On totta, että asetan vaatimukset melko korkealle. Toisaalta, mitä tuo 140 tuntia lopulta on? Reilun parin kuukauden viikonloput. Briteissä reservipoliisien ("special constable") koulutus kestää käsittääkseni melko lailla saman aikamäärän. Yhdysvalloissa monet käyttävät enemmänkin tunteja ryhtyessään reservipoliiseiksi. Ja nyt puhutaan "harrastuksesta"... jos ei kiinnosta riittävästi, niin muitakin vaihtoehtoja on.
Olen samaa mieltä siitä, että edes 140 tunnissa ei valmiita tule, mutta se antaa hyvän pohjan. Ongelma kuitenkin on se, että jos ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi, että yksi koulutuspäivä on 7 h koulutusta, ruokatauko ja pari kahvitaukoa, niin 140 tuntia olisi 20 kokonaista koulutuspäivää. Tietenkin jos ajatellaan, että viikonlopussa on 2 päivää, niin tällä laskutavalla koko homma saataisiin pakettiin 10 viikossa. Mutta kuinka moni pystyy irrottamaan 2,5 kuukauden viikonloput tuosta vaan? Monet tekevät kaiken lisäksi vuorotyötä, eikä ole itsestään selvää että viikonloput ovat vapaita. Vähintään aiheuttaa taloudellisia menetyksiä, jos vaihtaa viikonlopputyövuorot viikolle; mikäli siis onnistuu lainkaan. Lisäksi monilla on perhettä, lasten harrastuksia ym joten ei todellakaan ole mikään vähäpätöinen saavutus ottaa edes yhtä viikonloppua vapaaksi jotain koulutusta varten.
CCW ja reserve officer -juttu eroavat toisistaan siinä, että reserve officer on harrastus (vrt VPK), kun CCW lähtökohtaisesti ei ole; joillekin se saattaa olla jopa epämiellyttävä "pakko", mutta riskianalyysin kautta tehdään päätös kuitenkin lähteä tälle tielle. Lisäksi ainakin Jenkkilässä reserve officerit saavat koulutuksensa pikku hiljaa, työn ohessa eikä niin, että ensin käytäisiin muutama kuukausi koulutuksissa ja vasta sen jälkeen päästäisiin ridealongiksi. Lisäksi jos en ole ihan väärässä, reserve officereille maksetaan pientä korvausta vapaa-ajan menetyksestä. Ei mitään kovin suurta, mutta kuitenkin jonkinlaista päivärahan tapaista.
Toisekseen esitin mahdollisuutta "may issue" tyyppiseen lupaan. Poliisiviranomaisella olisi tässä tapauksessa paljon harkintavaltaa poiketa "shall issue" tyyppisestä luvasta esimerkiksi koulutustaustan ja nuhteettomuusvaatimusten osalta.
Mun mielestäni CCW-luvan tulisi ehdottomasti olla shall issue, mikäli henkilö täyttää vaatimukset jotka voisivat olla hyvinkin tarkkaan määritelty esim asetuksella. Taustatarkastus voisi olla ehtona koulutukseen pääsemiselle. Homma toimisi siis samaan tapaan kuin ajokortin kanssa; ei viranomainen käytä lupaharkintaa siinä, onko tällä henkilöllä oikeasti tarvetta ajokortille vai ei, vaan jos täytät vaatimukset ja olet suorittanut koulutuksen ja näyttökokeen hyväksytysti, niin ajokortti on shall issue.
Toisaalta en ole ihan varma 30 vuotta sitten valmistuneen yritysjuristin tämänpäiväisestä osaamisesta. Voi olla, että ne rimaa hipoen läpäistyt rikosoikeuden kurssit ovat enää haalistunut muisto mielessä. En myöskään näe, että ampumaharrastus antaisi sinällään paljoa valmiuksia aseenkantoon. Ampumataito on vain yksi osa aseenkantamista, paljon tärkeämpää on esimerkiksi tietää milloin vetää liipaisimesta ja milloin pärjätä muilla keinoin sekä myös harjoitella niitä muita keinoja.
