1980-luvun SA

[Hallinkorva]

Joo. Mutta äkkiä ne suorituskyvyt saadaan näköjään hävitettyäkin, kun asiat lasketaan tuuliajolle. Eipä ne sotilaat ihan turhaan varoittele siitä, että suorituskykyjen kehittäminen ei tapahdu lyhyessä ajassa.

Ei niin. Ennen sotia ruotsalaiset siirtyivät "linjetjänstiin" ja 1939 heille tuli hirveä kiire. Rakenteellisesti armeija oli valmis 1948 eli aika monta vuotta sodan jälkeen, kun ruumiit Euroopassa oli jo kerätty ja kadut taas lakaistu. Onnekseen pysyivät siellä kuin herran kukkarossa. Oli tuuria. Yhtä hyvin siitä maasta olisi voinut tulla liittoutuneiden ja saksalaisten keskeinen yhteenottopaikka.

Vuonna 2013 Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson sanoi Svenska Dagbladetille, että Ruotsi kestäisi ehkä viikon (omin päin). Aika raju kommentti. Hän halusi varmaan poliittista muutosta tilanteeseen.

 

[tulikomento]

Joo. Mutta äkkiä ne suorituskyvyt saadaan näköjään hävitettyäkin, kun asiat lasketaan tuuliajolle. Eipä ne sotilaat ihan turhaan varoittele siitä, että suorituskykyjen kehittäminen ei tapahdu lyhyessä ajassa.

Näinpä. 2000-luvun alun Ruotsi päätti ettei Itämeren piirissä enää ole eikä tule olemaan Venäjän uhkaa. Ja mitä tekevät nyt lähes hätäpäissään kun asevelvollisuus lakkautettiin ja sodan ajan joukkotuotanto ajettiin alas. Materiaalipuutteista puhumattakaan. Luoja varjele jos Halosen ylipäällikkyyskaudella meillä olisi lähdetty seuraamaan Ruotsin esimerkkiä.

 

[AKE-ukki]

Ruotsilla oli vahvat ja määrätyllä tavalla myös ajanmukaiset puolustusvoimat.

Onnistuivat harjoittelumielessä nappaamaan SR-71:n Viggenin lukitukseen. Siihen eivät muut Itämerellä kyenneet.

Tarina kertoo, että ko. Viggen kuski sai "kiitokseksi" jälkeenpäin henkilökohtaisen postikortin. Kuvassa oli Blackbird ja lähettäjä oli US Airforce Tiedustelu pelaa

 

[Rannari]

Näinpä. 2000-luvun alun Ruotsi päätti ettei Itämeren piirissä enää ole eikä tule olemaan Venäjän uhkaa. Ja mitä tekevät nyt lähes hätäpäissään kun asevelvollisuus lakkautettiin ja sodan ajan joukkotuotanto ajettiin alas. Materiaalipuutteista puhumattakaan. Luoja varjele jos Halosen ylipäällikkyyskaudella meillä olisi lähdetty seuraamaan Ruotsin esimerkkiä.

Näissä hommissa kannattaa aina odotella kvartaali tai pari ilman hötkyilyä. 25 tai 50 vuotta kertoo jo suuntaa toisin kuin hetkellinen haavekuva.

Itse näkisin että niin kauan kuin Venäjä on jossain muodossa olemassa täytyy meillä olla valmius estää naapurin herrakansaa tunkemasta tälle puolelle.

 

[JR49]

Ketä Ruotsin valmistautuminen sotimaan Suomen rajojen sisäpuolella kiinnostaa, niin suosittelen tämän lukemista.
https://www.docendo.fi/pohjolan-salainen-liitto-ruotsi-ja-suomi-kylmassa-sodassa-sten-ekman.html

 

[JR49]

Kenttäpuhelimet ja radiot. Huomasinpa että minulla on ao. kirja ja sieltä katselemaan LV 305:n innoittamana. LV 301 ja 302 lienevät jollain tapaa edeltäjä/rinnakkaiset 305:lle. Kirjan mukaan 301 ja 302 poistettu 80-luvun lopulla.
LV 305 poistettu 2000-luvun alkuvuosina. Sen antennista (Kulikova) todella sanotaan, että sen käsittelyssä tietty kovakouraisuus oli jopa suositeltavaa. Sormien säästämiseksi antennin lukituslinkku avattiin esimerkiksi puuhun lyömällä .

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kenttäpuhelin
TA-57 kun mainittiin, niin sehän on itselleni täysin tuntematon suuruus. Kerran nähnyt vain useita häkillisiä matkalla jonnekin Mikkelissa kertauksissa.
Siksi olikin kiinnostavaa googlettaa esille tämä venäläinen opetusvideo. Nytpähän tiedän minäkin. Kohdasta 0:20 eteenpäin pääsee jyvälle, jos ei laillani ymmärrä vasenkätistä.

