No eivät tienneet eivät. Koska suomalaiset eivät heitä erirotuisiksi noteeranneet.
90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia
- Viestiketjun aloittaja Bushmaster
- Aloitus PVM
Sinänsä ristiriitaista, kun suomalaiset olisivat varmaan aikanaan Aatun Uudessa Euroopassa uuniin päätyneet, toisin kuin arjalaiset ruotsalaiset... Ruotsissa oli vahva antinatsistinen lehdistö läpi sodan, niin vasemmalla kuin oikealla. Ruotsissa natseilla ei ollut vuoden 1936 jälkeen valtiopäivillä yhtään edustajaa
Näinpä. Tuo boldattu pätee myös isä aurinkoisen puolella. Kuvottavia aatteita kummatkin, mutta mielestäni "äärioikeisto" on terminä harhaanjohtava, koska jos ajatellaan Stalinismin poliittista vastakohtaa, olisi se jonkinmoinen individualistinen anarkismi eikä Natsismi. Kansallissosialisti on sosialisti on kommari on stalinisti. Nuannsieroin.
Varmasti osa joo. Eräs paikallinen lähti reissuun suoraan suojeluskunnan paikallispäällikön heinäpellolta(oli työmiehenä) kun värväri(suojeluskunnan 2-mies) tuli kertomaan, että lähdet... ei ollut kuulemma vastaanlaittamista..
Toinen paikallinen lähti omasta halusta tai oikeammin lähti pois vanhempiensa piiristä erinäisten ongelmie vuoksi. Värväri oli tosin tuttu "naapurin mies"..
Kaikki saksan uroteot vain on passée.
Toisaalta ovat diggailleet kybällä jotain Taistelutovereita yms. anglosaksisia pölhötarinoita.
hansai said:
Miten siis suomalaiset, ainoina Waffen-SS:n ulkomaalaisista vapaaehtoisista olisivat voineet pysytellä tietämättöminä tai syrjässä aatteellisen ja rodullisen tuhoamissodan käytännön toteutuksesta?
Ja jääneet AINOINA ilman käskyä osallistua siihen?
Tämä on niitä kysymyksiä, joihin jokainen luo oman todellisuutensa ja käsityksensä. Ja siitä ei periksi anneta, vaikka huomenna tuotaisiin eteen lavakuormittain dokumentteja sitä käsitystä kumoamaan. Paljon samanlainen juttu kuin on tuo sisällisvapauskansalaissota-teemakin. Vakiintuneissa henkisissä asemissa istutaan ja kukin tyylisuunta kaivaa poteroaan sitä syvemmäksi, mitä enemmän kiistanalaisia kysymyksiä esitetään.
Miten siis suomalaiset, ainoina Waffen-SS:n ulkomaalaisista vapaaehtoisista olisivat voineet pysytellä tietämättöminä tai syrjässä aatteellisen ja rodullisen tuhoamissodan käytännön toteutuksesta?
Ja jääneet AINOINA ilman käskyä osallistua siihen?
Tämä on niitä kysymyksiä, joihin jokainen luo oman todellisuutensa ja käsityksensä. Ja siitä ei periksi anneta, vaikka huomenna tuotaisiin eteen lavakuormittain dokumentteja sitä käsitystä kumoamaan. Paljon samanlainen juttu kuin on tuo sisällisvapauskansalaissota-teemakin. Vakiintuneissa henkisissä asemissa istutaan ja kukin tyylisuunta kaivaa poteroaan sitä syvemmäksi, mitä enemmän kiistanalaisia kysymyksiä esitetään.
Lehtitietojen mukaan (en ole kirjaa lukenut) tuossa on vedetty aika rankasti hypoteesejä johtopäätöksiksi. Esim että koska naapurilohkolla, jossa oli liikenteen solmukohta jonka kautta suomalaisiakin liikkui, oli liikkunut tuhoamisyksikkö, suomalaisten oli oltava tietoisia tuhoamisesta.
Jos nyt vertaa omia kokemuksia jostain isosta sotaharjoituksesta, niin ei siellä juuri kukaan muu kuin komentajat tiedä mitä omia jollain alueella liikkuu, hyvä jos saavat tiedon omalla puolella olevista muista omalla alueellaan. Että joku lomalle menijä tai tulija tietäisi jostain tuhoamisyksiköstä alueella jonka läpi hän menee kuullostaa lähinnä fantasialta.
Tuon kaverin, joka ei päässyt rintamalle, kirje ei tietenkään tarkoita että hänen kuulemansa olisi kaikkien tiedossa ja komissaarin ampuminen (toisesta lähteestä) ei myöskään kerro laajoista sotarikoksista.
Lehtitietojen perusteella kirjassa ei vaikuta olevan mitään uutta kovaa tietoa.
Lainaus yllä on Oula Silvennoisen kysymys, ei minun..
Minulla on hyvin suuria aukkoja historiassa.
