Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

[Kapiainen]

Toisaalta tämä keskustelujuonne sikäli turha että maanpuolustusperuste tuli lakiin. Se mahdollistaa reserviläiselle aseluvan maanpuolustusperusteella Puolustusvoimien puollolla. Sitä en osaa sanoa kuinka tällä perusteella lupia tullaan myöntämään ja paljonko hakemuksia päätyy Hallinto-oikeuksien puntaroitaviksi. Laissa maanpuolustusperuste kuitenkin on, suhteellisen selkein edellytyksinkin vielä.

Sivumennen on tässä kohtaa todettava sekin, että kaikki kolme ammattisotilaiden ammattiliittoa yhdessä oli tässä asiassa hyvin aktiivisia, jotta ammattisotilaat olisivat tulleet huomioiduiksi laissa samoin kuin reserviläiset tulivat maanpuolustusperusteessa huomioiduksi. Ammattisotilaalla ei ole mahdollisuutta omaehtoiseen, omakustanteiseen vapaa-ajalla tapahtuvaan harjoitteluun. PV tarjoaa 50 pistoolin patruunaa ja 100 RK:n patruunaa/ vuosi harjoitteluun. Siitä määrästä ammutaan myös pakolliset palveluammunnat. Sillä harjoittelumäärällä ei ampumataitoa edes ylläpidetä.
Asiaa ei huomioitu millään tavalla laissa. Edellinen laki sentään antoi (teoreettisen) mahdollisuuden virassa olevalle sotilaalle ostaa patruunoita PV:n aseisiin. Nykyisessä laissa sitä mahdollisuutta ei enää ole

 

[Erik]

Tässä vaiheessa haluan painottaa, etten usko PV:n lausuntojen vastaavan kenraaliston tai upseeriston yleistä mielipidettä. Mutta PV:n pitäisi olla tarkkana siitä mihin se ottaa kantaa, miten, ja kuka päästetään ääneen. Nyt keskustellut lausunnot liittyivät lain muuttamiseen ja PV:llä oli mielestäni mahdollisuus tukea nykyistä asevelvollisuus- ja reserviläisperusteista järjestelmää ja maanpuolustustahtoa yhdellä iskulla.

 

[vastarannankiiski]

Jatkan vielä: lausunnoissa mitä muissa yhteyksissä on tullut korkeiltakin jakkaroilta tunnustetaan selkeästi että omaehtoinen ampumaharjoittelu on reserviläiselle ja myös ammattisotilaalle hyvin tärkeätä.

Jokainen, joka vähääkään ymmärtää ammunnasta tajuaa kyllä varsin hyvin ettei se ole minkään realismin rajoissa että PV voisi tarjota riittävän ampuma- ja asekäsittelykoulutuksen reserviläisille.
Jotakin uskon työnkuvanikin pohjalta asiasta ymmärtäväni. Siltä pohjalta väitän että totetuakseen tuo mainitsemasi lausunto edellyttäisi tärkempien joukkojen reserviläisten muutaman vrk:n kertausharjoitusta, jossa pelkästään ammutaan, noin kerran kuukaudessa jatkuvasti vuodesta toiseen.

Olisi kerrassaan mahtavaa, jos PV:n resurssit riittäisivät siihen - ja eikö viittaamasi lausunto ikäänkuin lupaa että nehän riittää = PV:n lausunnon uskottavuus ja todellisuuspohja on heikompi kuin poliitikkojen vaalilupauksilla ennen vaaleja. Tai sitten vaan lausuja oli lausumastaan aiheesta pihalla kuin lumiukko.

PV:n tarjoamista ampumaharjoitemääristä olen samaa mieltä. Pientä lisäystä olen havainnut tiettyjen reservistä koottujen yksiköiden kohdalla, mutta suurissa massoissa tämä ei näy.

