1980-luvun SA

Voe kuule. Vielä 2005 reserviläisenkin ylle ripustettiin kuuskakkonen hyvin tarmokkaasti. Ja reilusti kulahtaneet linttaan poljetut maiharit. Olisi pitänyt ehdottomasti silloin kuvata, kun puseron hihat ylsivät melkein ranteisiin ja housunlahkeet puolisääreen. Olisi jäänyt muisto isämmmaan vaatehtimasta taistelijasta.:cool:
Kyllä näin oli, kertausharjoituksissa kuuskakkonen, sitten joitakin vuosia myöhemmin jollakulla saattoi olla jo oma M91:)

Edit: jakoivat tuolloin RK ammunnasta palkintoja, kuvassa olevan lätkä 1. palkinto vuodelta 1999, tulos lienee ollut jonkun matkaa yli 90.20190107_095625.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Tämä oli kyllä täydellinen hutilaukaus sillä tykistöhän oli meidän ylpeytemme Kylmän sodan aikana. Jos ulkomaisia vieraita kävi elokuussa niin satavarmasti ne kuskattiin tykistöleirille. Puutteitakin oli tietysti mutta ne pitää suhteuttaa muuhun sen ajan sa-valmiuteen.

Mitä taas tulee 1970-lukuun niin silloin kerrottiin julkisesti että tykistöstämme kolmannes on nykyaikaista, kolmannes vanhaa mutta yhä käyttökelpoista sekä viimeinen kolmannes vanhentunutta. Paljos se kolmannes nykyaikaisia tykkejä tekee 1200:sta kappaleesta ja paljonko meillä on niitä nyt vuonna 2019? No ehkä 54 kpl 155 K98:a sekä vuonna 2020 tulee 8 kpl K9:a lisää. Eli kaikki ei välttämättä nykyään ole "paremmin kuin koskaan".

Nolkytluvun alun leikkurissa heitti häränpyllyä ainakin raskaiden ja kevyiden tykkien suhdeluku. Pääosa poistoista kohdistui kuitenkin isoihin putkiin kun 130K/152H-kalustoa lähti ( ja lähtee ) pataan ilmeisesti hyvinkin 600 putkea moottoroitu RT mukaan luettuna. En tiedä haittaako tuo nykyisillä toimintamalleilla mitään mutta otti kuitenkin silmään kun vuosikymmeniä on toitotettu sitä miten suuri ongelma meillä on kun niin suuri osa kalustosta on kevyttä. Asia korjautui muutamaksi vuodeksi ja sen jälkeen palattiin suhdeluvun osalta omin toimenpitein jokseenkin lähtötilanteeseen. Ei sillä että 130K välttämättä olisi järkevä vaihtoehto alueellisille joukoille 122H:n korvaajana.
 
Vielä 2006 Sodankylässä osa komppanioista viiletti kesällä m/62:sessa ja talvella kaikki kulki sarjakuvissa. Lomilla m91 ja sisäpalveluksessa.
 
Mitä taas tulee 1970-lukuun niin silloin kerrottiin julkisesti että tykistöstämme kolmannes on nykyaikaista, kolmannes vanhaa mutta yhä käyttökelpoista sekä viimeinen kolmannes vanhentunutta. Paljos se kolmannes nykyaikaisia tykkejä tekee 1200:sta kappaleesta ja paljonko meillä on niitä nyt vuonna 2019? No ehkä 54 kpl 155 K98:a sekä vuonna 2020 tulee 8 kpl K9:a lisää. Eli kaikki ei välttämättä nykyään ole "paremmin kuin koskaan".

No en sanoisi, että 1970-luvulla tykistöstä yksikään osa olisi ollut varsinaisesti nykyaikaista, ts. telatykistöä. Moderneinkin kalusto oli vedettävää ja sangen kevyttä (122 H 60, 122 H 63, 130 K 54) .
 
No en sanoisi, että 1970-luvulla tykistöstä yksikään osa olisi ollut varsinaisesti nykyaikaista, ts. telatykistöä. Moderneinkin kalusto oli vedettävää ja sangen kevyttä (122 H 60, 122 H 63, 130 K 54) .
Tykistön määrä 1200 putkea on fakta. Mielipide on se että niistä 400 kpl oli nykyaikaista (siis silloin), mutta ei pelkästään omani vaan näin sanoivat silloiset Tykistön tarkastajat ja Tykistökoulun johtajat. Tästä käsitys levisi myös julkisuuteen ja tiedotusvälineisiin. Mutta ehkä nämä ammattimiehet eivät sitten vaan tienneet! Olethat tällä forumilla aikaisemminkin sujuvasti ammattimiesten tietoja kumonnu.

