1980-luvun SA

Minun ei tarvinnut opiskella jäykkää puolustusta koskaan, mutta vuosikausiin ei liikkumattomalla stabiililla fästningillä ole ollut juuri jakoa. Pidimme kuitenkin ruohonjuuritasolla suurimpina ongelmina henkilökohtaisen suojan ja a-tarvikkeiden vähyyttä. Mielestäni vasta 2000-luvun kehitystyö on kunnolla käynyt asiaa kohti.

En muuten sano, että onneksi ei enää ole Neuvostoliitto. Epäilen, että Venäjän nykyprikaatit ovat joustavammin liikkuvia, kykenevät improvisoimaan enemmän ja saattavat sillä tavoin olla jopa paha vastus.
 
Entäpä kyynisempi skenaario 1980-luvun suursodasta, eli ydinsota? Jos oletetaan, ettei ydintalvea olisi syntynyt Suomen asema olisi ollut (muihin verrattuna) sangen hyvä. Ehkä USA olisi iskenyt muutamiin ilmapuolustuksen kohteisiin, NL mahdollisesti joihinkin asutuskeskuksiin, mutta korkeintaan n:n kiireysasteen kapasiteeteillaan tärkeimpien kohteiden ollessa Länsi-Euroopassa ja USA:ssa.

VSS oli paremmassa iskussa kuin nykyään, varmuusvarastointi oli kunnossa ja maatalostuotanto myös. Väestö ei ollut vielä samoin tavoin keskittynyt suurimpiin taajamiin kuin nykyään. Kotimainen tuotanto oli voimakasta. Laajalla massa-armeijalla olisi pystytty pitämään rajavartiointi kunnossa ja avustamaan jälleenrakennuksessa. Alueellinen puolustusjärjestelmä takasi toimivan ja koko maan alueelle levittäytyneen komentorakenteen vaikka osa johtoportaista olisi eliminoitu. Sen sijaan hyvin varustelluilla panssariprikaateilla ei tässä tilanteessa olisi ollut juuri mitään käyttöä pioneeri- ja suojelukalustoa lukuun ottamatta.
 
Viimeksi muokattu:
Sekin on toki muistettava että meillä oli tuolloin kaksi panssariprikaatia, joilla myös oli tarvittava kalusto. Niiden iskukyky olisi todennäköisesti ollut kovaa luokkaa. Muiden jv-joukkojen taktiikka oli edellä mainittua, kalusto oli mitä oli ja varustus enintään heikko. Kaikkea puuttui, kriittistä materiaalia myöten ja liikkuvuus oli käytännössä nolla. Panssariprikaatit sen sijaan kyllä olivat ajan kriteerien mukaisesti mitaten kunnossa.

En ole tätä 80-luvun lopulla ilmestynyttä ruotsalaista sotakirjaa lukenut, mutta kuuleman mukaan tässä kuvataan Panssariprikaatin vastaisku Elimäen aukeilla etenevän vihollisen kylkeen.

kirja.jpg
 
En ole tätä 80-luvun lopulla ilmestynyttä ruotsalaista sotakirjaa lukenut, mutta kuuleman mukaan tässä kuvataan Panssariprikaatin vastaisku Elimäen aukeilla etenevän vihollisen kylkeen.

Olen kirjan aikoinaan lukenut ja aika vahva Talvisodan henki siinä on - Ruotsilla menee säännöllisesti kaikki pieleen, mutta suomalaisjoukoilla on noppaonni puolellaan.
 
Tervehtisin ilolla kirjoituksia, joissa avattaisiin soveltuvin osin sissien toimintaa 80-luvulla ryhmä- tai joukkuetasalla. Mikä oli tyypillinen tehtävänanto tiedusteluun tai liikenteen häiritsemiseen tms? Miten pitkään teidän oli tarkoitus toimia kesä/talvi, miten täydensitte jne.
Tämä puoli kun on jääkärille sellaista myyttistä ulottuvuutta :)

No ainakin komppanian tasolla on jäänyt lähtemättömästi mieleen RUK-ajoilta: "Vihollisen tiedustelupanssareita on havaittu valtatie 7:n suunnalla Uski-Nopala tasalla. Sissikomppania siirtyy hajautettuun toimintaan alueelle, jonka vasen raja on..."

Harmittaa todella, että tuon aikainen käskynantovihko on päässyt katoamaan aikojen saatossa.

edit: korjatu kirotusvehreita
 
En ole tätä 80-luvun lopulla ilmestynyttä ruotsalaista sotakirjaa lukenut, mutta kuuleman mukaan tässä kuvataan Panssariprikaatin vastaisku Elimäen aukeilla etenevän vihollisen kylkeen.

