Alueellisten joukkojen uusi? tst-tapa

En nyt menisi väittämään, että kaikki naapurissa on yhtä isolla kaavalla mitattu kuin valtameren takaisessa imperiumissa, ja sielläkin on ihmisiä, jotka tuijottavat karttaa pienemmällä mittakaavalla kuin 1:500 000. Äkkiseltään tulee mieleen ne Georgiaan solutetut spetznatsi joukot, joita naapuri raijaisi helikoptereilla sopiviin paikkoihin väijyyn. Joten väittäisin, että kyllä siellä on joukkoja jotka pystyvät ottamaan korkean prioriteetin kohteita alas jos niikseen tulee, taikka vähintään kutsumaan iskun niihin.
 
Palvelu Venäjän federaation asevoimissa voisi kirkastaa

Kapiainen kirjoitti:
Jos taas perehtyy hieman esimerkiksi Venäläiseen taktiikkaan, huomaa nopeasti ettei siinä ole sijää "pipertämiselle" ja pienipiirteiselle suunnittelulle..juuri sille mitä meillä monesti tehdään ja joka sitten tietysti meille tuttuna toimintatapana ohjaa meitä ajattelemaan että vastustajakin toimisi siten.

Tämä johtuu siitä, että ei ole keskustelua eikä voikaan olla, koska kaikki se, mikä länsimaissa on julkista, on Suomessa tietoturvaluokkaa 4. Suomi on tiedon tuottavuudessa jonkinlainen henkinen Korean demokraattinen kansantasavalta.

Oikea tietohan ajattelun perusteista on esimerkiksi Frunzen sotilasakatemian suorittaneilla venäläisen pätevyyden hankkineilla suomalaisilla ammattisotilailla tuolla everstiluutnantti ja prikaatikenraalitasolla.

Venäläisestä taktiikasta ja kehityksestä ei tiedetä julkaistunkaan aineiston osalta laajassa piirissä mitään, koska Suomessa ei ole venäjänkielentaitoisia reserviläisiä eikä ammattisotilaita kuin erittäin vähän.

Siksi ajattelu kulkee pääasiassa samalla tasolla ja samoin olettamuksin, jotka ovat omaa kokemusta toisenlaisesta ajattelusta tai sitten jotain meheviä heittoja Iltalehdestä ja Ilta-Sanomista.

Kapiainen kirjoitti:
Venäläisessä taktiikassa mennään (varsinkin meikäläisestä näkökulmasta katsoen) niillä kuuluisilla "suurilla linjoilla" ja "prikaatitusseilla" siinä missä meillä kartalla tuherretaan F- tussin kanssa..tai nykyään siis läppärillä, mutta kuitenkin.

Venäläinen ajattelu on Suomessa ideologisesti väärää, koska se ei ole länsieurooppalaista laatuun määrän sijasta tähtäävää ajattelua. Ei voi olla niin, että kukaan suomalainen sanoisi, että tällä alueella kaikki eivät toimi eivätkä toimisi samoin ja toimisivat vanhanaikaisesti ja väärällä tavalla, koska tavallaan se synnyttää uskomattoman kannunvalannan totuudenpuhujan tai väärinajattelijan syvimmistä motiiveista. Yleensä kriisiorganisaatiot kannustavat matalaotsaisen luolamiehen selkäydinreaktioilla ja perinnäisillä ennakkoluuloilla toimimiseen perimätiedon perusteella. Se ajattelu alkaa vasta noin 45 vuotiaana 55 vuotiaana, 50:n ja kuoleman välissä ja rankaisematta vasta eläkkeellä, koska eläkeläistä ei voi erottaa tai hyllyttää.

Kapiainen kirjoitti:
Pointtini on siis se, että se mikä meille on jo valtava taistelutila ja -alue, on esimerkiksi Venäläisille vielä pieni pläntti..ja se johtaa väistämättä siihen, ettei siellä karttaa katsella sillä silmällä että "hmm...tuolla kumpareella voisi olla viestiasema..."

Sama pätee mm. epäsuorantulenkäyttöön. Se, mikä heillä on "pistemaali" on meillä jo kohta railakkaan kokoinen aluemaali jne jne jne.

Tämä on ideologisesti määrää kannattavaa laadun vastustamista. Jos nyt edes päästäisiin siihen, että käytettäisiin lapion sijasta kaivinkonetta ja kaapelipituuksia pidennettäisiin välivahvistimin 50 metriin eikä vietäisi ihmishenkiä ja laitteita sinne, missä ovat antennit.

