Huhta
Greatest Leader
Jos minun pitäisi tiivistää mielipiteeni Ahvenanmaasta yhteen lauseeseen, niin se kuuluu näin: Ahvenanmaa on miehitettävissä, mutta Ahvenanmaa on mahdoton pidettävä, jos Suomi tai Ruotsi niin päättää.
Onnea ilmaherruuden saavuttamiseen. Sitä tarvitaan.
Nyt et ole ihan kärryillä tunnistuslentotoiminnasta. Ei se tarkoita, että reagoidaan vasta ilmatilaloukkauksen tapahtuessa. Tunnistuslennolle voidaan lähteä jo ennakolta, ja melkoisella varmuudella näin tehdäänkin, jos on kyse poikkeuksellisesta toiminnasta/aktiviteetista. Alla uutiskatkelma vuodelta 2014:
Riippuu. Puolustusministerillä on pääsääntöisesti ollut pallit. Jopa (etenkin?) Rehnin kaudella asia oli näin. Myöskin nykyisen ulkoministerin päätöksentekokykyyn luotan. Lähinnä pääministeriä epäilen, hän on heikoin lenkki päätöksentekokoneistossa. Rivikansanedustajatlampaat ovat toinen asia, mutta heidän tehtävänsä onkin toimia vain napinpainajina. Sitä paitsi Niinistön Sale johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa vielä jonkin aikaa.
Eikä tässä nyt vielä kannata ennustaa vasemmistohallitusta vuodelle 2019. Vasemmistoliiton kannatuksesta suli juuri hiljattain osa pois.
Haluan oikeasti nähdä, kun siviilit tarttuvat aseisiin ja likvidoivat komppanian tai edes joukkueen erikoisjoukkoja. Mitenkään ahvenanmaalaisia vähättelemättä, mutta en vain näe paikallista vastarintaliikettä millään muotoa realistisena. Alueelta puuttuu toiminnallisen ammunnan ja reserviläistoiminnan harrastajien laaja joukko.
Hieno operaatiosuunnitelma! Sitä täytyy kuitenkin hioa aika paljon, jotta minkäänlaisia onnistumismahdollisuuksia on.
Ensinnäkin tuo suunnitelma laskee sen varaan, ettei Ruotsi reagoi lainkaan. Todellisuudessa asiasta ei ole varmuutta. Entä jos Ruotsin johdossa onkin "Brezhnev"? "Ahvenanmaan venäläistyminen ei ole vain kyseisen alueen oma asia, vaan se on kaikkien Itämeren alueen valtioiden yhteinen asia." Tämä ei ole pelkkää reserviläisspekulaatiota, vaan myös tutkijat ja upseerit ovat nostaneet esiin mahdollisuuden Ruotsin sotkeutumisesta asiaan.
Lisäksi ilmatorjunnan merkitys unohdetaan, tosin voi olla, että katson asioita pidemmällä aikajänteellä kuin @scip10 (seuraavat vuosikymmenet vs. pari vuotta). MTA2020-luokkaan on mitä ilmeisimmin tulossa alueilmatorjuntaohjuksia. Niitä voidaan käyttää Ahvenanmaan suojaamiseen. Myös Ruotsi on viime vuosina haaveillut pitkän kantaman ilmatorjunnasta, esim. SAMP/T tai Patriot. Maarianhaminasta on 60 kilometriä ruotsin rannikolle, eli ruotsalaisetkin voivat mahdollisesti tehdä tulevaisuudessa huomattavaa hallaa ilmaoperaatioille Ahvenanmaan ympäristössä.