Mutta epärelevantein argumentein vänkääminen päivästä toiseen ei muuta asiantuntematonta postausta sen viisaammaksi. Telatykistöä ei 1970-luvulla isompia määriä ollut kuin jenkeillä, Israelilla sekä Ranskassa. Neukutkin rupesivat saamaan niitä käyttöön vasta vuosikymmenen lopulla. Ja tiedoksi vaan että 130 K54 kuului koko käytössä olonsa ajan raskaaseen tykistöön, 122 H60 puolestaan rt:lle, tosin eihän niitä ollu kuin 12 kpl.
 
Voe kuule. Vielä 2005 reserviläisenkin ylle ripustettiin kuuskakkonen hyvin tarmokkaasti. Ja reilusti kulahtaneet linttaan poljetut maiharit. Olisi pitänyt ehdottomasti silloin kuvata, kun puseron hihat ylsivät melkein ranteisiin ja housunlahkeet puolisääreen. Olisi jäänyt muisto isämmmaan vaatehtimasta taistelijasta.:cool:

Samoihin aikoihin eräässä merellisessä varuskunnassa jaettiin pv-veh-harjoitukseen osallistuville ns. minimivarustus, joka ei ehkä näyttänyt varusmiehistä kovin sotilaalliselta. Kuuskakkonen, kumisaappaat, sorsalippis. Ei edes miehistövyötä. Ja arvomerkkejä riitti useimmille toiseen kaulukseen, kaikille ei edes sitä.
 
Samoihin aikoihin eräässä merellisessä varuskunnassa jaettiin pv-veh-harjoitukseen osallistuville ns. minimivarustus, joka ei ehkä näyttänyt varusmiehistä kovin sotilaalliselta. Kuuskakkonen, kumisaappaat, sorsalippis. Ei edes miehistövyötä. Ja arvomerkkejä riitti useimmille toiseen kaulukseen, kaikille ei edes sitä.

Tulee mieleeni tapaus jossa "eräässä merellisessä varuskunnassa" jaettiin joskus kuuskakkoset ja niiden kanssa tarrapohjiin kiinnitettävät arvomerkit. Tämä oli samoja aikoja kun rannikkojoukot siirrettiin Merivoimiin joten systeemi lienee ollut vielä hiukan hakusessa. Puvuissa ei tietenkään ollut vastaavia pohjia joten homma hoitui linjastolta löytyneellä toimistonitojalla tai hakaneulalla. Osa kiinnitti ne hihaan ja osa kalulukseen. Taisi joku myös teipata jesarilla jämät paikalleen. Oli muuten sotilaallisen näköinen joukko. Arvomerkeistä oli ehkä kolmannes tallessa kun harjoitus päättyi.
 
Tykistön määrä 1200 putkea on fakta. Mielipide on se että niistä 400 kpl oli nykyaikaista (siis silloin), mutta ei pelkästään omani vaan näin sanoivat silloiset Tykistön tarkastajat ja Tykistökoulun johtajat. Tästä käsitys levisi myös julkisuuteen ja tiedotusvälineisiin. Mutta ehkä nämä ammattimiehet eivät sitten vaan tienneet! Olethat tällä forumilla aikaisemminkin sujuvasti ammattimiesten tietoja kumonnu.

Mutta epärelevantein argumentein vänkääminen päivästä toiseen ei muuta asiantuntematonta postausta sen viisaammaksi. Telatykistöä ei 1970-luvulla isompia määriä ollut kuin jenkeillä, Israelilla sekä Ranskassa. Neukutkin rupesivat saamaan niitä käyttöön vasta vuosikymmenen lopulla. Ja tiedoksi vaan että 130 K54 kuului koko käytössä olonsa ajan raskaaseen tykistöön, 122 H60 puolestaan rt:lle, tosin eihän niitä ollu kuin 12 kpl.

Esim. saman ajan Norjalla kenttätykistön runkona oli 130 M109:ä hankittuna 1969-1970, toki sitten tykistön valtaosa koostui muuten toisen maailmansodan aikuisista M114 (72kpl) ja M101 (408kpl) kalustosta erinäisten Saksan jäänteiden lisäksi.

Suomen uudenaikainen tykistö on 1970-luvun alkupuolella koostunut julkitietojen mukaan 126:sta 152 H 55:stä, 60:stä 122 H 63:sta, 20:stä 130 K 54:stä. 130 K 54 ja 122 H 63 määrä on voinut olla suurempikin, onko tuo 152 H 55 eli D-20 kirjoitusvirhe SIPRI:llä? Olisivatko loput nykyaikaiset olleet erinäistä päivitettyä sota-ajan rompetta, esim 105 H 61-37 Sotavuosiltahan periytyi n.210kpl 150/152 H sekä n. 220kpl 105 H tykkiä.