Kirjan mukaan puhelimen hankinta vuonna 1972 1500 kpl oli eka varsinainen kenttäpuhelinhankinta sodan jälkeen. Erilaisten asejärjestelmien mukana on voinut tulla enemmänkin, tarkennetaan.
Koneiston kosteuden kestävyys on saatu aikaan suojalakalla, muuten se on hyvin avoin. "Jos puhelimen sisään on joutunut vettä, on se heti ravistettava sieltä pois": toteaa käyttöohje.
PUTE kumppaneineen ja P78 kuuluvat myös ketjun aikakaudelle. Minulle koulutettiin seuraavalla vuosikymmenellä molemmat. Tosin PUTE vain kerran Aukissa, "kun kerran joka tapauksessa tulette näihin törmäämään kertauksissa". Siinä olivat väärässä, P78:a on vain näkynyt.
PUTE oli kuulemma 80-luvulla PV:n yleisin kenttäpuhelin. Niitä ja kaltaisiaan on ollut paljon myynnissä ylijäämämyymälöissä. Tästä voinemme päätellä, että se on jokseenkin poistettu SA-varauksista? Onhan se siis sota-ajan tuotantoa. Muistan sen kuitenkin toimivaksi vehkeeksi, eikä se herättänyt mitään kommentointia silloin ammoin Aukin yläkerran käytävällä.

http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=198

 

[Old Boy]

Suomi ei pystynyt kylmän sodan aikana ylpeilemään tykistöllään. Modernia kalustoa oli aika vähän. Nykyiset suuret putkimäärät ovat pitkälti Itä-Saksan peruja.

Kaikella kunnioituksella, taas kirjoitetaan ilman mitään oikeaa tietoa aiheesta!
Kylmän sodan tykistömme käsitti noin 1200 putkea joiden suurin ongelma oli tosin liian lyhyt kantama. Ei ole kyllä poistunu vieläkään. Venäläiskalustolle oli ostettaessa hankittu määrävahvuiset atarvikkeet ja harjoitusmmunnoissa kulutettiin pois II MS:n varastoja. Leirit kesti viikkoja ja kesällä kuukauden tai vähän vaille, joka tarkoitti että koulustustaso oli parempi kun mihin myöhemmin yllettiin. Sillä varauksella tietenkin etten ihan nykyaikaa kovin hyvin tunne.

 

[Hallinkorva]

Luoja varjele jos Halosen ylipäällikkyyskaudella meillä olisi lähdetty seuraamaan Ruotsin esimerkkiä.

Minulla on käsitys, että PV:n uudenaikaistamisesta ja Tarja Halosen kanssa pärjäämisestä kiitos kuuluu miinalaiva "Keppisalmen" 1960-luvun varusmiehelle, joka tiesi, mitä ovat Ukko-Pekka, Sten ja Madsen ja rätit ja lumput mutta myös mitä voisi olla... Juhanin naama näyttää ihan krapulaiselta Sergei Shoigulta, mutta isänmaa kiittää.

 

[StmSvejk]

Kaikella kunnioituksella, taas kirjoitetaan ilman mitään oikeaa tietoa aiheesta!
Kylmän sodan tykistömme käsitti noin 1200 putkea joiden suurin ongelma oli tosin liian lyhyt kantama. Ei ole kyllä poistunu vieläkään. Venäläiskalustolle oli ostettaessa hankittu määrävahvuiset atarvikkeet ja harjoitusmmunnoissa kulutettiin pois II MS:n varastoja. Leirit kesti viikkoja ja kesällä kuukauden tai vähän vaille, joka tarkoitti että koulustustaso oli parempi kun mihin myöhemmin yllettiin. Sillä varauksella tietenkin etten ihan nykyaikaa kovin hyvin tunne.

No, toki putkia oli, mutta ehdoton valtaosa toisen maailmansodan peruja ja kevyitä siinä missä esim. Ruotsissa hankittiin uudempaakin kalustoa suurissa määrin 1950-luvulta eteenpäin. Kylmän sodan kalustotilanteen perusteella epäilisin myös vetäjä- ja viestikalustotilannetta sangen heikoksi. Kantajoukoilla tilanne on varmasti ollut ihan hyvä.

 

[tulikomento]

No, toki putkia oli, mutta ehdoton valtaosa toisen maailmansodan peruja ja kevyitä siinä missä esim. Ruotsissa hankittiin uudempaakin kalustoa suurissa määrin 1950-luvulta eteenpäin. Kylmän sodan kalustotilanteen perusteella epäilisin myös vetäjä- ja viestikalustotilannetta sangen heikoksi. Kantajoukoilla tilanne on varmasti ollut ihan hyvä.

