Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

Kyllä, olen samaa mieltä kanssasi ja myös omat havaintoni tuttujen kenttäpoliisien kanssa jutusteluista tukee näkemystäsi. On sitä jokunen kerta esim. yhteisissä treeneissä porukalla kiroiltu tätä aselupanillitystä koskien sotilaita, poliiseja ja RVL:n väkeä.
Puolustusvoimat on valtion kovin nyrkki, jonka harteille valtio laskee olemassaolonsa turvaamisen - mutta ei sotilaille uskalla aselupia antaa. Poliisimiehet ja -naiset ovat joka työvuorossaan tilanteissa, joista ei ikinä voi tietää tarvitaanko kohta ampuma-asetta voimankäyttövälineenä. Heidät on Poliisiksi pääsykokeilla valittu, heidät on Poliisikoulu kouluttanut kattavasti myös ampuma-aseen käyttöön - heidän oman "firmansa" pomot tekevät aselupapäätökset, eihän sitä tietenkään uskalla poliisimiehille aselupia antaa, ties mitä keksivät niillä omilla aseillaan...
RVL:ssa taas yhdistyvät kaksi edellistä - no heille nyt ainakaan voi mitään lupia omiin aseisiin antaa!!

Ei tästä asiasta eriäviä näkemyksiä juuri ole tullut esiin niiden kesken jutellessa ketkä aseita työssään käyttävät.

Unohdit tullin.

Mutta eivätkös kaikki muut viranomaisorganisaatiot ole yksimielisiä siitä, että edes valtion ei pitäisi antaa aseita tullin käyttöön? :p
 
Toinen asia on se, että miksi nuhteeton, koko ikänsä lakia kaikessa noudattanut kansalainen ei saisi harrastaa ammuntaa tai metsästystä siihen soveltuvalla aseella ilman että häneltä vaaditaan entistäkin tiukempia perusteita harrastuneisuuden osoittamiseen??

Tämä on juuri SE. Ja toinen: kyllä ammattisotilaiden ja ns. kärkireserviläisten kuuluu saada sellainen harjoituskalu käyttöönsä, joka palvelee ainakin tarpeeksi hyvin harjoittelua. Mihin tuo linjaus reserviläisten kanssa sitten osuu....onneksi minun ei tarvitse sitä tehdä.

Ajatellaan nyt vaikka nykyisiä tehtäviä ulkomailla. Kyllä minusta johonkin pimeään tasavaltaan tehtäviin lähtevälle tai niissä äks-kertoja palvelevalle pitää taata kalut harjoitella, eritoten, kun hän itse lompakostaan sen kustantaa. Joku esikunta- tai koulutussotilaskin voi hyvin joutua sen eteen palveluksessaan, että pitää hallita rautojen käyttö hyvin ja mieluummin vielä paremmin. Eiväthän nuo nykyiset tehtävät ole enää mitään silkkaa aamujen laskemista palestiinalaisella rajaseudulla. Kyllä nykyisille komennuksille lähtevien on oltava Sotilaita isolla ässällä. Niissä tehtävissä on välillä osattava ampua myös ei-niin-kuolettavasti....eikä se onnistu paineen alla kuin tekijämiehillä tai -naisilla.

Ammuntakulttuurin ylläpitäminen. Kun tuo kulttuuri katkaistaan, niin uuden luominen on luojassaan. Eivät olisi englantilaiset pitkäjousimiehet antaneet ranskalaisritarille nekkuun, jos eivät olisi harjoitelleet pikkupojasta lähtien. Intiaani oli aseineen ratsun selässä pelottava vastustaja, koska sitä lajia harjoiteltiin ja se oli elämäntapa. Jos Simo Häyhiä olisi ollut pari per komppania talvisodassa, niin astetta vaikeampaa olisi iivanalla ollut. Viime sodissa kärkitaistelijoiksi valikoituivat usein juuri ne kylmimmät ja parhaat kp:n käyttäjät ja välillä tuli todella pahaa jälkeä. Jne.

Pelkästään sotavaltion voimin ei ammuntakulttuuri pysy hengissä. Ei missään.
 
Siinä vaiheessa kun kenttäarmeija siirtyy sissitoimintaan, se on lyöty, sitä ei pysty edes huoltamaan eikä ampumataidollakaan ole enään suurta merkitystä. Muuten kun ehkä yksilön kannalta siinä, selviääkö huomiseen ja seuraavaan viikkoon elävänä.

