymmeniä tuhansia ja ne olivat parempaa kamaa kuin kiinan serkkunsa.

DDR:n jäämistöstä toimitettiin suuri erä mm. sadekuviolla varustettua maastopukua Kroatian armeijan käyttöön, mutta ne kulutettiin lähinnä varusmieskoulutuksessa muutamassa vuodessa loppuun. Myös derkkulan kypäriä näkyi kroaateilla ja ilmeisesti aseistustakin päätyi kyseiseen maahan.

Kylmän sodan loputtua oli muutenkin oletuksena, että ennen varsinaisten vihollisuuksien alkua on useiden kuukausien harmaa vaihe jonka aikana vaatetehtaat syytä tekstiiliä 24/7.

Tuo kenttäkelpoisen vaatetuksen ja varustuksen mukaanottaminen kyllä kerrottiin ihan varusmies koulutuksessa ja niistä kamoista taisi olla maininta sotilaspassissakin.
 
Minua ihmetytti, miksei tätä asiaa toistettu vuoden 2014 reserviläiskirjeessä. Olisi ollut oiva tilaisuus kerrata, mitä nykyään pitää tuoda mukana

Suomen puolustusvoimien virallinen kanta on se, että mitään ei tarvitse ottaa mukaan jos palvelukseen kutsutaan. Taistelija varustetaan kaikella tarpeellisella.

Nykyisin jopa sotilaspassi on lähinnä kiva muistoesine. Sitäkään ei ole tarvinnut ottaa mukaan kertausharjoituksiin vuosikausiin.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Osa varusmiehistä kykenee tähän ajasta ja kalustosta riippumatta. Kukaan ei pysty laskemaan, montako Defenderiä ovat kaataneet, tosin yleensä maastossa. Ajolupakurssin järjestäjät tietävät, että kun esimerkiksi maastoajoa vetää MPK:n kouluttajille, kaikki sujuu hyvin, mutta varusmiehillä olisi samassa hommassa jo viisi vinssausta.
Eikä koske pelkästään varusmiehiä, työpaikalla japanilaismerkin maasturi odottaa toimenpiteitä keula kurtussa, kun oli vähän haettu rajoja..
 
Eihän Leokaan tietysti mitään jumalteknologiaa ole ja maallikko voisi kuvitella että vaikkapa bränikkä ammunnanhallinta tai pimeänäkölaitteet olisivat ilman muuta olleet 2000-luvun alussa modatussa vaunussa parempia kuin Leossa?

Mitäpä ei rahalla saa, jos sitä on. Tämä Leo-kauppa oli kuitenkin silloin ehdottomasti paras vaihtoehto. 2A4 pärjää vielä 2020-luvulle, koska niitä on hiukan modernisoitu 2A5:n suuntaan. Hollannin 2A6-vaunut maksoivat 2 miljoonaa euroa kappale. Uuden Leopard 2A6 -vaunun hinta on 10 miljoonan euron tietämissä ja 2A4 vaunun modernisointi 2A6:ksi maksaisi taas noin viisi miljoonaa euroa.

Ovelia ostoksia. Maavoimat joutuu olemaan viisas, että sille olisi edes jotain rensseliä. Merelle ja ilmaan rahaa sijoitetaan rahaa ihan toiseen malliin. :cool: Olisi se hauskaa, jos poliitikot antaisivat yhtäkkiä kymmeniä miljardeja panssariaseeseen ja maavoimiin. Sanoisivat, että nyt ei tarvitse vähään aikaan kentällä kumarrella.

Panssarilaivat maksoivat aikanaan enemmän kuin uuden Eduskuntatalon rakentaminen. Jos olisi ollut samalla rahalla pst-tykkejä ja konepistooleita, talvisodasta olisi säästynyt 10 000 poikaa ja rauhanehdot olisivat olleet huomattavasti paremmat. Olisikohan talvisodan kauaskantoisinta seurausta enää käytykään?
 
Mitäpä ei rahalla saa, jos sitä on. Tämä Leo-kauppa oli kuitenkin silloin ehdottomasti paras vaihtoehto. 2A4 pärjää vielä 2020-luvulle, koska niitä on hiukan modernisoitu 2A5:n suuntaan. Hollannin 2A6-vaunut maksoivat 2 miljoonaa euroa kappale. Uuden Leopard 2A6 -vaunun hinta on 10 miljoonan euron tietämissä ja 2A4 vaunun modernisointi 2A6:ksi maksaisi taas noin viisi miljoonaa euroa.

Ovelia ostoksia. Maavoimat joutuu olemaan viisas, että sille olisi edes jotain rensseliä. Merelle ja ilmaan rahaa sijoitetaan rahaa ihan toiseen malliin. :cool: Olisi se hauskaa, jos poliitikot antaisivat yhtäkkiä kymmeniä miljardeja panssariaseeseen ja maavoimiin. Sanoisivat, että nyt ei tarvitse vähään aikaan kentällä kumarrella.

Panssarilaivat maksoivat aikanaan enemmän kuin uuden Eduskuntatalon rakentaminen. Jos olisi ollut samalla rahalla pst-tykkejä ja konepistooleita, talvisodasta olisi säästynyt 10 000 poikaa ja rauhanehdot olisivat olleet huomattavasti paremmat. Olisikohan talvisodan kauaskantoisinta seurausta enää käytykään?

Nykyään saa yhden korvetin hinnalla vaikkapa Oodin ja lastensairaalan. Jää vielä muutama kymmenen miljoonaa muihin harrastuksiin.

Aina voi jossitella. Ehkä laivastorahat olisikin käytetty jo 20-luvulla hävittäjäkoneisiin tai pst-aseisiin tms. joiden käyttöarvo olisi ollut Talvisodassa nollatasoa. Toivottavasti lapsemme ja lapsenlapsemme eivät tulevaisuudessa joudu jossittelemaan. Siitä voinee olla varma että mahdollinen tuleva sota osoittaa hankintojen menneen enemmän tai vähemmän pieleen. Se on tulevan ennakointi aina semmoista.
 
Viimeksi muokattu:
Niin. Hävittäjäkoneiden hankinta sotien välisenä aikana on ollut käytännössä väkisinkin jonkinmoinen virheinvestointi. Melko sama mitä koneita ostaa, kaikki ovat parissa vuodessa vanhentuneet käsiin. Siinä mielessä oma tehokas ja ajanmukainen lentokoneteollisuus olisi ollut paras tae ilma-aseen teknisestä suorituskyvystä. Ja tunkeutumiskykyinen ulkomaantiedustelu.
 
Back
Top