1980-luvun SA

JR49 kirjoitti:
Varmaan savutti :sick:. Mitenkäs hiihtohinauksessa haiskahti....?

Oliko teillä koskaan helikopteria harjoituksissa sissejä etsimässä? Kuitenkin se todennäköisin vihollinen tositilanteessa :). Miten muuten ilmavihollista vastaan opetettiin toimimaan? Kun niitä latutarhoja piti kuitenkin ajaa paljon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Komppaan tuota, mitä @baikal ylempänä viestissä #374 kirjoitti.
Hekoja oli harjoitusten kokonaislukumäärään nähden käytössä harvakseltaan, mikä on ymmärrettävää. Niillä oli myös RVL varsinaisiin tehtäviin kuuluvia hommia. Joskus niitä kuitenkin saatiin mukaan harjoituksiin ja se tiesi haipakkaa maassa.

Liike paljastaa. Liikkumattoman ihmiskohteen havaitseminen ilmasta on vaikeampaa kuin liikkuvan sellaisen. Tunnistettavien muotojen rikkominen paikallaan ollessa edesauttaa piilossa pysymistä. Jatkuva liikkumattomuus ei edistä tehtävien suorittamista.

Talvella:
Latutarhojen auki pitäminen siten, että ne näyttivät yhtä paljon käytetyiltä joka paikasta oli tärkeää. Siirtymät esim. tienvarteen tehtiin vaihtelevia reittejä pitkin ja latuja hiihdettiin mahdollisuuksien mukaan siten, että puiden antamaa suojaa saattoi hyödyntää vaaka- ja pystysuunnassa. Tykkyaika oli suojamielessä otollisinta aikaa, sillä ilmatähystykseltä suojaavia igluja oli metsiköissä joka puolella. Kelkoilla ajettiin omia, yleensä toiminnan kohteena olevasta tiestä kauempana olevia uraverkkoja ja hiihtämällä punottiin lähiseittiä. Latuverkostoja tuntemattomille sen verran kuvausta, että verkostoa varten hiihdettiin useampia tien suuntaisia latuja ja useita poikittaisia latuja sitten näiden välille, jotta erilaisia kulkumahdollisuuksia olisi viljalti. Latuverkostoa tehtäessä otettiin huomioon maaston tarjoamat mahdollisuudet huomaamattomaan livahtamiseen esim. takaa-ajotilanteita varten tai latuverkostoa kampaavien vihollispartioiden varalta.

Kesällä:
Palveluksen huippu oli se, kun pääsin viikoksi pyörittämään hekotiedustelua ja vastasissitoimintaa hekolla kesäaikaan Lapissa. Kopteri oli Agusta Bellin 206. Toimin lennoilla lentäjän viereisellä paikalla istuen tähystäjänä ja seurasin karttaa samaan aikaan sormella, jotta tiesin, missä päin oltiin. Jos vihollisia tai telttoja havaittiin, niihin kohdistettiin toimintaa. Lentäminen tehtiin matkalentonopeudella ja pinnassa, joten sormi liikkui kartalla kuin tosiuskovalla spiritistillä konsanaan. Ilmasta asiat näkee aika lailla eri tavalla kuin varvikon tasalta. Valitulla lentokorkeudella ja -nopeudella pyrittiin suojautumaan vastapuolen tulivaikutukselta.

Lennolle lähtö: karkea etsintäalueen määrittäminen, kopteriin nousu kapparin (ja joskus 1-2 kyytiläisen) kera.
Haravointilento kohdealueella: pintalentoa kovalla vauhdilla, silmät auki ja valppaana! Ohjaajalle toiveita etsintäsuunnista sisäradiolla.
Viholliskontakti/teltan löytäminen: silloin, kun teltta löytyi, laskettiin vähän matkan päässä sopivassa paikassa alas, kipikipi suojaamaan laskualuetta ja kopteri haki paikalle nopeasti lisää väkeä. Sillä välin ehti suunnitella ”pölläytyksen” eli hyökkäyksen vastapuolen leiriin tai asemiin. Kun iskuporukka oli saatu kokoon, liikkeelle ja kimppuun.
Paluumatka: tukikohtaan palattiin apostolin kyydillä, sillä sissit löytyivät yleensä jostain muualta kuin tien varresta. (Maaosastot ajelivat bankuilla ja partioivat jalan tienvarsien suunnassa.)