Näin on, jos olemme täysin yksin. Jos taas apuja on jo maassa tai sitä on tulossa, niin silloin on parasta jatkaa ja pelata edes aikaa???? Yksilönkin selviäminen on tärkeää.
 
käyttämättömänä makaava ase luultavimmin päätyy vääriin käsiin.
Kaikki toimet jotka ovat aseenkäytön valvovia, ovat hyviä toimia. Tässä voisi olla vaikka sellainen ikäsyrjintä joka toimii: Aseen saa 18v osoittamalla harrastamisen ja 70v aseenhaltijan on toimitettava vuosittain selvitys harrastamisesta tai luvat peruutetaan ja poliisi hakee aseet pois. Eipähän sitten jää sinne dementikoiden kaappiin ja hukkaan.

Itse en näe ampumapäiväkirjan pitämisen vaatimusta kovana; luulisi että jokainen tavoitteellisesti/vakavahenkisesti harjoitteleva pitää muutenkin jonkinlaista päiväkirjaa.
Päiväkirjan pitämättömyys ei perustu mihinkään fiksuun perusteluun. Kirjan pitäminen ei ole mikään ongelma ja on kohtuullista vaatia sellaista.

olisi myös asiallista ja että aseenkäyttöä myös harjoiteltaisiin. Erityisesti jos lupa saataisiin suojeluperusteella, joka pitäisi ehdottomasti palauttaa lakiin.
Edelleen, ihan sama millä perusteella aseen saa, näyttö sen harjoittelusta ja käytön osaamisesta on paikallaan.
.
 
Eiköhän tätä ole kerrattu riittävän monta kertaa? Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa sekä taitojen harjoittelu reservissä ja niiden tärkeysjärjestys, mutta myös lait ja periaatteet. Kyllä minä tiedän mitä reservissä voi tai ei voi tehdä ja millaista väkeä siellä on ja mitä nuo keskimäärin harrastavat(eli eivät oikein mitään).

Se on kerta kaikkiaan typerää, että viranomainen vähättelee vapaaehtoista maanpuolustusta. Ei reserviläinen tarvitse yli 10 ptr lippaita koska meidän pötköttelyammunnoissa ei tarvita ja siviilien ampumataidolla ei ole mitään merkitystä, justjoo. Varusmiehen koulutus on kallista, mutta he voivat erota reservistä milloin tahansa; sitä reserviä pitäisi kannustaa ja tukea kertauksin, tiedolla ja mahdollisuuksilla. Mahdollisuudella mm. omakustanteisesti harjoitella. Noin yleisesti maanpuolustukseen pitäisi kannustaa kaikenikäisiä miehiä ja naisia, eikä karkottaa pois ja vähätellä tekevä ja harrastavia. Ei meillä täällä Suomessakaan ole maanpuolustustahtoa eikä maankattavaa yhteisöllisyyttä hukattavaksi asti. Maanpuolustus on vakava asia eikä siinä mielestäni ole varaa tehdä tahallaan virheitä.
Täysin samaa mieltä... noh tänne on tullut niin monta viestiä päivän aikana ja palasin just duunista, joten tässä hiukan toista näkökantaa Suomenkin aselainsäädännön käytäntöön, A.D. 2019... eli tämä amerikkalainen kaveri toi arskan ja pistoolin Lekan Finnish Brutality -19 -skabaan, ja kertoo tässä miten. (Hän sattuu vielä olemaan huolinta-alan ammattilainen U.S.A:sta, minkä johdosta hän valitsi rajoitetun helpon tien firmansa nimissä. Mutta selostaa myös tien rahvaalle riittävän seikkaperäisesti.)


Mielestäni erittäin mielenkiintoista asiaa, jatkakaa olkaa hyvät ja hyvää perjantaita, lähinnä koska Fremenilla on yksi litran pönttö espanjalaista punamaalia (115 norskia) sekä 10kpl 0,5l vihreänutuisia ystäviä Tuborgin suvun tuotteita, aion kumota niin monta kuin pystyn ja kaadun sitten saappaat jalassa.

ps. asun yksin :).

pps. Omassa mökissä, 27 neliötä. Vuokra 8000 kk

ppps. Oslon Nordstrandissa (=Kauniainen):cool:

pppps. miten tämä on mahdollista? Luodaan "haastattelussa" (kyllä!) ns. turvattomuus-paranoia, johon selkeästi suomalainen reservin spol-luutnantti voi vastata, ja ainoastaan. Lisäksi tuodaan 1kg tuoreita riittävän paikallisesta metsästä poimittuja suppilovahveroita, ja kerrotaan että metsä on aivan entisellään, ja kasvanut vain (ei todellakaan ole; vittu puolet on lanattu viim. 2kk ja sinne tulee kämppiä rikkaille jne.)

