@Huhta
Ihan ensimmäinen juttu on todistajien luominen, eli herätetään ulkopuolisten ihmisten huomio tilanteeseen ja omaan ahdinkoon. Parhaimmillaan joku alkaa kuvaamaan tilannetta vielä siinä vaiheessa, kun uhka on päällä eikä puolustaja ole aloittanut omaa toimintaansa. Jos ei kiinnitä sivullisten huomiota tilanteeseen etukäteen, niin on riski että nämä huomaavat tilanteen vasta silloin kun mylly alkaa. Silloin ei välttämättä voi varmuudella sanoa, kuka oli alun perin haastamassa riitaa ja kuka oli uhri alun perin. Varsinkin, jos puolustaja aloittaa omalla ennaltaestävällä hyökkäyksellään...
Toki todistajien kerääminen edellyttää, että paikalla on sivullisia. Mutta kaupungeissa on toki valvontakameroita ym, ja niiden tallenteisiin voi hyvinkin jäädä todisteet siitä, kuka on hyökkääjä ja kuka uhri. Kamerat eivät välttämättä kuitenkaan kuvaa katua, vaan esim rakennuksen ulko-ovea, ja dome-kamera saattaa osoittaa mihin tahansa ilman että sitä näkee ulospäin. Lisäksi ei aina ole selvää, kuka hallinnoi mitäkin kameraa ja mistä niitä tallenteita pitäisi kysellä (siis poliisin; eivät varmaankaan luovuta tallenteita siviileille).
Puhelimen hyödyntäminen onnistuu esim käynnistämällä sanelimen ja kuvailemalla tekijöiden ulkonäköä ym sanelimelle, käskyttämällä näitä ym siten, että oma ja vastapuolen puhe kuuluu tallenteella. Kännykän mikrofoni tosin on kai suunniteltu niin, että se ei ota ääntä kovin kaukaa; hälyäänten minimoimiseksi. Mutta jo oman puheen äänittäminen voi todistaa paljon, varsinkin jos ei käskytä tyyliin "mene pois tai vedän sua turpaan", vaan ennemminkin jotain siihen tyyliin kuini "onko sulla puukko kädessä? Älä lyö mua sillä, tajuatko että mä voin kuolla". Toki soitto häkeen ajaa saman asian (sen lisäksi että poliisi saattaa ehtiä tilanteeseen väliin), mutta jos haluaa itse hallinnoida tallenteita niin silloin ei sitä optiota ole.
Haalarikameroista sen verran, että vuosia ennen kuin poliisissa otettiin koekäyttöön nämä nykyiset haalarikamerat, kokeilin muutamaa eri mallia ihan omin päin. Jos ei halua kantaa mitään GoPro:ta rintapielessä, niin paljon pienempiäkin kameroita on olemassa (oli jo tuolloin), ja hinnat alkavat jostain parista kympistä. Toki näissäkin pätee se, että markalla saa markan tavaran, mutta kyllä ne halvatkin olivat jo silloin ihan välttäviä; ainakin valoisan aikaan. Eräs mielenkiintoinen oli Looxie, joka oli ulkoisesti puhelimen bluetooth handsfree -laitteen näköinen (ja se itse asiassa toimi sellaisena). Erona normaaliin handsfree -settiin oli, että se kuvasi koko ajan jatkuvalla luupilla, ja jos havaitsi jotain mielenkiintoista tapahtuneen, käyttäjä painoi tallennusnappia jolloin laite laittoi talteen 30 sekuntia ennen napin painamista tapahtuneet tapahtumat, ja alkoi muistaakseni sen jälkeen tallentamaan kaiken, kunnes tallennus pysäytettiin. Eli tältä osin toimi kuten Taser Axon -bodycam.
... joka siis näytti kävelykepiltä