Se, että ammuttaisiin pistemaalien sijasta laadukkaasti näpertämättä koko mäki alas vaikkapa raskasta torjuntaa vastaavilla tuliannoksilla, johtaisi tietenkin taktikaan kannalta ajatukseen, että ammutaanko vain minuutti ja hukataan kymmeniä minuutteja vastatykistötoiminnan vuoksi uusiin asemiin hakeutumiseen vai onko materiaalia niin paljon, että voidaan ampua miltei samoista asemista kaksi viikkoa samoiille alueille.

No tätä ei voi päätellä, koska tykistön toiminta on kehityksenalaisena kanuunoista raketinheittimiin ja tykistöohjuksiin sekä tykistötiedusteluun lennokein ja minilennokein, kun ei ole satelliitteja tai satelliitit olisi alas ammuttu.

Tarkoitan nyt tällä, että ei ole riittävää vain tehdä korpraalista oikeaa sotaherraa ja tehdä hänestä kolmen sotilaan partionjohtajaa uudella taistelutavalla, josta selvää kulmaraudat jakamalla tosijääkäreille, vaan että tämä riittävän määrän ja määrällisesti riittämättömän laadun välinen viisaustieteellinen, filosofinen, ero pitää tunnistaa.

Paljon on ollut juttua siitä, että eteläosseetit ja venäläiset voittivat Etelä-Ossetien sodan liian vanhanaikaisin menetelmin, väärällä taktiikalla ja taitamattomasti sotien. Kiitosta ei ole Euroopan unionista herunut edes maahanlaskujoukoille, jotka hoitivat mainiosti mm. Abhasian, johon Georgian asevoimat eivät olleet ehtineet paneutua eivätkä pureutua suunnitelman mukaan Tskhinvalin vapauttamisen jälkeen.

Georgiassa israelilaiset ja yhdysvaltalaiset ovat opettaneet kädestä pitäen laatua yhteiskuntaan, jonka kansantulo ei ole oikein israelilaisella eikä yhdysvaltalaisella asteella ja jossa siis edellytykset kalliille ja laadukkaalle asevoimalle antavat odottaa itseään.

Sen kuitenkin sanon, että georgialaisilla oli todella kiiltävät Land Roverit ja univormut, kun painelivat kohti Tskhinvalia 7.8.2008 ainakin uutislähetyksissä. Se oli todella vaikuttavan näköinen armeija televisioruuduissa, vaikkei uutiskuvassa näkynyt, ei telaketjua eikä panssariterästä.

Kapiainen kirjoitti:
Tätä on vähän vaikea selittää, mutta jos joskus sattuu jostain silmiin osumaan Venäläistä taktiikkaa käsittelevää tekstiä, niin sitä silmäilemällä todennäköisesti pääsee aina nopeasti ymmärrykseen siitä mitä ajan takaa.

Niin pääsee. Kun katselee Yhdysvaltain armeijan tavaratalokuvastoa pääsee johtoajatuksesta, laadun tavoittelusta kaikessa toiminnassa, perille. Sota alkaa olla postmodernien valtioiden osalta niin epäekologista, niin likaista, niin raskasta, niin epäkansanterveydellistä ja mielikuvatappioita aikaansaavaa, että se pitäisi sälyttää teollisuudelle: sotavarustukselle eikä niinkään enää vanhanaikaisesti sotilaille.

Kapiainen kirjoitti:
Tosiasia on, että meille..oikeastaan jokaiselle Suomalaiselle sotilaalle..on hieman vaikeaa hahmottaa naapurin toimintojen mittakaavaa, koska me olemme tottuneet hyvin, hyvin pienipiirteiseen suunnitteluun ja toimintaan kaikilla tasoilla. En sano, että se olisi huono asia - se sopii meikäläisiin olosuhteisiin ja meikäläisille joukkotyypeille - mutta toisaalta siis hämärtää monesti sitä näkemystä miten esimerkiksi naapuri samoja asioita tarkastelee.

No tietenkin naapurikin pyrkii Intian, Kiinan ja Yhdysvaltain tapaan luopumaan reserviläisistä ja siirtymään ammattiarmeijaan. Ongelma on vain se, että rahat eivät riitä ja ongelma on sama kuin Suomessa: ammattiarmeijaa ei riitä alueellisesti joka kolkkaan suurta, monien islamistien ja puolalaisten tai ukrainalaisten mielestä liian suurta maata miehittämään oman hallituksen voimin.