But when in Rome... norskit eivät tykkää huonoista uutisista. Mukavat uutiset, erityisesti ja oudosti koselig, ovat puolestaan hyvin suosittuja:

Koselig is the Norwegian schadenfreude. Not in meaning, of course.
In fact taking joy from someone else's misfortune is about as un-Norwegian as it gets.
But in terms of a word that just doesn't translate into English, koselig hits the spot.

Norjalaiset ovat pohjimmiltaan hiukan liian pohjoiseen päätyneitä, huomatavasti liikaa yllätyksellä vaurastuneita ala-saksilaisia poroporvareita ja pilkunnussijoita.
Vittu onneksi on perjantai!
 
Päiväkirjan pitämättömyys ei perustu mihinkään fiksuun perusteluun. Kirjan pitäminen ei ole mikään ongelma ja on kohtuullista vaatia sellaista.


Edelleen, ihan sama millä perusteella aseen saa, näyttö sen harjoittelusta ja käytön osaamisesta on paikallaan.

Nämä eivät vain saisi olla esteitä aseen saamiselle, kuten tällä hetkellä. Kanaa ei saa ilman munaa, mutta suomalainen lainsäätäjä luo kanan ilman munaa.
 
Viimeksi muokattu:
Unohdit tullin.

Mutta eivätkös kaikki muut viranomaisorganisaatiot ole yksimielisiä siitä, että edes valtion ei pitäisi antaa aseita tullin käyttöön? :p
Totta! Unohdin Tullin - sen voi lisätä aiemmin esittämääni listaan. Tunnen jokusen Tullista joiden työtehtäviin liittyy ampuma-aseet, eikä siis asiakkaiden aseet :) Heidät voi hyvin lukea samaan joukkoon mistä aiemmin puhuin.
 
Sitten on toki myös Risen puolella porukkaa, jotka kantavat ainakin joskus työtehtävissään asetta. Samoin yksityisellä puolella on henkilöitä jotka kantavat asetta työtehtävissä.

Olen todennut tämän jo aiemmin, mutta mielestäni ihmisten jotka ovat saaneet koulutuksen ja kantavat työssään jotain voimankäyttövälinettä, tulisi saada aika kivuttomasti lupa kyseisiin välineisiin myös siviilissä - edellyttäen että niihin voi ylipäätään saada lupia. Suojeluperuste tulisi palauttaa ampuma-aselakiin, ja lupa myönnettäisiin jos esim asetuksessa tarkasti määritellyt kriteerit täyttyvät, ilman että viranomainen tekee kansalaisen puolesta tarveharkintaa.
 
Mun mielestä ampumarata vertautuu ennemminkin moottorirataan kuin kuntosaliin
 
Lukuisia kuntosaleja. Enkä käy ensimmäiselläkään. Kehonpainoharjoittelu ei sitä tarvitse eikä juoksu, hölkkä eikä sauvakävely.
Voisiko sittenkin olla että liikuntaa harrastavia SRA/practicalia harrastavia reserviläisiä on häviävän pieni osa liikuntaa harrastaviin verrattuna?

Mites muuten, kun tykkimiehethän ei juokse, eikä huoltokaan.. Entä kuinka monta sotaa on voitettu Cooperin testin tuloksilla? Kannattaakohan tuollainen ollenkaan?
 
Voisiko sittenkin olla että liikuntaa harrastavia SRA/practicalia harrastavia reserviläisiä on häviävän pieni osa liikuntaa harrastaviin verrattuna?

Mites muuten, kun tykkimiehethän ei juokse, eikä huoltokaan.. Entä kuinka monta sotaa on voitettu Cooperin testin tuloksilla? Kannattaakohan tuollainen ollenkaan?

Luojan kiitos liikunnallisia reserviläisiä on enemmän kun (huonokuntoisia) SRA/IPSC harrastajia. Ja enemmän kun kaikenkuntoisia SRA/IPSC harrastajia. Liikunnallisuus lisääntyy vuosi vuodelta vaikuttaa siltä ja se on hyvä asia. Hyväkuntoisesta reserviläisestä saa nopeammin kenttäkelpoisen kun rapakuntoisesta.