"Kaluston tilanteen kannalta mentiin huomattavasti valoisampaan suuntaan 60-luvun alussa aikaisempaan verrattuna, mutta ostetut määrät eivät yksinkertaisesti olleet riittäviä kenttäarmeijan kokonaisvaatimuksia mietittäessä. 1970-luvun alussa perustettaviksi suunniteluista tykistöjoukoista vain noin kaksitoista prosenttia oli mahdollista varustaa uudella kalustolla. Kaikkien muiden tuliyksiköiden tykit olivat vähintään toisen maailmansodan aikaisia, osa jopa vapaussodan ajalta peräisin "

http://www.doria.fi/bitstream/handl...d=4A8414DA14C06EE9EAC8D527168E51F6?sequence=2
 
Viimeksi muokattu:
Esim. saman ajan Norjalla kenttätykistön runkona oli 130 M109:ä hankittuna 1969-1970, toki sitten tykistön valtaosa koostui muuten toisen maailmansodan aikuisista M114 (72kpl) ja M101 (408kpl) kalustosta erinäisten Saksan jäänteiden lisäksi.

Suomen uudenaikainen tykistö on 1970-luvun alkupuolella koostunut julkitietojen mukaan 126:sta 152 H 55:stä, 60:stä 122 H 63:sta, 20:stä 130 K 54:stä. 130 K 54 ja 122 H 63 määrä on voinut olla suurempikin. Olisivatko loput nykyaikaiset olleet erinäistä päivitettyä sota-ajan rompetta, esim 105 H 61-37 Sotavuosiltahan periytyi n.210kpl 150/152 H sekä n. 220kpl 105 H tykkiä.

"Kaluston tilanteen kannalta mentiin huomattavasti valoisampaan suuntaan 60-luvun alussa aikaisempaan verrattuna, mutta ostetut määrät eivät yksinkertaisesti olleet riittäviä kenttäarmeijan kokonaisvaatimuksia mietittäessä. 1970-luvun alussa perustettaviksi suunniteluista tykistöjoukoista vain noin kaksitoista prosenttia oli mahdollista varustaa uudella kalustolla. Kaikkien muiden tuliyksiköiden tykit olivat vähintään toisen maailmansodan aikaisia, osa jopa vapaussodan ajalta peräisin "

http://www.doria.fi/bitstream/handl...d=4A8414DA14C06EE9EAC8D527168E51F6?sequence=2

Taitaa olla makuasia mille riville minkäkin välineen sijoittaa kun asteikkokin on usein vähän epämääräinen. Esimerkiksi nykyaikainen-ajanmukainen-käyttökelpoinen-raato tms.

Ei ole vaikea päätyä siihen tulokseen että tykistö on ollut määrällisesti hyvällä tolalla samoin kuin osaamisen puolesta. Teknisesti taas ollaan oltu melkoinen takapajula. Saksasta tehdyt hankinnatkaan eivät tuoneet Suomea nykyaikaan kun uusimmatkin kalut olivat 70-luvulta. Se on toki paljon parempi kuin 1930-luku.
 
Kannattaa varmasti huomata, ettei SA ole enää kasarin intti ja eipä onneksi entisenmoista puna-armeijaakaan ole.

En väitä lainkaan tuntevani asioita tarpeeksi hyvin kommentoidakseni noista eroista silloin ja nyt, mutta loppujen lopuksi tarpeeksi monen -pienen- asian korjaaminen ja muuttaminen on varmasti tehnyt hyvää. Isosta kokonaisuudesta on oikeasti mahdoton meikäperspektiivistä kommentoida muuta kuin että miltä tuntuu.

Näitä olisi varmaan korjattu sitten "tilanteessa". Mikä tietysti tarkoittaa että olisi ollut tunkua sankarien muutenkin sakeissa kalmistoissa.
 
Oma mielipiteeni on että turpaan olisi tullut niin että tukka lähtee jos olisi sattunut sota NL:a vastaan syttymään.

Tästä aiheesta keskustelin isäukon kanssa ja hän muisteli näitä 70-80-luvun inttimuistoja Dragsvikistä, Kaartin jääkärirykmentistä sekä RUKista...päätyi muuten käyttämään täsmälleen samaa ilmaisua, että tukka lähtee. Meillä nyt suvussa muutenkin irtoaa tukka päästä, ei tarvita edes NL:n "apua".

En silti vähättele (eikä toki muutkaan täällä, en siinä mielessä tarkoita) sen merkitystä, että meillä OLI puolustusvoimat silloin, jotka olisivat varmaankin taistelleet lujasti vaikka tappio ja valtavat ruumiskasat olisi ollut varma lopputulos. Jos oltaisiin oltu pasifistisen neuvostomyönteisessä hengessä aseistariisuntaleikkiä, niin se "räsypokka" olisi johtanut siihen, että ennemmin tai myöhemmin kiusaus olisi kasvanut liikaa ja jokin Prahan Kevään tyyppinen skenaario olisi toteutunut.
 
