Alokkaat yllättyivät armeijan rennosta tunnelmasta: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa"

[Helikopteri]

Olen myös vähän epäileväinen tässä kuten veli @Vonka. Kun sodassa ei voi olla mitään kaverijohtajuutta kuten ei enää rauhanaikanakaan kun vaikkapa aletaan jakamaan osalle irtisanomislappuja. Kun yllä verrattiin sota-aikaan, niin voidaan todeta että kirjattujen kokemusten mukaan ryhmänjohtajat myös samaistuivat miehistöön. Sitten joukkueenjohtajalla olikin 30 suoraa alaista.

Tuo on se ääripää. Toisen ääripään lopputuloksen taisi Herman mainita.

Sama dilemmahan on ihan siviilissäkin johtajilla:

Että voisit johtaa ihmisiä(leadership) kunnolla, sinun on laitettava itsesi peliin.
Etäinen mulkku johtajana on yritykselle selvää tappiota. Parhaat tekijät lähtee, koska ne pystyy.
Ja sitten kun teet niitä vaikeita päätöksiä, niin joudut irtisanomaan juuri niitä samoja johdettavia, joiden ystäväksi olet tullut. Revi siitä sitten.


Taistelussa johtajan tilanne on vielä hirveämpi. Joukon yhteen hitsautuminen ja toveruus on paljon vahvempaa, kuin siviilissä työpaikoilla. Ja sen sijaan, että päättäisit kenen lapsi jää ilman jääkiekkoharkkoja, saat päättää kenen lapset jää ilman isää.

Ja jos suojelet itseäsi pitämällä henkisesti etäisyyttä alaisiin, niin porukka ei toimi yhtä tehokkaasti, koska suhun ei luoteta. Joukko voi epäonnistua tehtävässään sen vuoksi.

 

[OXPAHA]

Sisäpalvelun tiukkuudesta en osaa sanoa mitään, se on niin sukupolvikysymys. Itse kun työskentelen nuorten ja nuorten aikuisten kanssa niin pidän erittäin terveellisenä kokemusta siitä että aina ei ihan kaikki saa olla oman pään mukaan. Pinkka ja punkka ja kaappi tuntuvat turhalta jos niitä ei osata perustella. Olette armeijassa suorittamassa tehtävää; siisteys, järjestys ja yhdenmukaisuus nimenomaan henkilökohtaisen tilan ja varusteiden osalta tukee tuota tehtävää. Ruutupeiton kierteen kyttääminen on kyllä ihan puhdasta vittuilua. Yksivärinen päiväpeitto poistaisi tuon turhan perinteen, mutta silti jos 10-15 jamppaa asuu samassa huoneessa, järjestyksestä ei voi tinkiä. Kun nuori "aikuinen" voi juuri ja juuri hallita henkilökohtaisen hygieniansa mutta ei tavaroitaan, talouttaan ja unirytmiään, jostain on aloitettava. Se alku voi olla että sinun nyt vaan on osattava viikata tavarasi että kaikki mahtuvat omaan tilaansa ja tavarat löytyvät sieltä mistä pitää silloin kun pitää. Esimerkiksi se lipas tai puukko tai muu varusesine löytyy käteen silloin kun sitä tarvitaan. Jokainen muistaa "sen tyypin" jolla oli aina kaikki hukassa, ja kuinka kaikkia vitutti "sen tyypin" kämmentäminen. Mitä jos tuon pitäisi toimia minun varmistajanani tai taisteluparinani?

Onko täällä muita sukelluksen harrastajia, tai ex-laskuvarjoharrastajia? Niissäkin välineet, varusteet ja toimintatavat joiden osaamisesta riippuu henki täytyy ajaa päähän. Rutiini tuo varmuutta. Pokkurointi ja huutaminen out, järjestys in.

 

[Suutari]

Ihme mölinää tuo että miten ihmisiä tuntuu harmittavan kun ei voida simputtaa ja käskyttää alokkaita pinkkojen ja punkkien ja tupien kanssa sen varjolla että "valmistetaan näitä sota-ajan stressiin". Missä ihmeen sodassa taistellaan jäpittämällä tuvassa tai luutuamalla lattiaa 3 kertaa päivässä?

Enemmän mielekkäitä maastoharjoituksia ja urheilua raikkaassa ulkoilmassa niin nukuttaa miehiä kassulla niin että ei jaksa perseillä.