Cooperista itketään kun se on monelle niin tuskallinen koitos ja monia kiukuttaa se kun tulos on niin huono. Siksi sitä niin mielellään vähätellään ja merkitystä pidetään kyseenalaisena.

Se on kuitenkin hyvä testi suurien massojen testaamiseen nopeasti ja toisekseen, yleinen elämänkokemus on itselleni osoittanut että ne jotka yleensä hyytyvät ensimmäisinä, he löytyvät huomattavasti useammin sieltä huonojen Cooper-tulosten puolelta kun hyvien.

Hyvä kondis ei mene yhdelläkään sotilaalla hukkaan. Ei tykärillä, ei huoltomiehellä, ei esikunnassa, ei valvomotyössä. Se korreloi myös yleisen jaksamisen ja palautumisen kanssa usein.
 
Sitten on toki myös Risen puolella porukkaa, jotka kantavat ainakin joskus työtehtävissään asetta. Samoin yksityisellä puolella on henkilöitä jotka kantavat asetta työtehtävissä.

Olen todennut tämän jo aiemmin, mutta mielestäni ihmisten jotka ovat saaneet koulutuksen ja kantavat työssään jotain voimankäyttövälinettä, tulisi saada aika kivuttomasti lupa kyseisiin välineisiin myös siviilissä - edellyttäen että niihin voi ylipäätään saada lupia. Suojeluperuste tulisi palauttaa ampuma-aselakiin, ja lupa myönnettäisiin jos esim asetuksessa tarkasti määritellyt kriteerit täyttyvät, ilman että viranomainen tekee kansalaisen puolesta tarveharkintaa.
Jep, olen samaa mieltä tästä. Myös suojeluperusteesta, kunhan siinä harkinta on riittävän tarkkaa.

Työnsä puolesta aseita käyttävien osalta on huomattava se että nykyinenkin laki kyllä mahdollistaa harrasteaseen työnsä puolesta asetta kantaville. Ongelma tässä on kuitenkin taas kerran se vanha tuttu: osa Poliisilaitoksista tulkitsee tätä lainkohtaa todella jyrkästi ja tiukasti. Esim. se että noin 80% kokonaistyöajasta on ase + patruunat työtehtävien luonteen vuoksi kannossa ei kuulemani mukaan ole jossakin riittänyt, olisi pitänyt olla aina/100% työajasta.

Tiukka lupaharkintakäytäntö on ihan hyvä juttu sinänsä. Kuitenkin esim.Valtion osalta (Poliisi,PV,RVL,Tulli) tiedossa on ollut vuosikausia että työnantajan tarjoamat aseenkäytön harjoittelun mahdollisuudet ovat suhteellisen rajalliset. Valtio luottaa näihin ihmisiin niin paljon että antaa heille aseen työtehtäviin, mutta samaan aikaan ei luota heihin sen vertaa että antaisi heille mahdollisuuden harjoitella ammatissaan tarvitsemaa taitoa omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan.

Tietysti tässä on lainvalmistelun osalta varmasti ollut vähän sitäkin että iso osa kansanedustajista on siinä uskossa että tottakai sotilaat ja poliisit aselupia saavat, eivätkä siten tule valiokunnissa edes ajatelleeksi ettei näin olekaan.

No, nykyinenkin laki kyllä siis mahdollistaa harrasteaseen sotilaalle tai poliisille. Reaalimaailman käytännöt voivat sitten olla jotakin muuta.

Ikävää tässä on se että taas päädymme tilanteeseen jossa, ainakin maallikon silmiin, laki on ihan kelvollinen, Poliisilaitoksen laintulkinnat ovat sitten jotakin muuta.
 
Luojan kiitos liikunnallisia reserviläisiä on enemmän kun (huonokuntoisia) SRA/IPSC harrastajia. Ja enemmän kun kaikenkuntoisia SRA/IPSC harrastajia. Liikunnallisuus lisääntyy vuosi vuodelta vaikuttaa siltä ja se on hyvä asia. Hyväkuntoisesta reserviläisestä saa nopeammin kenttäkelpoisen kun rapakuntoisesta.

Cooperista itketään kun se on monelle niin tuskallinen koitos ja monia kiukuttaa se kun tulos on niin huono. Siksi sitä niin mielellään vähätellään ja merkitystä pidetään kyseenalaisena.