Ennen kaikkea suomalaisia aliarvioidaan, mielestäni hyvin pahasti. Jos Venäjällä on isot harjoitukset rajan pinnassa, niin tuskin täälläkään istutaan sormi suussa. Alla joitakin toimenpiteitä, jotka onnistuu PV:n sisäisellä päätöksellä palkollisen väen ylityötuntien ja varusmiestyövoiman avulla:
-Ilmatorjunnan valmiutta kasvatetaan pääkaupunkiseudulla ja ilmavoimien tukikohdissa
-Ilmavoimien tukikohtien suojausta maassa vahvistetaan
-Ilmavoimat kohottaa valmiudessa olevien tunnistuskoneiden ja ohjaajien määrää
-Ilmavoimat aseistaa tunnistuskoneet sota-ajan ohjusmäärillä sekä mahdollisesti muutaman koneen Tampere-Pirkkalassa ilmasta-maahan-tehtäviin
-Ilmavoimat siirtää kiinteissä asemissa olevia tutkia uusiin sijainteihin
-Merivoimat lähettää merelle AKT 2 -aluksen
-Merivoimat kohottaa meritorjuntaohjusyksiköiden valmiutta Suomenlahden sulkemiseksi ja pääkaupunkiseudun suojaamiseksi
-LKP-määräykset printataan valmiiksi ja suunnitellaan jakelukierrokset
-Varusmiesten kiinnioloja ja maastoharjoituksia lisätään
-Materiaalia hajasijoitetaan
-Omat erikoisjoukot asemoidaan valmiiksi hollille, esimerkiksi uttilaisilla voi olla harjoituksia pääkaupunkiseudulla ja merivoimien erikoistoimintaosasto saattaa lähteä harjoituksiin Turun saaristoon - ellei peräti lomalle Ahvenanmaalle
Näin ollen ei ole realistista odottaa, että Suomen vastatoimet alkaisivat vasta kolmantena päivänä hyökkäyksestä. Vastatoimet alkavat heti, kun ensimmäinen venäläinen astuu rajan yli. Liikekannallepano alkaa kovimman kärjen (lähinnä MAAK) osalta tunneissa, ja vuorokaudessa ollaan jo hyvässä vauhdissa, jos poliittisella johdolla vain on kanttia asiasta päättämiseen.
Tarkastellaan hetki, mitä Venäjän pitäisi tehdä, jotta Ahvenanmaan valtaus voisi onnistua:
1. Venäjän pitää saavuttaa murskaava ylivoima Ahvenanmaan ympäristössä sekä Itämerellä ja/tai Suomen ilmatilassa. Tämä on erittäin oleellista, koska jos vastaan tulee Hornet-parvi kantaen 24 Amraamia ja 8 Sidewinderia, niin kuljetuskonelautasta ei jää jäljelle yhtään mitään. Tapaukselle naureskeltaisiin seuraavat vuosisadat kuten Napoleonin idän sotaretkelle.
2. Jotta ensimmäinen kohta voisi onnistua, hyökkäyksen tulee lähteä hiljaisuudesta. Se ei voi lähteä suurista sotaharjoituksista Suomen lähialueella, koska silloin Suomi (ja/tai Ruotsi) ehtii ryhtyä toimenpiteisiin.
Venäläisenä pyrkisin edellisten kohtien toteuttamiseen sillä, että järjestäisin sotaharjoitukset tuhansien kilometrien päässä Suomesta jossakin Uralin takana. Näihin harjoituksiin osallistuisi maahanlaskujoukkoja strategisine kuljetuskoneineen.
Kesken harjoitusten hyökkään Murmanskin, Pietarin ja Moskovan alueen hävittäjä- ja rynnäkkölaivueiden voimin Suomen kriittistä puolustusinfrastruktuuria vastaan. Käyttövalmiina ei ehkä ole 100 konetta enempää, mutta ei ole tarvekaan. Tietyllä kellonlyömällä vain briiffataan lentäjät ja mekaanikot, varustetaan koneet ja noustaan ilmaan kohti Suomea.
Venäläiskoneet lähestyvät Suomea matalalla, tutkakatveessa. Rajan lähestyessä ja tutkakatveen pienentyessä hävittäjät nousevat yläkorkeuksiin, rynnäkkökoneet jatkavat matalalla. Ilmavoimien pääjohtokeskuksessa havaitaan, kuinka itärajan ylittää useita tunnistamattomia kohteita, ja Hornet-pari hälytetään ilmaan Rissalasta ja toinen Rovaniemeltä. Sodan ensimmäinen sankarivainaja syntyy, kun toinen Horneteista saa osuman venäläisohjuksesta. Siipikone pakenee jälkipoltin ulvoen kohti länttä ammuttuaan kaksi Amraamiaan. Suomalainen tilanneupseeri tuijottaa johtokeskuksessa näyttöään epäuskoisena. Ensimmäinen töihin kotoa hälytetty lentäjä on juuri saavuttamassa Rissalan portit, kun lentokenttäalue muuttuu tulihelvetiksi. Kiitoradat ja rullaustiet täyttyvät kraatereista ja sirotemiinoista, onpa joukossa aikaviiveisiä lentopommejakin. Hornetit eivät rullaa yhtään mihinkään saati nouse ilmaan ainakaan tunteihin. Tilanne on samanlainen Rovaniemellä.
