Peruskysymyksiä ammattietiikan puolelta
Kapiainen kirjoitti:
Waffen-SS:ssä palvelevat Suomalaiset olivat vapaaehtoisia.. Oletko siis sitä mieltä, että jokainen Suomalainen ammattisotilas joka tuolloin ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi Waffen-SS:ään, oli "huono" ammattisotilas?!
Waffen-SS:ään vapaaehtoiseksi ilmoittautunut ei ollut ammattisotilas, koska hän vapautui samaan aikaan suomalaisesta asevelvollisuudesta Suomen puolustusvoimissa siirtyessään vieraan vallan palvelukseen. Toisin sanoen kyseessä oli korvaava asepalvelus.
Lauri Törni oli liikaupseeri, joka monien kaltaistensa kanssa palautettiin Suomeen siksi, että Waffen-SS:ään meni liikaa päällystöä suhteessa miehistöön. Törni oli Suomessa siihen mennessä jo reserviläinen asevelvollinen.
Kuitenkin Waffen-SS jo osoitti, ettei Törni ollut mitenkään kansallisesti rajoittunut niin kuin monet suomalaismieliset suomalaiset ammattisotilaat ovat.
Toisen kerran Törni osoitti ammatillista liikkuvutta, vaikkakin jälleen reserviläisenä värväytymällä Suur-Saksan valtakunnan palvelukseen Lapin sodan aikana Suomen tasavaltaa vastaan. Siksi hänet tuomittiin maanpetoksesta, jonka perusteella hän "menetti sotilasarvonsa". Todennäköisesti häntä olisi kuitenkin puhuteltu reserviläisenä edelleen ainakin sotamiehen, vaikkakaan ei kapteenin sotilasarvolla. Hänhän oli Waffen-SS:n Hauptsturmführer.
Kun Törni oli henkisesti 1941 Waffen-SS:ssä ja 1944 Waffen-SS:ssä irtautunut suomalaisesta ympäristöstä "ammatillisesti", hän oli valmis 1700-luvun ja 1800-luvun aatelisten ruotsalaisten tapaan siirtymään oikeaksi ammattisotilaaksi Yhdysvaltain asevoimien palvelukseen päätyen yhdysvaltalaiseksi majuriksi.
Töni oli siis oikea ammattisotilas, joka harjoitti ammattiaan ensin reserviläisenä Suomen puolustusvoimien palveluksessa, sitten Waffen-SS:ssä, sitten Suomen puolustusvoimissa ja jälleen Waffen-SS:ssä, mutta ei palkallisena, vaan asevelvollisen asemassa. Vasta kun hän sai maanpetostuomion ja menetti kapteenin arvonsa reservissä Suomen puolustusvoimissa, hän huomasi olevansa ammattisotilas ilman mahdollisuuksia Suomessa, jonka vuoksi hän palkkautui Yhdysvaltain asevoimiin "oikeaksi" ammattisotilaaksi.
Kukaan ei Suomessa kehtaa moittia Törniä soturiksi, vaan venäjäkriittiset kunnioitavat häntä sotilaana.
Monet soturit yhdysvaltalaisissa vartiointiliikkeissä ovat ammattisotilaita, jotka ovat vaihtaneet vain työnantajaan Yhdysvaltain asevoimista Yhdysvaltaina asevoimien alihankkijoiden palkkalistoille. Tämä osoittaa, että kyseessä ei ole ammatinvaihdos ammattisotilaasta "pelkäksi" soturiksi, vaan ammatissa pysyminen toisen työnantajan palveluksessa juuri siihen tapaan kuin mitä markkinatalous ohjaa.
Kapiainen kirjoitti:
Logiikkasi mukaan ilmeisesti on..koska tunnut pitävän jokaista sellaista Suomalaista ammattisotilasta "huonona" ammattisotilaana joka ei ilmoittaudu vapaaehtoiseksi Afganistan-operaatioon.