Muistan kun opiskeluaikoina tutkiskelin ensimmäisen parlamentaarisen puolustuskomitean (PPK I) aineistoa. Olivat 1970-luvun alusta. Papereissa todettiin mm. että osa tuolloisesta kenttätykistöstä koostui vielä ensimmäisen maailmansodan ajoilta olevasta kalustosta. En nyt muista kuinka monta sodan ajan patteria / patteristoa tämä käsitti, mutta useita joka tapauksessa.

 

[StmSvejk]

Muistan kun opiskeluaikoina tutkiskelin ensimmäisen parlamentaarisen puolustuskomitean (PPK I) aineistoa. Olivat 1970-luvun alusta. Papereissa todettiin mm. että osa tuolloisesta kenttätykistöstä koostui vielä ensimmäisen maailmansodan ajoilta olevasta kalustosta. En nyt muista kuinka monta sodan ajan patteria / patteristoa tämä käsitti, mutta useita joka tapauksessa.

Korjataan tosiaan "toisen maailmansodan peruja" muotoon "toisessa maailmansodassa käytetyn kaluston peruja"

 

[Stokes]

Masi jos jokin on 80-luvun sotavarustetta.

Oli missä oli, aika monessa paikassa A45 tai Zavod Imeni Lenina:n tuotteet oli pääkalustoa vielä seuraavankin vuosikymmenen puolella. Sama hommahan on tietysti monessa muussakin 80-luvun roippeessa; Sanla M83 oli vielä 80-luvun lopulla uusinta uutta eikä taisteluvyö M85 ollut juurtunut joka paikkaan ennen Neuvostoliiton poismenoa.

Vaan kukapa kaivelisi listan 80-luvun ensimmäisten vuosien henkilökohtaiseksi jaetusta varustuksesta? Siinä ei montaa nimikettä lusikkahaarukan ja kumisaappaiden lisäksi taitaisi olla samaa kuin minä-minä-milleniaaleille haltuun uskotusta kruunun roippeesta.

 

[skärdis]

Oli missä oli, aika monessa paikassa A45 tai Zavod Imeni Lenina:n tuotteet oli pääkalustoa vielä seuraavankin vuosikymmenen puolella. Sama hommahan on tietysti monessa muussakin 80-luvun roippeessa; Sanla M83 oli vielä 80-luvun lopulla uusinta uutta eikä taisteluvyö M85 ollut juurtunut joka paikkaan ennen .

Kyllä kyllä, mutta Masi oli 80-luvulla alansa huipputuote vaikka valtaosa sotilaista muilla ajopeleillä kulkikin. Tai siis fillareillahan enemmistö marssi ja hevosiakin oli vielä aktiivipalveluksessa.

Sama se oli 90-luvun loppupuolella M91:ten kanssa. Kontioranta oli kai viimeisiä varuskuntia joka vielä silloinkaan ei niitä käyttänyt. M62 oli asuste, mutta komennukselle lähtijät saivat hiljaisuudessa varusvarastolta M91:t. Ei vissiin kehdanneet laittaa väkeä maailmalle nahkasaappaissa ja kukertavan kirjavissa maastopuvuissa.

 

[skärdis]

Vaan kukapa kaivelisi listan 80-luvun ensimmäisten vuosien henkilökohtaiseksi jaetusta varustuksesta? Siinä ei montaa nimikettä lusikkahaarukan ja kumisaappaiden lisäksi taitaisi olla samaa kuin minä-minä-milleniaaleille haltuun uskotusta kruunun roippeesta.

80-luvun vaihteesta on aikaa 40 vuotta. Siitä hetkestä oli jopa jatkosota lähempänä kuin tämä päivä!!

Mahtoi vuoden 80 alokkailla olla hieman eri jakokamat kuin heti talvisodan jälkeen tulleilla alokkailla..

 

[tulikomento]

Kyllä kyllä, mutta Masi oli 80-luvulla alansa huipputuote vaikka valtaosa sotilaista muilla ajopeleillä kulkikin. Tai siis fillareillahan enemmistö marssi ja hevosiakin oli vielä aktiivipalveluksessa.

Sama se oli 90-luvun loppupuolella M91:ten kanssa. Kontioranta oli kai viimeisiä varuskuntia joka vielä silloinkaan ei niitä käyttänyt. M62 oli asuste, mutta komennukselle lähtijät saivat hiljaisuudessa varusvarastolta M91:t. Ei vissiin kehdanneet laittaa väkeä maailmalle nahkasaappaissa ja kukertavan kirjavissa maastopuvuissa.

