Veneet valmiudessa
Tein keväällä 2015 Iltalehteen jutun venäläisistä pikaveneistä, joita säilytetään Suomen satamissa Kotkassa, Turussa ja Helsingissä. Kalustoa ei käytetä, mutta sitä huolletaan ja pidetään lähtövalmiudessa.
Juttu tuli pöydälleni, kun satamissa liikkuneet ammattiveneilijät ihmettelivät, miksi venäläiset makuuttavat nopeakulkuisia, 20-30 metrisiä veneitään Suomen satamissa. Laskelmiemme mukaan kyseisen kokoluokan venäläisveneitä oli tuolloin kolmessa satamassa yhteensä noin kolmekymmentä.
Asiantuntijalähteiden mukaan kalusto saattoi seistä valmiudessa käyttökäskyä odottelemassa. Tarve voisi ilmaantua, mikäli tilanne Itämerellä eskaloituisi ja taistelu strategisesti tärkeästä Ahvenanmaasta alkaisi.
Venäläisillä on yhä nopea venekalusto valmiina Suomen rannikolla. Kuinka on suomalaisten laita?
Ahvenanmaan puolustus on Suomen vastuulla. Olisi siis toivottavaa, että tosipaikan tullen Suomi olisi vikkelämpi ja ennättäisi Ahvenanmaalle ennen venäläisiä. Ettei vahingossakaan kävisi kuten Krimille Ukrainassa.
Satamien venevarastot vaikuttavat samansuuntaiselta kriisivarautumiselta kuin venäläisten maa- ja kiinteistökaupat Suomen puolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta merkityksellisten, strategisten kohteiden lähialueilla.
Venäjälle Suomi on etupiiriä, jota on paalutettu koko Putinin valtakauden ajan maassa, merellä ja ilmassa. Suurvaltapolitiikkaa, josta ei ole mitään tarvetta kuiskutella.
Vaikka rauhanaikainen demilitarisointi ja sodan ajan puolueettomuus ovatkin tärkeä osa ahvenanmaalaista identiteettiä, ei identiteetin pitäisi kuitenkaan olla se sokea piste, joka estää havaitsemasta turvallisuustilanteen vakavat muutokset ja niiden mukanaan tuomat uhat omassa lähipiirissä.
Eivätkö strategisen saaren asukkaat ole lainkaan huolissaan ilmapiirin kiristymisestä ympärillään?
Ymmärrän, että aseettomuus ja itsehallinto ovat tärkeä osa ahvenanmaalaista identiteettiä. Pitäisikö saarelaisten kuitenkin jo valmiiksi pohtia, haluavatko jatkossakin kuulua länteen vai liittyä itään?