Ammattisotilaiden niille ryhmille joille aseenkäyttö on tärkeässä roolissa, olen samaa mieltä, ampumaharjoittelu pitää mahdollistaa koska se kuuluu työnkuvaan. Tämä jo ihan siitäkin syystä että pystyy SA tilanteessa tarvittaessa ohjaamaan kouluttamaan niitä alaisiaan joille aseenkäsittelijöinä joille asiat eivät ole ihan niin kirkkaina mielessä. Kaikille reserviläisille en ampumataitoa ensimmäiseksi priorisoisi, vaan reserviläisten pitäisi itsensä keskittyä ensisijaisesti aivan muihin sotilaan ominaisuuksiin joita pystyy arjessa hyvin harjoittelemaan. Kestävyys, voima, kenttä- ja maastotaidot sekä oma vyötärönympärys. Muutenkin aktiivireserviläisten pitäisi keskittyä enemmän niihin taitoihin, joilla on eniten merkitystä heidän SA-tehtäviensä kannalta ja aika harvalla se on ampuminen rynnäkkökiväärillä päivät pääksytysten, etenkään jos sijoitus on esikunta-, tuki- tai huoltotehtävissä kuten monella reserviläisellä on. Siksi ennen kaikkea aktiivinen kuntoharjoittelu olisi tärkeämpää, koska yhdelläkään sotilaalla hyvä kondis ei mene hukkaan ja sitä pystyy aktiivisesti harjoittelemaan melkein jokaisena päivänä reservissä, useampana ainakin kun ammuntaa. Olen sanonut, että mielummin otan omaan joukkooni hyväkuntoisen mutta taitamattoman aseenkäsittelijän, kun rapakuntoisen mutta hyvän aseenkäsittelijän. Miksi? No siitä syystä että aseenkäsittely ja ampumataito nousee harjoittelussa huomattavasti nopeammin riittävälle tasolle kun rapakuntoisen kondis.

Reserviläisten ampumaharjoittelun korostamisen näen ensisijaisesti "hearts and minds" tyyppisenä hengennostatuksena jonka ehkä tärkein anti on maanpuolustusmotivaation ylläpito. Niille jotka ampuvat paljon, taputellaan selkään henkisellä tasolla toistelemalla kuinka tärkeä taito sotilaalle on ampumataito. Puhutaan siitä, mistä aktiivit tykkäävät. Samalla saatetaan jättää mainitsematta että hyvä ampumataito ei kuitenkaan korvaa huonoa kenttäkelpoisuutta koska tämän mainitseminen saattaisi herättää negatiivisia tai lannistavia ajatuksia. Vähän sama asia kun harjoitusten loppupuhuttelut, joissa "kaikki meni helvetin hyvin ja on hieno nähdä reserviläisten hyvää tekemistä, osaamista ja asennetta" vaikka asia ei todellisuudessa ihan näin ruusuinen olisikaan.

 

[Ottoville]

yli 50-vuotiaiden SRA ampujien viriviri kisa-ARskoilla olisi jokin maanpuolustuksellinen ulottuvuus ja merkitys.

Hän osaa käsitellä asetta ja ampua sillä.
Ja voi jakaa tätä tietoa, vaikka sillä aikaa kun 10 vuotta sitten valmistunut vänrikki (joka ei sen jälkeen ole koskenut aseeseen) pitää oppituntia vega- ruuasta kenttä oloissa.

 

[vastarannankiiski]

Mitä sitten, jos vain pieni osa harjoittelee? Miksi se pitää kieltää? Miksi sitä pitää vähätellä? Minusta se on väärin, että sotimaan pakotettavilta kielletään mahdollisuus harjoitella oleellista osaa sotilaan taidoista.

Väännetään rautalangasta. Siksi koska rynnäkkökiväärillä ampuminen ei ole kun äärimmäisen harvalle reserviläiselle se ensisijainen tehtävä. Ensinnäkin, reserviläisten pitää enemmän keskittyä oman terveytensä ja kuntonsa hoitamiseen. Se ei mene yhdelläkään sotilaalla hukkaan. Ei tykistössä tai ilmatorjunnassa ensisijainen tehtävä ole ampua rynnäkkökiväärillä, kuten ei myöskään viestiaselajissa. Ei esikuntatehtävissä eikä huoltotehtävissä. Aika harvassa tehtävänkuvassa tärkeimpänä taitona killuu "hyvä ampumataitorynnäkkökiväärillä". Vai onko näin esimerkiksi kuorma-auton kuljettajien, keittiömiesten, tulenjohtopäälliköiden tai vaikka lääkintäaliupseerin tehtävien kohdalla? Jalkaväkitaistelijoidenkin olisi ensisijaisempaa harjoituttaa itselleen perustaistelumenetelmiä ja joukkona toimimista kun (usein vääräntyyppisiä) ammuntoja tai ovien sisäänpotkimista. Aika monia sellaisiakin taitoja pystyy reserviläinen harjoittelemaan siviilissä mitkä mielletään puhtaasti ja spesifisti PV:n harjoitettaviksi asioiksi jo ihan mielikuvaharjoittelun ja reflektoinnin tasolla. Jo opittuja asioita voi palautella mieliin esimerkiksi julkisesti saatavilla olevista manuaaleista ja vaikka niitä jalkaväen PTM:iä voi harjoitella ihan sadepäivänä olohuoneen lattialla kaupasta ostettavilla muovisotilailla. Ei maksa komppanian vahvuinen osasto kun 7€ halpakaupassa ja mukaan saattaa tulla vielä pari vaunuakin joilla voi treenata vaikka lähitorjuntaa.

