Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

[vastarannankiiski]

Näin taitaa olla paras. Mielestäni vain PV hukkasi tässä mahdollisuuden promota isosti reserviläisyyttä, maanpuolustustahtoa ja nykyjärjestelmää.

Veikkaan että suurin ongelma on se, että reserviläisyys ja nostoväkeen kuuluminen ja sotilastaitojen harjoittaminen ei ole yleisesti kovin suosittua eikä mikään megatrendi, ainakaan sen tärkeimmän ryhmän eli alle 40-vuotiaiden osalta. Alle kolmekymppisistä puhumattakaan.

Moni suhtautuu kyllä asiaan varovaisen positiivisesti ja myönteisesti, mutta ei niin myönteisesti että pitäisi asiaa niin tärkeänä että ottaisi asian omakseen. Harjoittelisi omatoimisesti, liittyisi maakuntajoukkoihin, kävisi MPK:n (tai mikä se nykyään on?) kursseilla tai hakisi muuta koulutusta muualta. Hyvä jos edes 1% reserviläisistä harjoittelee sotilastaitoja säännöllisesti, vaikka kuukausittain.

 

[vastarannankiiski]

Mutta toisaalta ehkä PV voittaa siinä, että se tekee selväksi kansalaisille millaisista henkilöistä on tarvetta? Tämä on ilmeisesti suurempi arvo kuin promo. Näin luulen.
Nyt rimaa ollaan asetettu selkeästi sekä MPK harjoittelun kautta ja ne jotka ovat taistelijakunnossa, voivat saada asianmukaisen ase-varustuksenkin. Nyt asia on enemmän henkilön motivaatiosta kiinni lähivuosien kyvystä olla rivissä. ( koitan olla luisumatta liikaa Reserviläisyyden keskusteluun, joka on kokonaan toinen aihe.)
.

Touche!

Liittäisin listaan vielä siviilipuolen osaajat joilla on PV:n tarvitsemia taitoja. Eikä pidä myöskään unohtaa evp-miehiä, heidän kohdallaan MPK harjoittelusta ja varmaan osasta taistelijan kunnosta voidaan varmaan hieman joustaa.

 

[Kapiainen]

No, niinkuin sanoin: maanpuolustusperuste on laissa. Se on ilman muuta hyvä juttu.
Ainoa sinänsä pieni lapsus lain valmistelussa mielestäni kävi ja se on siinä että laissa olisi pitänyt käyttää termiä sotilas nyt käytetyn reserviläinen - termin sijaan. Tällä sanamuodolla maanpuolustusperuste olisi ulotettu koskemaan myös ammattisotilaita. Silloin tilanne olisi ollut se, että PV:n puollolla SOTILAS (res tai ammatti) olisi voinut saada maanpuolustusperusteella aseluvan omaehtoiseen, ammattisotilaan kohdalla myös työssään, myös siis opetustyössään tarvitsemien taitojen kehittämiseen.

Nyt laissa oleva maanpuolustusperuste yhdessä ampumaurheiluperusteen (tässä lähinnä siis SRA) kanssa antaa mielestäni sinänsä riittävät mahdollisuuset reserviläiselle ampumataidon kehittämiseen.

 

[baikal]

@vastarannankiiski

Huolesi siitä, että joku reservin osista harjoittelee suorastaan liikaa tai ainakin turhaan ampumista lienee liioiteltu. Uskallan väittää, että kovin harva reserviläinen harjoittelee liikaa yhtään mitään sotilaallista.

Suomessa ei varusmies eikä reserviläinen taatusti saa liikaa ampumakoulutusta, voit olla ihan huoletta siitä. Niin moni riittävän läheinen varusmies on parin viime vuoden aikana palvellut ja kertonut aiheesta, että jonkinlainen haju siitä on syntynyt. Se, että kehitystä tapahtuu palvelusaikana ei tarkoita sekään vielä mitään.

Se, että kotimaassa on äksmäärä jotain väkeä, joka kenties harjoittelee enemmän kuin suurin osa, se ei nyt vaan muuta asiaa miksikään.