"Kaluston tilanteen kannalta mentiin huomattavasti valoisampaan suuntaan 60-luvun alussa aikaisempaan verrattuna, mutta ostetut määrät eivät yksinkertaisesti olleet riittäviä kenttäarmeijan kokonaisvaatimuksia mietittäessä. 1970-luvun alussa perustettaviksi suunniteluista tykistöjoukoista vain noin kaksitoista prosenttia oli mahdollista varustaa uudella kalustolla. Kaikkien muiden tuliyksiköiden tykit olivat vähintään toisen maailmansodan aikaisia, osa jopa vapaussodan ajalta peräisin "
En enää ajatellu jatkaa tätä jankkaamista mutta kun esitit lähteen niin pakkohan se vielä on. Kuinka sattuikin että et huomannu lainaamaasi tekstiä kaksi riviä ylempänä olleen Tykistökoulun johtajan Matti Koskimaan lausumaa:

"Koskimaa toteaakin Tykkimiehessä vuonna 1971: ”Tällä hetkellä voidaan sanoa, että yksi kolmannes tykkikalustosta on uutta, korkeimmat vaatimukset täyttävää, toinen kolmannes vielä kohtuulliset vaatimukset täyttävää ja kolmannes vanhentunutta."

Tutkija siis esitti työssään peräjälkeen kaksi täysin päinvastaista väitettä. Että tällaista tutkimusta! Kyseessä on mielenkiintoisesta aiheesta laadittu mutta heikkotasoinen maisterityö, jonka aihe piti olla prikaatitykistö. Väitteelle vain 12,5 % uutta ei ole esitety lähdettä eikä sitä voisi ollakaan sillä 1970-luvun jakovahvuudet (siis mitä varikoista todella on sa-joukoille antaa) on edellen salaisia. Toisessa (kolmannes uutta) väitteessä on siteerattu pari vuotta sitten edesmennyttä Matti Koskimaata, jonka useimmat tuntevat sotahistorioitsijana. Häntä pidettiin1970-luvulla lähes uutena Nenosena ja Koskimaa laatikin uudet ohjesäännöt, jotka oli voimassa Kylmän sodan loppuun.

Jos ite olisin ollu tämän tutkimuksen arvostelijana olisi punakynää kulunu runsaasti. Tutkija ei ole käyttäny kaikkia saatavilla olevia lähteitä ja on kirjoittanut ison osan työstään aihealueen ulkopuolella.Raskaiksi tykeiksi on laskettu jopa 105H kalustoa ym. Osa tekstistä on niin yleisesti tiedossa että olisi kelvannut RUK:n lopputyöksi jos siellä sellainen olisi. Oli nyt kuitenkin löytäny tämän mitä ite olen sulle kohta viikon
koettanu osoittaa. Siitä kiitos.

Mistä sítten tällainen ero voisi johtua. Lähteen puutteessa ei prosentilla tietysti ole mitään merkitystä mutta sotamaisteri on ehkä tarkoittanu että prikaatintykistöstä vain pieni osa oli uutta. Sinnehän sijoitettiin vanhempi kalusto parempien tykkien sijoittuessa ylijohdon pstoihin. Mitä taas tulee sun esittämiin lukuihin niin 122 H63 ja 130 K54 määrät on ihan pielessä. Tykkimiehet laskee uusilla putkilla 10 v aikaisemmin varustetut 105 H61-37:t uusiksi tykeiksi, sillä putkihan se tykin ominaisuudet määrää eikä lavetti. Vielä kun lisäätään BM-21 raketinheittimet päälle, ollaankin lähellä kolmannesta koko putkimäärästä.
 
Viimeksi muokattu:
Toki varmasti kyse on myös yhteiskunnallisesta muutoksesta: 1980-luvun koululaitos, työpaikat ja vapaa-ajan kanssakäyminen ovat olleet erilaisia johtamiseltaan, kurinpidoltaan, alkoholinkäytön siedoltaan ym. PV ei ole silloin eikä nytkään elänyt tyhjiössä. Kun puhutaan esim. entisaikojen alkoholinkäytöstä PV:n henkilökunnan keskudessa niin itselleni on muodostunut käsitys, että 1980-luvulla työelämässä ylipäätään katsottiin juopottelua leppoisammin kuin nykyään. Plussapuolena toki työelämän armollisuus - kehnommallekin työmiehelle tai naiselle keksittiin hommia, tai vaikkapa tehtaalla työtapaturmassa vamman saaneelle järjestettiin tehtävä portinvartijana...