Tämä alueulottuvuus tulee vastaan Kiinalle ja Venäjälle mm. jalkaväkimiinojen osalta.

Olisi tietenkin postmodernia, jos sotimiset sodittaisiin simulaattorilla ja puolustusvoimat palkkaisi parhaat simulaattoripelaajat erikoisjoukoikseen. Näin saataisiin sotien tulokset selville halvalla ja nopeasti eikä tarvitsisi huoltaa sotilaita maastoon aivan oikeasti livenä.
 
Tunnustan taas tyhmyyteni.. En ymmärtänyt oikeastaan mitään siitä, miten jokirannan kommentit liittyivät niihin lainauksiin, joihin kommentit oli liitetty?!?!
 
ctg kirjoitti:
En nyt menisi väittämään, että kaikki naapurissa on yhtä isolla kaavalla mitattu kuin valtameren takaisessa imperiumissa, ja sielläkin on ihmisiä, jotka tuijottavat karttaa pienemmällä mittakaavalla kuin 1:500 000. Äkkiseltään tulee mieleen ne Georgiaan solutetut spetznatsi joukot, joita naapuri raijaisi helikoptereilla sopiviin paikkoihin väijyyn. Joten väittäisin, että kyllä siellä on joukkoja jotka pystyvät ottamaan korkean prioriteetin kohteita alas jos niikseen tulee, taikka vähintään kutsumaan iskun niihin.

Joo, siis tottakai erikoisjoukot kykenevät hyvinkin tarkasti ja lähes "millimetrilleen" suunniteltuihin iskuihin. Mutta sitten taas täytyy muistaa, että niiden kohteet ovat tärkeydeltään aivan avainkohteita. Sellaisia ei heidän ja meidän ottelussa todennäköisesti olisi kuin muutamia.
Tarkoitan siis sitä, että kohdemallilla harjoiteltuja, piirun ja millintarkkoja erikoisjoukkoiskuja ei todennäköisesti ole kovin laajasti odotettavissa. Toki niihin pitää varautua ja ottaa ne vahvasti huomioon -ovathan niiden iskujen kohteet siis elintärkeitä avainkohteita.
Tietysti sitten taas sekin pitää muistaa, että melko harvoin nekään operaatiot ovat menneet täydellisesti tuubiin..sattuma, onni ja epäonni näyttelee aina omaa osaansa niissäkin operaatioissa, silloinkin vaikka ne olisivat äärimmäisen huolellisesti suunniteltuja ja harjoiteltuja. Tarkoitan siis sitä että harvoin mikään operaatio menee kuin elokuvissa.
 
Erikois-erikois-erikois

Kapiainen kirjoitti:
Joo, siis tottakai erikoisjoukot kykenevät hyvinkin tarkasti ja lähes "millimetrilleen" suunniteltuihin iskuihin. Mutta sitten taas täytyy muistaa, että niiden kohteet ovat tärkeydeltään aivan avainkohteita. Sellaisia ei heidän ja meidän ottelussa todennäköisesti olisi kuin muutamia.

No yleisesti ottaen pitänee tunnustaa, ettei tämä laatuajattelu ja suunnittelun tarkkuus ole mikään sattuma, kun on viimeiset 20 vuotta korostettu palautetta, laatua, tekniikan kehitystä, kaupunkijääkäriä, sotilaspoliisia, älykkäämpää sotimista, massa-armejoiden ja kylmänsodan demonisointia jne.

Ei se ihminen, joka ottaa Google Mapsin ruudulleen ja alkaa laskemaa Magellanilla kolmen metrin tarkkuudella, mihin sijoittaisi erikoisryhmän ja millä aseistuksella ole mikään epärealisti, vaan oikeastaan ajan hengen mukainen laatuajattelija, jolle pitää nostaa komposiittikypärää.

Itse olen korostanut laadutonta, epäpätevää, suurimuotoista, tulta tuhlaavaa, vanhentunutta ja väärää ajattelua, jossa tavallaan sallitaan se, että mennään taloon vaikka singolla sisälle Hizbollahin tyyliin, kun kerran RPG-7 on nykyään jo niin halpa, että avainten etsiminen talonmieheltä olisi kalliin ajan tuhlausta.