 

[Suutari]

Itseltä jäi mieleen varusmiespalveluksesta yksi luutnantin pitämä oppitunti joskus p-kauden loppupuolella. Oli ilmeisesti kantautunut kouluttajien korviin että oli ollut purnausta jonkun suojeluhälytysharjoituksen tarpeellisuudesta. Luutnantti kertoi ihan asiallisen omakohtaisen tarinan jostain harjoitukseen siirtymisestä, joka oli tehty junalla jonnekkin päin lappia. Ei ollut hänkään ymmärtänyt että mikä merkitys oli ollut joillain ihme pakkausohjeilla joissa oli suunnilleen käsketty pakkaamaan yksittäisiä sukkia tetsarin taskuun ja hammasharjaa perseeseen, mutta kuulemma matkan aikana jokaista ohjeistuksessa erikseen mainittua tavaraa oli käytetty johonkin operaatioon. Pointtina hänellä oli että ei niitä käskyjä ja tehtäviä huvikseen anneta, vaikka ne järjettömiltä välillä tuntuvatkin.

Minulla taas pointtina tässä on, että nykyään meidät nuoremmat ihmiset on juuri kasvatettu kyseenalaistamaan meille annettuja käskyjä, eikä vain seuraamaan sokeasti. Toivoisinkin että koulutuksessa esimerkiksi paremmin perusteltaisiin että miksi asioita tehdään, niinkuin ne tehdään, eikä vain käskettäisi tekemään. Uskoisin että olisi motivaatio korkeammalla tehdä niitä asioita mitä käsketään jos tiedetään että niillä on oikeasti joku tarkoitus, joka vaikka auttaa sinua pysymään hengissä oikeassa tilanteessa.

 

[samovaari]

Onko täällä muita sukelluksen harrastajia, tai ex-laskuvarjoharrastajia?

Joo, pronssisiivet löytyy kaapista. RAUK:n risti ja kultaiset ampuma- ja suunnistusmerkit kanssa. Mitäs sitten, osa tullut omilla taidoilla, osa sitten järjestelmän kautta koulutettuina. Tuo koulutuksen tuoma rutiini tuossa auttaa, eihän meikämanne muuten mitään osaisi.

 

[Herman30]

@Ohrana Tuskinpa kukaan täällä vastustaa sitä että tuvassa pitää olla siistiä ja kaapin sisältö ja sänky järjestyksessä. Muttta se on se millimetritarkkuus joka ei ole enää tätä päivää. Kuten itse totesit, vaatimus että päiväpeitteen ruudut ovat suorassa viivassa on silkkaa vittuilua.

 

[Rajajääkäri]

On tässä se puoli, että se "normaali sisäpalvelus" perustuu noin 100 vuotta vanhoihin käytäntöihin. Se mikä toimi silloin, ei toimi 2010-luvulla.
Ei se toimisi ammattiarmeijassa sitäkään vähää.
Ajat muuttuu, pakko muuttua armeijankin siinä mukana.

Kuinkas se menikään.....ei Suomen armeijassa tehdä päätöksiä huutoäänestyksellä, kuten puna-armeijassa!

 

[Kapiainen]

Paljon hyviä ajatuksia tuossa edellä.
Paineensietokykyyn ja sen koulimiseen on myös useampi tuossa edellä viitannut, siksi pari ajatusta siitä:
Kun ympäristö muuttuu, on se ihmiselle aina merkittävä stressiä aiheuttava tekijä. Mitä suurempi muutos, sitä suurempi stressi.
2010-luvun nuorelle armeijan olosuhteet ovat hyvin suuri muutos useimmille. Näin myös stressitaso nousee varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana useimmilla merkittävästi. Sopeutuminen tapahtuu muutamissa viikoissa ja stressitason lasku sen myötä.
Taitaa vain olla kylmä tosiasia että 2010-luvun nuori on tottunut niin väljään elämään, että tulo armeijaan on jo sellaisenaan, perussääntöineen, iso muutos. Herätään tiettyyn aikaan, syödään tiettyyn aikaan, koulutuksessa on oltava sekunnilleen tietyssä paikassa käsketyssä varustuksessa jne jne. Ihan peruselämä on siis ylhäältä käskettyä ja valvottua.
Väitän että tämä peruselämä luo aivan riittävän stressitason. Ei sitä ole tarpeen enää lisätä "ylimääräisellä" siitä mikä se jo jokatapauksessa on.
Turha laittaa alokas äärirajoilleen jo kolmen ensimmäisen viikon aikana. Mieluummin lisätään sitä (henkistä ja fyysistä) kuormaa palveluksen edetessä.
Nuoriso tulee tyystin toisista oloista kuin 100 vuotta sitten tai edes 80-luvulla.
Turha armeijan on tässä takertua 100 vuotiaisiin tai edes 30 vuoden takaisiin kuvioihin. Nyt on kohta 2020-luku ja siihen meidän on reagoitava, ei jämähtää 1920-luvulle.