Edit: @JR49 : Hiihtohinauksessa ollessa pakokaasu haisi tietysti hieman, mutta haitta-aste oli kuitenkin vähäinen ja sääriippuvainen asia. Suksilla ensimmäisen miehen paikka vaatii eniten valppautta ja taitoa, sillä naru oikaisee mutkissa ja sitä täytyy osata ennakoida. Kelkkakuskilta toivoi aina loivia käännöksiä.
Bankun perässä kyyti on mielestäni helpompi rasti, toki hinattaviakin voi olla enemmän.
 
Viimeksi muokattu:
baikal kirjoitti:
Oli koptereitakin joskus. Ilmavihollinen on aika karu, jos sillä on resurssia ja välineet ja tahtoa. Jahtaako yksittäistä kelkkaa, tuskin tai piru tietää, mutta löytää leirit ja tukikohdat.....aivan armotta. Nykyaikaisten välineiden oloissa ei vaan talvella ole mitään helppoa löytää kaninkoloa, jossa säilyisi jemmassa. Saati sitten, että toimisi vielä aktiivisesti. Kun eihän se kaninkolossa kyyhöttäminen kovin paljon sotaa edistäne.

Kasarilla ja ysärillä vedettiin pimeään luottaen. Eli yöllähän sitä työnnettiin menemään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sissitoimintaan liittyen usein unohtuu, että 80- ja 90-luvulla oli sissitoiminnan tukemiseen jyvitettynä strela- ja igla pattereita. Kyseessä oli hajautettu taistelutapa jossa tarkoituksena oli tuottaa viholliselle vastasissitoimintaan osallistuville helikoptereille ja lentokoneille riittävän suuret tappiot ja siten pakottaa vihollinen muuttamaan toimintatapoja. Sisseinä palvelleet eivät useinkaan olleet tuollaisista it-partioista tietoisia, koska kyseessä ei ollut orgaaninen ilmatorjunta, vaan it-yksiköt olisivat partioineet itsenäisesti ja suoja olisi tullut tappioita aiheuttamalla.

Iglojen poistuessa meni sissitoiminnaltakin ilmasuoja. Stingerit tulivat mutta nyt on käytössä lennokit, jotka mahdollistavat paljon aikaisempaa laajemman ja rohkeamman tiedustelun myös vastasissi operaatioissa.
 
Ingsoc kirjoitti:
Sissitoimintaan liittyen usein unohtuu, että 80- ja 90-luvulla oli sissitoiminnan tukemiseen jyvitettynä strela- ja igla pattereita. Kyseessä oli hajautettu taistelutapa jossa tarkoituksena oli tuottaa viholliselle vastasissitoimintaan osallistuville helikoptereille ja lentokoneille riittävän suuret tappiot ja siten pakottaa vihollinen muuttamaan toimintatapoja. Sisseinä palvelleet eivät useinkaan olleet tuollaisista it-partioista tietoisia, koska kyseessä ei ollut orgaaninen ilmatorjunta, vaan it-yksiköt olisivat partioineet itsenäisesti ja suoja olisi tullut tappioita aiheuttamalla.
...
Klikkaa laajentaaksesi...

Meillä oli tieto, että Streloja oli (ja Igloja tuli), mutta meillä itsellämme niitä ei kokoonpanossa ollut, joten niiden varaan ei myöskään sitten laskettu. Niiden tehtävänä olisi ollut suojata joka tapauksessa toiminnan tärkeimpiä osia. Monesti tuumattiin varvikon tasolla, että ahkioon olisi tuollainenkin putki mahtunut.

Monet asiat ovat noista ajoista muuttuneet, mutta niistä voi jatkaa enemmän sitten toisissa ketjuissa.