Minä taas muistelen että 2002 kesällä Vekaralle tulleet Kymen Ilmatorjuntarykmentin pojat ihmettelivät meidän komposiittikypäriä. Heille oli jaettu vanhemmat peltipotat. Kun porukka sitten liitettiin osaksi KarPr:ää, saivat sitten uudemmat varusteet.

 

[Hallinkorva]

80-luvun vaihteesta on aikaa 40 vuotta. Siitä hetkestä oli jopa jatkosota lähempänä kuin tämä päivä!!

Niin se aika kuluu.

Kun menin inttiin helmikuussa 1984, Helsingin suurpommituksista oli tasan 40 vuotta. Kun menin intin jälkeen töihin 1985, ensimmäinen työkaverini oli 60-vuotias sotaveteraani, joka oli mennyt vapaaehtoisena rintamalle ja haavoittunut Lehtikuusimetsässä. Toinen oli 62-vuotias, joka oli ollut Sturmin vaununjohtajana. Olin myös vähän aikaa yhden kuorma-autokuskin apumiehenä. Hän oli ollut Lapin sodassa. Ajanut kuorma-autoa sielläkin.

Seuraavaksi täytän pyöreitä 60 vuotta.

Pitää alkaa tilata jo tonttia Honkanummelta. Niin äkkiä se aika lentää. Tuliko tässä mitään tähdellistä tehtyä?

 

[skärdis]

Niin se aika kuluu.

Kun menin inttiin helmikuussa 1984, Helsingin suurpommituksista oli tasan 40 vuotta. Kun menin intin jälkeen töihin 1985, ensimmäinen työkaverini oli 60-vuotias sotaveteraani, joka oli mennyt vapaaehtoisena rintamalle ja haavoittunut Lehtikuusimetsässä. Toinen oli 62-vuotias, joka oli ollut Sturmin vaununjohtajana. Olin myös vähän aikaa yhden kuorma-autokuskin apumiehenä. Hän oli ollut Lapin sodassa. Ajanut kuorma-autoa sielläkin.

Aloitin koulun 1983 ja muutama vanhempi opettaja kertoili meille nöösipojille sotajuttuja. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt heidän todellakin olleen rintamalla eikä vain lapsuuttaan sotavuosina eläneet.

 

[baikal]

Pitää alkaa tilata jo tonttia Honkanummelta. Niin äkkiä se aika lentää. Tuliko tässä mitään tähdellistä tehtyä?

Minä olen sitä mieltä, että miehen elämä on parhaimmillaankin vain turhuus.

 

[baikal]

M91:ten kanssa. Kontioranta oli kai viimeisiä varuskuntia joka vielä silloinkaan ei niitä käyttänyt. M62 oli asuste, mutta komennukselle lähtijät saivat hiljaisuudessa varusvarastolta M91:t. Ei vissiin kehdanneet laittaa väkeä maailmalle nahkasaappaissa ja kukertavan kirjavissa maastopuvuissa.

Voe kuule. Vielä 2005 reserviläisenkin ylle ripustettiin kuuskakkonen hyvin tarmokkaasti. Ja reilusti kulahtaneet linttaan poljetut maiharit. Olisi pitänyt ehdottomasti silloin kuvata, kun puseron hihat ylsivät melkein ranteisiin ja housunlahkeet puolisääreen. Olisi jäänyt muisto isämmmaan vaatehtimasta taistelijasta.

 

[Old Boy]

No, toki putkia oli, mutta ehdoton valtaosa toisen maailmansodan peruja ja kevyitä siinä missä esim. Ruotsissa hankittiin uudempaakin kalustoa suurissa määrin 1950-luvulta eteenpäin. Kylmän sodan kalustotilanteen perusteella epäilisin myös vetäjä- ja viestikalustotilannetta sangen heikoksi. Kantajoukoilla tilanne on varmasti ollut ihan hyvä.

Tämä oli kyllä täydellinen hutilaukaus sillä tykistöhän oli meidän ylpeytemme Kylmän sodan aikana. Jos ulkomaisia vieraita kävi elokuussa niin satavarmasti ne kuskattiin tykistöleirille. Puutteitakin oli tietysti mutta ne pitää suhteuttaa muuhun sen ajan sa-valmiuteen.

Mitä taas tulee 1970-lukuun niin silloin kerrottiin julkisesti että tykistöstämme kolmannes on nykyaikaista, kolmannes vanhaa mutta yhä käyttökelpoista sekä viimeinen kolmannes vanhentunutta. Paljos se kolmannes nykyaikaisia tykkejä tekee 1200:sta kappaleesta ja paljonko meillä on niitä nyt vuonna 2019? No ehkä 54 kpl 155 K98:a sekä vuonna 2020 tulee 8 kpl K9:a lisää. Eli kaikki ei välttämättä nykyään ole "paremmin kuin koskaan".