En kannata Afganistanin sotaa ulkomaisilla joukoilla, mutta en osaa sanoa parempaakaan ratkaisua, koska jo vuodesta 1978 Zbigniew Brzezinski on tilanteen tähän ideologisesti ajanut. Yhdysvallat ad hoc-menetelmällä saa aikaan prosesseja, jotka sille itselleen koituvat haasteelliseksi myöhemmin. Venäläinen, ranskalainen ja brittiläinen imperialismi ovat kärsivällisempiä ja niissä poliittisempaa viisautta mukana.
Sen sijaan se, ettei Afganistaniin ole mustanaan jonoa suomalaisia "ammattisotilaita", jotka pääasiassa ylenkatsovat suomalaista reserviä, juuri osoittaa, ettei Suomessa juuri ole sellaisia ammattisotilaita kuin ruotsalaiset Sprengtporten, Mannerheim tai karjalainen Törni, vaan lähinnä henkisiä pikkuvirkamiehiä, joiden yhteiskunnallinen käsitys on jopa siviilipalveluksen tohtoria tai jääkärimaisteria suppeampi.
Jos katsotaan monia sotia niin aloitustilanteeseen rauhanajan asetelmin monessa sodassa jo alkuvaiheissa kolmasosa ylempiarvoisista voidaan uudelleen sijoittaa vähemmän kriittisiin tehtäviin. Tämä ei johdu niinkään tiedon kuin hengen puutteesta ja arvostelukyvystä.
Ongelma tulee siinä, että kotimaassa korostetaan ammattisotiluutta jonkinlaisen kadettikuntalaisuuden hengessä ikään kuin se olisi jokin ritarikunta, yksi monista Suomen poikakerhoista, johon nyt myös tyttöjä hyväksytään jäseniksi tasa-arvon vuoksi, mutta käytännössä sankaruus päättyy Kaakkois-Suomen rajavartiostoon.
Retoriikan ontuvuus tulee siitä, että on "kasvettu kasarmilla" eli ei huomata suomalaisen nationalismin, joka on reservin hyve, eroa interntionalistiseen ammattilaisuuteen, joka myös sotilasammatissa on läsnä monin kansainvälisin esimerkein.
Osa "palkkasotureista" ammattisotureiden moraalisesti ylenkatsomista on entisiä ammattisotilaita, joille sotiminen on ammattimiehen tapaan jäänyt henkisesti päälle, joten yksilötason pätevyydessä ei ole eroa, ei esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Ei sotilaan tehtävänä ole tehdä politiikkaa ja eettistää tai kyseenalaistaa työnantajaansa vaan sotia määräyskirjansa tai työsopimuksensa mukaisesti. Ei kuorma-autonkuljettaja tai rakennusmieskään kyseenalaista sitä, tarvitaanko Pohjois-Karjalaan lasti voita sydän ja verisuonitautien pahetamiseksi ja onko rakennusurakka kiinteistökuplaa tai kerskarakentamista. [/quote]
Kapiainen kirjoitti:
Se on fakta, että Suomen armeijassa on liuta palkkaa nauttivia sotilaita, joita ei mielestäni varauksetta voi kutsua ammattisotilaiksi..mutta sitä asiaa ei kyllä mitata osallistumishalukkuudella ISAF:iin.
Ja millä tuo rauhanajan sankaruus oikein "testataan" niin, että se näkyy veronmaksajalle? Reservin kannalta on melko tuhoisaa, jos puolustusvoimissa olisi vain ammatillisesti markkinatalouden nakkisuojaan menneitä akateemikkoja, joista ei oikein olisi sodanajan päällikön esimieheksi, komentajaksi.
Toinen riskitekijä olisi se, että puolustusvoimissa olisi RUNSAASTI älyllisesti rajallisia psykopaatteja, joita tarvitaan moraaliseksi pippuriksi sota-aikana, mutta joilla ei olisi taktista taitoa tai kykyä suunnitella ajanmukaisten asejärjestelmien käyttöä aselajiammattitaidolla.