Tää ajatus ja asenne siitä, ettei kaikki sotilaat joudu pyssysille sodassakaan....se on kyllä niin sitä ihtiään, etten jaksa tästä edes vääntää. Aiemmissa kansainvälisissä torjuntavoittotapahtumissa on kyllä jouduttu välillä kehimään vitjaan niin hevosmiehet kuin tuulimyllyn kivenvaihtomiehetkin. No, ehkä kehitys kehittyy ja kärkipataljoonat hoitavat tästedes absoluuttisen varmasti kaikki tst-tehtävät. Mehevässä sodassa se vaan ei näin suju.

 

[vastarannankiiski]

@vastarannankiiski

Huolesi siitä, että joku reservin osista harjoittelee suorastaan liikaa tai ainakin turhaan ampumista lienee liioiteltu. Uskallan väittää, että kovin harva reserviläinen harjoittelee liikaa yhtään mitään sotilaallista.

Ei määrällisesti liikaa vaan suhteellisesti. Painotus on monella väärä.

 

[vastarannankiiski]

@vastarannankiiski


Tää ajatus ja asenne siitä, ettei kaikki sotilaat joudu pyssysille sodassakaan....se on kyllä niin sitä ihtiään, etten jaksa tästä edes vääntää. Aiemmissa kansainvälisissä torjuntavoittotapahtumissa on kyllä jouduttu välillä kehimään vitjaan niin hevosmiehet kuin tuulimyllyn kivenvaihtomiehetkin. No, ehkä kehitys kehittyy ja kärkipataljoonat hoitavat tästedes absoluuttisen varmasti kaikki tst-tehtävät. Mehevässä sodassa se vaan ei näin suju.

Ei pidä täysin paikkaansa.

Talvi- ja jatkosodassa useassa paikassa komppania- ja pataljoonatasolla jouduttiin käyttämään kaikki mahdolliset miehet kiväärijalkaväkenä.

Kuitenkaan ei kaikkia. Eikä rykmentti- eikä divisioonatasolla näin tehty. Kuten ei koko suomea tyhjennetty sotilaista ja työnnetty kannakselle etulinjan juoksuhautaan kiväärijalkaväeksi. Kyllä sitä muutama ukko jäi kotirintamallekin töpinään touhuamaan sekä ilmatilaa ja horisonttia vahtaamaan. Aika moni jäi.

 

[Mili]

Minusta on hassua että aikuiset, kunnolliset ihmiset joutuvat keksimään erilaisia syitä saadakseen puolarin. Usein aseita kaapillinen mutta se auta. Uskoisin, että henkilö, jolle on annettu lupa pienariin pystyy turvallisesti omistamaan myös ak:n tai ar:n. Jopa normaalilla 30 patruunan lippaalla.

Jos yhteiskunnassa kaikelle omistamiselle pitää olla enemmistön hyväksymä syy, niin kyllä käy ankeaksi.

 

[vastarannankiiski]

No, ehkä kehitys kehittyy ja kärkipataljoonat hoitavat tästedes absoluuttisen varmasti kaikki tst-tehtävät. Mehevässä sodassa se vaan ei näin suju.

Mikä on huolto- ja tukiportaan osuus moderneissa länsimaisissa armeijoissa suhteessa taisteleviin joukkoihin? Muistaakseni on puhuttu 10-15:1 luvuista? Yhtä etulinjan taistelijaa kohden taaempana on 10-15 miestä. Tästä voi vetää jotain johtopäätöksiä tehtävien painotuksesta, mahdollisesti myös siitä mihin koulutuksessa ja harjoittelussa kannattaa ensisijaisesti keskittyä.