On tietenkin hienoa, että on älykkäitäkin sotilaita, jotka syöksyvät ikkunasta läpi katolta köydeltä eivätkä aiheuta lisätyötä kuin ikkunaliikkeelle.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että korkeatasoinen ja erikoistunut sotatieteen harjoittaminen vie huomiota siltä, minkä keskitason pitäisi olla.

On tietenkin niin, että sotilaspoliisi tai kaupunkijääkäri Sanna Sotilaspoliisi tekee länsimaisesti ja nykyaikaisesti asioita hyvällä saksalaisella kalustolla ja oikealla koulutuksella sekä oikeilla ja demokraattisilla sekä ihmisoikeuksia kunnoittavalla tavalla laadukkaasti.

Hieman tavallisempi vänrikki ja alikersantti miettisi ensiksi Janne Jääkärin kanssa, miten tuon koko huoneen saisi remonttiin ikkunan lisäksi vaikka singolla, jotta töitä olisi enemmänkin kuin vain ikkunalasiliikkeelle ja pintaremontin tekijälle.

Jos nyt otetaan esimerkiksi laatu ja määrä niin katsokaa vaikkapa Kuurinmaan mottia tai sitten Berliiniä, jotka aluepuolustivat aluettaan viimeiseen saakka. Toukokuussa 1945 oli jo vapauttajille selvää, että sota loppuu ja että ammuksia on riittävästi jäljellä sekä se, että ei kannata kahden viikon sodan vuoksi tappaa itseään, jos on selvinnyt jo vuodesta 1941 alkaen miltei neljä vuotta.

Kaupunkitaistelun tekniikkaan ei kuulunut kiipeily ikkunasta sisään eikä edes oven ampuminen puoliraakalaismaisesti sitään singolla, vaan kerrostalon alakerta hajoitettiin kenttätykillä ampumalla miltei koko ensimmäinen kerras mäsäksi kenttätykillä, jolloin tavallaan menivät rappusetkin.

Kun Groznyssa ei taktiikka purrut niin sitten ammuttiin koko kaupunkia kenttätykistöllä soraläjäksi. Vapaustaistelijoiden, tšetseenien, partiossa, jossa oli kolme jäsentä niin kuin Suomen uudessa jalkaväen taistelutavassa, harjoitettiin tarkkuusammuntaa pienoiskiväärillä, jonka piipun päässä oli joku tölkki äänenvaimentimena, ammuttiin yleisammuntaa rynnäkkökiväärillä, mutta kolmannella oli jo sinko. Toisin sanoen samassa partiossa oli jo tulitukitarkk'ampuja, Sinko-Simo ja ritsamies.

Hizbollah porasi Merkava Mk. 4:a jopa muka singoilla ampumalla vaunun takaa poteroista kaksi kertaa suunnilleen samaan paikkaan, jolloin kaksiosainen ammus vihdoin porasi jopa Merkavan Mk. 4:n aiheuttaen mielipahaa niille, jotka olivat miljoonien kehitysohjelmia kannattaneet.

Jokainen ymmärtää, että 50 000 euron panssarintorjuntaohjus kyllä reilusti poraa 4 000 000 euron taistelupanssarivaunun, mutta olisi jonkinlainen sotataloudellinen oivallus se, miten tähän päästäisiin vaikka tuhannen euron singolla vaikeassa maastossa, jossa vaunu ei voi nopeudellan päästellä.

Itse asiassa tuota sissisotaa ja taistelutapaa pitäisi opiskella myös terroristeilta, ei antiterrorivälineiden laitevalmistajilta.

Jos nyt ajatellaan, mihin pitäisi pikkurahalla päästä, niin on parasta katsoa, miten Hizbollah ja IDF käyvät keskenään arvokeskustelua.

Kapiainen kirjoitti:
Tarkoitan siis sitä, että kohdemallilla harjoiteltuja, piirun ja millintarkkoja erikoisjoukkoiskuja ei todennäköisesti ole kovin laajasti odotettavissa. Toki niihin pitää varautua ja ottaa ne vahvasti huomioon -ovathan niiden iskujen kohteet siis elintärkeitä avainkohteita.

Minusta ne kartat ja koordinaattipaikat voivat olla olemassa, mutta erikoisjoukkojen käytön ongelma syvyydessä on se, että heidät pitää jotenkin kuljettaa selustaan puolustajan tapettaviksi iskun aikana tai sen jälkeen.