Puolustusvoimien uhkatekijät reserviläisen kannalta ovat taitamattomat urheat ja taitavat saamattomat.
Kapiainen kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi, että Lauri Törni saattoi olla samanlaisessa tilanteessa kuin hyvin moni saman aikakauden mies: Sotimisesta oli tullut hänelle elämäntapa, hän oli koukussa siihen, eikä pystynyt olemaan ilman sitä vaan hän tietoisesti hakeutui sinne missä oli sotaa tarjolla..loppujenlopuksi ihan sama missä ja minkä asian puolesta. Ei liene kovin "seksikästä" sanoa, että kenties Lauri Törni olisi - tuhansien kaltaistensa tavoin - tarvinnut hoitoa ja terapiaa päästäkseen niistä henkisistä ongelmista eroon, jotka pakottivat hänet hakeutumaan pakkomielteen omaisesti sodasta toiseen. Ja toisaalta ulkoiset olosuhteet pakottivat hänet sen kaltaiseen elämään mitä hän eli..
Ymmärrän hyvin, että Lauri Törnistä KASVOI ammattisotilas. Siksi ymmärrän yksilötasolla hänen maanpetoksensa ja toisaalta myös hakeutumisensa ammattisotilaaksi Yhdysvaltain asevoimiin.
Ymmärrän myös mekanismin, miten ja miksi Vladimir Vladimirovitšista kasvoi "Putin" ja turvallisuuskomitean everstiluutnantti. Häntä tytöt kiusasivat keskikoulussa (käsitti Neuvostoliitossa myös peruskoululuokat) ja sulkivat WC:hen. Hermostuuhan siitä nyt rauhallinenkin poika ja alkaa hamuta itselleen kovaa valtiovaltaa kasvaakseen venäläiseksi patriootiksi, joka panee kosmopoliitit oligarkit järjestykseen. Osasta koulukiusattuja kasvaa ankaria luonteita, joka maksaa vääryydet asettumalla voiman oikealle puolelle.
Suomessa (nais)toimittajat ja kauhistelijamiehet ihmettelevät sekurokratiaa Venäjällä. On kuitenkin niin, että ne, jotka palkattiin turvallisuuskomiteaan neuvostoajan lopulla eivät olleet vain psykopaatteja ja valtioterroristeja, vaan he olivat puolueen nuorisojärjestön "parhaita", jonkin 250 oppilaan tai 5000 oppilaan yhteisön pääsihteereitä. Toisin sanoen Neuvostoliitossa niiden keskuudessa, jotka palkattiin sisäasiainministeriön passitoimiston kesäharjoittelun jälkeen KGB:hen, oli poiittista kokemusta niin kuin kenellä tahansa kokoomusnuorella, keskustanuorella tai demarinuorella. Tällä tavalla ne "henkiset pikkuvirkamiehet", jotka sekurokraatteina Venäjää vakauttavat, ovat tosiasiassa kyllä kansallisesti rajoittuneita siksi, ettei Neuvostoliitosta päässyt oikein matkustamaan kuin huippu-urheilijana, mutta he eivät ole poliittisesti sokeita eivätkä kuuroja, vaan suomalaista kunnallispoliitikko- tai apuministeritasoa.
Kapiainen kirjoitti:
Isoisäni eli periaatteessa hyvin samankaltaista elämää ainakaan. Hänen sotansa alkoi kymmenvuotiaana 1918, jatkui Vapaussodan ja Talvisodan välillä kaikissa kahakoissa ja "retkissä" mihin Suomalaisia näillä kulmilla osallistui, jatkui Talvisodassa, Jatkosodassa..Lapin Sodassa..ja omien sanojensa mukaan olisi jatkunut jossakin sen jälkeenkin jos vammat eivät olisi estäneet värväytymistä. Vasta myöhemmin, paljon myöhemmin..hän omien sanojensa mukaan ymmärsi miten mieletöntä kyseinen elämäntapa oli..ja koki myös sen miten äärimmäisen hankalaa ja vaikeaa siitä elämäntavasta oli päästä eroon.