Muoks: korjaan tuota yllä olevaa, (@Ingsoc ) suojata-> tuottaa tappioita. Välillisestä hyödystä hyötyjiä tietysti me, jotka olisimme olleet tienvarsitoiminnassa. Ystävällisesti kiittää hän.
 
Viimeksi muokattu:
Sarek1 kirjoitti:
Niiden tehtävänä olisi ollut suojata joka tapauksessa toiminnan tärkeimpiä osia. Monesti tuumattiin varvikon tasolla, että ahkioon olisi tuollainenkin putki mahtunut.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei suojata vaan tuottaa tappioita.

Suoja olisi ollut välillistä.

Liikkumiskeinoina olisi jalkojen ja suksien lisäksi olleet moottorikelkat ja maastomoottoripyörät.

Käytännössähän konsepti todistettiin toimivaksi 80-luvun afganistanissa, missä parhaat tulokset saatiin jalan- tai moottoripyörillä liikkuvilla partioilla joilla oli etukäteen suunnitellut tuliasemat katsottu sellaisilta alueilta joissa oli paljon ilmatoimintaa. Parhaisiin pudotustuloksiin päästiin tuollaisella "metsästämisellä". Sen sijaan pudotuksia saatiin huomattavasti nirkoisemmin kun vain pyrittiin suojaamaan tukikohtaa tai sissien keskitettyä hyökkäystä. Metsästypartiot onnistuivat toiminnallaan siis lamauttamaan vihollisen vapaan liikkuvuuden ja näin viemään pohjan ilmatiedustelulta ja ilmarynnäkköjoukkojen vastasissitoiminnalta.
 
Bodyguard kirjoitti:
Sitä en muista, mutta "Helsingissä välähti"-komennon muistan hyvin. Piti syöksyä suin päin ojaan ja kaivaa se taikaviitta suojaksi. En nyt muista, paljonko aikaa oli, mutta kouluttajat laski sekunteja...
Klikkaa laajentaaksesi...
Poterossa piti olla paskamantteli auki ja jos napalmia satoi, niin piti pyrkiä sivusuntaan poispäin paskamantteli niskassa Näitä aikoinaan opettelin Vekaran polttotaisteluradalla.

1546616935606.png

Mihinkähän tuossa lähtisin jos olisin iskun keskiössä, sivussa tai missä vain??
 
JR49 kirjoitti:
Äääh, pikku vika, heleppo korjata rynkyllä.
ILMA-AMMUNTAAN!!! ENNAKKO jne
:cool::LOL:

Vakavasti puhuen, muistan lukeneeni mainintoja, että linjojen takana toimineille yksiköille olisi ollut varauksessa näitä sodanaikaisia iitee-konekivääreitä, kultaisella kasarilla vielä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Taidat hyvinkin olla oikeassa. Minusta niitä sota-aikaisia 7,62mm ilmatorjuntakonekivääreitä tosiaan oli 1980-luvulla vielä käytössä. Jotain valokuviakin nähnyt jossa ilmatorjuntaohjusyksikön (en muista oliko Strela vai Petsora) suoja-aseina on juuri noita hernepyssyjä.
 
AKE-ukki kirjoitti:
Poterossa piti olla paskamantteli auki ja jos napalmia satoi, niin piti pyrkiä sivusuntaan poispäin paskamantteli niskassa Näitä aikoinaan opettelin Vekaran polttotaisteluradalla.

Katso liite: 26609

Mihinkähän tuossa lähtisin jos olisin iskun keskiössä, sivussa tai missä vain??
Klikkaa laajentaaksesi...

Taivaaseen...

Käytännössä taistelija kuolee jos jää tuonne tulimeren keskelle. Itse asiassa suojelu-oppaassakin todetaan, että palo-alueella selviytyminen vaatii korsuun suojautumista.

Manttelit, naamarit ja poteron kannet auttaa lähinnä sillä alueella mille osuu vain roiskeita.
 
Viimeksi muokattu:
AKE-ukki kirjoitti:
Poterossa piti olla paskamantteli auki ja jos napalmia satoi, niin piti pyrkiä sivusuntaan poispäin paskamantteli niskassa Näitä aikoinaan opettelin Vekaran polttotaisteluradalla.