 

[vastarannankiiski]

Maanpuolustustahdolla on suuri merkitys. Jos ja kun PV toistuvasti ilmaisee, ettei se oikeastaan edes toivo sen oman reservin ylläpitävän taistelijan taitoja, niin sama kai se on jos koko reservi eroaa huomenna. Eihän sillä reservillä tai mitä tuo reservi tekee omalla ajallaan, omalla rahallaan, ollut maanpuolustuksellista merkitystä. Pelkkää yli-ikäisten näpertelyä. Sietääkin kuolla pois tuollaiset asehullujen väkivaltaiset murhaamisenharjoittelulajit.

Olkiukko. Oma fokus tässä keskustelussa ei ole se että ei pidä harjoitella. Kyse on siitä, kuka harjoittelee, mitä ja kuinka? Oma kerettiläinen ja harhaoppinen mielipiteeni on se että reserviläisten ampumaharjoittelua ja ampumataidon merkitystä ylikorostetaan ja reserviläisten harjoittelussa ja harjoittamisessa pitäisi keskittyä monessa tapauksessa enemmän muihin asioihin ja muihin yksilön ja joukon suorituskykyihin. SA-tehtävän mukaan pääsääntöisesti harjoitettevat taidot. Hyvä kondis ja terveys taas ei mene hukkaan kenelläkään, ei siviilissä eikä sotapalveluksessa.

 

[Erik]

Väännetään rautalangasta.---

Väännetään vaan. Minä en ole väittänyt ampumataidon olevan tärkein taito. Mitä muuta kielletään, koska jokin muu on (jonkun mielestä) tärkeämpää? Missä asiassa? Jos nyt PV ilmoittaisi, että maastopukujen ja suojavarusteiden myynnin siviileille voi heidän puolestaan kieltää koska niillä ei ole merkitystä - tällaisia kieltohankkeita on vireillä ja osin voimassakin maailmalla - niin tukisitko sitäkin?

Siviilissä on täysin mahdotonta harjoitella useita joukon kalustoon liittyviä taitoja. Mm. kuntoilua, ensiapujuttuja ja ampumista(toistaiseksi) taas on.

 

[vastarannankiiski]

Hän osaa käsitellä asetta ja ampua sillä.
Ja voi jakaa tätä tietoa, vaikka sillä aikaa kun 10 vuotta sitten valmistunut vänrikki (joka ei sen jälkeen ole koskenut aseeseen) pitää oppituntia vega- ruuasta kenttä oloissa.

Sikäli, mikäli hänen osaamansa asiat ovat yhteensopivia ja käyttökelposia PV:n sodanajan vaatimusten kanssa. Näin ei välttämättä ole kaikkien aktiiviampujien kohdalla.

Toinen asia on se, että JOTU on oman kokemuksen perusteella tuottanut sen verran hyvää ja asiallista osaamista aseenkäsittelyssä reserviin, että osaamistaso alle 30-vuotiailla reserviläisillä on pääsääntöisesti riittävä. Ei JOTU ja pääsääntöisesti osaavat kouluttajat tuota reserviin aseenkäsittelyn osalta mitään vähä-älyisiä idiootteja joiden taitotaso VM palveluksen jälkeen on tasan 0 ja kaikki joudutaan aloittamaan puhtaalta pöydältä.

 

[vastarannankiiski]

Väännetään vaan. Minä en ole väittänyt ampumataidon olevan tärkein taito. Mitä muuta kielletään, koska jokin muu on (jonkun mielestä) tärkeämpää? Missä asiassa? Jos nyt PV ilmoittaisi, että maastopukujen ja suojavarusteiden myynnin siviileille voi heidän puolestaan kieltää koska niillä ei ole merkitystä - tällaisia kieltohankkeita on vireillä ja osin voimassakin maailmalla - niin tukisitko sitäkin?

Siviilissä on täysin mahdotonta harjoitella useita joukon kalustoon liittyviä taitoja. Mm. kuntoilua, ensiapujuttuja ja ampumista(toistaiseksi) taas on.

