Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Olen monta kertaa miettinyt, mikä merkitys somella loppujen lopuksi on, kun kansojen mielipiteitä tai asenteita muokataan? Veikkaan ja oletan, että ei niin suuri kuin oletamme ja uskomme. Jos nyt tuota Mitävittua-sivuakin katsoo, niin aikamoista hupailuahan tuo kuitenkin on. Paljonko sitä klikataan ja moniko loppujen lopuksi ottaa kantaa tai edes lukee kunnolla kaikkea sitä stuubaa, mitä framille ladataan?
Me aktiiviset tämän sivuston käyttäjät saatamme herkästi harhautua kuvittelemaan, että tämän kaltainen somettelu on hirmu "merkityksellistä"....ja loppujen lopuksi, kansallisessa mielessä tämä on marginaalinurkkaa, jonka saavuttavuus pysähtyy taatusti luokkaan tuhat-tuhansia. Psykologinen operaatio siinä mielessä, missä se on nähtävä esim. venäläisten harjoittamana, sillä on taatusti enemmän tavoitteita ja päämääriä kuin osaamme edes kuvitella. Mielipiteenmuodostumisen reuna-alueilla näitä ratkaisuja ei synny, ne syntyvät valitettavasti paljon varmemmin ja kätevämmin niillä alueilla elämää, jotka me kyllä tiedämme, mutta emme uskalla edes suoraan sanoa. Poliitikot ja korkeat virkaihmiset ovat varmasti aivan keskiössä, kun pohditaan vaikuttamista mm. Suomen kaltaiseen valtioon ja kansaan. Ja siitäpä sitten pohtimaan.
Tarkoitan sitä, että ei sinun meille kannata kirjoittaa. Siitä ole mitään hyötyä. Kannattaisi koettaa saada tuo taottua vatnitsojen kalloon.
Ja jos kielen ymmärtämisessä tökkii, niin kokeillaan vielä yhtä tapaa: Et sinä täällä kenenkään mieltä muuta, koska täällä useimmat ovat jo valmiiksi samaa mieltä sinun kanssa!
Noin kohteliaasti sanottuna samoja juttuja ei kannata mouhota joka ketjussa.
Teitä ärsytti valtavasti kokemukseni keskustestelusta vatnitsan kanssa, koska asia on teille itsestäänselvä ja olette muutenkin sama mieltä kanssani, olette esitattäneet ettei minun ylipäänsä kannattaa kirjoittaa teille kokemuksistani tänne. Erehdyin luulemaan että venäjän kielisen väestön käsitykset ja ilmanpiiri voisi voi olla kiinnostava jopa strateegisesti, nyt kun maailmalla mietitään mitä toimenpiteitä jatkossa voidaan tehdää Kremlin fasisisen propagandan vastustamiselle yhteisvoimiin. Putinin informaatiivinen sotakun sen kun kiihtyy.
Teitä ärsytti valtavasti kokemukseni keskustestelusta vatnitsan kanssa, koska asia on teille itsestäänselvä ja olette muutenkin sama mieltä kanssani, olette esitattäneet ettei minun ylipäänsä kannattaa kirjoittaa teille kokemuksistani tänne. Erehdyin luulemaan että venäjän kielisen väestön käsitykset ja ilmanpiiri voisi voi olla kiinnostava jopa strateegisesti, nyt kun maailmalla mietitään mitä toimenpiteitä jatkossa voidaan tehdää Kremlin fasisisen propagandan vastustamiselle yhteisvoimiin. Putinin informaatiivinen sotakun sen kun kiihtyy.
On myös huomioitava, että somen tarkoituksena ei välttämättä ole vaikuttaa laajoihin kansanjoukkoihin (saada koko kansaa epäilemään) vaan kylvää epävarmuuden ja epäilyksen siemen, joka sitten hitaasti kasvaa ja luo pohjaa propagandan jatkamiselle. Jos ensimmäisessä aallossa saadaan värvättyä muutamia kymmeniä vapaaehtoisia tekemään "pyyteetöntä työtä", seuraavan aallon tehtävä on jo olennaisesti helpompi.
Niin olen kuullut, samat ihmiset jotka kannattavat humanitääristä maahamuuttoa eivät halua heitä lapsensa luokalle.
Yököttävää anekauppaa, jotta voi tuntea olevansa progressiivinen hyvällä omallatunnolla kannatetaan mitä luennoilla opeteltiin ulkoa ja mitä pääkirjoituksessa saarnataan.
Sitten kun totuus lyö kasvoihin sitä ei katsota silmiin.