Suomen ilmavoimien tukikohtien tultua lamautetuiksi venäläiset rynnäkkökoneet palaavat kentilleen hakemaan uusia aselasteja. Suomen ilmavoimien tukikohtia vastaan tullaan iskemään vielä kymmeniä kertoja seuraavan vuorokauden aikana. Hornetit eivät pääse ilmaan kovinkaan pian.
Neljä parvea pahamaineisia Su-35 hävittäjiä lentää Ahvenanmaan yläpuolella Mainstay-tutkavalvontalentokoneen tukemana. Suhoiden lentäjät naureskelevat radion välityksellä toisilleen. He tietävät ruotsalaisten Gripenien heikkoudet: surkea ase- ja polttoainekuorma. Mainstay-tutkavalvontalentokoneessa matkustava kenraalimajuri Kirillov tuhahtaa radioon paheksuvasti, ja eetteriin laskeutuu hiljaisuus. Mutta todellisuudessa häntäkin naurattaa: Ruotsin pääministeri on psykologisen profiilin mukaan homo ja ahkera diskuteeraamaan. Kokeneena upseerina Kirillov kuitenkin tietää, ettei vihollista saa aliarvioida. Sitä vartenhan hänkin on täällä: katsomassa, että kaikki sujuu hyvin.
Sotaharjoitusalueelta Uralin takaa tunteja sitten lähteneet kuljetuskoneet alkavat olla hollilla Pietarin alueella. Ensimmäisessä aallossa tulee 12 raskasta kuljetuslentokonetta, jotka tekevät laskuvarjopudotuksia miesten ja kevyemmän materiaalin toimittamiseksi: panssarintorjunta- ja olkapääohjuksia, kranaatinheittimiä ja ammuksia, rynnäkkökiväärin patruunoita. Kun Maarianhaminan lentoasema on varmistettu, voidaan siirtyä raskaamman kaluston tuomiseen. Se tulee Il-76 koneiden ruumassa, yksi kone vartin välein. Muutamaa konetta enempää ei nimittäin Maarianhaminan pienelle kentälle mahdu. Laskuvarjopudotukset jatkuvat pudottamiskelpoisen kaluston ja joukkojen osalta.
Onhan meillä koptereita...NH-90 liikkeelle
Onnea ilmaherruuden saavuttamiseen. Sitä tarvitaan.
Kommentoin itseäni : jos tunnistuskone lähtee Rissalasta ja vastaavasti hyökkäävä rahtikone kääntyy jostain Utön eteläpuolelta kohti Maarianhaminan kenttää, tulee kyllä kieltämättä aika kiire.
.. tunnistuskoneelle.
Nyt et ole ihan kärryillä tunnistuslentotoiminnasta. Ei se tarkoita, että reagoidaan vasta ilmatilaloukkauksen tapahtuessa. Tunnistuslennolle voidaan lähteä jo ennakolta, ja melkoisella varmuudella näin tehdäänkin, jos on kyse poikkeuksellisesta toiminnasta/aktiviteetista. Alla uutiskatkelma vuodelta 2014:
Kestoltaan loukkaukset ovat muutaman minuutin luokkaa, jolloin esimerkiksi suomalaisen hävittäjän on vaikea ehtiä ajoissa paikalle. Torstaina ilmavoimien Hornet-hävittäjä sai kuitenkin kuvatuksi venäläiskoneen.
Tämä viittaa siihen, että Suomen ilmatilan valvonnan valmiusastetta olisi nostettu.