Jotenkin ymmärsin kuitenkin suomalaisten vapaaehtoisten lähteneen tavallaan "valtion puolesta" saksan rinnalle taistelemaan venäjää vastaan?
Tämä kysymys punaisella:
Miten siis suomalaiset, ainoina Waffen-SS:n ulkomaalaisista vapaaehtoisista olisivat voineet pysytellä tietämättöminä tai syrjässä aatteellisen ja rodullisen tuhoamissodan käytännön toteutuksesta?
Ja jääneet AINOINA ilman käskyä osallistua siihen?
Niin...
No tuo vaihteli kyllä ihan saksalaisissa joukoissa. Kuten nyttemmin on tullut selväksi, ei Wehrmacht ollut sivussa sotarikoksista, mutta tämä vaihteli sen mukaan miten joukon komentajat suhtautuivat. Eli ei jokainen saksalainen sotilas joutunut siviilejä ampumaan tai polttamaan, vaan se riippui mihin joukkoon sattui kuulumaan. Lisäksi nuo tuhoamisoperaatiot olivat nimellisesti partisaanien tuhoamisoperaatiota. Hieman samaa retoriikkaa jota venäläiset "partisaanit" harjoittivat, kun tuhosivat siviilikyliä. Urhoollisesti oltiin muka tuhottu sotilastukikohtia.
Eli baikal, silloin ei ollut internettiä
Näin juuri, tätä minäkin tuossa aiemmin ajoin takaa.
Ja vaikka siis laajennetaan kuviota koskemaan suomalaisia sotilaita yleensä, niin yleinen käsityshän on edelleen monessa yhteydessä vähän sellainen etteivät suomalaiset juurikaan sortuneet tarpeettomiin julmuuksiin ja muihin asiattomuuksiin - ainoastaan kaikkien muiden sotaan osallistuneiden maiden sotilaat sortuivat..
Tietyt kuviot vaikuttavat kuitenkin toistuvan sotilaiden teoissa (joka johtuu siitä mitä ihmisen mielelle tapahtuu sodan oloissa) sodasta ja aikakaudesta toiseen. Suomalaisetko olisivat immuuneja näille olosuhteille ja niiden vaikutukselle sotilaan käyttäytymiseen?? Enpä usko.
Mitä sitten tulee SS:ään värväytyneiden/värvättyjen poliittiseen ajatusmaailmaan, niin jo sen perusteella mitä muistan isovanhempieni ja heidän ystäviensä ja tuttaviensa jutelleen (onneksi olen syntynyt sellaiseen aikaan että muistan noita puheita), niin kyllähän eräänlainen "oikeistosävytteinen saksalaismyönteisyys" tuolloin oli Suomessa melko suosittu/yleinen poliittinen suuntaus. Miksei olisi ollut?? Pitäisin suorastaan erikoisena - aika ja lähihistoria huomioiden - jos näin ei olisi ollut!
Pidän myös varsin erikoisena jos Wikingiin sotilaita värvänneet eivät olisi suorittaneet hakijoiden joukossa tavalla tai toisella poliittista karsintaa. Pitää muistaa että Suomen armeijakin suoritti poliittista karsintaa koko 1918 ja Talvisodan välisen ajan...ja sitä suoritettiin myös sodan jälkeen ainakin 60-luvun lopulle saakka. SS-värvääjätkö eivät olisi niin tehneet??
Mikään, mitä edellä kirjoitin ei tarkoita sitä että pitäisin esim. SS-vapaaehtoisia rikollisina tai että he toimivat väärin tai mitään muutakaan negatiivista. He olivat aikansa kasvatteja ja toimivat siten kuin siinä ajassa toimittiin - se ei ole sen enempää hyvää kuin pahaakaan, vaan tapahtunutta historiaa. Historiaa on minusta tärkeätä kyetä tulkitsemaan objektiivisesti ja ilman tunteen paloa.
En minäkään lähtisi tuomitsemaan, mutta kyllä ko. joukkoon meneminen 1941 on vaatinut maailmankatsomusta joka on eronnut selkeästi tuon ajan suomalaisesta valtavirrasta, vaikka olisi kyse isänmaallishenkisistä ympyröistä. Kyseessä ei ollut tavanomainen joukko, ei tavanomainen vapaaehtoisjoukko vaan joukko joka halusi värväytyä nimenomaisesti Hitlerin rinnalle natsi-Saksan hyökkäyssotia tukemaan. Ja kuten olen maininnut, peruskuviot ihan kauheimpia hirveyksiä lukuun ottamatta ovat olleet jo yleisesti tiedossa. Hitlerin Saksan ja keisarin Saksan erot olivat kenen tahansa tiedossa jo 1941.
Kuten sanoin, pitäisin varsin erikoisena jos värvääjät eivät olisi kiinnittäneet värväystyössään huomiota värvättävien poliittisiin näkemyksiin. Suomessa kuitenkin oli tuolloin varsin laajasti enemmän tai vähemmän "saksalaismyönteistä" näkemystä omaavaa väestöä. Olisi erikoista jos ei olisi ollut. Siinä mielessä tuskin on ollut kovin hankalaa ottaa hakijoiden poliittista suuntausta huomioon.