Subjektiivisen ja suulliseen perimätietoon näkemykseni mukaan entisaikoina intin skappareista tietty osa oli AINA enempi vähempi luonnevikaisia. :-) Nykyisin ei tämmöisiä viboja tule lainkaan, vaan (jälleen subjektiivisen kokemuksen mukaan) upseerin uralle menee terävää ja täysipäistä porukkaa hyvin suurella prosentilla.

Tämä on aivan h-tin hyvä asia. Aidosti turvallisuutta parantava juttu, että PV on meillä nuorelle ja fiksulle ihmiselle uravalinta, jota ei joudu selittelemään äimisteleville ja oudoksuville kysyjille paitsi korkeintaan valmiiksi maanpuolustuskielteisissä piireissä (aika suppea porukka meillä).

Jos joku on oikeasti niin lapsellinen, että saa jotain tyydytystä ihmisten kiusaamisesta ja pompottelusta, jolle ei ole koulutuksellisia perusteita, voi vaan kuvitella millaisia kamaluuksia olisi tapahtunut jos nämä heput olisivat olleet tosipaikan edessä vastussa joukkojensa elämästä ja kuolemasta.
 
En enää ajatellu jatkaa tätä jankkaamista mutta kun esitit lähteen niin pakkohan se vielä on. Kuinka sattuikin että et huomannu lainaamaasi tekstiä kaksi riviä ylempänä olleen Tykistökoulun johtajan Matti Koskimaan lausumaa:

"Koskimaa toteaakin Tykkimiehessä vuonna 1971: ”Tällä hetkellä voidaan sanoa, että yksi kolmannes tykkikalustosta on uutta, korkeimmat vaatimukset täyttävää, toinen kolmannes vielä kohtuulliset vaatimukset täyttävää ja kolmannes vanhentunutta."

Tutkija siis esitti työssään peräjälkeen kaksi täysin päinvastaista väitettä. Että tällaista tutkimusta! Kyseessä on mielenkiintoisesta aiheesta laadittu mutta heikkotasoinen maisterityö, jonka aihe piti olla prikaatitykistö. Väitteelle vain 12,5 % uutta ei ole esitety lähdettä eikä sitä voisi ollakaan sillä 1970-luvun jakovahvuudet (siis mitä varikoista todella on sa-joukoille antaa) on edellen salaisia. Toisessa (kolmannes uutta) väitteessä on siteerattu pari vuotta sitten edesmennyttä Matti Koskimaata, jonka useimmat tuntevat sotahistorioitsijana. Häntä pidettiin1970-luvulla lähes uutena Nenosena ja Koskimaa laatikin uudet ohjesäännöt, jotka oli voimassa Kylmän sodan loppuun.

Jos ite olisin ollu tämän tutkimuksen arvostelijana olisi punakynää kulunu runsaasti. Tutkija ei ole käyttäny kaikkia saatavilla olevia lähteitä ja on kirjoittanut ison osan työstään aihealueen ulkopuolella.Raskaiksi tykeiksi on laskettu jopa 105H kalustoa ym. Osa tekstistä on niin yleisesti tiedossa että olisi kelvannut RUK:n lopputyöksi jos siellä sellainen olisi. Oli nyt kuitenkin löytäny tämän mitä ite olen sulle kohta viikon
koettanu osoittaa. Siitä kiitos.

Mistä sítten tällainen ero voisi johtua. Lähteen puutteessa ei prosentilla tietysti ole mitään merkitystä mutta sotamaisteri on ehkä tarkoittanu että prikaatintykistöstä vain pieni osa oli uutta. Sinnehän sijoitettiin vanhempi kalusto parempien tykkien sijoittuessa ylijohdon pstoihin. Mitä taas tulee sun esittämiin lukuihin niin 122 H63 ja 130 K54 määrät on ihan pielessä. Tykkimiehet laskee uusilla putkilla 10 v aikaisemmin varustetut 105 H61-37:t uusiksi tykeiksi, sillä putkihan se tykin ominaisuudet määrää eikä lavetti. Vielä kun lisäätään BM-21 raketinheittimet päälle, ollaankin lähellä kolmannesta koko putkimäärästä.

Raketinheittimistö toikin kokonaispottiin mukavasti putkia. BM-21 -kaluston osalta Ilmeisesti lähes 800 kpl? :p

Tilastoinnin ongelmallisuus tulee hyvin esiin tuossa 105H vs. M-109 -vertailussa. Kumpikin kirjautuu yhtenä nykyaikaisena kenttätykkinä. Ja väljyyden puolella 122H on ollut ihan virallisestikin kevyt haupitsi mutta 122K raskas kanuuna. Tilastot ovat parhaimmillaankin vain karkeita totuuksia.
 