Katso liite: 26609

Mihinkähän tuossa lähtisin jos olisin iskun keskiössä, sivussa tai missä vain??
Klikkaa laajentaaksesi...

Keskellä on turhan lämmintä, 800 - 1000 astetta, ei siellä paskamantteli riitä.
 
tulikomento kirjoitti:
Taidat hyvinkin olla oikeassa. Minusta niitä sota-aikaisia 7,62mm ilmatorjuntakonekivääreitä tosiaan oli 1980-luvulla vielä käytössä. Jotain valokuviakin nähnyt jossa ilmatorjuntaohjusyksikön (en muista oliko Strela vai Petsora) suoja-aseina on juuri noita hernepyssyjä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuosta tulikin mieleen varusmiesajalta 80-luvulta lennokki maalina harjoitellut ilma-ammunnat rynkyillä (leko oikealta, ennakko... ilma-ammuntaan... ;),). Onko muistikuvia, että kohteeseen olisi osuttu. Meillä Upinniemessä onnistumisia ei tullut edes tietyille "guruina" pidetyille kapiaisille.

Toinen ylivoimainen rasti oli tykkihallin "simulaattorissa" suoritetut ammunnat, joissa keinuvan laivan it-kalustolla pyrittiin saamaan osumia... Sen aikaiset rannarit pyrittiin nääs kouluttamaan hallitsemaan kaikkien rannikolla vaikuttavien joukkojen kevyehköt aseet laivojen kalustoa myöten.
 
Ingsoc kirjoitti:
Sissitoimintaan liittyen usein unohtuu, että 80- ja 90-luvulla oli sissitoiminnan tukemiseen jyvitettynä strela- ja igla pattereita. Kyseessä oli hajautettu taistelutapa jossa tarkoituksena oli tuottaa viholliselle vastasissitoimintaan osallistuville helikoptereille ja lentokoneille riittävän suuret tappiot ja siten pakottaa vihollinen muuttamaan toimintatapoja. Sisseinä palvelleet eivät useinkaan olleet tuollaisista it-partioista tietoisia, koska kyseessä ei ollut orgaaninen ilmatorjunta, vaan it-yksiköt olisivat partioineet itsenäisesti ja suoja olisi tullut tappioita aiheuttamalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä jäsen @Ingsoc on oikeassa. Varusmiesyksikkö näistä -lisäosista- ei vaan ollut vähääkään tietoinen. Varusmieskoulutusyksikkö ja sotaan lastattu komppania olivat kaksi aivan eri asiaa. Moni askarruttava asia tuli ymmärrettäväksi, kun tai jos tuli tietoiseksi joistain järjestelyistä.
 
baikal kirjoitti:
Oli koptereitakin joskus. Ilmavihollinen on aika karu, jos sillä on resurssia ja välineet ja tahtoa. Jahtaako yksittäistä kelkkaa, tuskin tai piru tietää, mutta löytää leirit ja tukikohdat.....aivan armotta. Nykyaikaisten välineiden oloissa ei vaan talvella ole mitään helppoa löytää kaninkoloa, jossa säilyisi jemmassa. Saati sitten, että toimisi vielä aktiivisesti. Kun eihän se kaninkolossa kyyhöttäminen kovin paljon sotaa edistäne.

Kasarilla ja ysärillä vedettiin pimeään luottaen. Eli yöllähän sitä työnnettiin menemään.

Latutarhat muuten näyttävät ilmaperspektiivistä katsoen aivan toiselta kuin luulisi, vai mitä jäsen @Ikarus? Jokaisen sissintekeleen pitäisi päästä kopterikyytiin ja nähdä, mitä tarkoittaa ilmatähystys....no, ehkä on parasta, ettei se useinkaan niin mene. :cool: Helvetisti asioita jää luulottelun ja kuvittelun varaan, jos ei koskaan ole tilaisuudessa nähdä asioita ylhäältä käsin, näin se vaan on.
Klikkaa laajentaaksesi...
1546619234465.png

Tähystys on ollut eräharrastukseen liittyvää. Hirvet talvilaitumilla sekä niiden jäljet.

