Ainoa, jolla 7.62x39mm pystyy kilpailemaan 5.56 Naton kanssa, on läpäisy ja silloinkin lähinnä tämmöisissä "puolikovissa" materiaaleissa kuten rakennusmateriaalit ja puu. Käytännössä kaikissa muissa taistelukentän vaatimissa ominaisuuksissa se jää numeroiden valossa jälkeen. Itse itseäni toistaen ja lainaten.
- 7.62x39mm on 30% raskaampi, eli samalla massalla 5.56:tta miehet
ja myös ajoneuvot siirtävät sitä vastaavasti enemmän, logistiikkahyöty kaikilla tasoilla
- 5.56:lla edullisempi ulkoballistiikka, ei pelkästään pyyhkäisyalan puolesta vaan myös nopeampi luoti lyhyemmällä lentoajalla tarkoittaa lyhyempiä ennakoita liikkuvaan maaliin
ammuttaessa
- Edullisempi patruuna, pienemmät materiaalikustannukset jos oletetaan että molempien patruunoiden valmistukseen käytetään samoja materiaaleja
Samaa mieltä ja hivenen eri.
Se, tuottaako kaliperin vaihto em hyödyt huomioiden
niin merkittävää suorituskyvyn nousua että se perustelisi asemallin ja käytetyn patruunan vaihdon suuressa mittakaavassa, niin siihen en usko. Pienoinen suorituskykyloikka saattaisi tulla taistelukentällä, mutta se olisi niin pieni että sillä ei voisi perustella näin suurta muutosta vallitsevassa tilanteessa ja käytetyllä rahalla oltaisiin saatu suurempi hyöty irti sijoittamalla raha johonkin muuhun jalkaväen taistelukykyä parantaviin hankintoihin. Esimeriksi pst-aseisiin ja/tai optoelektroniikkaan.
Mitä toiseksi yleisempään 7.62x39mm patruunaan toiseksi yleisimpänä nato-kaliperina tulee, niin asia on varmasti näin. Ongelmana vaan on se, että koska Nato-maiden asekanta on pitkälti 5.56 Natoa, sitä patruunaa löytyy varastoista ja sille on jo tuotantolinjat valmiina melkein kaikissa maissa. En tiedä, kuinka paljon uusilla natomailla on vanhaa 7.62x39:iä vielä varastoissa, mutta siitä olen aika varma, että sellaista patruunaa jota on jo varastossa ennestään päivittäiskäytön pohjalta (5.56Nato), sitä saa helpommin myös meille lähetettyä kriisitilanteissa. Vastaavasti en tiedä, kuinka suuri muutos on patruunatuotantolinjojen perustaminen tai olemassaolevien modifiointi toiselle patruunalle, mutta sen on ainakin varmaa että sellaista patruunaa on helpompi tuottaa, jolle tuotantolinjat ovat jo valmiina ja tuotanto on pyörimässä.
Jos kuvaan asiaa M193 ja M855 patruunoiden sekä AR15/M16/M4C aseiden perinteisen tähtäinkorkeuden pohjalta, niin asia ehkä aukeaa paremmin. Jos kohdistat aseen noin 50m matkalta, niin luoti palaa samalle tähtäyslinjalle ja siis myös tähtäyspisteeseen noin 200m matkalla ja tippuu tästä ali noin 30cm 300m matkalla. Eli:
- Piipunsuussa luoti on noin 5cm alle tähtäyspisteen
- Noin 50m kohdalla tähtäyslinjalla eli tähtäyspisteessa
- Noin 50-150m matkalla luoti on yli tähtäyslinjan ja lentää nousevalla lentoradalla, saavuttaen lakipisteen noin 150m kohdalla ollen 5cm yli tähtäyslinjan ja pisteen
- Luoti alkaa laskea takaisin kohti tähtäyslinjaa 150m kohdalla ja lähestyä takaisin tähtäyslinjaa ja pistettä
- Noin 200m kohdalla luoti leikkaa tähtäyslinjan toisen kerran ja on tähtäyspisteessä
- Noin 200m jälkeen luoti laskee alle tähtäyspisteen ja tähtäyslinjan
- Noin 300m matkalla luoti on noin 30cm alle tähtäyslinjan ja pisteen, eli tähtäämällä hartiatasolle osumat laskevat keskivartalon korkeudelle
Edellämainitut matkat ja muutokset ovat "noin" koska aseissa ja patruunoissa on variaatioita ja jokainen ase saattaa käydä hivenen eri tavalla. Mutta nuo ovat karkeita ulkoballistisia laskelmia jotka pitävät aika hyvin kutinsa.
Eli 50m/200m kohdistus on erittäin toimiva 5.56Nato kivääreille. Osumapisteen muutos, noin +/-5cm on käytännössä merkityksetön jalkaväkimiehille 0-200m matkoilla. Kolmeensataankin osuu jos tekee työnsä tarkasti ja muistaa ottaa koroa riittävästi. Tätä pitkälle tuskin tarvitsee ampua, ja muutenkin +300m matkat alkavat olla ylipitkiä tavalliselle kiväärimiehelle jos suurentavaa optiikkaa ei ole käytössä. Hyvät osumat rautatähtäimillä tai punapisteellä vaativat tavallisilla palveluspatruunoilla ja palveluskivääreillä hyvää asentoa, rauhallista ja paineetonta ammuntaa, optimaalista valaistusta, optimaalisia tuuliolosuhteita ja ennenkaikkea paikallaan olevaa maalia. Kisapyssyt ja asekohtaiset tuunatut lataukset ovat sitten erikseen.
Ennakot liikkuvaan maaliin on asia erikseen, mutta koska 5.56mm kevyt luoti saavuttaa kohteensa hieman nopeammin, yllättävänkin suurta hyötyä saattaa saada jo tästä. Jos esimerkiksi sivusuunnassa sprinttaavan sotilaan vauhti syöksyessään suojasta toiseen suojaan saattaa olla hetkellisesti jopa 15km/h, se on jo 4m/s. Sekuntien kymmenyksien ero lentoajassa on jo vähintään kymmeniä senttejä ennakonotossa. Kun siis yhdistetään a) laakea lentorata sekä käytänössä samaan pisteeseen osuminen 0-200m matkoilla, ja b) pienempi ennakon arvioinnin ja oton tarve, tuottavat näiden yhdistelmä todennäkäisesti hieman parempia osumia taistelukentällä. Etenkin tuo ennakonoton tarpeen pienempi merkitys saattaa olla ymmärrettyä merkittävämpi tekijä. Sitä on vaikeampi todentaa käytännössä rauhan aikana, kun ei tarvitse ampua liikkuvia maaleja ryntöpyssyllä tai kk:lla kovilla ampumatarvikkeilla.
5.45x39:iä koskee monessa suhteessa täysin samat ominaisuudet em asioista. Muutamissa tekijöissä se jää hieman jälkeen 5.56:tta mutta toisissa se on edellä. Kaikki patruunat ovat enemmän tai vähemmän kompromisseja eri tärkeiden ominaisuuksien kesken, ja toisilta osin epätyydyttäviä sellaisia. 5.56Nato on omasta mielestäni erinomaisen hieno sotilaspatruuna tavallisen kiväärimiehen käyttöön, mutta 5.45 on paperilla ihan himpun, hiuksenhienon eron verran parempi.
7.62 saa miehen kyllä hengiltä ja suomalaisessa maastossa ampumaetäisyydet pysyy most of the time allle 200 m josta kyllä osuu reserviläinenkin vielä.
Peitteistä metsämaastoa on vain Suomessa, Afrikassa ja Vietnamissa... 