 

[Vonka]

Itseltä jäi mieleen varusmiespalveluksesta yksi luutnantin pitämä oppitunti joskus p-kauden loppupuolella. Oli ilmeisesti kantautunut kouluttajien korviin että oli ollut purnausta jonkun suojeluhälytysharjoituksen tarpeellisuudesta. Luutnantti kertoi ihan asiallisen omakohtaisen tarinan jostain harjoitukseen siirtymisestä, joka oli tehty junalla jonnekkin päin lappia. Ei ollut hänkään ymmärtänyt että mikä merkitys oli ollut joillain ihme pakkausohjeilla joissa oli suunnilleen käsketty pakkaamaan yksittäisiä sukkia tetsarin taskuun ja hammasharjaa perseeseen, mutta kuulemma matkan aikana jokaista ohjeistuksessa erikseen mainittua tavaraa oli käytetty johonkin operaatioon. Pointtina hänellä oli että ei niitä käskyjä ja tehtäviä huvikseen anneta, vaikka ne järjettömiltä välillä tuntuvatkin.

Minulla taas pointtina tässä on, että nykyään meidät nuoremmat ihmiset on juuri kasvatettu kyseenalaistamaan meille annettuja käskyjä, eikä vain seuraamaan sokeasti. Toivoisinkin että koulutuksessa esimerkiksi paremmin perusteltaisiin että miksi asioita tehdään, niinkuin ne tehdään, eikä vain käskettäisi tekemään. Uskoisin että olisi motivaatio korkeammalla tehdä niitä asioita mitä käsketään jos tiedetään että niillä on oikeasti joku tarkoitus, joka vaikka auttaa sinua pysymään hengissä oikeassa tilanteessa.

Suurin ongelma alokkaille tänä päivänä on se, että yksikössä he törmäävät ensimmäisen kerran tilanteeseen, jossa ei on ei ja kyllä on takuuvarmasti kyllä.

Jos alokastuvassa otetaan ryhmänjohtaja ovelasti kontrolliin ja aletaan neuvotella joka asiasta, siitä ei tule lasta eikä paskaa. Mutta eihän se välttämättä niin mene. Pitää seurata.

 

[Rovaani]

Säkylässä ei oo muuten tehty pinkkoja enää tällä vuosituhannella. En tiedä milloin se on tarkalleen ottaen lopetettu, mutta saapumiserässä 2/99 se ei enää ollut mikään uusi asia. Upseerioppilaat oppivat sen tupakavereilta Haminassa. Joissain yksiköissä alijohtajat taisivat myös asua samoissa tuvissa miehistön kanssa, eivät tosin omassa komppaniassa.
@Kapiainen kirjoittaa asiaa. Se totaalinen elämänmuutos joka intin aloittaminen on ei tarvitse yhtään keinotekoista lisästressiä.

@Vonka ja tämä kontrolliin otettu ryhmyri sitten nevottelee sujuvasti ylöspäin että mun tupa ei nyt haluais? Justjoo.

 

[Vonka]

Mitä enemmän Säkylässä ja Niinisalossa harjoitellaan "ihmisen kohtaamista", suosio voisi hyvinkin nousta niissä parissa paikassa, joihin haetaan ja joissa tarjotaan reipasta sotilaskoulutusta.

Pidän edelleen etuna sitä, että mälväys voisi vähentyä ja haittapuolena varusmiesjohtajan muuttumista sosiaalikuraattoriksi.

Noinkohan minä vielä päädyn muutamassa vuodessa ammattiarmeijan kannalle? Pitää seurailla.

 

[Kapiainen]

Mitä enemmän Säkylässä ja Niinisalossa harjoitellaan "ihmisen kohtaamista", suosio voisi hyvinkin nousta niissä parissa paikassa, joihin haetaan ja joissa tarjotaan reipasta sotilaskoulutusta.

Pidän edelleen etuna sitä, että mälväys voisi vähentyä ja haittapuolena varusmiesjohtajan muuttumista sosiaalikuraattoriksi.

Noinkohan minä vielä päädyn muutamassa vuodessa ammattiarmeijan kannalle? Pitää seurailla.

Osaatko tarkentaa pointtiasi/minä en nyt ihan taida pysyä kärryillä?

Meinaatko että sotilaiden taso laskee jos/kun P-kaudella toimitaan joissakin asioissa toisin kuin on aikaisemmin toimittu?
Tavoite nimittäin on päinvastainen ja - ihme kyllä - näihin uudistuksiin päädytään nykyisin ihan oikean selvitystyön, tutkimustiedon hyödyntämisen ja harkinnan kautta.
Se ei toki ole automaattinen tae onnistumiselle, muttei myöskään ihan musta tuntuu uudistus.