Mulla on ollut kuulustelussa varatuomari, jolle piti heti kärkeen selittää, mitä tarkoittaa asianomistaja...
Tiedän, että asiat unohtuvat kertauksen puutteessa, mutta on kuitenkin eri asia suorittaa joku 5 opintoviikkoa yliopistossa kuin istua päivä luennolla. Sitä paitsi, osaaminen testattaisiin teoriakokeen yhteydessä.
Olen samaa mieltä siitä, että ampumataito ei todellakaan ole tärkeimmästä päästä. Kuitenkin, aseenkäsittelytaito on tärkeää, ja se luultavasti ampujilla olisi jo selkärangassa. Vaikka ammuntablokki olisi vain pieni osuus CCW-koulutusta, kaikki mikä olisi jo valmiiksi suoritettuna, olisi valmiiksi suoritettuna...
Onko maailmalla yhtään hyvin Suomeen yleistettävää valtiota tai aluetta, jossa yleinen aseenkanto on tuottanut positiivisia nettovaikutuksia?
Varmaan täysin samanlaista aluetta ei löydy mistään; tai riippuu tietenkin keneltä kysyy. Jos joku haluaa löytää yhtäläisyyksiä niin tällaisia paikkoja löytyy kyllä, mutta jos nälltä alueilta saadut kokemukset (olivat ne sitten positiisisia tai negatiivisia) eivät sovi omaan agendaan, niin lienee helppo löytää riittävästi myös eroavaisuuksia.
En osaa sanoa, missä kaikissa maissa CCW ylipäätään on mahdollista, joten on vaikeaa sanoa, miten missäkin maassa on homma mennyt. Yhdysvalloista löytynee paljon Suomen kaltaisia osavaltioita jossa aseen kantaminen on sallittua (tai CCW-luvan varaista), ja käsittääkseni nämä Vermontin kaltaiset osavaltiot ovat rikostilastojen perusteella verrattain rauhallisia seutuja. Yleisestihän on tutkimuksissa todettu, että CCW-lupien salliminen tai niiden saamisen helpottaminen (esim siirtyminen "may issue" -luvista "shall issue" -lupiin) on ollut kytköksissä väkivaltarikollisuuden vähenemiseen. Aserajoituksia ajavilla tahoilla on toki asiasta toisenlainen näkemys.
Mutta jos haetaan vastaavuutta 2010-luvun Suomeen, niin varmaan paras verrokki löytyy 1990-luvun Suomesta. Vuoteen 1998 suojeluperuste oli Suomessa yksi aseluvan saantiperusteista, ja suojeluaseita käsittääkseni oli paljon esim taksikuskeilla. Kun muistelen taaksepäin, niin ei silloinkaan mitään tulitaisteluita kaduilla käyty, tai jos käytiin niin lähinnä Kalevankadulla liivijengien kesken.
Kuulostaa radikaalilta: 10-20 prosenttia. Vaikka myönnänkin olevani varovainen tässä asiassa. Ehkä se on sitä suomalaisuutta, ei uskalleta hötkyillä mihinkään suuntaan ja nykytila on paras mahdollinen.
Sen verran haluan kuitenkin kysyä, kun esitit n. 40 tunnin koulutusta, että miten olisit rakentanut sen? Ehkä ne mummojen elvyttämiset ja palovammojen sitomiset ovat toissijaisia(, vaikka toisaalta mielsin omassa esityksessäni kyseiset EA-taitojen oheishyödyt aseenkannon positiiviseksi vaikutukseksi). Arvatenkin myös painiminen jäisi vähemmälle kuin allekirjoittaneen esityksessä, ja onko se lopulta edes tärkeääkään? Välineillä voi paikata paljon, mutta toisaalta jo painovoima vetää kohti maata.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että enemmän koulutusta on parempi kuin vähemmän. Johonkin on kuitenkin vedettävä raja; muuten CCW-luvan ehdot tekisivät luvan saamisen mahdottomaksi kaikille muille kuin perheettömille ja riittävän varakkaille, joilla on aikaa ja rahaa käydä pitkiä ja kalliita koulutuksia, ja luonnollisesti alan ammattilaisille jotka ovat jo työnsä puolesta saaneet vastaavat koulutukset. Tämähän ei minua henkilökohtaisella tasolla haittaisi, ja tällä tavalla saataisiin varmistettua CCW-kantajien osaaminen; ainakin lyhyttä kurssivaatimusta paremmin. Ja toisaalta, suurin osa hätävarjelutarpeesta voidaan kuitenkin kattaa esim OC-sumuttimella, johon lupia siis tulisi myöntää helpommin. Olen kuitenkin periaatteessa sitä mieltä, että jokaisella kansalaisella tulisi olla oikeus hankkia CCW-lupa, samaan tapaan kuin on oikeus ajokorttiin (eli se ei ole kaikille kuuluva perusoikeus, mutta lähes kaikkien saavutettavissa kuitenkin).
