Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

(y)

Ei kannat ihmetellä miksi maanpuolustustahto laskee.:unsure:
Kun puolustusvoimat pitää aktiivisia reserviläisiä lähinnä vihollisinaan.




Yllä on puollustusvoimain suurin uhkatekijä kuvassa.:mad:

Mä mietin että en kyllä omista kokemuksista tai havainnoista kyllä löydä mitään yhtenevää kokemuspohjaa. Että PV pitäisi minua tai muita aktiivireserviläisiä suurimpana uhkatekijänä tai vihollisenaan.

Jos mä mietin mitä mä olen PV:ltä saanut niin:

- Hyvän jalkaväen sotilaskoulutuksen jota on suoritusten perusteella kehuttu myös ulkomailla
- Kertautettu kovissa KH:issa taitojen ylläpitämiseksi
- VEH kutsuja enemmän kun olen voinut osallistua
- Lukuisia MPK:n kursseja joihin olen voinut osallistua niin halutessani niin koulutettavana kun kouluttajana
- Kouluttajakoulutuksen toisille reserviläisille
- Mahdollisuuden osallistua KRIHA operaatioon
- Ampumarata-aikaa paljon jolla ammutaan oman ampumaseuran vuoroilla useita kertoja viikossa
- MPK:n ampumavuoroja joilla voin ampua omien seuravuorojen lisäksi
- Ylennetty ja sijoitettu uudelleen iän ja siviiliosaamisen karttumisen myötä, viimeksi edellisenä keväällä

En voi sanoa että olisin saanut vihamielistä kohtelua osakseni tai että kokisin että minua kohdellaan kun vihollista.

Ja mitä tuohon SRA kuvaan tulee, niin PV:n radoilla ammutaan paljon kisoja niin SRA:ssa kun esimerkiksi PA:ssa ja perinnekiväärilajeissa.
 
Reserviläisjärjestöt ukkoutuvat. Metsästysseurat ukkoutuvat. Monella MPK:n ampumavuorolla selkeä vähemmistö ampujista on alle 30-vuotiaita ainakin omalla alueellani ja se kallis kalusto ja aktiivinen ampuminen keskittyy yli 30-vuotiaisiin. Monet seurat ja yhdistykset tekevät työtä nimenomaan nuorien tavoittamiseksi ja tämä on hyvä asia ja toivottavasti se kantaa hedelmää.
Mutta tähän ei todellakaan auta aseiden saannin vaikeuttaminen. Meillä on alle 25-vuotiaista koostuva kaveriporukka, joka käy tuttuja ja inttikavereita käyttämässä ampumaradalla, ja moni näistä kyllä haluaisi oman aseen, jotta voisi itsekin käydä, mutta monelle prosessi tuntuu niin monimutkaiselta, että siksi siihen ei haluta ryhtyä. Vielä vähän aikaa sitten, kun se vaati vain SRA-kurssin, oli suhtautuminen vähän erilaista. Ja siis usealla näistäkin kavereista on joku oma metsästyshaulikko tai -kivääri, tai vähintään isällä on. Eivät olisi mitenkään vaarallisia tai kelvottomia aseenomistajia, mutta etenkin uuden prosessin vaikeus karsii monen pois.

Ei kannata odottaa, että reserviläisten ampumatoiminnan ukkoutuminen korjautuisi ainakaan näillä lakimuutoksilla. Enkä lainkaan ihmettelisi, etteikö lakimuutosten tulevaisuudessa aikaansaamaa ukkoutumisen pahentumista käytettäisi perusteluina tuleville kiristyksille.

Jos tahtotila olisi saada nuoria enemmän mukaan, ei lakeja olisi ainakaan kiristetty edellisestä, kiväärien osalta aivan toimivasta laista.
 
Mutta tähän ei todellakaan auta aseiden saannin vaikeuttaminen. Meillä on alle 25-vuotiaista koostuva kaveriporukka, joka käy tuttuja ja inttikavereita käyttämässä ampumaradalla, ja moni näistä kyllä haluaisi oman aseen, jotta voisi itsekin käydä, mutta monelle prosessi tuntuu niin monimutkaiselta, että siksi siihen ei haluta ryhtyä.

Paino sanoilla "tuntuu monimutkaiselta" ja "eikä siihen haluta ryhtyä". Ymmärsinkö oikein?