Olenko väittänyt että ampumaharjoittelu pitäisi kieltää? Tai että aseet pitäisi kieltää? Tai että PV:n kouluttamia "murhaamistaitoja" kiellettäisiin harjoittelemasta? Missä kohtaa olen näin väittänyt voitko osoittaa? Ei mitään tarvitse eikä pidä kieltää, ei ainakaan ammuntaa. Kyse on edelleenkin siitä että kuka harjoittelee ja mitä, mikä suorituskyky on prioriteettina ja mikä on toissijainen? Eikä toissijainen tarkoita sitä että asiaa ei harjoiteltaisi tai se pitäisi kieltää. Se tarkoittaa sitä että harjoitettavana taitona se ei ole ensisijainen. Jos sanon että aktiivireserviläinen saa ampua ampumaradalla yhden laukauksen yhtä liikuttua kilometriä kohden kävellen, hölkäten tai juosten niin kyse ei ole kieltämisestä vaan priorisoinnista. 100km hölkäten ja 100 laukausta järkevässä ja tarkoituksenmukaisessa ampumaharjoituksessa. Kymmentä kymmenen kilometrin lenkkiä kohden yksi ampumarataharjoite? Paljon järkevämpi suhde sotilaan kannalta, kun että ampuu aktiivisesti mutta ei huolehdi fyysisestä kunnostaan ja terveydestään. Kuulostaako siltä että olisin kieltämässä ammuntaa reserviläisiltä tai suomalaisilta?

Omistan itse lukuisia ampuma-aseita ja ammun aktiivisesti. Olen säännöllisesti yhteydessä poliisin lupapalveluihin. Harjoittelen sotilaan taitoja säännöllisesti omassa sijoituksessani joka on myös siviiliammattiani vastaava. Niin yleisellä tasolla kun sitten vähän erikoisempia tehtäväsidonnaisia juttuja. Niin kurkkupuku päällä kun siviilissäkin.

En vain näe asioita samalla tavalla kun moni muu aseharrastaja tai reserviläinen. En ole koskaan kokenut mielivaltaa tai epäoikeudenmukaista kohtelua lupapalveluista. En koe että poliisi suhtautuisi negatiivisesti aseenomistajiin tai aseen omistamiseen. En koe että lainsäädännön ensisijainen tarkoitus on riisua kansa aseista. Kaikkein vähiten koen että sotilaan perustaitojen harjoittelemista reservissä pyrittäisiin rajaaman ja kieltämään tai että siihen suhtauduttaisiin kielteisesti. Viimeisten vuosien aikana olen huolestuneena seurannut pyssyskenessä tapahtuvaa keskusteluilmapiirin muutosta. Monessa suhteessa ajan suunnan kehityksestä ollaan ihan aiheellisestikin huolissaan, mutta kyllä monessa tapauksessa keskustelussa on tarpeetonta pelonlietsontaa, virkamiesvastaisuutta ja jopa korkealentoisten salaliittoteorioiden levittämistä. Ehkä tarkoituksellakin, kuka tietää.

 

[Erik]

Tässä keskusteltiin juurikin PV:n ja POHA:n lausunnoista ja siitä, ettei reservin ampumaharrastuksilla ole viranomaistemme, ja osan poliitikoistakaan, mielestä maanpuolustuksellista merkitystä. Kyllä niillä on, ja tuollaiset lausunnot ovat vähätteleviä. Merkityksestä voimme kiistellä, mutta merkityksen vähäisyys ei ole syy kieltää mitään. Näin reserviläisenä jää hieman sellainen tunne, että PV:tä kiinnostaa olemassaoloni yhä vähemmän. Tuhansia ei ole koskaan kutsuttu kertaamaan ja voin vain ajatella, mitä heistä erityisesti ne, joiden aselaji on vaikka jalkaväki, ajattelevat tuollaisista lausunnoista.

Se, mikä on tai ei ole ajan ja rahan käytön puolesta tehokasta reservin suorituskyvyn ylläpitoa on aivan eri kysymys.

 

[vastarannankiiski]

Siviilissä on täysin mahdotonta harjoitella useita joukon kalustoon liittyviä taitoja. Mm. kuntoilua, ensiapujuttuja ja ampumista(toistaiseksi) taas on.