Tulee mieleeni tapaus jossa "eräässä merellisessä varuskunnassa" jaettiin joskus kuuskakkoset ja niiden kanssa tarrapohjiin kiinnitettävät arvomerkit. Tämä oli samoja aikoja kun rannikkojoukot siirrettiin Merivoimiin joten systeemi lienee ollut vielä hiukan hakusessa. Puvuissa ei tietenkään ollut vastaavia pohjia joten homma hoitui linjastolta löytyneellä toimistonitojalla tai hakaneulalla. Osa kiinnitti ne hihaan ja osa kalulukseen. Taisi joku myös teipata jesarilla jämät paikalleen. Oli muuten sotilaallisen näköinen joukko. Arvomerkeistä oli ehkä kolmannes tallessa kun harjoitus päättyi.

Vastaavia ongelmia on nykyäänkin merkkien kanssa. Minullakin on pv:ltä joitakin merkkejä jotka on käsketty ommella hihaan. No minä en ompele yhtään merkkiä sellaiseen vaatteeseen joka on toisella käskyllä velvoitettu likaannuttuaan vaihtamaan varusvarastolla puhtaaseen. Eli suunnilleen kerran viikossa pitäisi raksia irti ja ommella uudestaan. Ihan kuin ei olisi parempaa tekemistä.

Muut kyllä on ommelleet merkit kuuliaisesti. En tiedä vaikka pesisivät sitten takit kotonaan. Kyseessä siis joukko jolla on pv:n kamat pitkällä kuitilla. Ei minulla ole kyllä aina arvomerkkejäkään kiinni, vaikka ne olis tarroilla.

Sarka- ja verkapukujen aikaan tienasi helposti munkkirahat jos pysyi neula käsissä. Varusmiesaikana ei ollut edes joka tuvassa poikaa joka olisi osannut ommella neulalla ja langalla merkin siististi kaulaan. Minä niitä sitten ompelin. Ja tein kravattisolmuja, vaikka en ollut koskaan siviilissä sitä opetellut. Mun kuski pärjäsi koko vuoden sillä samalla solmulla jonka olin tehnyt. Liekkö nykyään varusmiehillä enää neulaa ja lankaa taskussa? Minulla oli, mutta ei enää. Kuuluis itse asiassa kyllä sodan ajan varusteisiinkin. Pitääpä laittaa reppuun.

Muistanko oikein, että kuuskakkosen takissa ei sille valkoiselle puolelle ommeltu koskaan kauluslaattoja. En nyt edes muista minkälainen se kaulus on. Täytyy käydä kuistilta katsomassa.

On muuten ollut joskus harjoituksissa vähän isompiakin yhteensopivuusongelmia. Ei tosin mitään sellaista, että olis esim. väärät ammukset tms. Maastoruokailu kenttäkeittiöstä ilman pakkeja tai kertakäyttölautasia oli kohtuu haastava.
 
Vastaavia ongelmia on nykyäänkin merkkien kanssa. Minullakin on pv:ltä joitakin merkkejä jotka on käsketty ommella hihaan. No minä en ompele yhtään merkkiä sellaiseen vaatteeseen joka on toisella käskyllä velvoitettu likaannuttuaan vaihtamaan varusvarastolla puhtaaseen. Eli suunnilleen kerran viikossa pitäisi raksia irti ja ommella uudestaan. Ihan kuin ei olisi parempaa tekemistä.

Muut kyllä on ommelleet merkit kuuliaisesti. En tiedä vaikka pesisivät sitten takit kotonaan. Kyseessä siis joukko jolla on pv:n kamat pitkällä kuitilla. Ei minulla ole kyllä aina arvomerkkejäkään kiinni, vaikka ne olis tarroilla.

Sarka- ja verkapukujen aikaan tienasi helposti munkkirahat jos pysyi neula käsissä. Varusmiesaikana ei ollut edes joka tuvassa poikaa joka olisi osannut ommella neulalla ja langalla merkin siististi kaulaan. Minä niitä sitten ompelin. Ja tein kravattisolmuja, vaikka en ollut koskaan siviilissä sitä opetellut. Mun kuski pärjäsi koko vuoden sillä samalla solmulla jonka olin tehnyt. Liekkö nykyään varusmiehillä enää neulaa ja lankaa taskussa? Minulla oli, mutta ei enää. Kuuluis itse asiassa kyllä sodan ajan varusteisiinkin. Pitääpä laittaa reppuun.

Muistanko oikein, että kuuskakkosen takissa ei sille valkoiselle puolelle ommeltu koskaan kauluslaattoja. En nyt edes muista minkälainen se kaulus on. Täytyy käydä kuistilta katsomassa.