Ammattiarmeijassa on puolensa. Toisinaan minäkin kiistatta kaipaan sitä. Koska silloin voisi jättää loputkin noista noin 100v vanhoihin juttuihin perustuvista hommista pois ja keskittyä pelkästään olennaiseen - kuten nyt yritetään varusmiespalveluksessakin tehdä.

Ja tämä ei ollut kettuilua, kysyn koska en hoksaa pointtiasi

 

[Talvela]

Ihme mölinää tuo että miten ihmisiä tuntuu harmittavan kun ei voida simputtaa ja käskyttää alokkaita pinkkojen ja punkkien ja tupien kanssa sen varjolla että "valmistetaan näitä sota-ajan stressiin". Missä ihmeen sodassa taistellaan jäpittämällä tuvassa tai luutuamalla lattiaa 3 kertaa päivässä?

Enemmän mielekkäitä maastoharjoituksia ja urheilua raikkaassa ulkoilmassa niin nukuttaa miehiä kassulla niin että ei jaksa perseillä.

Alokkaille ei voida järjestää mitään oikeasti rankkaa palvelua, heistä pitäisi kuitenkin tehdä valinnat jatkokoulutuksiin.

Ei ole aikaa millekään maastoharjoituksille, he ovat oppitunneilla ja opettelevat aivan perustaitoja, aluksi eivät saa edes juosta paikasta toiseen.

Mutta antaa olla, lopetetaan alokkailta vaatiminen ja ollaan huolissamme että onko jo liian rankkaa, ensimmäinen paikka maailmassa jossa tämä huoli noussut.


On tämä demarilandia.

 

[Talvela]

Osaatko tarkentaa pointtiasi/minä en nyt ihan taida pysyä kärryillä?

Meinaatko että sotilaiden taso laskee jos/kun P-kaudella toimitaan joissakin asioissa toisin kuin on aikaisemmin toimittu?
Tavoite nimittäin on päinvastainen ja - ihme kyllä - näihin uudistuksiin päädytään nykyisin ihan oikean selvitystyön, tutkimustiedon hyödyntämisen ja harkinnan kautta.
Se ei toki ole automaattinen tae onnistumiselle, muttei myöskään ihan musta tuntuu uudistus.

Ammattiarmeijassa on puolensa. Toisinaan minäkin kiistatta kaipaan sitä. Koska silloin voisi jättää loputkin noista noin 100v vanhoihin juttuihin perustuvista hommista pois ja keskittyä pelkästään olennaiseen - kuten nyt yritetään varusmiespalveluksessakin tehdä.

Ja tämä ei ollut kettuilua, kysyn koska en hoksaa pointtiasi

Miten ammattiarmeijoiden alokasaika etenee?

 

[Vonka]

Osaatko tarkentaa pointtiasi/minä en nyt ihan taida pysyä kärryillä?

Meinaatko että sotilaiden taso laskee jos/kun P-kaudella toimitaan joissakin asioissa toisin kuin on aikaisemmin toimittu?
Tavoite nimittäin on päinvastainen ja - ihme kyllä - näihin uudistuksiin päädytään nykyisin ihan oikean selvitystyön, tutkimustiedon hyödyntämisen ja harkinnan kautta.
Se ei toki ole automaattinen tae onnistumiselle, muttei myöskään ihan musta tuntuu uudistus.

Ammattiarmeijassa on puolensa. Toisinaan minäkin kiistatta kaipaan sitä. Koska silloin voisi jättää loputkin noista noin 100v vanhoihin juttuihin perustuvista hommista pois ja keskittyä pelkästään olennaiseen - kuten nyt yritetään varusmiespalveluksessakin tehdä.

Ja tämä ei ollut kettuilua, kysyn koska en hoksaa pointtiasi

P-kaudella ei tarvita mitään ylimääräistä, mutta esimerkiksi kasarmien siivouspalvelun heikentyminen johtaa sekin akuutteihin sisäilmaongelmiin. Pitää seurata. Nettovoitto tai -tappio nähtäneen vähän pitemmän ajan kuluessa. Käytäntöhän on Satakunnassa ollut jo viime kesänä ja tarkoitus on ollut katkaista tällä tavalla tyhmät iltaperinteet.

Siitä voi tulla nettovoitto.