Latutarhoja ei ole tullut selviteltyä, mutta olettaisin, että sekin aika nopeasti selviäisi. Etenemä noin 2 km/min., pyöräyttäisi vähän lenkkiä.
Paras keli lentotähystykseen on aurinkoinen sää. Latu, kelkkaura tai mikä tahansa muu jälki näkyy ilmasta jopa tuoreen vastasataneen lumen alta.
Uutta lunta saa olla 20-30 cm., vielä näkyy. Maasta ei erota, mutta ilmasta erottaa. Aurinkoinen keli on havainnoinnin edellytys. Pilvisellä varjokatoisella kelillä
ilmatähystyksen teho heikkenee rajusti.

Melkoinen jonglööri saa olla, että lumisessa erämaassa jälkensä ja itsensä piilottaa lentotähystykseltä. Jos jälkijotoa ei saa välillä hävitettyä, esim. lumeton jää, tie, kovettunut kelkkaura tms. seurailee jälkeä ja kun jäljet loppuu, siinähän ne äijät.:) Jos ilmatähystykseltä yrittää piiloutua, koneen ollessa näkyvissä liikkua ei pidä yhtään. Liike paljastaa heti.
 

Liitteet

  • 1546618971387.png
    1546618971387.png
    105.5 KB · Luettu: 32
Kapiainen kirjoitti:
Aika monesti 217:aa kannettiinkin sitten repussa, ilman sen omaa kantolaitetta. Siten se oli jotenkin siedettävä kanniskella.
Klikkaa laajentaaksesi...

Muistan erään venttiseiskaan liittyvän tapauksen AUK:in tupamarssilta vai mikähän sen partiokisan nimi nyt olikaan. Alkumatkasta jätkät hövelisti tarjoutuivat ottamaan radion kantoonsa aina kun edellisestä kantajan vaihdosta oli 10 min kulunut. Loppumatkasta ei sitten enää vapaaehtoisia ollutkaan ja eräs kaveri sai tarpeekseen kun oli toista tuntia radio keikkunut selässä. Siihen se jäi keskelle kuraista kantahämäläistä hiekkatietä porukan jatkaessa eteenpäin. Kilometrin verran mentiin, kunnes joku tuli järkiin ja totesi ettei me nyt perkele voida sitä sinne tielle jättää. Palasi sitten takaisin hakemaan radion ja muu porukka sai ylimääräisen huilitauon sillä aikaa.
 
Ikarus kirjoitti:
Katso liite: 26611

Tähystys on ollut eräharrastukseen liittyvää. Hirvet talvilaitumilla sekä niiden jäljet.

Latutarhoja ei ole tullut selviteltyä, mutta olettaisin, että sekin aika nopeasti selviäisi. Etenemä noin 2 km/min., pyöräyttäisi vähän lenkkiä.
Paras keli lentotähystykseen on aurinkoinen sää. Latu, kelkkaura tai mikä tahansa muu jälki näkyy ilmasta jopa tuoreen vastasataneen lumen alta.
Uutta lunta saa olla 20-30 cm., vielä näkyy. Maasta ei erota, mutta ilmasta erottaa. Aurinkoinen keli on havainnoinnin edellytys. Pilvisellä varjokatoisella kelillä
ilmatähystyksen teho heikkenee rajusti.

Melkoinen jonglööri saa olla, että lumisessa erämaassa jälkensä ja itsensä piilottaa lentotähystykseltä. Jos jälkijotoa ei saa välillä hävitettyä, esim. lumeton jää, tie, kovettunut kelkkaura tms. seurailee jälkeä ja kun jäljet loppuu, siinähän ne äijät.:) Jos ilmatähystykseltä yrittää piiloutua, koneen ollessa näkyvissä liikkua ei pidä yhtään. Liike paljastaa heti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Toisaalta Grönlannissa ja navallakin on etsitty koneesta eksynyttä hiihtäjää tai seuruetta ilman tulosta eikä ole ollut edes metsää. On ehkä mennyt sitten railoon.
 