Kaikki aloittavat jostain. Niin sitä on itsekkin aloittanut .22LR kertalaukeavan TT1 pulttilukon luvittamisella ja siitä menty pikkuhiljaa eteenpäin. Hankalampaa toki aseiden saaminen luville on nykyään kun 90-luvulla, mutta paljon tulee harrastuksen pariin porukkaa koko ajan. Itse asiassa toiminnalliset ampumalajit taitavat kasvaa harrastajamäärältään nopeimmin suomessa, jos metsästystä ei lasketa ampumaurheiluksi vaan omaksi lajikseen. Ei aseiden hankkiminen mahdotonta ole, siinä vaan pitää käydä tietty polku läpi. Terveiset vaan sinne nuoremmille että liittyy järjestöihin, käy seuran ja MPK:n ampumavuoroilla, ampuu seurojen ja kavereiden aseilla, pyytää joka käynnistä todistukset, ampuu SRA ja/tai IPSC kurssin ja lopulta laittaa harrastusperusteella lupia sisään. Tokihan tämä on vaikeampaa ja hitaampaa kun ennen mutta ei mitenkään mahdotonta. Tietysti itse on helppo sanoa kun on kaikki tarvittava harrastuskalusto jo olemassa ja keräilijästatus vielä päälle, mutta en minäkään ole näitä vaivatta tai ilmaiseksi saanut.
 
monelle prosessi tuntuu niin monimutkaiselta, että siksi siihen ei haluta ryhtyä
Jos jotain haluaa tosissaan niin sen eteen pitää hieman jumpata. Vaikuttaa siltä että kavereille oikeesti riittää se, että vähän ammuskellaan ja se siitä.

SRA harrastus on priorisoitava tekemisen kärkeen ja hakeuduttava laina-aseen piiriin jotta harrastuksen voi osoittaa lupahakemuksen hetkellä. Minusta tämä on ihan reilua ja ok. Jos siis oikeasti ja tosissaan haluaa mainitun kiväärin.
.
 
Mutta aika moni on viitsinyt hakea lupaa ja saanut. Joten ehkä se vain on merkki siitä että oikeasti ei ole tarpeeksi tai oikea motivaatiota saada ase eikä täten ansaitsekaan saada.

Nimenomaan. Omat kaikki hakemukset ovat aina menneet läpi, niin keräilijä- kun urheiluammuntaperusteella. Niin muumit kun muutkin asetyypit TT1-TT3. Nelosia ei ole eikä varmaan tulekaan. Yhtään hylsyä ei ole hakemuksista tullut.

Jos jotain haluaa tosissaan niin sen eteen pitää hieman jumpata. Vaikuttaa siltä että kavereille oikeesti riittää se, että vähän ammuskellaan ja se siitä.

SRA harrastus on priorisoitava tekemisen kärkeen ja hakeuduttava laina-aseen piiriin jotta harrastuksen voi osoittaa lupahakemuksen hetkellä. Minusta tämä on ihan reilua ja ok. Jos siis oikeasti ja tosissaan haluaa mainitun kiväärin.
.

(y)
 
Kyllä minäkin haluaisin saada aseen ja mieluiten puolarin mutten mihinkään harrastukseen vaan ihan vain kaiken varalta. Ollapa USA;n aselait...

Huomasin aikoinaan, että pistoolien omistamisesta syntyi enemmän hankaluuksia ja rahanmenoa kuin hyötyä. Tietysti ampumataito pysyi jollain tavalla kuosissa.
 
Kyllä minäkin haluaisin saada aseen ja mieluiten puolarin mutten mihinkään harrastukseen vaan ihan vain kaiken varalta. Ollapa USA;n aselait...

Itse olen sitä mieltä että USA:n aselakeja en kaipaa ja tietyssä hakijan arvioivassa lupamenettelyssä on myös turvallisuuden, kuuluisan "YJT:n" kannalta hyviä puolia. Tiedän paljon ihmisiä joiden käsiin en soisi minkäänlaista ampuma-asetta. Luvallisiin voimme vaikuttaa, luvattomiin emme. Siksi on hyvä että edes niitä luvattomia näiltä epäkelvoilta rajataan pois.
 
Neljä vesseliä pöhähti juuri talooni, mistä sitten tulivatkaan. Yksi omia tekosiani, muut naapuruston. Kaikki reippaita, terveitä ja urheilullisia 10-vuotiaita nassikoita. Itse olen jo vanha, mutta olen ajatellut, että opetan heidät kaikki teini-iässä ampumaan omine varoineni. Että osaavat sitten armeijassa.

Toivottavasti minulla on silloin vielä sakolainen ja Glock kaapissa.
 