Kasvatustieteistä ymmärrän minäkin jotain. Jos ensimmäinen kohtaaminen ja sitä seuraava aika on kaverisuffelia, se joskus johtaa liialliseen samastumiseen johdettaviin. Tätä näkee aika ajoin nuoriso- ja seurakuntatyössä. Nuorta ei saa tukea liikaa, ”pilalle”, siten että hänen itsenäiset kykynsä selviytyä eivät kehity ja vaarana on riippuvuus ryhmänjohtajasta.

Silloin tulee nettotappio.

 

[Talvela]

Puolustusvoimien kumppaniorganisaatio.

 

[Kapiainen]

P-kaudella ei tarvita mitään ylimääräistä, mutta esimerkiksi kasarmien siivouspalvelun heikentyminen johtaa sekin akuutteihin sisäilmaongelmiin. Pitää seurata. Nettovoitto tai -tappio nähtäneen vähän pitemmän ajan kuluessa

Kasarmien siisteydestä on jo toistakymmentä vuotta vastanneet ammattilaiset. Varusmiesten siivouspalvelun merkitys siinä suhteessa on olematon ja siivous lähinnä symbolista.

Tarkoitus on tehdä entistä parempia sotilaita. Karsia epäolennaista pois, kuormittaa koulutettavia nousujohteisesti ja tarkoituksenmukaisesti ja saada heistä enemmän irti huomioiden se että maailma on muuttunut ja nuoriso sen mukana.

 

[Kapiainen]

Puolustusvoimien kumppaniorganisaatio.

Esim. Merijalkaväki tavoittelee tuolla aika eri asiaa kuin mihin meidän on järkevää pyrkiä. Harva ammattiarmeijakaan enää noin toimii.
Osa hakee tuota, suurin osa ei - oli kyse sitten ammattiarmeijasta tai ei.

 

[Suutari]

Suurin ongelma alokkaille tänä päivänä on se, että yksikössä he törmäävät ensimmäisen kerran tilanteeseen, jossa ei on ei ja kyllä on takuuvarmasti kyllä.

Jos alokastuvassa otetaan ryhmänjohtaja ovelasti kontrolliin ja aletaan neuvotella joka asiasta, siitä ei tule lasta eikä paskaa. Mutta eihän se välttämättä niin mene. Pitää seurata.

En toivokaan että alokkaiden kanssa alettaisiin neuvottelemaan. Toivoisin että vaikka ensimmäinen oppintunti tai yksikön päällikön puhuttelu olisi aiheesta "Me tehdään asiat täällä tavalla X, syystä että, lukemattomien miestyötuntien aikana tässä firmassa on havaittu tapa X parhaaksi, syystä Y. Kaikki täällä tapahtuu jostain mielekkäästä syystä vaikka sitä ei teille heti ehdittäisi kertoa." Sitten jätetään pois kaikki turha paska josta näkee lapsikin että sillä ei ole mitään muuta merkitystä kuin juoksuttaa ihmisiä ja ahdistella pilkkua. Jos miehet (ja naiset) voisivat luottaa siihen, että kaikki mitä heiltä pyydetään palvelee jotain tiettyä tarkoitusta, niin minä ainakin veikkaisin että motivaatio sykkiä olisi korkeammalla.

Entäs sitten juuri ne ihmiset jotka juuri ensimmäistä kertaa eläessään ovat tilanteessa jossain ei on ei ja kyllä on ehdottomasti kyllä? Minun oma mutuni on ainakin että nämä henkilöt asettuvat vielä hanakammin vastarintaan jos kokevat että käskyttäminen on aivan turhaa simputusta.

Sitten vielä asian vierestä että esimerkiksi koko ryhmän rankaiseminen niiden kapinallisten takia on ihan kosmisen turhaa touhua niin kauan kuin ryhmällä ei ole mahdollisuutta suorittaa sisäisiä oikaisutoimia.

 

[Suutari]

Alokkaille ei voida järjestää mitään oikeasti rankkaa palvelua, heistä pitäisi kuitenkin tehdä valinnat jatkokoulutuksiin.

Ei ole aikaa millekään maastoharjoituksille, he ovat oppitunneilla ja opettelevat aivan perustaitoja, aluksi eivät saa edes juosta paikasta toiseen.

Mutta antaa olla, lopetetaan alokkailta vaatiminen ja ollaan huolissamme että onko jo liian rankkaa, ensimmäinen paikka maailmassa jossa tämä huoli noussut.


On tämä demarilandia.

Kyllä alokkailta voitaisiin mielestäni vaatia mielekkäitä suorituksia. Punkan siistiminen nanometrin tarkkuudella ja avaruuspölyn pyyhkiminen nyt vain ovat hyvin kaukana mielekkäistä suorituksista.