En usko edes siihen, että lentotukohtia otetaan haltuun erikoisjoukoilla, vaan että lennonjohtotorni ja kiitoradat turmellaan liitopommein ja ohjuksin.

Kapiainen kirjoitti:
Tietysti sitten taas sekin pitää muistaa, että melko harvoin nekään operaatiot ovat menneet täydellisesti tuubiin..sattuma, onni ja epäonni näyttelee aina omaa osaansa niissäkin operaatioissa, silloinkin vaikka ne olisivat äärimmäisen huolellisesti suunniteltuja ja harjoiteltuja. Tarkoitan siis sitä että harvoin mikään operaatio menee kuin elokuvissa.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä sitä, miten on käynyt historiassa. Falklandin sodassa britit suunnittelivat terroritoimintaa Argentiinassa, mutta luopuivat siitä, koska ei ollut mitenkään myötämielistä väestöä ja kaiken järjestäminen vihollismaassa olisi ollut erityisen vaikeaa.
 
RE: Strategia toimia taktisesti väärin

Kapiainen kirjoitti:
jokiranta kirjoitti:
Tuota rupesin ihmettelemään runsas vuosi sitten, kun perehdyin kenttätykistön tulisuunnitelman laadintaan. Kartalla on niin vähän ilmeisiä viestisemien paikkoja, joista kilpailtaneen lakeuksien kanssa ilmatorjunnan valvontatutkan kanssa, että itseäkin rupesi hirvittämään, miten paljon voisi arvata siitä, että tekee niin kuin J. K. Paasiviki ja "katsoo karttaan".

Teoriassa ihan oikein..ja se teoria varmasti toimiikin..silloin kun vastakkain on kaksi meikäläistä (alueellista) joukkoa vastakkain.

Jos taas perehtyy hieman esimerkiksi Venäläiseen taktiikkaan, huomaa nopeasti ettei siinä ole sijää "pipertämiselle" ja pienipiirteiselle suunnittelulle..juuri sille mitä meillä monesti tehdään ja joka sitten tietysti meille tuttuna toimintatapana ohjaa meitä ajattelemaan että vastustajakin toimisi siten.

Venäläisessä taktiikassa mennään (varsinkin meikäläisestä näkökulmasta katsoen) niillä kuuluisilla "suurilla linjoilla" ja "prikaatitusseilla" siinä missä meillä kartalla tuherretaan F- tussin kanssa..tai nykyään siis läppärillä, mutta kuitenkin.

Pointtini on siis se, että se mikä meille on jo valtava taistelutila ja -alue, on esimerkiksi Venäläisille vielä pieni pläntti..ja se johtaa väistämättä siihen, ettei siellä karttaa katsella sillä silmällä että "hmm...tuolla kumpareella voisi olla viestiasema..."

Sama pätee mm. epäsuorantulenkäyttöön. Se, mikä heillä on "pistemaali" on meillä jo kohta railakkaan kokoinen aluemaali jne jne jne.

Tätä on vähän vaikea selittää, mutta jos joskus sattuu jostain silmiin osumaan Venäläistä taktiikkaa käsittelevää tekstiä, niin sitä silmäilemällä todennäköisesti pääsee aina nopeasti ymmärrykseen siitä mitä ajan takaa.
Tosiasia on, että meille..oikeastaan jokaiselle Suomalaiselle sotilaalle..on hieman vaikeaa hahmottaa naapurin toimintojen mittakaavaa, koska me olemme tottuneet hyvin, hyvin pienipiirteiseen suunnitteluun ja toimintaan kaikilla tasoilla. En sano, että se olisi huono asia - se sopii meikäläisiin olosuhteisiin ja meikäläisille joukkotyypeille - mutta toisaalta siis hämärtää monesti sitä näkemystä miten esimerkiksi naapuri samoja asioita tarkastelee.

Tarkoitatko, että turhaa minä pohdin tähystyspaikan sijoittamista sikäli, ettei se hyökkääjää kiinnosta tipan vertaa, se vaan vetää junaa eteenpäin kylmästi ilman sivukatseita, kunnes toppi tulee ihan todenteolla? Jos näin on, se selittää tietysti monta meikäläistä hommantouhua.

Kuvaamassasi hyökkääjän toimintatavassa on se puoli, että se ei todellakaan juutu lillukanvarsien kanssa akkilointiin eikä jähmety, vaikka puoli ps-komppaniaa häviäisi kärjestä aina välillä.
 