Katso liite: 26373

Harmi, ettei vuonna 1988 ilmestynyttä kirjaa ole ilmeisesti käännetty. Mikähän oli syynä? Se kertoi Neuvostoliiton invaasiosta Ruotsiin. Nimimerkki Harry Winter on kuitenkin Ingemar Dörfer, joka 1980-luvulla johti sotatieteiden laitosta (Kungliga krigsvetenskapsakademien), väitteli Viggen-projektista ja häntä pidettiin johtavana ulko- ja turvallisuuspoliittisena asiantuntijana. Ei siis mikään tavallinen kioskikirjailija.

No, ehkä teoksella ei ollut kiinnostavuutta enää peretroikan ja Neuvostoliiton natinan aikoihin.
 
Mikä muutti ajatusmaailman? Mikä sai luopumaan itsepetoksesta? Menemään nykyiseen taktiikkaan, jossa ei enää pysytä pelkästään jäykässä puolustuksessa.

En usko itsepetokseen, vaan tiedettyyn operatiivisen liikuntakyvyn puutteeseen. Silloin yritettiin miettiä alueilla pataljoonien sivustahyökkäyksiä. Periaatteessa ainoa tapa taistella niillä raameilla.

Ihan sama se on tänä päivänä. Jos ei suhtaudu jatkuvasti kriittisesti nykyiseenkään, homma ei pitemmän päälle toimi. En nyt enempää tästä avoimessa netissä. Vanhoja voi vapaammin muistella.
 
En usko itsepetokseen, vaan tiedettyyn operatiivisen liikuntakyvyn puutteeseen. Silloin yritettiin miettiä alueilla pataljoonien sivustahyökkäyksiä. Periaatteessa ainoa tapa taistella niillä raameilla.

Ihan sama se on tänä päivänä. Jos ei suhtaudu jatkuvasti kriittisesti nykyiseenkään, homma ei pitemmän päälle toimi. En nyt enempää tästä avoimessa netissä. Vanhoja voi vapaammin muistella.
Joo, uudesta ei mitään.
Mutta sanotaanko nyt, että vapaat kaksipuoleiset taisteluharjoitukset, ilman käsikirjoitusta, niin olisivat saattaneet tehdä höpöä taktiikassa jo 80-luvulla.
 
Joo, uudesta ei mitään.
Mutta sanotaanko nyt, että vapaat kaksipuoleiset taisteluharjoitukset, ilman käsikirjoitusta, niin olisivat saattaneet tehdä höpöä taktiikassa jo 80-luvulla.

Kyllä. Joskus joku kuulemma imrovisoi, mutta siitä saattoi tulla tietysti sanomista. Kerran eräs komentaja vei pataljoonansa rakenteilla olevan Päijänne-tunnelin kautta vihollisen selustaan, yllätti täydellisesti ja sotki koko sotapelin. Tämä tapahtui 1970-luvulla. Luovaa toimintaa, mutta ei sitä hyväksytty. Väärin sodittu. :)

Heikki Tiilikainen on kirjoittanut tästä kirjassaan Puolustusvoimat kylmässä sodassa. En muista tarkasti kuka teki ja mitä, mutta jotain tähän suuntaan.
 
Kyllä. Joskus joku kuulemma imrovisoi, mutta siitä saattoi tulla tietysti sanomista. Kerran eräs komentaja vei pataljoonansa rakenteilla olevan Päijänne-tunnelin kautta vihollisen selustaan, yllätti täydellisesti ja sotki koko sotapelin. Tämä tapahtui 1970-luvulla. Luovaa toimintaa, mutta ei sitä hyväksytty. Väärin sodittu. :)

Heikki Tiilikainen on kirjoittanut tästä kirjassaan Puolustusvoimat kylmässä sodassa. En muista tarkasti kuka teki ja mitä, mutta jotain tähän suuntaan.

Heikki Tiilikaisen "Kylmän sodan kujanjuoksu" on valitettavan epäluotettava monelta osin, vaikka sujuvaa tarinointia sisältääkin. Toivon, että vaikka pitkäksi aikaa punaleimatuksikin, on käynnissä tai käynnistettäisiin kylmän sodan upseerikunnan haastatteluja opiksi tulevaa varten ja tulevaisuuden historiantutkijoiden lähdemateriaaliksi.
 
Heikki Tiilikaisen "Kylmän sodan kujanjuoksu" on valitettavan epäluotettava monelta osin, vaikka sujuvaa tarinointia sisältääkin. Toivon, että vaikka pitkäksi aikaa punaleimatuksikin, on käynnissä tai käynnistettäisiin kylmän sodan upseerikunnan haastatteluja opiksi tulevaa varten ja tulevaisuuden historiantutkijoiden lähdemateriaaliksi.
Tässä olet ihan oikeassa. Tiilikaisen mainittu kirja on viihdyttävä ja sujuvasti kirjoitettu, jolla hän sai opusta jonkin verran myytyäkin. Täällä vakavassa keskustelussa sitä ei kannata siteerata. Eikä kukaan oikeasti vienyt pataljoonaansa Päijännetunnelin kautta vaan näin tapahtui ainoastaan karttaharjoituksessa. Joissa joukot välillä "lentävät" kartoilla tussiviivaa kelmulle piirtävän käden nopeudella. Tunnelirakentamisen ammattilaisten mukaan moinen maanalainen koukkaus ei olisi ollu mahdollinen.