Ymmärrän joidenkin Poliisien kannan että mitä vähemmän aseita, sitä turvallisempi työympäristö heille.
En tiedä, kuinka yleinen tällainen ajattelutapa on; kokemukseni mukaan poliisissa on jonkin verran / paljon ihmisiä jotka harrastavat aseita jossakin yhteydessä, ja yleinen aselupien saamisen rajoittaminen koskee heitäkin. Ja toisaalta aseluvista päättävien työturvallisuus ei välttämättä ole kovin paljon kiinni siitä, kuinka vaikeaa lupien saaminen on.
 
Näkisin että tärkeimpänä syynä on se, että vanhan järjestelmän aikana ei lupaviranomainen ole pystynyt millään tavalla seuraamaan sitä, kuinka aktiivisesti pitkälla aikavälillä ampuja tosiasiallisesti harjoittelee vai jääkö harjoittelu sikseen, ase kaappiin makaamaan ja huonoimmassa tapauksessa hunningolle. Lupaviranomainen pitää varmasti intressinä sitä, että jos aselupa on myönnetty harrastusperusteella niin sitten sitä harrastusta myös toteutetaan käytännössä ja tarvittaessa tämä pystytään myös todistamaan jollain tavalla. Käyttämättömät aseet katsotaan ongelmaksi koska ne ovat niitä jotka katoavat tai häviävät syystä tai toisesta. Eivät aktiivisessa harrastuskäytössä olevat.

Tämän näen syyksi esimerkiksi ampumapäiväkirjojen täytölle. Itse en pidä sitä ongelmana, vaikka hieman erikoiselta se tuntuukin. Täytän päiväkirjaan kaikki ampumakertani. Pieni riesa eikä oikeastaan riesa laisinkaan.

Toinen keskustelu on se, että onko näillä itsetäytetyillä ampumapäiväkirjoilla mitään merkitystä ja ovatko ne kuinka luotettavia harrastuneisuuden todisteita.

En tiedä ketään, joille tiuhaantäytetty ampumapäiväkirja olisi tuottanut ongelmia vaan päin vastoin. Tiedän kyllä että ongelmia lupien jatkumisen kannalta on tuottanut se että ei ole harrastanut riittävän aktiivisesti tai ei ole pystynyt näyttämään toteen harrastuneisuuttaan vaaditulla tavalla. Osa lupien uusimattajättämisistä on ollut poliisilta ihan perusteltuja, osa epäoikeudenmukaisia, mutta näistä voi toki valittaa. Eräässä tapauksessa eräälle naiselle ei uusittu määräaikaista aselupaa harrastuksen jättämisen tai liian harvan harjoittelun perusteella, koska hän ei halunnut ampua ruutiaseella raskauden eikä imetyksen aikana koska ei halunnut altistaa sikiötä ja tissimaidolla olevaa lasta melukuormalle eikä raskasmetalleille. Halusi uusia luvat ajoissa, että voi jatkaa kuivaharjoittelua kotona ja itse ammuntaa heti kun lopettaa imettämisen, mutta ei onnistunut.
Tämä on varmaan yksi tärkeä syy, eli käyttämättömänä makaava ase luultavimmin päätyy vääriin käsiin.

Itse en näe ampumapäiväkirjan pitämisen vaatimusta kovana; luulisi että jokainen tavoitteellisesti/vakavahenkisesti harjoitteleva pitää muutenkin jonkinlaista päiväkirjaa; oli harrastus mikä hyvänsä.

Henk koht olen sitä mieltä että asiallisten ihmisten tulisi saada asiallisilla perusteilla aselupia, ilman laitoskohtaisia säätöjä ja sääntöjä. Toisaalta edellyttäisin myös, että se aseharrastus tai muu syy jolla aselupa saadaan, olisi myös asiallista ja että aseenkäyttöä myös harjoiteltaisiin. Erityisesti jos lupa saataisiin suojeluperusteella, joka pitäisi ehdottomasti palauttaa lakiin.
 
Itse olen sitä mieltä että USA:n aselakeja en kaipaa ja tietyssä hakijan arvioivassa lupamenettelyssä on myös turvallisuuden, kuuluisan "YJT:n" kannalta hyviä puolia. Tiedän paljon ihmisiä joiden käsiin en soisi minkäänlaista ampuma-asetta. Luvallisiin voimme vaikuttaa, luvattomiin emme. Siksi on hyvä että edes niitä luvattomia näiltä epäkelvoilta rajataan pois.

