Jos Venäjä haluaa Ahvenanmaan, se miehittää Ahvenanmaan. Ei niin, että se miehittäisi ensin jonkun muun alueen, jota käyttäisi neuvotteluvalttina. Demilitarisoidun Ahvenanmaan, kuten Pohjois-Lapinkin, voi viedä Suomelta kuin tikkarin lapselta, jos operaatio tehdään yllättäen ja nopealla tempolla. Kiristys on esim. täysimittaisella sodalla uhkaamista, jotta Suomi suostuu luopumaan toimenpiteistä alueen palauttamiseksi.
Jos toisessa vaakakupissa on jo vihreille miehille menetetyn Maarianhaminan sataman, lentokentän ja joidenkin muiden alueiden luovuttaminen esim. 30 vuodeksi Venäjän haltuun, ja toisessa vaakakupissa täysimittainen sota, poliitikkojen ja sotilaidenkin valinta on varsin helppo. Nato tuskin haluaa sekaantua, tai on liian kiireinen tehdessään hätätoimia jäsenmaidensa (Baltian) turvallisuuden takaamiseksi.
Näin koko operaatiosta tulee vähäverinen ja valtava menestys Venäjälle lyhyellä tähtäimellä. Pitkää tähtäintä siellä ei välttämättä ole, muuta kuin omien rajojen työntämien mahdollisimman kauas Moskovasta. Suomalaisten poliitikkojen on helppo selitellä luovuttamista, jos vaihtoehtona on tuhansien/kymmenientuhansien suomalaisten kuolema ja todennäköisesti entistä pahemmat aluemenetykset.