Mikä olisi suhdeluku meillä LKP:n jälkeisessä ajassa? Toki on enemmän kun relevanttia miettiä että taistelureserviä on taaempana mitä ammentaa huollosta. Toinen kysymys on se, että mikä kuinka paljon huolto- ja tukitehtävistä on irroitettavissa miehiä taistelutehtäviin tarvittaessa? Kolmas ja ehkä vähiten merkityksellisin tekijä on se, että mikä on sotiaallinen kokonaistilanne siinä tilanteessa jos Etelä-Pohjanmaalla palvelevan ilmavoimien maantietukikohdan henkilöstö joudutaan heittämään torjuntataisteluun kiväärijalkaväkenä?

Ja toki kaikilla taistelijoilla pitää olla tietyt taidot olemassa vaikka taaempana toimiikin, jo sodan epäsymmetrisyydestä johtuen. Toki tämä ei muuta sitä seikkaa mihinkään että ensisijaisesti hallittavat ja käytettävät taidot ovat monella taistelijalla ovat aivan muita kun aseenkäsittelyyn tai ammuntaan liittyviä.

 

[Herman30]

Eli kun nyt sodanajan joukko on 230 000 niin joku 30 000 on niitä etulinjan sotilaita ja 200 000 takaportaassa?

 

[vastarannankiiski]

Mä tiedän että tämä sattuu moneen kovasti ja loukkaa, mutta ei Suomen kokonaismaanpuolustuksen kriittisten suorituskykyjen ytimessä ole yli 40-vuotiaiden reserviläisten ampumataito. Varsinkin kun suurimman osan 40-vuotta täyttäneistä sijoitus on jossain muualla kun taistelevissa joukoissa ja kiväärijalkaväessä. Toivottavasti.

Seuraava vuodatus kuuluu ehkäpäs johonkin toiseen ketjuun, mutta modet siirtäköön jos tarvetta. Aina silloin tällöin reserviläisskenessä törmää jonkinlaiseen kummalliseen fantasiointiin jossa yhdistyy jonkinlainen epärealistinen Volksturm-romantisointi ja englantilaisten ruutiukkoihin samaistuminen, jossa kokeneet ja ikääntyneet miehet lyövät uhrautuvasti viimeisessä ja ratkaisevassa götterdämmerungissa kotiseutua uhkaavat vihollisen voimat, ja kääntävät taistelun voitoksi omien taitojensa ja kokemuksensa siivittämänä.

Tai kuinka samaistutaan sotakirjasta luettuun tarinaan, jossa vanhempi ja isähahmomainen taistelija toimii esimerkiksi jalkaväkijoukkueen esitaistelijana ja jonkinlaisena isähahmona muulle joukkueelle. Sikälimikäli näissä tarinoissa on mitään totuuspohjaa, niin se "vanhempi isähahmo" on todennäköisesti ollut se joukkueen 30-vuotias mies joka on ollut kymmentä vuotta muuta miehistöä vanhempi. Korkeintaan noin 40-vuotias. Ei mikään 50-60 vuotias harmaahapsinen hurttiukko. Muutenkin kaikki yli 50-vuotiaat jotka fantasioivat etulinjan kiväärimiehen tehtävistä, kannattaisi tarkistaa realiteettinsa ja lääkityksensä. Suosittelen samaa myös monelle yli 40-vuotiaalle.

Toki on 40-vuotiaille ja monelle yli 50-vuotiaalle hyödyllistä käyttöä LKP:n jälkeisessä ajassa SA-organisaatiossa, mutta kannattaa hetki miettiä sitä onko se tehtävä mikä ja kuinka tähän tehtävään tulisi harjoitella? Ja kuinka suhteuttaa oman harjoittelunsa osa-alueet, ettei tule liikaa keskityttyä tehtävän kannalta toissijaiseen taitoon tai ominaisuuteen ja laiminlyötyä ensimmäistä. Suurin osa yli 40-vuotiaista sijoitetuista hyötyy selkeästi eniten fyysisestä harjoittelusta koska tämä sotillaalle välttämätön suorituskyky alkaa jo ihan fysiologisista syistä laskea eniten iän karttuessa.

 

[vastarannankiiski]

Eli kun nyt sodanajan joukko on 230 000 niin joku 30 000 on niitä etulinjan sotilaita ja 200 000 takaportaassa?