On muuten ollut joskus harjoituksissa vähän isompiakin yhteensopivuusongelmia. Ei tosin mitään sellaista, että olis esim. väärät ammukset tms. Maastoruokailu kenttäkeittiöstä ilman pakkeja tai kertakäyttölautasia oli kohtuu haastava.

En kyllä ole kuuskakkosissa kauluslaattoja ikinä nähnyt. Kulmaraudat ja muut nappulat raapaistiin suoraan kaulukseen. Kaulus on sellainen onneton lipare.

Ja mitä tuohon aiempaan tarinaani tulee niin ei niitä arvomerkkivirityksiä sentään ihan niin rujoina koko harjoitusta käytetty vaan jostain löytyi lopulta iso säkillinen hakaneuloja joilla jämät saatiin hihaan kiinni. Kapiaisten ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun otettiin varustettu joukko ensi kerran kokoon :oops:
 
En kyllä ole kuuskakkosissa kauluslaattoja ikinä nähnyt. Kulmaraudat ja muut nappulat raapaistiin suoraan kaulukseen. Kaulus on sellainen onneton lipare.

Ja mitä tuohon aiempaan tarinaani tulee niin ei niitä arvomerkkivirityksiä sentään ihan niin rujoina koko harjoitusta käytetty vaan jostain löytyi lopulta iso säkillinen hakaneuloja joilla jämät saatiin hihaan kiinni. Kapiaisten ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun otettiin varustettu joukko ensi kerran kokoon :oops:
Ne kuuskekkosen arvomerkit "maastoutui" melko hyvin, varsinkin kesällä. Muistan edelleen oman ensimmäisen aliupseerikoulun päivystysvuoroni jonka käytin kusirajojen kiinnittelyyn jostain kaverilta lainatulla neulalla ja saksalaisella laatulangalla. Tämä tosin jo vuosituhannen vaihteen tienoilla, ja jo silloin oli hommassa vahva nostalgian kaiku. Kyseisiä romppeita ei muuten palauteltu varusvarastolle, vaan ne "harjattiin puhtaaksi". Housuja meni useatkin parit, niillä oli tapana repeillä "asutuskeskukseen" kiipeillessä. Pääsin myös kokemaan armeijan harmaiden ihanuuden, eli M/83:n. Kyseinen roipe ei kyllä villasarkaa ole nähnytkään ja leikkaus haki tyylittömyydessään vertaa. Krakan sentään opin sitomaan jo kotona, intissä sen oppi vaan tekemään nopeasti!
 
Mutta on se ainakin omalta ajalta kokematonta, että annetaan taistelutehtävä, jossa tulee varmasti kuolemaan. Ei näitä käskyjä kaikille voi antaa. Valiomiehiä olette olleet.
Sinänsä realistista. Mutta pystyn samaistumaan erittäin voimakkaasti isääsi. Eli johtaja käski nuoria miehiä, ja miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä.
Minua vanhempana, tiedäthän sinä.

Tämä(kin) summaa sitä, miten mielenkiintoinen aihe tässä on käsittelyssä. Olen aika ajoin miettinyt tätä kylmän sodan puolustusvalmiutta ja mahdollisen vastarinnan mielekkyyttä tilanteissa, joissa mikään positiivinen lopputulos ei oikein vaikuta mahdolliselta. Historiasta olen ollut huomaavinani, että yleensä on kannattanut edes yrittää puolustautua, koska maailmanpoliittisten onnenpotkujen mahdollisuus (esim. Talvisodasta selviäminen itsenäisenä ja "uuden Talvisodan" peruuntuminen Saksan vastustukseen 1940 lopulla). Ehkäpä Tanska pärjäsi mukavammin, koska sen poliitikot vesittivät sotilaiden halun vastarinnan tekemisestä. Toisaalta - episodi on kaiken kaikkiaan häpeällinen ja samalla heitettiin Norja suden suuhun. Neuvostoliiton - ja monen muunkin diktatuurin - toiminnasta taas on voinut todeta että säyseästi antautuneet talutetaan vähintään yhtä julmasti teurastettavaksi. Venäjästä taas nykykuvioilla voi todeta, että se on kaikkein armottomin, epäreiluin ja julmin niille, jotka ovat sitä kohtaan kaikkein säyseimpiä.

Toisaalta - perheellisenä on huomattavasti helpompi ymmärtää sitäkin, että taivutaan huonoon ratkaisuun jotta välitön vaara ja omien läheisten kärsimys väistyy edes hetkeksi. Toisaalta se on lyhytnäköistä ajattelua, että vaihdetaan pikkuhiljaa vapautta turvallisuuteen pakon edessä. Ei se siitä kuitenkaan ilman verenvuodatusta toiseen suuntaan käänny, yleensä vaatimukset vain lisääntyy sitä mukaa kun ei ole enää mitään mahdollisuutta laittaa kovaa kovaa vastaan.