Näin on monessa suhteessa, siinä olet oikeassa. Kuitenkaan asia ei välttämättä ihan näin mahdoton ihan kaikkien "kalusteiden" osalta, etenkään tavallisimpien jalkaväenaseiden. PV:n kalustoesittelyissäkin on usein mahdollista hieman käpistellä pyssyjä ja sinkoja jos pyytää kohteliaasti lupaa ja perustelee pyynnön. Itse olen saanut esimerkiksi ständillä käsittelykoulutuksen 66KES12:sta kun pyysin sitä saada. Sanoin että "oma koulutus on KES88:lle ja voisitteko näyttää ja saisinko kokeilla kuinka tämä erooa hallintalaiteiden osalta vanhemmasta?" Lisäksi jos on jo varusmiesaikana käsitellyt vaikka tiettyä konekiväärityyppiä, voi asioita palautella mieleen reflektoimalla kuten myös manuaaleista asioita kertaamalla ja vaikka opetusvideoita katsomalla.

Ampumista ja aseenkäsittelyä voi harjoitella vaikka ilmakiväärillä ja airsoft aseilla tai muilla leikkipyssyillä. Tällä en tarkoita sitä, että leikkipyssyt ja ilmakiväärit riittävät reserviläisille ja muuta ammuntaa ei tarvita, vaan sitä että turvallisen aseenkäsittelyn harjoitteluun ei välttämättä tarvita omaa puoliautomaattikivääriä. Paras ampumataito ja aseenkäsittely varmaan saavutetaan näitä yhdistelemällä, ampumalla ruutiaseilla ja ilmakiväärillä säännöllisesti.

 

[ip]

Hän osaa käsitellä asetta ja ampua sillä.
Ja voi jakaa tätä tietoa, vaikka sillä aikaa kun 10 vuotta sitten valmistunut vänrikki (joka ei sen jälkeen ole koskenut aseeseen) pitää oppituntia vega- ruuasta kenttä oloissa.

Tässä on mielestäni keskeinen potentiaali, jonka PV:n pitäisi hyödyntää. Kun joukkoja perustetaan joutuu jj oletuksena vastaamaan oman joukkueensa kohdistusammunnasta ja ampumakoulutuksesta. Tässä saumassa olisi pari sopivaa osaavaa reserviläistä oiva tuki osaamisen terästämiseen. JJ voisi keskittyä omaan keskeisempään suorituskykyynsä eikä hän altistuisi puolionnistuneen ammutussuorituksen uskottavuutta rapauttavaan riskiin. Rutinoituneen ja osaavan koulutuksen myötä joukkueen taistelukyky ja luottamus omiin aseisiin kasvaisi. Jo 1/2 päivän tehokas koulutus nostaisi ammunnan yksilösuorituksien laatua selkeästi enemmän kun keskimääräiset reserviläisjohtajat kykenisivät ylipäätänsä nostamaan.

Erillinen koulutus porukka vapauttaisi res. johtajat ja kantahenkilökunnan valmistelemaan ja kouluttamaan joukon toimintaa joukkona ja aselaji, kalusto yms. kohtaisia asioita. Tuolla 1/2 päivä + 2 kouluttajaa tahdilla K saadaan päivässä aseisiin 4 kouluttajan suoritteella. PR tulisi kohtuu kuosiin päivässä n.100 kouluttajan voimin. Jos aikaa ja kouluttajien osaamista riittää niin myös tst ammuntoja j tasolla jv-aseilla voisi vetää res voimin ja ammuntaosaamista muutenkin syventää.

Useissa uhkakuvissa joukkojen perustaminen ja saattaminen valmiiksi ensimmäiseen tehtävään mahdollisimman lyhyessä ajassa on aivan keskeistä. Oletuksena joukon johtajat ja miehistöt saapuvat samalla kertaa eli johtajia ei ehditä orientoimaan sen syvemmin, ennen työhön tarttumista. Sopiva määrä joukoista jo raakattuja reservin kärkiosaajia voisi osaltaan vauhdittaa suorituskyvyn kehittymisnopeutta. Vastaava määrä ampumataitoisia yksilöitä sijoitettuna joukkoihin ei luo yhtä suurta suorituskyvyn nousua, koska ko. sijoitetuilla yksilöillä on oma tehtävä eikä ampumaosaamisen jakaminen fokuksena.

Eli jos kärjistän. Yhteiskunnan kannalta merkittävintä res ampumaharrastusta on ampuminen ja ammunnan vetäminen yli 40v reserviläisten (sis. evp) toimesta...