Olen täsmälleen samaa mieltä - noin se homma toimii!
Täytyy sanoa että itsellä on mennyt toisinpäin. Mitä pidemmälle asia etenee ja mitä enemmän RT:n kaltaiset "uutislähteet" ja trollaus siellä sun täällä alkavat olemaan täyttä virtuaalitodellisuutta, niin sitä kitkerämmäksi olen muuttunut Venäjän touhuja kohtaan. Käytännössä yhdessä vaiheessa olin monessa asiassa valmis antamaan Venäjälle monissa kiistatilanteissa "benefit of doubtin" (onko hyvää käännöstä kellään?) mutta nyt olen kyllä muuttunut kauttaaltaan hyvin nihkeäksi sen nykytilaa kohtaan ja oletan aina että se on syyllinen ellei toisin todisteta. Ja olen melko paljon käynyt mahdollisuutta aseellisesta taistelusta Venäjää vastaan läpi päässäni ja uskon olevani tarpeen vaatiessa siihen henkisesti paljon valmiimpi kuin ennen.
Minusta tuo mitä kuvaat, on yksi homman tavoitteita: epävarmuuden luominen..ja oikeastaan jo aikaisemmin mainitun pelon kautta. Joihinkin se vaikuttaa kuten sinuun, useimpiin toisella tavalla. Sinulla kasvaa maanpuolustustahto ja jopa taistelutahto - monille taas syntyy tilanne, jossa he päätyvät miettimään "mitä jos kuitenkin tulee se sota.." - ja sen jälkeen ajatukset ovat "pitäisikö niille nyt kuitenkin myöntyä - mitä jostain Krimistä, Ukraina..ihan sama..pitäisikö pakotteista luopua ettei..."
Usein näyttäisi menevän niin, että mitä enemmän on ollut kiinnostusta ja selvittämisen halua itse asiaan liittyen, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tapahtuu enemmän "terästäytymistä", taas jos kuva omista ja "kaverin" sotavoimista on epäselvä eikä muutenkaan konfliktit ja sodankäynti ole kiinnostanut pätkän vertaa, menee helpommin tuonne pelkopuolelle. Tuntematon ja täysin vanhentuneisiin uhkakäsityksiin perustuva kuva saa aikaan pelkoa, harmi ettei näihin varmaan oikein poliittisesti korrektilla tavalla voi puuttua virallisilta tahoilta.
Sen minkä olen huomannut oman elämäni otannalla on, että tietämättömyys suomen puolustusvoimien kyvystä tai kyvyttömyydestä on vahvaa tavallisen reservin keskuudessa. Välillä sitä ihmettelee että missä puolustusvoimat ovat epäonnistuneet näin pahasti. Hyvin usein kuulee reserviin kuuluvan puhuvan ettei me mitään niille mahdeta,ja ei meistä ole vastusta. Tosiasiassa ei edes tunneta omia puolustusvoimia että arvion voisi tehdä.
Tuon kyvyn sanominen ääneen olisi ehkä hyvä tilata ulkomailta, sehän suomalaisia tuntuu kiinnostavan, mitä muut ajattelee.
Onhan tuo silloin tällöin sanottu, mutta sitten astuu kehiin se "väärin sanottu", eli sama kuin jos Suomi on ykkösenä jossain asiassa maailmanlaajuisesti niin se on väärin mitattu.
Jenkki kun sanoo, niin se on vain kohtelias meille pikku ressukoille. Ja Venäjää ei taida saada sanomaan sitä, paitsi pääesikuntaa alempia sotilashenkilöitä kovassa humalassa. Ja jos venäläinen sanoisi, niin se sitten olisi vain trollaamista jolla saadaan meidät uskomaan omiin kykyihimme ja pysymään NATOn ulkopuolella.
Luuseriasennetta on valitettavasti paljon liikenteessä...
Täytyy sanoa että itsellä on mennyt toisinpäin. Mitä pidemmälle asia etenee ja mitä enemmän RT:n kaltaiset "uutislähteet" ja trollaus siellä sun täällä alkavat olemaan täyttä virtuaalitodellisuutta, niin sitä kitkerämmäksi olen muuttunut Venäjän touhuja kohtaan. Käytännössä yhdessä vaiheessa olin monessa asiassa valmis antamaan Venäjälle monissa kiistatilanteissa "benefit of doubtin" (onko hyvää käännöstä kellään?) mutta nyt olen kyllä muuttunut kauttaaltaan hyvin nihkeäksi sen nykytilaa kohtaan ja oletan aina että se on syyllinen ellei toisin todisteta. Ja olen melko paljon käynyt mahdollisuutta aseellisesta taistelusta Venäjää vastaan läpi päässäni ja uskon olevani tarpeen vaatiessa siihen henkisesti paljon valmiimpi kuin ennen.