RE: Strategia toimia taktisesti väärin

baikal kirjoitti:
Tarkoitatko, että turhaa minä pohdin tähystyspaikan sijoittamista sikäli, ettei se hyökkääjää kiinnosta tipan vertaa, se vaan vetää junaa eteenpäin kylmästi ilman sivukatseita, kunnes toppi tulee ihan todenteolla? Jos näin on, se selittää tietysti monta meikäläistä hommantouhua.

Kuvaamassasi hyökkääjän toimintatavassa on se puoli, että se ei todellakaan juutu lillukanvarsien kanssa akkilointiin eikä jähmety, vaikka puoli ps-komppaniaa häviäisi kärjestä aina välillä.

No sikäli en, että tuo edellä kirjoittamani ei tietenkään ole missään tapauksessa syy alkaa tekemään meidän omia hommia leväperäisesti ja sinnepäin - mentaliteetilla.
Tottakai sillä on merkityksensä, miten se tähystyspaikka sijoittuu, koska jos se paljastuu niin ampuuhan se vastustaja sinne...konetykillä, PSV-kanuunalla, konekiväärillä..ja silloin lakkaa hommat tähypaikalla. Eli kyllähän se vastustajan tankki tai sotilas ampuu ja toimii jos se sen tähypaikan näkee - siksi se täytyykin huolella sijoittaa niin ettei sitä näy.
Tarkoitin lähinnä sitä, että saatamme suunnittelussa ja esimerkiksi arvioidessamme vihollisen toimintaa sortua liian pienipiirteiseen ja yksityiskohtaiseen pipertämiseen.
 
Meillä mietitään yksittäisen ryhmän ja joukkueen toimintaa siinä kuin itäinen toveri miettii pataljoona/prikaatin liikkeitä ja tehtäviä. Sama myös epäsuoran tulenkäytön kannalta. Ryöppy/Isku/Este versus junalastillinen murkulaa alueelle X.
 
Tvälups kirjoitti:
Meillä mietitään yksittäisen ryhmän ja joukkueen toimintaa siinä kuin itäinen toveri miettii pataljoona/prikaatin liikkeitä ja tehtäviä. Sama myös epäsuoran tulenkäytön kannalta. Ryöppy/Isku/Este versus junalastillinen murkulaa alueelle X.

Pitää aika hyvin paikkansa.
Suunnittelussa jne ero on suunnilleen ehkä sitä luokkaa, että siinä missä meillä mietitään joukkuetta tai ehkä jopa komppaniaa, mietitään siellä puolella vähintään Pataljoonaa.
Melkein voisi sanoa että siellä pienin palikka suunnittelussa on se Pataljoona.
 
Tuollaisessa suunnittelussa on varmasti vissit vahvuutensa, mutta on siinä varmasti myös kääntöpuolensa. Siinä voi olla jopa pelinpaikkaa vastustajalle, joka hallitsee ko. suunnittelun ja toimintatavat, siinä voi toden totta olla paljonkin mahdollisuuksia.
 
Hyvää Yötä Lapset, taputtakaa karvaisia käsiänne. b-setä alkaa uskoa jo itseään.
 
baikal kirjoitti:
Hyvää Yötä Lapset, taputtakaa karvaisia käsiänne. b-setä alkaa uskoa jo itseään.

Oli ajat hyvät tai huonot, niin alueellisilta leikataan. Tämä ei ole mikään välttämättömyys, vaan arvovalinta. Ei kai kukaan asioita vähänkään pidempään seurannut näistä enää ylläty?

Valmiusprikaatit ja paikallisjoukot, siinä se.
 
RE: Liikkuminen linnoittautumisena

JOKO kirjoitti:
jokiranta kirjoitti:
Suomessa ei voi puhua linnoittautumisesta, kun virallisena oppina on se, että valmiusyhtymä liikkuu niin liukkaasti, ettei mikään osu sillä lailla kohdalle, että pitäisi alkaa kaivautumaan tai käyttämään jotain lapio- ja kaivurikauden menetelmiä.

Tässä mielessä odottaisin jotain suurta uudista maailmalta, jossa nopean jalkatyön sotatoimiyhtymä häviäisi jollekin väärin varustetulle ulkomuseosyhtymälle.

Tämä taas ei ole mahdollista, koska Yhdysvalloilla on niin vahva panostus ilmaylivoimaan, että rehellinen ja symmetrinen maavoimatasitelu kaikkine tappioineen olisi maapalloisesti mahdollista edes jossain.