 

[vastarannankiiski]

Tässä keskusteltiin juurikin PV:n ja POHA:n lausunnoista ja siitä, ettei reservin ampumaharrastuksilla ole viranomaistemme, ja osan poliitikoistakaan, mielestä maanpuolustuksellista merkitystä. Kyllä niillä on, ja tuollaiset lausunnot ovat vähätteleviä. Merkityksestä voimme kiistellä, mutta merkityksen vähäisyys ei ole syy kieltää mitään. Näin reserviläisenä jää hieman sellainen tunne, että PV:tä kiinnostaa olemassaoloni yhä vähemmän. Tuhansia ei ole koskaan kutsuttu kertaamaan ja voin vain ajatella, mitä heistä erityisesti ne, joiden aselaji on vaikka jalkaväki, ajattelevat tuollaisista lausunnoista.

Se, mikä on tai ei ole ajan ja rahan käytön puolesta tehokasta reservin suorituskyvyn ylläpitoa on aivan eri kysymys.

Ei kannata katkeroitua jos realiteetti iskee päin näköä.

Jos täällä mainittu seikka pitää paikkansa, niin 20% reservistä kantaa 80% vastuuta suorituskyvystä. Toisin sanoen, 80% reservistä kantaa vastuuta ainoastaan 20% suorituskyvystä. Jos resurssit ovat rajalliset, niin silloin kannattaa ne keskittää siihen 20% porukan harjoittamiseen, eikä siihen 80%:n osuuden.

Jos sinulla on PV:n tarvitsemaa siviiliosaamista niin aina voi olla yhteydessä aluetoimistoon ja sijoittajaan. Voi olla, että heilahdat sieltä 80% porukasta sinne 20% puolelle. Sen lisäksi kokonaismaanpuolustukselliselta kannalta hyödyllistä maanpuolustustyötä voi tehdä myös muissa kriisiajan organisaatioissa. Kaikki hyödyllinen maanpuolustustyö ei välttämättä ole rynnäkkökivääri kädessä koheltamista. VPK:t, nuo kriisiajan pelastusreservimme, niitä ei kannata unohtaa.

Ja ikävä fakta saattaa myös olla se, että maanpuolustuksen suuressa kuvassa reserviläisten omilla aseilla harjoittamalla ampumaharjoittelulla ei välttämättä ole kovin suurta merkitystä PV:n sodan ajan kokonaissuorituskyvyssä, ihan jo siitä syystä että niin harva reserviläinen lopulta harjoittelee ampumista ja vielä sotilaallisesti hyödyllisessä muodossa. Tiedän että moneen reserviläiseen ja aktiiviampujaan sattuu tämä ajatus, mutta realistina minun täytyy sanoa itselleni että tämä saattaa olla totuus tai siinä väitteessä saattaa olla paljon totta vaikka ihan koko totuus se ei olisikaan. Se että minä itse subjektiivisesti tunneperäisesti olen eri mieltä virkamiehen kanssa, ei välttämättä tarkoita sitä että virkamies on väärässä.

 

[vastarannankiiski]

Tässä on mielestäni keskeinen potentiaali, jonka PV:n pitäisi hyödyntää. Kun joukkoja perustetaan joutuu jj oletuksena vastaamaan oman joukkueensa kohdistusammunnasta ja ampumakoulutuksesta. Tässä saumassa olisi pari sopivaa osaavaa reserviläistä oiva tuki osaamisen terästämiseen. JJ voisi keskittyä omaan keskeisempään suorituskykyynsä eikä hän altistuisi puolionnistuneen ammutussuorituksen uskottavuutta rapauttavaan riskiin. Rutinoituneen ja osaavan koulutuksen myötä joukkueen taistelukyky ja luottamus omiin aseisiin kasvaisi. Jo 1/2 päivän tehokas koulutus nostaisi ammunnan yksilösuorituksien laatua selkeästi enemmän kun keskimääräiset reserviläisjohtajat kykenisivät ylipäätänsä nostamaan.

Erillinen koulutus porukka vapauttaisi res. johtajat ja kantahenkilökunnan valmistelemaan ja kouluttamaan joukon toimintaa joukkona ja aselaji, kalusto yms. kohtaisia asioita. Tuolla 1/2 päivä + 2 kouluttajaa tahdilla K saadaan päivässä aseisiin 4 kouluttajan suoritteella. PR tulisi kohtuu kuosiin päivässä n.100 kouluttajan voimin. Jos aikaa ja kouluttajien osaamista riittää niin myös tst ammuntoja j tasolla jv-aseilla voisi vetää res voimin ja ammuntaosaamista muutenkin syventää.