Jenkkien aselaista on monta versiota, mutta perimmäisenä lienee vapaampi aselaki. Sen kannalla minäkin olen, että lakia tulee höllentää ja ottaa nämä viime vuosien poliittiset kiusanteot pois laista sekä yleisesti helpottaa aseluvan saantia. Kun poliisien määrä on Suomessa aivan oleton kansainvälisellä tasolla, jopa rauhallisiin naapurimaihin nähden, niin ainoaksi vaihtoehdoksi koen CCW:n sallimisen myös Suomessa - joskin vain CCW-koulutusta ja säännöllistä kertausta vastaan, mitkä eivät saa olla ruksi ruutuun -läpihuutojuttuja. Myös kodin puolustaminen tulisi sallia lähtökohtaisesti sillä voimalla, mikä on saatavilla, ja ilman edellytystä asukin henkihieveriin hakkaamisesta sekä vain sillä tasolla, mikä on riittävää uhkatilanteen lopettamiseksi. Selkään ei ammuta, eikä heti ensimmäisenä tervehdyksenä.

Aseita en välttämättä jakelisi huvin vuoksi piirongissa säilytettäväksi. Aseella ei vain tee mitään, jos sitä ei osaa käyttää, ja on sitä kautta lähinnä vaarallisempi käyttäjälleen. Ampumataitoa tulisi jotenkin harjoitella ja ylläpitää.

Henk koht olen sitä mieltä että asiallisten ihmisten tulisi saada asiallisilla perusteilla aselupia, ilman laitoskohtaisia säätöjä ja sääntöjä. Toisaalta edellyttäisin myös, että se aseharrastus tai muu syy jolla aselupa saadaan, olisi myös asiallista ja että aseenkäyttöä myös harjoiteltaisiin. Erityisesti jos lupa saataisiin suojeluperusteella, joka pitäisi ehdottomasti palauttaa lakiin.

Laista pitäisi poistaa tämä edellytys harrastuksen osoittamisesta ennen kuin on edes asetta pystynyt käyttämään, tai sitten se tulisi olla kohtuullisempi aika ja lakia tulisi tulkita siten, kuin laki on kirjoitettu. Tulkinta tällä hetkellä on se, että luvan saamiseksi pitää näyttää harrastuneisuus tietyllä asetyypillä itse harrastuneisuuden sijasta, vaikkei asia mitenkään lakiin perustu ja on jopa oikeudellisilta lähdökohdiltaan virheellinen tulkinta.
 
En tiedä, kuinka yleinen tällainen ajattelutapa on; kokemukseni mukaan poliisissa on jonkin verran / paljon ihmisiä jotka harrastavat aseita jossakin yhteydessä, ja yleinen aselupien saamisen rajoittaminen koskee heitäkin. Ja toisaalta aseluvista päättävien työturvallisuus ei välttämättä ole kovin paljon kiinni siitä, kuinka vaikeaa lupien saaminen on.

Eräs Helsinkiläinen poliisipäällystöön kuuluva herrasmies, joka aikanansa aseluvista päätti, kertoi että hän myöntää aina huoletta keräilijälle luvan tai puollon Maksim-konekivääriin koska "yhtään ihmistä ei olla Maksimilla tapettu suomessa sitten vuoden -45 eikä yhdelläkään Maksimilla ole vielä poliisia uhkailtu kotikeikalla."

Lausunto perimätietoa.

Tiedä sitten vaikka olisivat ajat muuttuneet.
 
Jenkkien aselaista on monta versiota, mutta perimmäisenä lienee vapaampi aselaki. Sen kannalla minäkin olen, että lakia tulee höllentää ja ottaa nämä viime vuosien poliittiset kiusanteot pois laista sekä yleisesti helpottaa aseluvan saantia. Kun poliisien määrä on Suomessa aivan oleton kansainvälisellä tasolla, jopa rauhallisiin naapurimaihin nähden, niin ainoaksi vaihtoehdoksi koen CCW:n sallimisen myös Suomessa - joskin vain CCW-koulutusta ja säännöllistä kertausta vastaan, mitkä eivät saa olla ruksi ruutuun -läpihuutojuttuja. Myös kodin puolustaminen tulisi sallia lähtökohtaisesti sillä voimalla, mikä on saatavilla, ja ilman edellytystä asukin henkihieveriin hakkaamisesta sekä vain sillä tasolla, mikä on riittävää uhkatilanteen lopettamiseksi. Selkään ei ammuta, eikä heti ensimmäisenä tervehdyksenä.

Aseita en välttämättä jakelisi huvin vuoksi piirongissa säilytettäväksi. Aseella ei vain tee mitään, jos sitä ei osaa käyttää, ja on sitä kautta lähinnä vaarallisempi käyttäjälleen. Ampumataitoa tulisi jotenkin harjoitella ja ylläpitää.