Mitä tulee kylmän sodan suunnitelmiin, niin MpKK on nyt alkanut kerätä tietoa vanhoista puolustussuunnitelmista 1960-luvusta alkaen. Sitä vanhemmat tiedot on menetetty kun tähän ei aikaisemmin ryhdytty. Tietysti nämäkin pysyvät kassakaapissa vielä pitkään.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä tulee kylmän sodan suunnitelmiin, niin MpKK on kerännyt tietoa vanhoista puolustussuunnitelmista 1960-luvusta alkaen. Sitä vanhemmat tiedot on menetetty kun tähän ei aikaisemmin ryhdytty. Tietysti nämäkin pysyvät kassakaapissa vielä pitkään.

Toki asiakirja-aineisto on ensisijaista, mutta uskon että muistitiedollakin olisi paljon annettavaa - se kun avaa niitä ristiriitoja jotka syntyvät asiakirjatodellisuuden ja asiatodellisuuden välillä. Varsinkin kun lähitulevaisuudessa muistelojen puhtaaksikirjoitus (tai jopa äänihaku) hoituu automaattisesti.
 
Mikä muutti ajatusmaailman? Mikä sai luopumaan itsepetoksesta? Menemään nykyiseen taktiikkaan, jossa ei enää pysytä pelkästään jäykässä puolustuksessa.
No, tiedä häntä..kaipa pohjimmiltaan se että kun ikäluokka toisensa jälkeen miettii "ei tässä ole mitään järkeä", niin jossakin vaiheessa on riittävän monta tyyppiä sellaisissa tehtävissä että saa muutosta aikaan.
Tekniikan kehittymisen mukanaan tuomat simulaatiomahdollisuudet eivät varmasti ole osattomia muutokseen nekään. Kun joku skenaario ajetaan simulaationa läpi vaikkapa 10 000 kertaa ja joka kerralla tulee turpaan niin kyllähän se pistää kenet tahansa miettimään.
Samoin harjoituskulttuurin muuttuminen kohti vapaata kaksipuoleista taistelua on varmasti auttanut asiassa jne. Monen tekijän summa varmasti.
 
Ja palatakseni tuohon Haminassa koulutettuun sissitoimintaan...

Pääpaino oli muistaakseni tiedustelulla ja liikenteen laskennalla, mutta harjoituksissa tuhottiin myös (tiedusteltuja) vihollisen huoltotukikohtia ja pyrittiin sieppaamaan vankeja. Ylläkköjäkin tehtiin, ja olipa jossain harjoituksessa mukana jopa kevyt krh, jota käytettiin suora-ammuntaan. Taisteluparein suoritettu toiminta (lähinnä tiedustelussa) oli yleistä, ja yhteyttä naapuriporukoihin ja käskyjen välittämiseen pidettiin radioiden lisäksi "postilaatikoilla" (maastokätköillä) tai sovituilla kohtaamisilla pisteessä X..

Toiminta-aikoihin varautumisesta ei ole tarkkoja muistikuvia, mutta useamman päivän sissimuonat kannettiin mukana.

Upinniemessäkin painotus oli tiedustelussa, mutta myöskin iskuosastotoiminnassa saariston olosuhteissa.
 
Toki asiakirja-aineisto on ensisijaista, mutta uskon että muistitiedollakin olisi paljon annettavaa - se kun avaa niitä ristiriitoja jotka syntyvät asiakirjatodellisuuden ja asiatodellisuuden välillä
Eihän niistä itää vastaan oleista suunnitelmista mitään paperille laitettu; ei ainakaan kukaan uraansa ajatteleva. NATOa vastaan oli YYA-yhteensopivat suunnitelmat siltä varalta että sotilaallisiin konsultaatioihin jouduttaisiin. Eli muistitiedon talteen keräämisestä siis on kysymys.
 
Tässähän ihan äskettäin ilmestyi se puolustusvoimien satavuotisjuhlateos. Siinä on avattu vähän myös noita kylmän sodan puolustussuunnitelmia. Eikös meillä vielä ainakin 80-luvulle asti ulospäin suurelle yleisölle uskoteltu mitenkä Suomen peitteinen maasto ei salli panssareiden massamaista käyttöä ja että mitenkä hyvin suomalainen taktiikka sopii "Suomen erikoisolosuhteisiin", mitä ne sitten olivatkaan.
 
Back
Top