Vähän lainattua tuolta toisesta ketjusta, jossa käsiteltiin tuota amerikkalaista .300 AAC BLK:ta.
http://www.thedrive.com/the-war-zone/8333/u-s-special-operators-want-a-tiny-assault-rifle
"In tests, the new rounds retained more power and accuracy as the test weapons got shorter and shorter."
Tässä on tullut ilmi "bläkärillä" sellainen ballistinen etu, joka on kaikilla puolipitkää 7.62:ta ampuvilla patruunoilla joka siis on myös 7.62x39mm aseilla. Kun esimerkiksi 7.62x39mm AK:n 16"/40cm piippua aletaan lyhentämään, lähtönopeus ei olennaisesti tipu merkittävästi, ennenkun tietty kriittinen alaraja on saavautettu. Eli luoti ottaa itselleen ominaiset vauhdit jo melko lyhyestä piipusta ja tämän jälkeen lähtönopeus ei enään olennaisesti nouse. Se nimittäin mahdollistaa erilaiset lyhytpiippuisten karbiinihankkeiden virittelyt patruunoiden ympärille, kuten tästä artikkelistakin tulee ilmi.
5.56 NATO on ollut tästä taas toisen ääripään esimerkki. Käytännössä kaikkien patruunoiden ja etenkin sotilaspatruunoiden M193 ja M855 ja M855A1 "teho" perustuu sirpaloitumiseen ja sirpaloituminen tarvitsee niin korkean iskunopeuden kohteessa kun vastaavasti korkean lähtönopeuden aseen piipunsuulla. Patruunahan on alunperin otettu sotilaslatauksena käyttöön 20" piipulla varustetussa aseessa. Ongelmana patruunassa on se, että kun piippua lähetään lyhentämään, tippuvat lähtönopeudet melko nopeasti samalla ja samalla myös iskunopeudet kohteessa. Kun lähtönopeudet tippuvat, eivät em sotilaspatruunat enään sirpaloidu toivotulla tavalla ja yhtä luotettavasti, toisin sanoen "tehokas kantomatka" tippuu, jos tehokkaana kantomatkana pidetään sitä etäisyyttä jolla luoti vielä sirpaloituu maalissa. Tästä syystä amerikkalaisilla on ollut tarve ottaa käyttöön erikoispatruunoita lyhytpiippuisssa 5.56mm erikoisaseissaan, kuten nyt jo vanhat tutut DMR MK 262 patruunat, jotka on ladattu herkästi sirpaloituvilla 77gr HPBT luodeilla. Reikäpäisinä ja ohutvaippaisina niiden vaipat ovat hauraita ja taipuvaisia murtumaan herkästi rikki osuessaan vielä hitaammilla iskunopeuksillakin, joka sitten johtaa luodin sirpaloitumiseen ja "räjähdystyyppiseen vammaan". Raskas luotipaino puolestaan tarjoaa paljon sirpaloituvaa massaa ja takaa sitä että luodin suurikokoisimpia sirpaleita tai luodin kanta uppoaa riittävän syvälle kehossa sirpaloitumisen jälkeen.
Vastaavasti 6-10g 7.62mm HPBT luodit on helppoa saada sirpaloitumaan jo verraten lyhyistä piipuista, koska lähtönopeus ja sen seurauksena iskunopeus ei enään merkittävästi nouse sen tietyn kriittisen rajan ylitettyään. Samalla luodin suuri massa tuottaa paljon kudoksessa sirpaloituvaa materiaalia ja kudosläpäisy pysyy verraten hyvänä, samalla periaatteella kuten 5.56:n 77gr HPBT latauksissa. Juuri tässä on se vahvuus ja potentiaali jonka keskipitkät 7.62mm patruunat tarjoavat.
Vaikka amerikkalaiset markkinoivat maailmalla HPBT luotien käyttöä puhtaasti tarkkuudellisista syistä 7.62mm tarkkuusaseissa, he myös tietävät sen että HPBT luoti on ohutvaippaisena ja pienen kärkireikänsä aiheuttaman epäyhteinäisen vaipan osalta herkempi sirpaloitumaan maalissa kun iskunopeutta on riittävästi, joka taas on pienempi iskunopeus kun mitä vanhemmilta M193 ja M855 luodeilta vaaditaan. He käyttävät 77gr HPBT luodeilla ladattuja patruunoita siis myös lähitaistelupatruunana lyhytpiippuissa (11,5") karbiinivariaatioissa erikoismiehillä, eikä tätä käyttöä voi ainakaan tarkkuuspotentiaalilla perustella!
Venäläiset, he eivät ole 5.45:ssä koskaan lähteneet tälle sirpaloitumisen tielle patruunoissaan. Heillä kuljettu tie näyttää nimenomaisesti olevan päinvastainen, eli läpäisyn optimointi kaikilla patruunoilla ja maalin tavoittaminen suojankin takaa vaikka sitten aina pienellä vammapotentiaalilla. Tämä läpäisyn optimoinnin maksimi ilmenee käytännössä kaikissa heidän kiväärikaliperisissa patruunoissaan. Kaikista patruunoista ja vanhojen variaatioista jotka on suunniteltu ja tehty viimeistään 90-luvun alun jälkeen, löytyy se karkaistu keerna sisältä. 80-luvun lopussa perusampumatarvikkeet 7.62x54R (57-N-323S), 7.62x39 (57-N-231) ja 5.45x39 (7N6) saivat sisäänsä karkaistun teräskeernan karkaisemattoman sijasta ja 90-luvun alussa 5.45x39 7N10 tuli valmistukseen 7N6:n tilalle, sisältäen koko luodin ytimen mittaisen teräväkärkisen karkaistun keernan. Ja tosiaan se keerna ei palvele pelkästään taloudellista etua tuotannossa, vaan myös läpäisyn optimointia taistelukentällä.
EDIT: Typoja ja kökköjä lauseita tarkennettu. Pari juttua lisätty...