Kokemuksen myötä sotimisesta tulee ammatti. Reserviläinen riittävästi sodittuaan voi kasvaa ammattisotilaaksi, jolla on oma etiikkansa: oikeudenmukaisuutta ja oikeutta maailmaan ensisijaisesti aseilla. Kun demokraattisessa maassa sotilas ei saa olla aktiivinen politiikassa, on tietenkin liukurata kansalaisidentiteetistä ja nationalistista ammatti-identiteettiin ja internationalismiin valmis. Ei puolusteta enää pelto- ja metsähehtaareja, vaan vapausideologiaa.
Kapiainen kirjoitti:
Ei se tee miehestä ammattisotilasta, että sotimisesta on tullut hänelle ainoa tapa elää, jonka hän tietää olevan olemassa..se tekee miehestä palkkasoturin..ja ilmeisesti useissa tapauksissa ihmisen, joka tarvitsee apua päästäkseen siitä elämäntavasta eroon.
Ammattisotilas on entinen reserviläinen. Palkkasoturi on entinen ammattisotilas, ainakin Yhdysvalloissa.
Kapiainen kirjoitti:
Mielestäni et myöskään edelleen osaa tehdä eroa palkkasoturin ja ammattisotilaan välillä.
Niillä ei ole eroa, vaan ne ovat kehitystarinan jatkumo. Ei palkkasoturiyritys palkkaa alokkaita, vaan ammattisotilaita, joita ei tarvitse sivistää.
Kapiainen kirjoitti:
Lauri Törni oli lopulta puhdas palkkasoturi..joskin varmasti hyvä sellainen.
Etkö juuri yrittänyt selittää, että ammattisotilas on hyvis, jopa parempi hyvis kuin reserviläinen ja että palkkasoturi on jotain moraalisesti nyrjähtänyttä, vaikka palvelisi rinta rinnan Irakissa tai Afganistanissa miltei samoissa asioissa ja samalla tontilla?
Kapiainen kirjoitti:
Sensijaan sitä, mikä hänet..monien kaltaistensa tavoin..ajoi palkkasoturiksi, ei ole suosittua arvioida..koska sen arvioinnin tuloksesta puuttuu sankaruuden loistelias sädekehä..
Juuri siksi pitääkin luopua normatiivisesta tarkastelusta, kunniasta, ja tarkastella asiaa arvottomasti. armottomasti, objektiivisesti - akateemisesti.
Kapiainen kirjoitti:
Eihän sellaista sovi ääneen sanoa, että sotasankari olisi tosiasiassa ollut enemmän asianmukaisen hoidon ja avun kuin jatkuvasti uusien sotien tarpeessa.
Törniä käytetään puolueettomuuspolitiikan vastustamiseen. Siksi halutaan kompromettoida Moskovan välirauhan ja sen seuraukset. Kaikkein selkeintä olisi rehabilitaatio sotilasarvon menettämisen osalta ja myös maanpetostuomion osalta. Näin Suomi saataisiin asemoitua pohjoismaasta baltianmaaksi, jolloin tavallaan Suomen status putoaisi Ruotsin rinnalta Viron tasolle.
Samaa ulkopoliittista epärealismia osoittaa pyrkimys rehabilitioida sotasyylliset, vaikka Yhdysvallat ja Venäjä eivät ole vielä luopuneet ideatasolla niin kuin ei Yhdysvaltain viisimiljoonainen juutalaisyhteisökään toisen maailmansodan tuloksista.
Tällä seitsemännen kolonnan karealianismilla ikään kuin muutetaan taas kerran Suomen historiankirjoitusta ja uskotaan, että sata hehtaaria Laatokanrantaa on lähempänä.
Kapiainen kirjoitti:
Ammattisotilas ja palkkkasoturi on kaksi täysin eri asiaa.
Ammattisotilas on entinen reserviläinen ja palkkasoturi on työantajaansa ammatissaan pysyen vaihtanut ammattisotilas.