Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

Pitäisikö esimerkiksi onnettomuudessa jalkansa menettäneeltä riistää itsepuolustusoikeus? Vanhuksilta? Nimenomaan fyysisesti heikot tarvitsevat eniten asetta itsepuolustukseen.
Saat miettiä vastausta ihan itse ensimmäiseen, ihan terveellä järjellä, jos et ole sitä menettänyt. Ja että luottaisit puolisokean- ja kuuron sekä neurologista rappeumaa potevan vanhuksen kykyyn käyttää asetta? Kuulostaa hyvältä. Mennään sillä.
 
Kyllä kyse yt vain on siitä että Trilisserillä on hyvin rajoittunut ajatusmaailma. Ei muusta.
Höpönlöpö. Looginen ajattelu ei näytä sopivan joillekin ja sitten turvaudutaan epämääräisiin heittoihin.

Aiemmin mainittuihin ammuskeluihin viitaten, Timo Hännikäinen kirjoittaa asiasta olennaisen:"Uhrikulttuuri ei puolestaan salli aktiivisia toimijoita, sillä he saattavat tehdä myös pahaa. Pitää olla uhri, joka on riippuvainen kaitsijoista, ammattiauttajista ja valtiollisesta holhouksesta. Nämä holhoojat eivät kuitenkaan kykene lopettamaan väkivaltaa: sitä on edelleen ja se saa yhä hallitsemattomampia muotoja, sillä sen käyttäjät eivät enää tunne olevansa vastuussa tekemisistään.
Jos Jokelan, Kauhajoen ja Hyvinkään tapaukset olisivat sattuneet 50 vuotta aikaisemmin, niitä olisi pidetty pelkkinä raakalaistekoina, joiden suorittajat ovat astuneet lopullisesti ihmistapain ulkopuolelle. Nyt ne selitetään väkivaltaa ihannoivan ilmapiirin ja miehisten rooliodotusten ilmentymiksi. "
 
Saat miettiä vastausta ihan itse ensimmäiseen, ihan terveellä järjellä, jos et ole sitä menettänyt. Ja että luottaisit puolisokean- ja kuuron sekä neurologista rappeumaa potevan vanhuksen kykyyn käyttää asetta? Kuulostaa hyvältä. Mennään sillä.
Onko sinulla esittää esimerkkejä, jossa kuvailemasi kaltainen henkilö olisi aiheuttanut ampuma-aseella kuvailemistasi syistä hengen- tahi terveydenmenetyksiä?

American Riflemanissa oli ainakin aiemmin palsta, jossa kerrottiin esimerkkitapauksia aseellisesta itsepuolustuksesta. Hyvin monessa tapauksessa puolustautuja oli yli 70-vuotias henkilö omassa kodissaan.
 
Kyse on vakaumuksen uskottavuudesta. Ei ole kerta kaikkiaan uskottavaa, että halal-teurastaja väittää ajavansa eläinten oikeuksia. Ei ole uskottavaa, että aborttia vastustava toimisi aborttilääkärinä. Ei ole uskottavaa, että ralliautoilija vastustaisi autoilua.
Niin, sinä ilmeisesti ajattelet, että aseiden vastustaminen on kaikilla se syy mennä sivariin? Entäs jos menee sinne vaikka pasifisti-tyttöystävän takia vaikka olisi yhtä hyvin voinut mennä sinne inttiinkin puoleksi vuodeksi siinä kun kaveritkin?
 
Niin, sinä ilmeisesti ajattelet, että aseiden vastustaminen on kaikilla se syy mennä sivariin?
Trillisser ei nyt vain tajua että sivarikin voi nauttia ampumisesta siviilissä tauluja kohti. Kuten YJT sanoi, sivariksi menemiselle voi olla tuhansia eri syitä.
 
On hyvä huomioida että "unelma" SA-aseenkäyttäjä ja hyvä rauhan ajan harrastaja vaativat aivan erilaista luonnetta. Täydellinen pyssytappelijahan on vähän antisosiaalinen, kylmä kaveri joka ei kahta kertaa mieti ampumapäätöstä ja ei lamaannu taistelussa. Tällä ihmistyypillä esiintyy sitten normaalissa maailmassa kaikenlaista skismaa niin alkoholin kuin esivallan kanssa. Mutkaa ei parane antaa ettei sillä suutuspäissään tyhjennetä lipasta vuokrakasarmin sisäseiniin.

Harrastepohjaisista aseenomistajien kohdalla on taas yleisen järjestyksen ja turvallisuuden nimissä todettu tärkeäksi tarkastaa että kyseessä on kunnon tavallinen virtanen joka ei juo kuin pikkujouluissa ja saunakaljat silloin tällöin.

E. vertauskohdan voi löytää PV:n ajokoulutuksesta. Siellä kuskina ei saa olla liikennerikkomuksia, kun taas sota-aikana kuskin pitäisi nimenomaan olla sellainen rämäpää että uskaltaa työntää sillä vaunulla minne huvittaa.
 
