Museo kirjoitti:Niin no pystyiväthän ne Gaddafinkin joukot liikkumaan vapaasti kun niitä ei kerran edes yritetty tuhota. Mitä ne sitten saivat aikaan noin sodan lopputuloksen kannalta? Näin siviilinä en muuta ymmärrä kun että jos ei ole käytössä aktiiviseen sodankäyntiin kykeneviä joukkoja oikeaan aikaan oikeassa paikassa niin kusessa ollaan. Ja mielellään näiden joukkojen soisi olevan kustannustehokkaita.
Sota tuppaa muuttamaan jatkuvasti muotoaan kuten kameleontti, mutta silti se on ja pysyy ihmiskunnan vitsauksena. Onko meillä strategista mielikuvitusta sopeutua omalla tavallamme sodankäynnin muutokseen, tyydymmekö apinoimaan muita kunnes lompakko on tyhjä vai olemmeko jämähtäneet vanhoihin juoksuhautoihin? Alueellisten joukkojen kehittäminen voisi toimia eräänlaisena halvahkona testilaboratoriona haettaessa kustannustehokasta tapaa vasta erilaisiin uhkakuviin.
Ymmärrän että nykyaikana alueellistenkin joukkojen miehet tarvitsevat muutakin varustusta kuin jatkosodan aikaisen kypärän ja kiinalaisen rynnäkkökiväärin.
Aikaisemmin olin huolissani tuosta traktrorikuletuksesta, mutta siitä en enää esitä epäilyjäni.
Mutta tarvitseeko kaikki alueelliset joukot itselleen parhaat pimeänäkölaitteet ja MAT1-systeemit? Malli Taliban ei ole mielestäni vaihtoehto, mutta onko välissä mitään muuta?
Edelleen näkisin näin reserviläisenä että meillä pitäisi olla se tiukka ja kova kärki joka voi runnoa nopeasti kevyet hyökkäykset nopeasti. Mutta tällä nyky vahvuudella meillä ei taija kohta olla ketään joka voisi sen ensimmäisen parin viikon jälkeen laittaa kampoihin. Tai edes jos vihollinen valtaa jonkun Pohjois-Karjalan maakunnan niin voisi siellä laskea panssareita paikalliselta ABC:ltä ja laittaa vaikka savumerkeillä viestiä saarrettuun Helsinkiin.