Sotilaslähde vahvistaa arvion. Suomalainen Hornet tiettävästi nousee ilmaan jo silloin, kun venäläiskone aloittaa lentonsa esimerkiksi Kaliningradista. Näin suomalaishävittäjä ehtii rajan pintaan jo ennen kuin venäläiskone tekee rajanylityksen.
Pointtini oli, että puolustuksemme heikko lenkki on päättävät poliitikot. Nykyisellä hallituksella ei ole munaa eikä ole seuraavallakaan, sillä vielä vähemmän kuin nykyisellä.
Riippuu. Puolustusministerillä on pääsääntöisesti ollut pallit. Jopa (etenkin?) Rehnin kaudella asia oli näin. Myöskin nykyisen ulkoministerin päätöksentekokykyyn luotan. Lähinnä pääministeriä epäilen, hän on heikoin lenkki päätöksentekokoneistossa. Rivi
Eikä tässä nyt vielä kannata ennustaa vasemmistohallitusta vuodelle 2019. Vasemmistoliiton kannatuksesta suli juuri hiljattain osa pois.
Paikallinen väestö on lisäksi Suomenkin mittakaavassa poikkeuksellisen aseistettua, vaikka tosin kyse onkin pääasiassa vain haulikoista ja metsästyskivääreistä. Luulen, että ahvenanmaalaisetkin saattaisivat pistää jonkin verran hanttiin, he ovat kovin kiintyneitä saareensa ja Suomen heille myöntämiin oikeuksiin (ja erityisesti näistä syistä he haluavat pysyä Suomen osana, Ruotsinkin osana kun heille kävisi kuten muullekin Ruotsille maahanmuuttajien kanssa).
Haluan oikeasti nähdä, kun siviilit tarttuvat aseisiin ja likvidoivat komppanian tai edes joukkueen erikoisjoukkoja. Mitenkään ahvenanmaalaisia vähättelemättä, mutta en vain näe paikallista vastarintaliikettä millään muotoa realistisena. Alueelta puuttuu toiminnallisen ammunnan ja reserviläistoiminnan harrastajien laaja joukko.
On sunnuntain vastainen pakkasyö tammikuun lopulla, meri jäässä Itämeren altaalle asti, pohjoisessa kaamos ja Venäjällä käynnissä suuri läntisen ja arktisen sotilaspiirin sekä Itämeren ja pohjoisen laivaston yhteinen talvisotaharjoitus.
Ahvenanmaan alue vallataan kylmän röyhkeästi alueelle turisteina soluttautuneiden erikoisjoukkojen aloittamana. Maarianhaminan lentokenttä otetaan pikavauhtia haltuun, jonka jälkeen sinne alkaa välittömästi laskeutua kuljetuskoneita joiden oletettu reitti oli Pihkovasta Kaliningradiin, pitkin Suomenlahden käytävää ja Itämeren pääallasta. Muihin osiin pääsaarta tehdään maahanlaskuja. Aamuun mennessä Ahvenanmaalle on siirtynyt useampi pataljoona maahanlaskujoukkoja sekä näiden tukevia osia ml. IT-ohjusrykmentti.
Samana yönä sukellusveneet upottavat kaksi pohjoisella Itämerellä operoivaa suomalaista jäänmurtajaa, ja kolmannen valtaavat laivaston erikoisjoukot Suomenlahdella. Suomeen usean viikon aikana hiljalleen soluttautuneet erikoisjoukot aktivoituvat aloittaen sabotaasikampanjan jonka ensimmäinen vaihe keskittyy sähkönjakeluun ja tietoliikenneyhteyksiin. Lisäksi kaksi parhaillaan satamissa huoltavaa jäänmurtajaa upotetaan. Kyberhyökkäykset kaatavat suomalaisten yritysten ja julkishallinnon verkkoyhteydet.
Hyökkäyksen toinen kärki kohdistuu Lappiin. Hyökkääjä ottaa la-su yön aikana haltuunsa rajanylityspaikat. Sunnuntain aikana täydessä taisteluvalmiudessa olevat prikaatit ylittävät rajan ja etenevät Alakurtista kohti Kemijärveä ja Petsamosta nelostielle josta edelleen kohti Sodankylää. Suomen alueella toimivat erikoisjoukot aloittavat sabotaasin ja ottavat haltuun strategisia kohteita eri puolilla Lappia. Erikoisjoukkojen sillanpäitä vahvistavat helikopterein suoritetut taktiset maahanlaskut.