Oma veikkaukseni on hieman enemmän maavoimien osalta. Oletan ilman mitään faktapohjaa on että noin 50 000 miestä ovat sen ikäisiä (alle 30v), omaavat sellaisen koulutuksen ja pystytään varustamaan kokonaisvaltaisesti riittävän hyvin että heidän muodostamien joukkojen panostuksella on se suurin merkitys puhtaasti taisteluun keskittyvältä kannalta. Joukoissa jotka kantavat raskaimman vastuun maarintaman taisteluissa. Vaikka SA joukon vahvuus on 230 000 miestä niin oletan että vain pieni osa siitä pystytään ensinnäkään varustamaan riittävällä määrällä ja riittävän riittävän laadukkaalla materiaalilla, ja että heidän ikänsä ja koulutuksensa olisi sellainen että heidän varaansa voidaan laskea raskain vastuu. Suuria puuteita tultaisiin suuressa kokonaisuudessa näkemään varmaan ajoneuvo- ja viestikaluston määrässä sekä laadussa, paras kun keskitetään määrällisesti niille tärkeimmiksi katsotuille joukoille.

 

[Kapiainen]

Mä tiedän että tämä sattuu moneen kovasti ja loukkaa, mutta ei Suomen kokonaismaanpuolustuksen kriittisten suorituskykyjen ytimessä ole yli 40-vuotiaiden reserviläisten ampumataito. Varsinkin kun suurimman osan 40-vuotta täyttäneistä sijoitus on jossain muualla kun taistelevissa joukoissa ja kiväärijalkaväessä. Toivottavasti.

Seuraava vuodatus kuuluu ehkäpäs johonkin toiseen ketjuun, mutta modet siirtäköön jos tarvetta.Aina silloin tällöin reserviläisskenessä törmää jonkinlaiseen kummalliseen fantasiointiin jossa yhdistyy jonkinlainen Volksturm-romantisointi ja englantilaisten ruutiukkoihin samaistuminen, jossa kokeneet ja ikääntyneet miehet lyövät viimeisessä ja ratkaisevassa götterdamerungissa kotiseutua uhkaavat vihollisen voimat, ja kääntävät taistelun voitoksi omien taitojensa ja kokemuksensa siivittämänä.

Tai kuinka samaistutaan sotakirjasta luettuun tarinaan, jossa vanhempi ja isähahmomainen taistelija toimii esimerkiksi jalkaväkijoukkueen esitaistelijana ja jonkinlaisena isähahmona muulle joukkueelle. Sikälimikäli näissä tarinoissa on mitään totuuspohjaa, niin se "vanhempi isähahmo" on todennäköisesti ollut se joukkueen 30-vuotias mies joka on ollut kymmentä vuotta muuta miehistöä vanhempi. Korkeintaan noin 40-vuotias. Ei mikään 50-60 vuotias harmaahapsinen hurttiukko. Muutenkin kaikki yli 50-vuotiaat jotka fantasioivat etulinjan kiväärimiehen tehtävistä, kannattaisi tarkistaa realiteettinsa ja lääkityksensä. Suosittelen samaa myös monelle yli 40-vuotiaalle.

Toki on 40-vuotiaille ja monelle yli 50-vuotiaalle hyödyllistä käyttöä LKP:n jälkeisessä ajassa SA-organisaatiossa, mutta kannattaa hetki miettiä sitä onko se tehtävä mikä ja kuinka tähän tehtävään tulisi harjoitella? Ja kuinka suhteuttaa oman harjoittelunsa osa-alueet, ettei tule liikaa keskityttyä tehtävän kannalta toissijaiseen taitoon ja laiminlyötyä ensimmäistä. Suurin osa yli 40-vuotiaista sijoitetuista hyötyy selkeästi eniten fyysisestä harjoittelusta koska tämä sotillaalle välttämätön suorituskyky alkaa jo ihan fysiologisista syistä laskea eniten.