Useissa uhkakuvissa joukkojen perustaminen ja saattaminen valmiiksi ensimmäiseen tehtävään mahdollisimman lyhyessä ajassa on aivan keskeistä. Oletuksena joukon johtajat ja miehistöt saapuvat samalla kertaa eli johtajia ei ehditä orientoimaan sen syvemmin, ennen työhön tarttumista. Sopiva määrä joukoista jo raakattuja reservin kärkiosaajia voisi osaltaan vauhdittaa suorituskyvyn kehittymisnopeutta. Vastaava määrä ampumataitoisia yksilöitä sijoitettuna joukkoihin ei luo yhtä suurta suorituskyvyn nousua, koska ko. sijoitetuilla yksilöillä on oma tehtävä eikä ampumaosaamisen jakaminen fokuksena.

Eli jos kärjistän. Yhteiskunnan kannalta merkittävintä res ampumaharrastusta on ampuminen ja ammunnan vetäminen yli 40v reserviläisten (sis. evp) toimesta...

Samaa mieltä. Ja juuri siksi reserviläisten kannattaa keskittyä ensisijaisesti siihen kuntopuolen harjoitteluun.

Koska jos 1/2 päivän harjoitelulla saavutetaan merkittävä suorituskyvyn kohenema ampumataidossa niin samalla harjoitusmäärällä ei rapakuntoisen sohvaperunan kondis muutu yhtään miksikään. Mitä saadaankaan aikaan vaikka 3 viikon aktiivisella sotilastaitojen koulutuksella? Kuinka paljon rapakuntoisen kondis nousee samassa ajassa?

 

[Erik]

Miksi jatkat vastaamista kuin kyse olisi minusta henkilökohtaisesti, eikä periaatteesta ja koko maasta? Ei se ole minun vikani, että Poliisi ja PV ovat tuollaisia lausuntoja antaneet. Eikä niitä lausuntoja tarvitse hyväksyä vain, koska ne tulevat auktoriteeteilta.

Oma sijoitukseni ja reservin osaamiseni ei liity aiheeseen mitenkään.

 

[Rauhantekijä]

Kyse on siitä, kuka harjoittelee, mitä ja kuinka? Oma kerettiläinen ja harhaoppinen mielipiteeni on se että reserviläisten ampumaharjoittelua ja ampumataidon merkitystä ylikorostetaan ja reserviläisten harjoittelussa ja harjoittamisessa pitäisi keskittyä monessa tapauksessa enemmän muihin asioihin. SA-tehtävän mukaan pääsääntöisesti harjoitettevat taidot.

Tässä on aika hyvä kiteytys siihen kuka minkäkinlaisen aseen tarvitsee. Puoliautomaatteja halutaan lähinnä siksi koska on "coolia" omistaa sellainen.
Olen samalla linjalla siinä, että puoliautomaatin tarvitsee lähinnä sellainen reserviläinen jolla on selkeä sijoitus ja/tai Maakuntajoukkossa tapahtuvaa säännöllistä harjoittelua. SRA kilpailu säännöllisesti on myös ok peruste. Nämä kiväärit voivat olla määräaikaisilla luvilla ja kun henkilöllä loppuu edellä mainittu peruste, niin sen myötä aseesta on luovuttava. Se vaan on yväksyttävä että "coolius" loppuu aikanaan.

Ampumaharjoittelua voi tehdä tavallisella kiväärilläkin riittävästi. Jonkinlainen ampuma-ase on pakko myöntää reserviläiselle kuitenkin kun samanaikaisesti on pakko olla asevelvollisenakin max 60 ikävuoteen saakka.
.

 

[vastarannankiiski]

Miksi jatkat vastaamista kuin kyse olisi minusta henkilökohtaisesti, eikä periaatteesta ja koko maasta? Ei se ole minun vikani, että Poliisi ja PV ovat tuollaisia lausuntoja antaneet. Eikä niitä lausuntoja tarvitse hyväksyä vain, koska ne tulevat auktoriteeteilta.

Ja se että ne tulevat PV:ltä tai poliisilta, ei tarkoita sitä että ne ovat automaattisesti vääriä, jos eivät oikeitakaan. Se että oma subjektiivinen mielipiteeni joka muodostuu omasta kokemuksestani tai oman kuplani kokemuksesta, ei välttämättä tarkoita sitä että se olisi oikea. Ja viranomaistahojen kanta olisi väärä, jos se on eri kun omani. Saattaa olla että se viranomaistaho on tutkinut suurta joukkoa asianmukaisesti ja tehnyt omat johtopäätöksensä oikein. Itse ja oma kuplani edustamme vain pientä osajoukkoa suuresta kokonaisuudesta jolla lopulta ole kovinkaan suurta merkitystä suuressa kokonaisuudessa.