Suomen viranomaisten tilannekuva on kaoottinen, eikä hyökkäysten painopistettä pystytä ensimmäisen 24 h aikana päättelemään. Vähäiset korkean valmiuden joukot iskevät mannermaalla toimivia erikoisjoukkoja vastaan. Vihollinen on hyvin varustautunut ja sillä on tukeutumisalueinaan venäläisomisteisia tarkoitukseen varustettuja turvataloja. Voimakkaampaa vastarintaa kohdatessaan vihollinen siirtyy puolustukseen sitoen suomalaiset joukot taisteluun.
Noin komppanian vahvuisten joukkojen suorittamat hyökkäykset sitovat rajavartiolaitoksen itärajalle. Merivoimat on pitkälti toimintakyvytön, koska jäät saartavat ohjusveneet satamiin ja estävät merimiinoitukset. Ilmavoimat pelkää aiheellisesti kalustonsa puolesta ja aloittaa sodan hajauttamalla hävittäjiään sodan ajan tukikohtiin.
---
Sodan kolmantena päivänä Suomi on saanut liikekannallepanon käyntiin huolimatta jatkuvista sähkö- ja tietoliikennekatkoista sekä keskitalven kylmyydestä ja pimeydestä. Ilmavoimat on valmis taisteluun ja se onkin jo iskenyt Maarianhaminan lentokenttää sekä Rovaniemen vallannutta vihollista kaukovaikutteisin asein. Lapin takaisinvaltaus vaatii kuitenkin operatiivisia joukkoja jotka eivät vielä ole täydessä taisteluvalmiudessa. Ahvenanmaa on pattitilanteessa. Vihollinen on miinoittanut mantereelta Ahvenanmaalle vievät (toistaiseksi) avoimet väylät ja muualla liikennöinti vaatisi jäävahvisteisia aluksia. Vihollisen ilmapuolustus estää helikopteritoiminnan. Kauppamerenkulku on pysähtynyt.
---
Venäjältä saapuu tulitaukoehdotus. Ahvenanmaan valtaus perustellaan sillä, että alue "ei oikeastaan ole Suomea" vaan itse asiassa vanha venäläinen sotilastukikohta joka nyt lännen uhatessa tarvitaan uudelleen käyttöön. Venäjä on aikanaan hyväksynyt alueen Suomen alaisuudessa toimivan itsehallinnon sillä ehdolla, että Suomi pitää saaret demilitarisoituna. Venäjä on nyt valmis takaamaan Ahvenanmaan siviili-itsehallinnon entisin ehdoin, kunhan saa alueelta käyttöönsä sotilastukikohdan. Myös Sodankylästä vaaditaan tukikohtaa, mutta tästä vaatimuksesta Venäjä on valmis neuvottelemaan.
Sodan lopputuloksena Venäjä vetäytyy muualta Suomen alueelta paitsi Ahvenanmaan Eckeröstä, jonne se perustaa laivastotukikohdan ja rakentaa sotilaslentokentän. Lännestä eristetty Suomi on Venäjän poliittisen ja taloudellisen painostuksen alainen, ja Eckerön tukikohdan painostama Tukholma päättää irtautua NATO-yhteistyöstä ja jatkaa historiallista puoleettomuuspolitiikkaa.
Hieno operaatiosuunnitelma! Sitä täytyy kuitenkin hioa aika paljon, jotta minkäänlaisia onnistumismahdollisuuksia on.
Ensinnäkin tuo suunnitelma laskee sen varaan, ettei Ruotsi reagoi lainkaan. Todellisuudessa asiasta ei ole varmuutta. Entä jos Ruotsin johdossa onkin "Brezhnev"? "Ahvenanmaan venäläistyminen ei ole vain kyseisen alueen oma asia, vaan se on kaikkien Itämeren alueen valtioiden yhteinen asia." Tämä ei ole pelkkää reserviläisspekulaatiota, vaan myös tutkijat ja upseerit ovat nostaneet esiin mahdollisuuden Ruotsin sotkeutumisesta asiaan.