Toisaalta voidaan kysyä että kun monessa maassa ei ole pakollista koulutusta lainkaan, tai se on sellainen päivän - parin lyhytkurssi, niin onko ollut käytännössä havaittavissa että tämä koulutus on ehdottomasti liian köykäinen?
En ollut miettinyt sitä koulutussisältöä tuolla tavalla valmiiksi kuten sinä. Lähdin vain siitä ajatuksesta, että tuollainen normaalin työviikon mittainen koulutus voisi tarjota sopivan balanssin riittävän kattavuuden ja kuitenkin realistisen ajallisen keston välillä.
Itse sisällyttäisin koulutukseen hätävarjelulainsäädäntöä, ampumavammojen ensiapua (sekä itseapua että toiselle annettavaa), turvallista aseenkäsittelyä (painottaen niitä juttuja, jotka eivät välttämättä tule esiin ampumaradalla ammuttaessa), ja aika paljon skenaarioharjoittelua jossa käytäisiin melko kokonaisvaltaisesti läpi väkivaltatilanteen syntyä, kehittymistä ja jälkipyykkiä. Kurssilaisen pitäisi olla kokenut aseenkäsittelijä (samanlaisella aseella kuin mitä aikoo kantaa, eli skeet-ammuntaharrastus ei riittäisi); tämän voisi osoittaa esim. aikaisemmalla ampumaharrastuksella, tai sitten voisi käydä jonkin ampumisen ja aseenkäytön perusteet -koulutuksen tämän koulutuksen yhdeydessä tai ennen koulutuksen alkamista. Samoin vähemmän vaarallisia voimakeinoja käytäisiin läpi, mutta jos on suorittanut esim vartijan sumutinkoulutuksen tai vastaavan (tai jos olisi jo entuudestaan sumutin johon olisi suorittanut vaadittavan koulutuksen [mitä siis ei nyt vaadita, mutta minun visiossani vaadittaisiin], niin se katsottaisiin suoritetuksi jo. Mulla oli toisella foorumilla hahmoteltuna jonkinlaista kurssirunkoakin, mutta en sitä löytänyt tähän hätään. Palaan asiaan, mikäli löytyy.
Kurssin lopuksi olisi kolmiosainen koe: teoriakoe, ammuntakoe ja skenaarioharjoitteluna toteutettava näyttökoe. Jokaisessa arvostelu olisi hyväksytty/hylätty, ja jokainen osa-alue tulisi suorittaa hyväksytysti. Teoriakoe sisältäisi lähinnä hätävarjelun oikeutukseen sisältyviä kysymyksiä (eli tyyliin olosuhteet nämä, onko oikeus aseenkäyttöön vai ei; millä perusteella). Ammuntakoe testaisi ennen kaikkea turvallista aseenkäsittelytaitoa, ja varmistaisi että suorittajalla on edes jonkinlaiset edellytykset osua kohteeseen, ja ennen kaikkea olla osumatta muualle kuin kohteeseen. Skenaarioharjoittelussa testattaisiin toimimista paineen alla ja sitä, osaako erottaa myös dynaamisessa tilanteessa, onko kyseessä aseenkäyttötilanne vai ei.