No, eihän tuossa sinänsä mitään varsinaista virheellistä ajattelua tai mielikuvaa mielestäni ole.
Mutta se on yksi juttu. Toinen asia on se, että miksi nuhteeton, koko ikänsä lakia kaikessa noudattanut kansalainen ei saisi harrastaa ammuntaa tai metsästystä siihen soveltuvalla aseella ilman että häneltä vaaditaan entistäkin tiukempia perusteita harrastuneisuuden osoittamiseen??
Siksikö että joku poliisimies kokee työpäivänsä turvallisemmaksi jos kenelläkään ei ole aseita? Jo tässä on se virheellinen päätelmä että vaikka kaikki lainkuuliaiset kansalaiset riisutaan aseista, "Porvoon veljeksiä" on edelleen ja heille on aseita tarjolla yllinkyllin.
Toisaalta, jos poliisimiehen ei tarvitse työssään tuntea koskaan jotakin pelonkaltaista, olemme todennäköisesti tilanteessa jossa koko poliisi organisaationa alkaa olemaan tarpeeton.

Lakia tunnollisesti koko elämänsä noudattavat ihmiset jotka harrastavat jotakin johon tarvitaan ampuma-asetta, eivät ole ongelma. Ongelma on laittomat aseet joita tulvii edelleen kaikille halukkaille lähinnä itärajan takaa. Poliisihallitus voi uskotella että lailliset aseet päätyvät kuitenkin pääosin rikollisille. Eivät ne päädy.
En ihmettele jos joku lakia koko ikänsä tarkasti noudattanut ihminen kokee aika ikäviä fiiliksiä kun hänelle ei poliisin mielestä voikaan aselupaa myöntää kun ei ole metsästyspäiväkirjaa - mitä laki ei edellytä, mutta poliisi kuitenkin sellaista haluaa.

 

[Erik]

Kaikki aseharrastajat tai foorumilaisetkaan eivät ole yli 40-vuotiaita. Alle 30-vuotiaita reserviläisiä on luokkaa 250 000 (ja heillekin sanottiin, ettei harrastuksilla ole mitään maanpuolustuksellista merkitystä).

 

[vastarannankiiski]

No, eihän tuossa sinänsä mitään varsinaista virheellistä ajattelua tai mielikuvaa mielestäni ole.
Mutta se on yksi juttu. Toinen asia on se, että miksi nuhteeton, koko ikänsä lakia kaikessa noudattanut kansalainen ei saisi harrastaa ammuntaa tai metsästystä siihen soveltuvalla aseella ilman että häneltä vaaditaan entistäkin tiukempia perusteita harrastuneisuuden osoittamiseen??

Näkisin että tärkeimpänä syynä on se, että vanhan järjestelmän aikana ei lupaviranomainen ole pystynyt millään tavalla seuraamaan sitä, kuinka aktiivisesti pitkälla aikavälillä ampuja tosiasiallisesti harjoittelee vai jääkö harjoittelu sikseen, ase kaappiin makaamaan ja huonoimmassa tapauksessa hunningolle. Lupaviranomainen pitää varmasti intressinä sitä, että jos aselupa on myönnetty harrastusperusteella niin sitten sitä harrastusta myös toteutetaan käytännössä ja tarvittaessa tämä pystytään myös todistamaan jollain tavalla. Käyttämättömät aseet katsotaan ongelmaksi koska ne ovat niitä jotka katoavat tai häviävät syystä tai toisesta. Eivät aktiivisessa harrastuskäytössä olevat.

Tämän näen syyksi esimerkiksi ampumapäiväkirjojen täytölle. Itse en pidä sitä ongelmana, vaikka hieman erikoiselta se tuntuukin. Täytän päiväkirjaan kaikki ampumakertani. Pieni riesa eikä oikeastaan riesa laisinkaan.

Toinen keskustelu on se, että onko näillä itsetäytetyillä ampumapäiväkirjoilla mitään merkitystä ja ovatko ne kuinka luotettavia harrastuneisuuden todisteita.