Lisäksi ilmatorjunnan merkitys unohdetaan, tosin voi olla, että katson asioita pidemmällä aikajänteellä kuin @scip10 (seuraavat vuosikymmenet vs. pari vuotta). MTA2020-luokkaan on mitä ilmeisimmin tulossa alueilmatorjuntaohjuksia. Niitä voidaan käyttää Ahvenanmaan suojaamiseen. Myös Ruotsi on viime vuosina haaveillut pitkän kantaman ilmatorjunnasta, esim. SAMP/T tai Patriot. Maarianhaminasta on 60 kilometriä ruotsin rannikolle, eli ruotsalaisetkin voivat mahdollisesti tehdä tulevaisuudessa huomattavaa hallaa ilmaoperaatioille Ahvenanmaan ympäristössä.
Ennen kaikkea suomalaisia aliarvioidaan, mielestäni hyvin pahasti. Jos Venäjällä on isot harjoitukset rajan pinnassa, niin tuskin täälläkään istutaan sormi suussa. Alla joitakin toimenpiteitä, jotka onnistuu PV:n sisäisellä päätöksellä palkollisen väen ylityötuntien ja varusmiestyövoiman avulla:
-Ilmatorjunnan valmiutta kasvatetaan pääkaupunkiseudulla ja ilmavoimien tukikohdissa
-Ilmavoimien tukikohtien suojausta maassa vahvistetaan
-Ilmavoimat kohottaa valmiudessa olevien tunnistuskoneiden ja ohjaajien määrää
-Ilmavoimat aseistaa tunnistuskoneet sota-ajan ohjusmäärillä sekä mahdollisesti muutaman koneen Tampere-Pirkkalassa ilmasta-maahan-tehtäviin
-Ilmavoimat siirtää kiinteissä asemissa olevia tutkia uusiin sijainteihin
-Merivoimat lähettää merelle AKT 2 -aluksen
-Merivoimat kohottaa meritorjuntaohjusyksiköiden valmiutta Suomenlahden sulkemiseksi ja pääkaupunkiseudun suojaamiseksi
-LKP-määräykset printataan valmiiksi ja suunnitellaan jakelukierrokset
-Varusmiesten kiinnioloja ja maastoharjoituksia lisätään
-Materiaalia hajasijoitetaan
-Omat erikoisjoukot asemoidaan valmiiksi hollille, esimerkiksi uttilaisilla voi olla harjoituksia pääkaupunkiseudulla ja merivoimien erikoistoimintaosasto saattaa lähteä harjoituksiin Turun saaristoon - ellei peräti lomalle Ahvenanmaalle
Näin ollen ei ole realistista odottaa, että Suomen vastatoimet alkaisivat vasta kolmantena päivänä hyökkäyksestä. Vastatoimet alkavat heti, kun ensimmäinen venäläinen astuu rajan yli. Liikekannallepano alkaa kovimman kärjen (lähinnä MAAK) osalta tunneissa, ja vuorokaudessa ollaan jo hyvässä vauhdissa, jos poliittisella johdolla vain on kanttia asiasta päättämiseen.
Tarkastellaan hetki, mitä Venäjän pitäisi tehdä, jotta Ahvenanmaan valtaus voisi onnistua:
1. Venäjän pitää saavuttaa murskaava ylivoima Ahvenanmaan ympäristössä sekä Itämerellä ja/tai Suomen ilmatilassa. Tämä on erittäin oleellista, koska jos vastaan tulee Hornet-parvi kantaen 24 Amraamia ja 8 Sidewinderia, niin kuljetuskonelautasta ei jää jäljelle yhtään mitään. Tapaukselle naureskeltaisiin seuraavat vuosisadat kuten Napoleonin idän sotaretkelle.
2. Jotta ensimmäinen kohta voisi onnistua, hyökkäyksen tulee lähteä hiljaisuudesta. Se ei voi lähteä suurista sotaharjoituksista Suomen lähialueella, koska silloin Suomi (ja/tai Ruotsi) ehtii ryhtyä toimenpiteisiin.