Yleensä kaikki maajoukkojen virheet ja puutteet katoavat suureen ilmaylivoimaan joukkotiedotusvälineissä, joten taktiikasta ei voi keskustella, koska se ei ole tarpeellista.

Nopeasti liikkuville joukoille on jotain peltisen tapaista sirpalesuojaa olemassa, jossa jääkäri suojaa itsensä jollain pelleillä kevyempiä murkuloita vastaan.

Kuitenkin virallisesti on niin, että ei kannata näperrellä linnoitamisen kanssa, koska sitä ei tarvita siksi, että sodankäynti on niin nopeaa.

Kun liike on linnoittautumista, ei sitä, siis linnoittautumista, tarvita. Uskonkin, että pitäisi odottaa johonkin sellaiseen sotaan, jossa toisella ei olisi mahdotonta ilmaylivoimaa ja jossa liikkuva joukko joutuisi tuottamaan ylivoimansa omilla panssareillaan tai omalla kenttätykistöllä ilman ilmaylivoimaa, hävittäjiä tai helikoptereita.

Me emme voi keskustella linnoittautumisesta siksi, että se ei ole aiheellista. Linnoittautuminen ei ole aiheellista siksi, että Yhdysvalloilla on sen kokoinen ilmaylivoima, että kaikki pienet laadulliset virheet hukkuvat suureen määrään.

Nyt en tajunnut puoltakaan, mutta mielestäni <snip>

Ei tosin taaskaan edes aavistusta todellisuudesta, mutta eihän se ole ennenkään estänyt arvailemasta. :a-grin:

Ilokseni havaitsin että foorumilla on tosi mielenkiintoista keskustelua! Kiitos siitä erityisesti jäsen jokirannalle; tuo kirjoitustyyli "syy --> seuraus" on oikein ajatuksia herättävää luettavaa. Joskin logiikka on välillä haastavaa, mutta siitäpä pidänkin :a-smiley:

Yhtenä aatoksena näistä "liike ja parveileminen ja modernien linnoitteiden käyttö ja epäsuoran hajautus jne" ... tulee vaan mieleen että hieno kaavio, josta voi varmaan tehdä kauniin nelivärisen powerpoint-animaation ja esitellä sitä kenraalikunnalle ja sotilasasiamiehille. Mutta mitenkähän reenata sitä, pelittääkö se sotapäivänä 3 kun kaikki tavanomaiset kitkatekijät alkaa hiertää .... No nyt olen pessimisti, älkää välittäkö vaan tehkää (salassa) simulaatio jolla asiaan saa lisäselvyyttä!
 
Hande kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Hyvää Yötä Lapset, taputtakaa karvaisia käsiänne. b-setä alkaa uskoa jo itseään.

Oli ajat hyvät tai huonot, niin alueellisilta leikataan. Tämä ei ole mikään välttämättömyys, vaan arvovalinta. Ei kai kukaan asioita vähänkään pidempään seurannut näistä enää ylläty?

Valmiusprikaatit ja paikallisjoukot, siinä se.

Eipä Puheloinen ole sitten ihan suunsa mauksi koroitellut Paikallisjoukkoja keskusteluihin.
 
Jos uutisointi osuu oikeaan niin linnoittautumisen menetelmätkin ovat selvät: Fiskarsin lapio ja kuusenhavut niinkuin ennenkin. Partiokokoonpano sallii yhden pitkävartisen kunnon lapion mukanakuljettamisen......nopeutuu se linnoittaminen.
 
Amiraalikalvot sekä 3.-4. sotapäivä

OldSkool kirjoitti:
Yhtenä aatoksena näistä "liike ja parveileminen ja modernien linnoitteiden käyttö ja epäsuoran hajautus jne" ... tulee vaan mieleen että hieno kaavio, josta voi varmaan tehdä kauniin nelivärisen powerpoint-animaation ja esitellä sitä kenraalikunnalle ja sotilasasiamiehille. Mutta mitenkähän reenata sitä, pelittääkö se sotapäivänä 3 kun kaikki tavanomaiset kitkatekijät alkaa hiertää .... No nyt olen pessimisti, älkää välittäkö vaan tehkää (salassa) simulaatio jolla asiaan saa lisäselvyyttä!

Minäkään en epäile, etteikö ensimmäinen tai toinenkin sotapäivä menisi PowerPoint-kalvojen mukaan, mikäli perustaminen ei epäonnistu.