En tiedä ketään, joille tiuhaantäytetty ampumapäiväkirja olisi tuottanut ongelmia vaan päin vastoin. Tiedän kyllä että ongelmia lupien jatkumisen kannalta on tuottanut se että ei ole harrastanut riittävän aktiivisesti tai ei ole pystynyt näyttämään toteen harrastuneisuuttaan vaaditulla tavalla. Osa lupien uusimattajättämisistä on ollut poliisilta ihan perusteltuja, osa epäoikeudenmukaisia, mutta näistä voi toki valittaa. Eräässä tapauksessa eräälle naiselle ei uusittu määräaikaista aselupaa harrastuksen jättämisen tai liian harvan harjoittelun perusteella, koska hän ei halunnut ampua ruutiaseella raskauden eikä imetyksen aikana koska ei halunnut altistaa sikiötä ja tissimaidolla olevaa lasta melukuormalle eikä raskasmetalleille. Halusi uusia luvat ajoissa, että voi jatkaa kuivaharjoittelua kotona ja itse ammuntaa heti kun lopettaa imettämisen, mutta ei onnistunut.

 

[vastarannankiiski]

Kaikki aseharrastajat tai foorumilaisetkaan eivät ole yli 40-vuotiaita. Alle 30-vuotiaita reserviläisiä on luokkaa 250 000 (ja heillekin sanottiin, ettei harrastuksilla ole mitään maanpuolustuksellista merkitystä).

On alle 30-vuotiaita paljon sitä en kiistä ja paperilla heitä on varmaan reservissä se 250 000 kuten sanoit. Kuitenkin harrastuneisuuden ikäpyramidi on usein levennyt sieltä ylhäältä, koska esimerkiksi opiskelu, perhe-elämä ja taloudelliset rajoitteet asettavat tiettyjä reunaehtoja. Ammunta ei ole halpaa eikä niillä nuorimmilla välttämättä ole varaa sijoittaa kalustoon ja patruunoihin. Myös muut asiat ja menot kiinnostavat tämänikäisiä useammin kun yhteisvastuullinen maanpuolustus.

Reserviläisjärjestöt ukkoutuvat. Metsästysseurat ukkoutuvat. Monella MPK:n ampumavuorolla selkeä vähemmistö ampujista on alle 30-vuotiaita ainakin omalla alueellani ja se kallis kalusto ja aktiivinen ampuminen keskittyy yli 30-vuotiaisiin. Monet seurat ja yhdistykset tekevät työtä nimenomaan nuorien tavoittamiseksi ja tämä on hyvä asia ja toivottavasti se kantaa hedelmää.

 

[Erik]

On alle 30-vuotiaita paljon sitä en kiistä ja paperilla heitä on varmaan reservissä se 250 000 kuten sanoit. Kuitenkin harrastuneisuuden ikäpyramidi on usein levennyt sieltä ylhäältä, koska esimerkiksi opiskelu, perhe-elämä ja taloudelliset rajoitteet asettavat tiettyjä reunaehtoja. Ammunta ei ole halpaa eikä niillä nuorimmilla välttämättä ole varaa sijoittaa kalustoon ja patruunoihin. Myös muut asiat ja menot kiinnostavat tämänikäisiä useammin kun yhteisvastuullinen maanpuolustus.

Reserviläisjärjestöt ukkoutuvat. Metsästysseurat ukkoutuvat. Monella MPK:n ampumavuorolla selkeä vähemmistö ampujista on alle 30-vuotiaita ainakin omalla alueellani ja se kallis kalusto ja aktiivinen ampuminen keskittyy yli 30-vuotiaisiin.

Kyllä minä tiedän noista kaikista. Mutta tilannetta kuuluisi ainakin yrittää parantaa jotenkin, eikä hankaloittaa entisestään. Pian kun käynee taas niin, että harrastajamäärien vähettyä kielletään lisää, ja nuo tulevat kiellot, rajoitukset ja lisäbyrokratia koskevat yhä harvempia. Ehkä minä olen vain sellainen ahdasmielinen konservatiivi, kun haluan maanpuolustuksen, ampumaurheilun, metsästyksen, eräilyn ja noihin liittyvät toiminnat pysyvän koko kansan juttuina.