Propagandalla vaikuttaminen on hidasta ja etenkin länsimaisessa yhteisössä vaikeampaa, koska on mahdollista hankkia sitä tietoa muilta tahoilta vrt. Venäjä tai Pohjois-Korea, mutta ei kuitenkaan täysin mahdotonta jos perimmäinen tarkoitus on maltillisempi mitä Venäjällä venäläisiin kohdistetun propagandan tarkoitus on. Saada ensin muutamia kymmeniä tai satoja vankkumattomiksi kannattajiksi, saada "aateveljiä" eri ryhmiin ja jopa puolueisiin - ja nyt laskisin pois laskuista suomettumisen ajan poliitikot, he ovat liian läpinäkyviä - vaikka heidän merkitystä ja kannattajakuntaa ei voi väheksyä.
Venäjältä voi loppua varat ja hallinto vaihtua ennen ennenkuin propaganda kantaisi toden teolla hedelmää Suomessa. Ei se Länsi-Euroopassakaan hetkessä saanut ilmaa siipiensä alle vaan vaati vuosien työn.
Tuollainen propaganda-ase on arvaamattoman voimakas. Kun ei ole uskoa, ei ole kykyäkään. Valitettavasti tällainen "ne jyrää meitin" -ennakkoasenne on erittäin yleinen nykynuortenkin keskuudessa, ja viimeksi törmäsin siihen vähän aikaa sitten vapaaehtoisen maanpuolustuksen aktiivin suusta kuultuna (!). Pitäisiköhän varusmiespalveluksen aikana antaa jonkilainen tietopläjäys esimerkiksi siitä, miten suuren voiman vastustaja joutuisi kokoamaan todennäköisesti mieliäkseen peitota koko mobilisoidut puolustusvoimamme ja miten todennäköistä semmoisen voiman kerääminen on?Se johtuu siitä, että ikäluokka toisensa jälkeen on YYA-aikana lietsottu uskomaan siihen, että se mihin kykenemme on epätoivoinen eloonjäämistaistelu, jossa perimme maastamme kovaa hintaa, mutta häviämme lopulta. Siihen päälle hirvittävällä paatoksella toteutettu uskottelu siitä, että venäläiset aseet ovat ylivertaisia länsimaisiin verrattuna ja turvallisuuspolitiikan luennot, joiden sanoma oli lähinnä "Nato ei auta jäseniään.."
Useammalla vuosikymmenellä armeijassa jo olleena - häpeän, että nielin itsekin tuon kaiken paskan ja uskoin aidosti joskus venäläisten tankkien, tykkien ja jalkaväen aseiden olevan hyviä. Tankit ovat kuin 20vuotta vanha Lada uuden M-sarjan BMW:n rinnalla - kyllä niillä molemmilla ajaa, mutta jos kilpaa pitää ajaa niin Ladalla pataan tulee että soi.. Uskoin myös hyvin kauan, että Nato ei tosiaan auta jäseniään ja meikäläisen Nato-kanta ja turvallisuuspoliittinen ajattelu perustui lähinnä "mitä venäjä sanoo jos me ärsytämme sitä" perusteluun..eli pelkoon.
Kiitos tästä ihan oikeasti 80-luvulla suomettuneille upseereille, jotka tuota paskaa hokivat saapumiserälle ja sotakoulujen kursseille toisensa jälkeen.
Suomi lienee melkoisen kova luu käännytettäväksi propagandan toimin. Melkeinpä enemmän olisin huolissani muista maista eli Venäjä pyrkii luomaan doktriinia, jossa sillä on hyväksyttäviä etuja Suomessa valvottavakseen. Entä jos muu maailma alkaa vähitellen uskomaan samoin? Näinhän kävi mm. Molotov-Ribbentrop sopimuksessa.
Tuossa on yksi pääpointti sille, miksi meidän pitää olla Euroopan integraation ytimissä. Emme ole mikään venäläisten sudeettialue vaan osa Eurooppaa.
Toinen näkökulma on sekin realistinen eli muistelleenpa vasemmisto hegemoniaa 60-80 -luvuilla? Ei vain taistolaisia vaan laajemminkin erittäin merkittävä osa kansasta oli neuvostomyönteistä, vaikka sodista ei ollut aikaa kuin miespolvi..