Venäläisenä pyrkisin edellisten kohtien toteuttamiseen sillä, että järjestäisin sotaharjoitukset tuhansien kilometrien päässä Suomesta jossakin Uralin takana. Näihin harjoituksiin osallistuisi maahanlaskujoukkoja strategisine kuljetuskoneineen.
Kesken harjoitusten hyökkään Murmanskin, Pietarin ja Moskovan alueen hävittäjä- ja rynnäkkölaivueiden voimin Suomen kriittistä puolustusinfrastruktuuria vastaan. Käyttövalmiina ei ehkä ole 100 konetta enempää, mutta ei ole tarvekaan. Tietyllä kellonlyömällä vain briiffataan lentäjät ja mekaanikot, varustetaan koneet ja noustaan ilmaan kohti Suomea.
Venäläiskoneet lähestyvät Suomea matalalla, tutkakatveessa. Rajan lähestyessä ja tutkakatveen pienentyessä hävittäjät nousevat yläkorkeuksiin, rynnäkkökoneet jatkavat matalalla. Ilmavoimien pääjohtokeskuksessa havaitaan, kuinka itärajan ylittää useita tunnistamattomia kohteita, ja Hornet-pari hälytetään ilmaan Rissalasta ja toinen Rovaniemeltä. Sodan ensimmäinen sankarivainaja syntyy, kun toinen Horneteista saa osuman venäläisohjuksesta. Siipikone pakenee jälkipoltin ulvoen kohti länttä ammuttuaan kaksi Amraamiaan. Suomalainen tilanneupseeri tuijottaa johtokeskuksessa näyttöään epäuskoisena. Ensimmäinen töihin kotoa hälytetty lentäjä on juuri saavuttamassa Rissalan portit, kun lentokenttäalue muuttuu tulihelvetiksi. Kiitoradat ja rullaustiet täyttyvät kraatereista ja sirotemiinoista, onpa joukossa aikaviiveisiä lentopommejakin. Hornetit eivät rullaa yhtään mihinkään saati nouse ilmaan ainakaan tunteihin. Tilanne on samanlainen Rovaniemellä.
Suomen ilmavoimien tukikohtien tultua lamautetuiksi venäläiset rynnäkkökoneet palaavat kentilleen hakemaan uusia aselasteja. Suomen ilmavoimien tukikohtia vastaan tullaan iskemään vielä kymmeniä kertoja seuraavan vuorokauden aikana. Hornetit eivät pääse ilmaan kovinkaan pian.
Neljä parvea pahamaineisia Su-35 hävittäjiä lentää Ahvenanmaan yläpuolella Mainstay-tutkavalvontalentokoneen tukemana. Suhoiden lentäjät naureskelevat radion välityksellä toisilleen. He tietävät ruotsalaisten Gripenien heikkoudet: surkea ase- ja polttoainekuorma. Mainstay-tutkavalvontalentokoneessa matkustava kenraalimajuri Kirillov tuhahtaa radioon paheksuvasti, ja eetteriin laskeutuu hiljaisuus. Mutta todellisuudessa häntäkin naurattaa: Ruotsin pääministeri on psykologisen profiilin mukaan homo ja ahkera diskuteeraamaan. Kokeneena upseerina Kirillov kuitenkin tietää, ettei vihollista saa aliarvioida. Sitä vartenhan hänkin on täällä: katsomassa, että kaikki sujuu hyvin.
Sotaharjoitusalueelta Uralin takaa tunteja sitten lähteneet kuljetuskoneet alkavat olla hollilla Pietarin alueella. Ensimmäisessä aallossa tulee 12 raskasta kuljetuslentokonetta, jotka tekevät laskuvarjopudotuksia miesten ja kevyemmän materiaalin toimittamiseksi: panssarintorjunta- ja olkapääohjuksia, kranaatinheittimiä ja ammuksia, rynnäkkökiväärin patruunoita. Kun Maarianhaminan lentoasema on varmistettu, voidaan siirtyä raskaamman kaluston tuomiseen. Se tulee Il-76 koneiden ruumassa, yksi kone vartin välein. Muutamaa konetta enempää ei nimittäin Maarianhaminan pienelle kentälle mahdu. Laskuvarjopudotukset jatkuvat pudottamiskelpoisen kaluston ja joukkojen osalta.