 

[vastarannankiiski]

Kyllä minä tiedän noista kaikista. Mutta tilannetta kuuluisi ainakin yrittää parantaa jotenkin, eikä hankaloittaa entisestään. Pian kun käynee taas niin, että harrastajamäärien vähettyä kielletään lisää, ja nuo tulevat kiellot, rajoitukset ja lisäbyrokratia koskevat yhä harvempia. Ehkä minä olen vain sellainen ahdasmielinen konservatiivi, kun haluan maanpuolustuksen, ampumaurheilun, metsästyksen, eräilyn ja noihin liittyvät toiminnat pysyvän koko kansan juttuina.

En ole erimieltä ja se on totta että hankala harrastaminen vähentää harrastuneisuutta.

 

[vastarannankiiski]

(ja heillekin sanottiin, ettei harrastuksilla ole mitään maanpuolustuksellista merkitystä).

Ei valitettavasti ole mielestäni tämänhetkisellä reserviläisten ampumaharrastuksella ainakaan kovin suurta merkitystä kokonaismaanpuolustuksen suorituskyvyssä koska:

1. PV kouluttaa riittävät ampumataidot reserville vm-aikana eli reservi ei ole taitotasolla 0

2. Niin harva reserviläinen ampuu aktiivisesti

3. Yleisin reserviläisen suorituskyvyn pullonkaula ei ole ampumataito vaan kenttäkelpoisuus ja riittämätön fyysinen suorituskyky. Hyvä osaaminen ei auta, jos et "pysty".

4. Suorituskyvyt lasketaan aivan muiden asejärjestelmien varaan kun rynnäkkökiväärien. Et korvaa hyvällä ampumataidolla sitä että ilmavoimat on ammuttu alas, tykistöltä puuttuvat ampumatarvikkeet, panssarintorjunta-aseet on käytetty loppuun, mekanisoidut osastot on lyöty ja kalusto palaa porona kentällä, viestiverkosto on lamautettu ja tutkaverkko tuhottu. Tai että nämä suorituskyvyt on laiminlöyty alun perinkin varautumisessa.

Harrastusammunnasta ei toki ole mitään haittaa, mutta mitään merkittävää suorituskykyloikkaa sillä ei saada mielestäni aikaiseksi. Pientä suorituskykyä sillä voidaan saavuttaa mutta suuressa kokonaisuudessa se on melko marginaalinen. Sen tärkein ulottuvuus on mielestäni maanpuolustustahto ja myönteinen suhtautuminen maanpuolustukseen noin yleensä.

 

[Herman30]

Et korvaa hyvällä ampumataidolla sitä että ilmavoimat on ammuttu alas, tykistöltä puuttuvat ampumatarvikkeet, panssarintorjunta-aseet on käytetty loppuun, mekanisoidut osastot on lyöty ja kalusto palaa porona kentällä, viestiverkosto on lamautettu ja tutkaverkko tuhottu. Tai että nämä suorituskyvyt on laiminlöyty alun perinkin varautumisessa.

Tai sitten voi ajatella että tässä tilanteessa Suomen puolustusvoimat on pakosta siirtynyt muutaman miehen sissiosastoiksi jolloin ampuataito on todella arvossaan. Niinkuin tietenkin hyvä kunto myös.

 

[vastarannankiiski]

Tai sitten voi ajatella että tässä tilanteessa Suomen puolustusvoimat on pakosta siirtynyt muutaman miehen sissiosastoiksi jolloin ampuataito on todella arvossaan. Niinkuin tietenkin hyvä kunto myös.

Siinä vaiheessa kun kenttäarmeija siirtyy sissitoimintaan, se on lyöty, sitä ei pysty edes huoltamaan eikä ampumataidollakaan ole enään suurta merkitystä. Muuten kun ehkä yksilön kannalta siinä, selviääkö huomiseen ja seuraavaan viikkoon elävänä.