Latutarhojen hiihto tuntui kyllä aika turhattavalta, niitä ja alueelta poistumislatuja oli pitätänyt olla niin tuhottomasti laajalla aluella, ettei tukikohdan todennäköinen paikka olisi paljastunut. Ilmatiedustelu olisi kiertänyt alueen, laskenut tulo-ja poistumisladut ja häkki olisi ollut melko valmis.
Tosin, sikäli kun tältäkin palstalsta olen saanut tietoa, vihulainen ei olisi ollut kovin innokas jalkakapelillä lähtemään perään, mutta rautaa sinne olisi varmaankin satanut ihan huolella.
 
JR49 kirjoitti:
Oliko teillä koskaan helikopteria harjoituksissa sissejä etsimässä?
Klikkaa laajentaaksesi...
Päällystöopiston sissiharjoitus eli syyskuinen viikko jossain kaakkoisrajan pinnassa, jossa meitä sissitoimintaan siirtyneitä Savon jääkäreitä jahtasivat taivaalla läpsytelleet Mi-8 ja Hughes. Tuon ajan kopterit vaikuttivat melko sokeilta ja harmittomilta; äänen kuuli aina hyvissä ajoin jolloin syksyinen metsä kätki sissin tehokkaasti, kerran maastouduimme jopa keskelle peltoaukeaa heittäytymällä maihin sadeviittojemme alle. Suurempi vitsaus olivat vastapuolen maajoukot eli KarPr:n sissit sekä RVL koirineen.
 
Stokes kirjoitti:
LV-302:t myytiin reilut 15 vuotta sitten Lylyn Viestivarikolla ilman akkuja ja lähetin toimintakyvyttömäksi tehtynä, luulisi että ryssänradioiden kanssa olisi voinut menetellä samoin.
Vasemmassa alakulmassa on omastanikin mielestä ulkopuolisen virran syöttään tarkoitettu liitin. Neuvostotyyliin jännitteen vaihteluväli oli muistaakseni melko suuri.
Kun kuvassa esitetty kompleksi oli kiinnitettynä GAZ-69 ajoneuvoon (josta kuva ja keskustelua PST-ketjussa) muodostui tästä kokonaisuus Asema 306 (AS-306) eli siis radioauto. Pitkäänhän kuuli huhua siitä kuinka joskus oli Neuvostoliitosta ostettu radioita mutta saatiinkin radioautoja. Näin ei tietenkään ollut kuten ei tankkienkaan mukana tullut yllättäen huoltoautoja tai tykkien mukana vetureita.
Miten on @Old Boy , tuliko EROTUS käyttöön vasta po. radioiden myötä? Minä olen ollut siinä uskossa että samaa ominaisuutta oli vanhemmilla länsiradioillakin?
Klikkaa laajentaaksesi...
Viestiasia jäi vähän kesken kun on tullut pari sivua lisää muuta mielenkiintoista muisteltavaa...
Sovitaan siis äänin 2-0 että vas alakulman liitäntä oli ulkopuoliselle virtalähteelle. Kuulokeliitäntäkin täytyi olla jossain etupanelissa sillä takapuolella oli ne lipeäakut.
Mulle siis vanhemmat kollegat kertoivat että EROTUS sana piti laittaa eteen aina kun radioon puhuttiin nimenomaan tehovahvistimen käynnistymisviiveen vuoksi. Kun selitys tuntui järkevältä niin en kysynyt miten edellisen radiosukupolven kanssa oli toimittu.

Lv 305:n paino ei oikeastaan tuntunut mitenkään erikoisen raskaalta aluksi. Silloin tulenjohtue kantoi muutakin painavaa kamaa: telkänpöntön kokoinen haarakiikarinkotelo sisältöineen sekä optinen Zeiss-etäisyysmittari, joka puolestaan oli painoltaan kuin metrin halko painavassa nahkakotelossa. Vasta kun sotakoulussa tutustui Lv217:n alkoi venäläisversio tuntua, hmm. ajastaan jääneeltä. Sitäkin oli repun kanssa kannettava etupuolella, jolloin ei ite ylettyny käyttönappuloihin.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top