Historiaa on minusta tarkasteltava tapahtuma-ajan näkökulmasta. Jälkikäteen, toteutunut historia tuntien, on usein hyvin helppo jälkiviisastella. Se ei ole kenenkään etu.
Kannattaisi lukea niitä tarinoita miehistä jotka sinne lähtivät: nuoruuden vimmaa, seikkailunhalua, irtolaisuutta, ajatus isänmaallisuudesta ja muuta joka on ihan toista kuin poliittinen vakaumus saati rotuoppi.
Eikä tällä natsien kuolemanpartioiksi leimaamisella ole mitään tekemistä sen kanssa, että missään sota ei ollut siistiä ritaritouhua. Ei Suomenkaan rintamilla. Ihminen osaa olla turta ja julma - suomalainenkin.
Nyt hurskastellessa unohtuu sekin, että Saksa oli aikansa supervalta. Marssinut juuri mm Ranskan yli ja hallitsi koko Eurooppaa. Ja Suomi oli sodassa Englantia vastaan ja USA ruokki rintamamme venäläisiä.
Viimeksi muokattu:
En muista nyt erikseen noilta mainitsemiltasi vuosilta, mutta Uusi-Suomi lehtiä sodan ajalta olen joskus saanut selailla.
Minun vaikutelmani oli että ainakin kyseinen lehti kirjoitti asioista melko saksalaismyönteisesti - mikä tietysti on lehden taustat huomioiden luonnollista.
Valitettavasti en juuri muista yksityiskohtaisesti lehden juttuja ja erinäisten sattumien kautta ko. lehdet eivät enää ole luettavissani.
Olen samaa mieltä lähteneistä ja heidän vaikuttimistaan sinänsä - ihan tyypillisiä vaikuttimia nuorilla miehillä vuosisatojen ja -tuhansien ajan.
Se ei kuitenkaan poista sitä, etteivätkö värvääjät olisi kiinnittäneet huomiota myös hakijoiden poliittisiin näkemyksiin, ainakin siinä mielessä että tiettyjä sympatioita omaavat on karsittu pois ja värväystä kohdennettu sopiviksi arvioituihin. Olisi hyvin erikoista, jos eivät olisi kiinnittäneet. Olihan tuokin aika sieltä 1910-luvulta alkaen poliittisesti varsin aktiivista kautta Euroopan, mikä toisinaan tuppaa unohtumaan.
No mutta ei se tee heistä natseja saati sotarikollisia. Tuona aikana joka kylästä olisi löytynyt joukko joka symppasi saksalaisia. Se oli helppoa kun vaihtoehtona oli kommarit tai meidät ”hylänneet” ja saksalle antautuneet tai puolustuskannalle joutuneet länsivallat.
Ei tee ei - ja sitähän tuossa aiemmin pariin otteeseen sanoinkin.
Historiaa on hyvä tarkastella tapahtuma-ajan näkökulmasta. Sen kun tekee niin alkaa olla useimmiten aika hiton vaikeata lähteä sanomaan mikä on väärin/oikein tai hyvää/pahaa.
Kun toteutunut historia on tiedossa, on helppoa olla jälkiviisas.
Historiaa tutkiessa pitäisi minusta pyrkiä tietoisesti irti hyvä/pahan/oikean/väärän etsimisestä ja keskittyä selvittämään mitä on tapahtunut ja mikä on johtanut siihen että niin tapahtui.
No jälkikäteen löytyy paljon vaikuttimia hävityn sodan ja natsijärjestelmän mädännäisyyen paljastuttua. Mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei SS-värväys saanut mitään supersuosiota. Taistelunhaluisille ja maanpuolustushaluisille miehillle löytyi tärkeämpää tekemistä paljon lähempää...
Vuoden 1941 alussa Suomi ei ollut sodassa Englantia vastaan - joka oli juuri auttanut kriittisen tärkeästi Suomea talvisodassa, eikä myöskään USA:a vastaan - joka taas oli myynyt ja lahjoittanut Suomelle valtavasti apua joka saapui valitettavasti talvisodan jälkeen. Saksa oli sen sijaan tsempannut aktiivisesti Neuvostoliittoa talvisodassa. Kyllä Venäjäkin on agressiivinen suurvalta, ja kyllä sitäkin tsemppaavia nyky-Suomesta löytyy, onneksi vähän.
Juutalaisten joukkotuhonta alkoi heti Barbarossan alkaessa, joten siitä ei luonnollisesti tiedetty. Sen sijaan Saksan miehitysvallan julmuus ja maan alistamishalu olivat hyvin tiedossa eikä sitä edes juuri peitelty. Samoin rotuoppi, joka toki oli lievemmin muodissa ympäri maailmaa.