Oli miten oli - pysyn siinä kannassa että vastaan pitää panna (olisi pitänyt Kylmän sodan aikana ja ehdottomasti myös nyt, jolloin voimasuhteet onneksi suotuisammat) joka tilanteessa - Suomen nyt ainakin. Vaikka tulisi turpaan ja kärsimykset olisivat tietysti hirvittäviä, niin lopputulos ei liene merkittävästi huonompi kuin ilman vastarintaa. Jos joku on valmis tunkeutumaan maahan ja tappamaan kotimaataan oikeutetusti puolustavia sotilaita, ei se antautuneen maan, yhteiskunnan ja kansan kohtelukaan tule olemaan mitään helläkätistä vaikka sitten mentäisiin heittelemään kukkasia "vapauttajien" panssarivaunujen päälle. Hertta Kuusinen sanoi 1948, että "Tsekkoslovakian tie on meidän tiemme", mutta 20 vuotta myöhemmin tuskin olisi enää sanonut näin, vaikka Stalinkin oli jo kuollut ja kuopattu.

Taisteluvaunu on tehty hyökkäämään ja se on myös paras puolustus. En pidä yhtään erikoisena, ettei kyseinen käsky herättänyt mitään pullikointia, tai epäilyjä. Mekin naureskelimme vaunumme heikkoa tiiveyttä ja panssarointia, mutta silti ajettiin mutkaan, tietäen että toisella puolella odottaa T-72. Ihan tuon runon hengessä.

Varsin todenmukainen skenaario ajatellen tositilannetta. Siinä olisi ehkä suomalainen psv:n ampuja saanut ensikohtaamisessa sen (ratkaisevan?) parin sekunnin kaulan, jos venäläinen panssarimies olisi empinyt laukaista luullen hetken omaksi vaunuksi.

Ylipäänsä Suomen puolustuksen uskottavuus on nojannut helposti jonnekin vuosituhannen vaihteeseen pitkälti siihen, että sotilaat monessakin aselajissa osoittavat kuolemaa halveksuvaa rohkeutta ja uhrimieltä. Kyllähän sitäkin tarvittaisiin yhä, mutta onneksi nykyisin voi sentään sanoa, että on laadukasta kalustoakin ja ammattitaitoista osaamista. Nykyinen Leo 2A6 on tietysti yhä harvalukuinen näky, mutta ainakin sen miehistö voi luottaa siihen että kunhan vastustajan ilmasta-maahan-kyvyt pidetään aisoissa, se voi tuhota jopa etusektorista ihan mitä tahansa taistelukentällä sitten vastaan tuleekin. Ja mitähän vaikkapa vuoden 1985 Puolustusvoimat olisi antanut NLAW-tason pst-kyvyistä?

Koivistoa ja hänen politiikkaansa leimasi toisaalta vahvasti Venäjän pelko, joka varmaankin perua omista kokemuksista.

Epäilemättä tämä on vaikuttanut. Toisaalta - esim. Viron itsenäistymiseen liittyen muistetaan helposti Koiviston "toppuuttelu" projektiin liittyen. Ei kuitenkaan aina muisteta Suomen pitkäaikaista, vaivihkaista apua Koiviston aikana Viron itsenäistymisessä (mm. oman rahan luominen tyhjästä tapahtui pitkälti Suomen avulla). Koivisto yliarvioi Neuvostoliiton kestävyyden, ja tästä syystä hän ei pitänyt itsenäistymistä realistisena sillä hetkellä, vaikka varmasti Viroa ja kumppaneita sympatiseerasikin. Koivisto oli väärässä siinä arviossaan.
 
Koivisto yliarvioi Neuvostoliiton kestävyyden, ja tästä syystä hän ei pitänyt itsenäistymistä realistisena sillä hetkellä, vaikka varmasti Viroa ja kumppaneita sympatiseerasikin. Koivisto oli väärässä siinä arviossaan.

Kaikki tiesivät että Neuvostoliitto kävi kuolonkorinoitaan 80-luvun lopussa, mutta vasta jälkeenpäin. Eikä Koivisto ollut yksin toppuutellessaan itä-euroopan vapautumiskiimaa. Esim Bush Sr ehdotti vakavissaa Gorballe NL:n interventiota Romaniassa Ceausescun kaatumisen aikaan, hän pelkäsi ihan tosissaan laajempaa sisällissotaa joka leviäisi koko itäblokkiin. Lähteenä Viktor Sebestyenin kirja Revolution 1989- Fall of the Soviet empire.
 
Back
Top