Parempi vaan kaikille että haetaan aseet urheilu- ja metsästysperusteella luville ja unohdetaan ne sotilaallis-maanpuolustukselliset perustelut ja niistä vänkääminen, ne kun eivät varsinaisesti ole mitään valideja perusteita.

 

[Erik]

Parempi vaan kaikille että haetaan aseet urheilu- ja metsästysperusteella luville ja unohdetaan ne sotilaallis-maanpuolustukselliset perustelut ja niistä vänkääminen, ne kun eivät varsinaisesti ole mitään valideja perusteita.

Näin taitaa olla paras. Mielestäni vain PV hukkasi tässä mahdollisuuden promota isosti reserviläisyyttä, maanpuolustustahtoa ja nykyjärjestelmää, millä olisi myös suojattu sitä erilaisilta muutoshaluilta. Ehkei edes haluttu. Katsotaan nyt paljonko noita sotva-lupia tulee, mutta pelkään että prosessi on raskas ja sitäkautta kanta jää hyvin pieneksi tarvittujen/haluttujen aseiden tullessa luvitetuksi urheiluperusteella.

 

[vastarannankiiski]

Tässä on aika hyvä kiteytys siihen kuka minkäkinlaisen aseen tarvitsee. Puoliautomaatteja halutaan lähinnä siksi koska on "coolia" omistaa sellainen.
Olen samalla linjalla siinä, että puoliautomaatin tarvitsee lähinnä sellainen reserviläinen jolla on selkeä sijoitus ja/tai Maakuntajoukkossa tapahtuvaa säännöllistä harjoittelua. SRA kilpailu säännöllisesti on myös ok peruste. Nämä kiväärit voivat olla määräaikaisilla luvilla ja kun henkilöllä loppuu edellä mainittu peruste, niin sen myötä aseesta on luovuttava. Se vaan on yväksyttävä että "coolius" loppuu aikanaan.

Ampumaharjoittelua voi tehdä tavallisella kiväärilläkin riittävästi. Jonkinlainen ampuma-ase on pakko myöntää reserviläiselle kuitenkin kun samanaikaisesti on pakko olla asevelvollisenakin max 60 ikävuoteen saakka.
.

Joo mä olen 95% samaa mieltä kanssasi.

Oikeastaan ainoa peruste josta olen hieman eri mieltä on tuo sijoitukseen perustuva ja maakuntajoukoissa tapahtuva säännöllinen harjoittelu. Periaatteessa jos jo maakuntajoukon puitteissa VEH:eissä ja KH:issa harjoittelee paljon ammuntaa niin silloin ei periaatteessa olisi maanpuolustuksellista perustetta omalle aseelle laisinkaan.

Tämä on hyvä pointti myös, kannattaisiko hallussapitolupaa ylipäätänsä sitoa kovin voimakkaasti maanpuolustuksellisiin perusteisiin? Meinaan kun ikä- ja/tai sijoituksen purkaminen paukkaa vastaan, silloin myös lakkaa peruste hallussapitoluvalle. SRA:ssa, IPSC:ssä ja muussa urheiluammunnassa kuten ei metsästyksessäkään ole aktiiviselle harjoittelulle tai kisaamiselle mitään yläikärajaa harrastuksen päättämiselle.

Mitä tuohon 60-vuoden asevelvollisuuden ikärajaan tulee niin veikkaan että tämä on hyvin pitkälle pelkästään lain kuollut kirjain. Kuinkakohan monelle 59-vuotiaalle miehelle tai naiselle löytyy sijoitus tai edes kutsuttaisiin aseisiin täydessä mobilisaatiossa? Hyvä jos 0,1%:lle.

 

[Rauhantekijä]

Mielestäni vain PV hukkasi tässä mahdollisuuden promota isosti reserviläisyyttä, maanpuolustustahtoa ja nykyjärjestelmää

Mutta toisaalta ehkä PV voittaa siinä, että se tekee selväksi kansalaisille millaisista henkilöistä on tarvetta? Tämä on ilmeisesti suurempi arvo kuin promo. Näin luulen.
Nyt rimaa ollaan asetettu selkeästi sekä MPK harjoittelun kautta ja ne jotka ovat taistelijakunnossa, voivat saada asianmukaisen ase-varustuksenkin. Nyt asia on enemmän henkilön motivaatiosta kiinni lähivuosien kyvystä olla rivissä. ( koitan olla luisumatta liikaa Reserviläisyyden keskusteluun, joka on kokonaan toinen aihe.)
.