JR49
Respected Leader
Että tällä tasolla sitten liikutaan.Eihän me valita polarisoitunutta militarisointia suosivaan järjestelmää, jossa uhkakuvien logiikka on etusijalla? Ajatus on kirjoittajan, lopussa punaisella vahvennettuna.
Tyyppi puhuu logiikasta, mutta päätelmä on kuitenkin sitten tällaista
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1476938599724?ref=hs-b-paakirjoitukset-2
Ahvenanmaan demilitarisointi pohjautuu 1850-luvun Krimin sotaan – saariryhmän nykyinen asema hyödyttää Suomea
Ahvenanmaan demilitarisointi antaa puolustusoikeuden vain Suomelle. Samalla se tukee rauhanomaista ja monenvälistä linjaa muillakin foorumeilla.
Pääkirjoitus 21.10.2016 2:00 Päivitetty: 21.10.2016 10:18
Satavuotisen historiansa aikana Suomi on puolustanut rauhanomaista yhteistyötä ja voimakeinoista pidättäytymistä. Ahvenanmaan demilitarisoinnilla on tärkeä rooli Suomen perinteisessä monenvälisyysstrategiassa.
Ahvenanmaan demilitarisointi on myös osa globaalia kollektiivista turvallisuusjärjestelmää. Järjestelmä tunnustaa valtioiden osin vastakkaiset intressit ja lisää alueellista turvallisuutta luomalla alueen, jossa sotilaalliset vastakkainasettelut on kielletty.
Ahvenanmaan demilitarisointi pohjautuu 1850-luvulla käytyyn Krimin sotaan. Suomen itsenäistyttyä ja Kansainliiton toimiessa demilitarisointia täydennettiin sota-aikaa koskevilla neutralisointimääräyksillä. Ahvenanmaan asemaa on vahvistettu myöhemminkin, kuten Suomen EU-jäsenyyden yhteydessä.
Ahvenanmaan demilitarisointi on hyvä esimerkki siitä, että monella pienellä askeleella voidaan käsitellä monimutkaista ongelmaa. Sopimukset muuttuvat myös sitä tärkeämmiksi, mitä kauemmin ne ovat voimassa ja mitä enemmän osapuolia niihin on liittynyt.
Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että maailmansotien aikana tehdyt sopimusloukkaukset ovat heikentäneet demilitarisointia. Useimmiten esimerkkinä käytetään Ahvenanmaalle vuonna 1918 saapunutta ruotsalaista sotilasjoukkoa tai Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikana Saaristomerelle ja Maarianhaminaan pudottamia pommeja.
Sodassa jokainen valtio pyrkii puolustamaan alueellista koskemattomuuttaan ja etujaan. Juuri tämän vuoksi demilitarisoinnista on päätetty: jotta voidaan välttää väkivallan kierre ja luoda keskustelualusta.
Nykyinen järjestely sallii käytännöllisyyden nimissä kattavat puolustustoimet. Suomi voi esimerkiksi poikkeusoloissa viedä Ahvenanmaalle väliaikaisesti aseellisia voimia järjestystä pitämään, ja sodan aikana Suomi voi miinoittaa Ahvenanmaan vesiä alueen puolueettomuuden turvaamiseksi. Tämä puolustusoikeus koskee kuitenkin vain Suomea.
Sen sijaan että Suomi valitsisi vaivalloisen ja kalliin sotilaallisen läsnäolon, maa voi panostaa ulkorajojen tehokkaaseen valvontaan.
Sotilaallinen varautuminen kuuluu puolustuksen ydintoimintoihin. Ahvenanmaa demilitarisoitiinkin juuri siksi, että saaret ovat strategisesti merkittäviä. Sotilaallinen varautuminen kattaa ymmärrettävästi myös Ahvenanmaan, mutta se ei loukkaa kansainvälistä oikeutta eikä sillä voida perustella oikeussääntöjen muuttamista.
Suomi on rakentanut ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa rauhanomaisen yhteistyön varaan. Näin on tehty esteistä – joita on tullut eteen erityisesti Suomen itänaapurin suunnalta – huolimatta.
Kollektiivista turvallisuutta edistävä YK-yhteistyö on ollut erittäin tärkeää Suomelle. Myös pohjoismainen yhteistyö, Etyj, EU ja Arktinen neuvosto edustavat pyrkimystä keskittyä monenvälisiin ei-sotilaallisiin kysymyksiin. Tämän strategian avulla Suomi on onnistunut nostamaan muiden maiden kynnystä rikkoa voimassa olevia sääntöjä ja välttänyt bilateraaliset järjestelyt, joilla lukkiudutaan vallan epätasapainoon.
Kansainvälisen politiikan epätasapaino, jossa toisella puolella on suurvalta ja toisella pieni maa, on heikommalle osapuolelle haitallista. Monenvälinen yhteistyö kompensoi tällaista epätasapainoa. Se on YK:n ja kansainvälisen oikeuden tarkoitus: YK:n peruskirjassa sodasta tehtiin poikkeus, jota tulee käyttää rajatusti.
Vallan epätasapaino on aina läsnä huolimatta siitä, mitkä valtiot ovat milloinkin suurvaltoja. Kansainvälinen järjestelmä puuttuu kuitenkin vallan epätasapainon aiheuttamiin haittoihin ja varmistaa pienten valtioiden itsemääräämisoikeuden suurvaltoihin nähden.
Tällainen kauaskantoinen, rauhanomaisesti suuntautunut ja pragmaattinen monenvälisyys antaa Suomelle vahvan legitimiteetin ja kansainvälisen äänen huolimatta maan pienestä koosta.
Kyse on nyt siitä, jatkaako Suomi perinteisen linjansa puolustamista YK:n peruskirjan hengessä vai valitseeko maa polarisoituneen militarisointia suosivan järjestelmän, jossa uhkakuvien logiikka on etusijalla.
Sia Spiliopoulou Åkermark
Kirjoittaja on ”Demilitarisointi militarisoituvassa maailmassa” -projektin tutkimusjohtaja Ahvenanmaan rauhaninstituutissa.