Sen sijaan epäilen,miten ne 3.-4. sotapäivä tai 5.-6- sotapäivä menisivät. Jossain kohtaa joku kirjoitti, että amiraali Klenberg arveli konfliktin kestävän viisi päivää.

1970-luvulla ihailtiin ja naureskeltiin kuuden päivän sotaa. Sitä, että arabit eivät kestäneet kuin kuusi päivää ja sitä, että että Israelilaiset saivat hommat selväksi vain kuudessa päivässä 1967. 1973 jo olikin hieman haastavampi ja suru tuli puseroon mm. Golanin suurten tappioiden vuoksi panssaritaistelusta.

Yksi kapteeni esitteli taktisia ja operatiivisia suunnitelmia ja tekniikoita ja lopuksi vetäisi PorwerPoint-kalvon, jossa kaikki käytännön ongelmat eivät rasittaneet harmonista kokonaisuutta, vaan tieto virtasin lennokkiin ja lennokista samoin kuin sateliitteihin. Tätä kalvoa hän sanoi amiraalikalvoksi. Se on amiraali Kaskealan aikana.

Suuri osa puolustuspoliittisesta aineistosta on järjestelmätoimittajien myyntikansiota ja on amiraali- sekä kenraalitasoa, jossa sellainen asia kuin riittävyys ja toimivuus kuuluu nipperitietoihin, joilla ei tarvitse, ainakaan liikkuvan äänestäjän tai Helsingin Sanomien päätoimittajan vaivata päätään, pääasia, että henki on korkealla ja tunnelma hyvä.

Venäläiset muuten kutsuvat Etelä-Ossetian sotaan viiden päivän sodaksi ikään kuin osoittaen, että hoitivat homman vuorokautta vähemmällä ajalla kuin israeilaiset 1967.

Tuo onkin mainio vitsi, kun ottaa huomioon, että myös israelaiset olivat konsultoimassa Georgian asevoimia yhdysvaltalaisten ja ukrainalaisten ilmatorjujien kanssa.
 
Pieni ja paikallinen on demokraattista ja kaunista

baikal kirjoitti:
Eipä Puheloinen ole sitten ihan suunsa mauksi koroitellut Paikallisjoukkoja keskusteluihin.

No kyllähän hän on yrittänyt silittää myötäkarvaan sympaattisesti. Koskahan panssarikenraali Puheloinen myöntää Pekka Haavistolle sotilasansiomitalin, sellaisen, jonka jo myönsi amiraali Kaskeala?

Minusta skeptikkojen piiriin pitää kylvää paljon mitaleita, ylennyksiä ja sotilasansiomitaleita ennen kuin vastarinta saadaan murrettua ja murtokohdasta läpi.

"Meillä on käsky jyrkin uhmata kuolemaa. Voimalla panssarinyrkin ruhjoa vastustajaa. Meillä ei säikytä, meillä ei surra - iske ja murra!"
 
RE: Pieni ja paikallinen on demokraattista ja kaunista

jokiranta kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Eipä Puheloinen ole sitten ihan suunsa mauksi koroitellut Paikallisjoukkoja keskusteluihin.

No kyllähän hän on yrittänyt silittää myötäkarvaan sympaattisesti. Koskahan panssarikenraali Puheloinen myöntää Pekka Haavistolle sotilasansiomitalin, sellaisen, jonka jo myönsi amiraali Kaskeala?

Minusta skeptikkojen piiriin pitää kylvää paljon mitaleita, ylennyksiä ja sotilasansiomitaleita ennen kuin vastarinta saadaan murrettua ja murtokohdasta läpi.

"Meillä on käsky jyrkin uhmata kuolemaa. Voimalla panssarinyrkin ruhjoa vastustajaa. Meillä ei säikytä, meillä ei surra - iske ja murra!"

Pekka Haavisto on sivumennen varmasti yksi heistä harvoista, jotka ovat ansainneet oikeasti jonkin mitalin. Hänen ihmiskilvenpurkutalkoot olivat ihan miehevän miehen hommia, moniko helvetinmoista Pohjois-Korea-mallista ansiomitaliseppelettä rinnassaan kantava on tehnyt jotain edes suunnilleen samanlaista temppua????????
 
No kun tuo jokiranta on ahkerasti käyttänyt sanallista sahaansa ja sen ääressä selvästi vituttaa, niin myönnetään hänelle Mitali:

 
Last edited by a moderator:
Back
Top