Laista pitäisi poistaa tämä edellytys harrastuksen osoittamisesta ennen kuin on edes asetta pystynyt käyttämään, tai sitten se tulisi olla kohtuullisempi aika ja lakia tulisi tulkita siten, kuin laki on kirjoitettu. Tulkinta tällä hetkellä on se, että luvan saamiseksi pitää näyttää harrastuneisuus tietyllä asetyypillä itse harrastuneisuuden sijasta, vaikkei asia mitenkään lakiin perustu ja on jopa oikeudellisilta lähdökohdiltaan virheellinen tulkinta.

Ennemmin helvetti jäätyy, kun CCW-oikeus tulee voimaan sillä perusteella että poliiseja on suomessa liian vähän ja harvassa.
 
Tämä on varmaan yksi tärkeä syy, eli käyttämättömänä makaava ase luultavimmin päätyy vääriin käsiin.

Miten tuo ”Valmetin tuplapiippu 308” päätyy tuolta kaapista vääriin käsiin, koska sillä ei ammuta. Ja samassa kaapissa oleva saiga ei.
Kerropa montako laukausta ja millä ajalla aseella pitää ampua ettei se luultavasti katoa itsestään tuolta luvattomille markkinoille.
 
Miten tuo ”Valmetin tuplapiippu 308” päätyy tuolta kaapista vääriin käsiin, koska sillä ei ammuta. Ja samassa kaapissa oleva saiga ei.
Kerropa montako laukausta ja millä ajalla aseella pitää ampua ettei se luultavasti katoa itsestään tuolta luvattomille markkinoille.
Luonnollisesti tarkoitin tilanteita, joissa aseiden omistaja on entinen aseharrastaja, mutta jota ei ole enää vuosiin kiinnostanut mutta edelleen omistaa aseita. En muistanut, että pitää vääntää rautalangasta. Sori.
 
En tiedä, kuinka yleinen tällainen ajattelutapa on; kokemukseni mukaan poliisissa on jonkin verran / paljon ihmisiä jotka harrastavat aseita jossakin yhteydessä, ja yleinen aselupien saamisen rajoittaminen koskee heitäkin. Ja toisaalta aseluvista päättävien työturvallisuus ei välttämättä ole kovin paljon kiinni siitä, kuinka vaikeaa lupien saaminen on.
Kyllä, olen samaa mieltä kanssasi ja myös omat havaintoni tuttujen kenttäpoliisien kanssa jutusteluista tukee näkemystäsi. On sitä jokunen kerta esim. yhteisissä treeneissä porukalla kiroiltu tätä aselupanillitystä koskien sotilaita, poliiseja ja RVL:n väkeä.
Puolustusvoimat on valtion kovin nyrkki, jonka harteille valtio laskee olemassaolonsa turvaamisen - mutta ei sotilaille uskalla aselupia antaa. Poliisimiehet ja -naiset ovat joka työvuorossaan tilanteissa, joista ei ikinä voi tietää tarvitaanko kohta ampuma-asetta voimankäyttövälineenä. Heidät on Poliisiksi pääsykokeilla valittu, heidät on Poliisikoulu kouluttanut kattavasti myös ampuma-aseen käyttöön - heidän oman "firmansa" pomot tekevät aselupapäätökset, eihän sitä tietenkään uskalla poliisimiehille aselupia antaa, ties mitä keksivät niillä omilla aseillaan...
RVL:ssa taas yhdistyvät kaksi edellistä - no heille nyt ainakaan voi mitään lupia omiin aseisiin antaa!!

Ei tästä asiasta eriäviä näkemyksiä juuri ole tullut esiin niiden kesken jutellessa ketkä aseita työssään käyttävät.
 
Luonnollisesti tarkoitin tilanteita, joissa aseiden omistaja on entinen aseharrastaja, mutta jota ei ole enää vuosiin kiinnostanut mutta edelleen omistaa aseita. En muistanut, että pitää vääntää rautalangasta. Sori.

Ja kuolinpesät... Varsinkin sellaisten harrastajien kuolinpesät jotka eivät ole harrastaneet aseillaan enään vuosiin tai vuosikymmeniin. Perikunta laittaa pyssyn tai pyssyt piiloon lupaviranomaiselta, omaan talteen tai myy pimeästi eteenpäin ja kertoo että "eipä ole yhtään asetta kuolinpesästä löytynyt eikä mitään käryä missä ovat. Ei olla tiedettykään moisten pyssyjen olemassaolosta..." Kätevää. Rikoksentekijä kun on jo kuollut ja kun kuollutta ei voi syyttää niin sinne kontolle vaan kaikki synnit.
 
Back
Top