Se on kuitenkin hyvä testi suurien massojen testaamiseen nopeasti ja toisekseen, yleinen elämänkokemus on itselleni osoittanut että ne jotka yleensä hyytyvät ensimmäisinä, he löytyvät huomattavasti useammin sieltä huonojen Cooper-tulosten puolelta kun hyvien.

Hyvä kondis ei mene yhdelläkään sotilaalla hukkaan. Ei tykärillä, ei huoltomiehellä, ei esikunnassa, ei valvomotyössä. Se korreloi myös yleisen jaksamisen ja palautumisen kanssa usein.
Olen samaa mieltä fyysisestä kunnosta ja se on taatusti helpoin tapa lähes jokaiselle reserviläiselle kehittää kyvykkyyttään sotilastehtävässään, eikä siitä haittaa ole siviilityöhönkään.
Näkisin kuitenkin liikunnan ohella että SRA- ja muu ampumaharrastus reserviläisten kohdalla lisääntyisi. Haittaa ei siitä missään nimessä ole kenellekään, hyötyä olisi useimmille - tehtävästä riippumatta.
 
Tiukka lupaharkintakäytäntö on ihan hyvä juttu sinänsä. Kuitenkin esim.Valtion osalta (Poliisi,PV,RVL,Tulli) tiedossa on ollut vuosikausia että työnantajan tarjoamat aseenkäytön harjoittelun mahdollisuudet ovat suhteellisen rajalliset. Valtio luottaa näihin ihmisiin niin paljon että antaa heille aseen työtehtäviin, mutta samaan aikaan ei luota heihin sen vertaa että antaisi heille mahdollisuuden harjoitella ammatissaan tarvitsemaa taitoa omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan.

Kirjailijana tuo kuulostaa valtiolta, joka ei luota kansalaisiinsa. Valtiolta, joka pelkää omiaan, vaikka ne on vannoneet valan puolustaakseen valtion olemassa oloa loppuun asti. Valtiolta, joka ei koostu niistä ihmisistä, jotka on siihen valittu kansan tahdolla. Pitäisikö moottoriurhjeilun harrastajilta kieltää autoilu omana aikanaan? Taikka jääkiekkoilijalta kaukalossa käyminen?

Mutta tämä homma on ollut lähes sama niin kauan kuin muistan. Aina vain synkistyvää tilannetta, ilman sitä valoa tunnelin päässä. Ainoa poikkeus tähän on Kelan ulos tuleminen ja sanominen, että byrokratia haittaa ihmisiä, kummallakin puolella pöytää. Meillä on kuitenkin kulttuuri ja henkilökohtaisesti olen kasvanut siihen että aseita on jo lapsesta pitäen.

En edes muista kuinka vanha olin kuin piekkarilla vahdattiin variksia mummolassa, mutta elämys sekin oli. Me, kansana olemme taistelleet olemassa olosta useita vuosisatoja, enkä edes pystyisi kuvittelemaan että joskus silloin olisimme kieltäneet kirveet ja miekat heimoveljiltä. Taikka niillä harjoittelemisen. Varsinkin jos duuni oli suojeleminen.

Pen testaajana multa pitäisi kieltää samanlailla iso liuta asioita, ja niihin perehtyminen pitäisi olla luvan alla. Sellaista ei ole. Hoitajana sen sijaan pitää olla varovainen ja ainoastaan lisensillä saa tehdä jotakin, vaikka tietoa sekä taitoa olisi. Ymmärrettävää, koska kyseessä on ihmishenki ja kaikilla on vain se yksi elämä. Mutta reservin sotilaana on vaikeus hankkia työkaluja taikka harjoitella muuten kuin simuloimalla, koska laki kieltää sen ja kaikkia epäillään ... jostakin.

Henkilökohtaisesti antaisin luvan jopa automaateille jos niitä käsittelee päivittäin työssään.
 
Olen samaa mieltä fyysisestä kunnosta ja se on taatusti helpoin tapa lähes jokaiselle reserviläiselle kehittää kyvykkyyttään sotilastehtävässään, eikä siitä haittaa ole siviilityöhönkään.
Näkisin kuitenkin liikunnan ohella että SRA- ja muu ampumaharrastus reserviläisten kohdalla lisääntyisi. Haittaa ei siitä missään nimessä ole kenellekään, hyötyä olisi useimmille - tehtävästä riippumatta.

Haasteeksi vähintään 50km aerobista liikuntaa per 100 ammuttua laukausta. Uintia vähemmän kun se on niin saatanan raskasta. :)
 
Back
Top