Liittyy siis siihen, että jos vedotaan vakaumukseen "ettei halua opetella tappamaan", niin ihan samalla tavalla se pahvinpuhkontakin (ja pahvia ne taulut oli minun aikana armeijassakin) voidaan tulkita "tappamaan opetteluksi".
Tuossa on kaksi ajatusvirhettä:
1. Kaikilla ei ole sama syy mennä sivariin
2. Tuo tulkintasi on sinun, kun oleellista on se, miten kukin henkilö itse tulkitsee

Tuo syiden moninaisuus on käyty läpi jo moneen kertaan, mutta todetaan nyt vielä: ihmisillä voi olla hyvin vaihtelevia syitä mennä sivariin, eikä se syy välttämättä riipu edes henkilöstä itsestään vaan syy voi olla esim ulkoinen paine. Lisäksi joku saattaa jopa valita sivarin nimenomaan koska katsoo siten paremmin palvelevansa yhteiskuntaa kriisin aikana.

Se syy miksi armeijassa opetellaan ampumista on se, että tarvittaessa ammutaan ihmistä - tai tuhotaan vihollisen elävää voimaa, kuten sievistellen sanotaan. Se on itse asiassa syy koko organisaation olemassaoloon. Sillä, mistä materiaalista maalitaulut on tehty, ei ole mitään merkitystä tämän asian kannalta. Joku taas voi harrastaa vaikka ampumahiihtoa tai metsästystä ilman taka-ajatusta tulla tehokkaammaksi toisten ihmisten tappamisessa.
 
Täydellinen pyssytappelijahan on vähän antisosiaalinen, kylmä kaveri joka ei kahta kertaa mieti ampumapäätöstä ja ei lamaannu taistelussa. Tällä ihmistyypillä esiintyy sitten normaalissa maailmassa kaikenlaista skismaa niin alkoholin kuin esivallan kanssa.
Täydellinen on sellainen, joka toimii vaistonvaraisesti ilman ajatusta puoleen tai toiseen. Henkilö joka ajattelee on pahimmillaan kuollut, koska aseenkäyttöpäätös viivästyy.
 
Onko sinulla esittää esimerkkejä, jossa kuvailemasi kaltainen henkilö olisi aiheuttanut ampuma-aseella kuvailemistasi syistä hengen- tahi terveydenmenetyksiä?

American Riflemanissa oli ainakin aiemmin palsta, jossa kerrottiin esimerkkitapauksia aseellisesta itsepuolustuksesta. Hyvin monessa tapauksessa puolustautuja oli yli 70-vuotias henkilö omassa kodissaan.
Yritätkö ihan tahallaan sotkea tarkoitusperiäni näillä liioitteluilla ja väärällä kontekstilla? Väännän vielä kerran rautalangasta: kyse on henkilön kyvystä suoritua aseen käyttötilanteista turvallisesti, niin itselleen kuin muilleekin, ja ettei tule lääkehouruissa käsitettyä tilanteita väärin.

Ps. mitä halvatun tekemistä kotona puolustautumisessa on cc-luvan kanssa?
 
On hyvä huomioida että "unelma" SA-aseenkäyttäjä ja hyvä rauhan ajan harrastaja vaativat aivan erilaista luonnetta. Täydellinen pyssytappelijahan on vähän antisosiaalinen, kylmä kaveri joka ei kahta kertaa mieti ampumapäätöstä ja ei lamaannu taistelussa. Tällä ihmistyypillä esiintyy sitten normaalissa maailmassa kaikenlaista skismaa niin alkoholin kuin esivallan kanssa. Mutkaa ei parane antaa ettei sillä suutuspäissään tyhjennetä lipasta vuokrakasarmin sisäseiniin.

Harrastepohjaisista aseenomistajien kohdalla on taas yleisen järjestyksen ja turvallisuuden nimissä todettu tärkeäksi tarkastaa että kyseessä on kunnon tavallinen virtanen joka ei juo kuin pikkujouluissa ja saunakaljat silloin tällöin.

E. vertauskohdan voi löytää PV:n ajokoulutuksesta. Siellä kuskina ei saa olla liikennerikkomuksia, kun taas sota-aikana kuskin pitäisi nimenomaan olla sellainen rämäpää että uskaltaa työntää sillä vaunulla minne huvittaa.

En muista lukeneeni tutkimuksesta, jossa sotilaan taistelukykyä parantaisi antisosiaalisuus tai se että ajautuisi normielämässä ongelmiin. Taistelijana pärjäämisen elementit ovat pitkälti samat, kun yhteiskunnassa pärjäämisen muutenkin. Hyvä joukkuepelaaja, hyvä paineensieto, keskimääristä parempi fysiikka ja älykkyys ovat hyviä lähtökohtia. Hyvät sotilaat pärjäävät usein hyvin siviilissäkin. Pitkää sotineet tai kovassa paikassa olleet ovat toki ovat riskissä henkisellä puolella. Mutta heillä on paremmin valmiuksia palautua, kuin henkilöillä, jotka tavallaa ovat jo henkisesti kaltevalla pinnalla.

Fiksu analysoi tilanteen silmänräpäyksessä ja päätyy riittävän optimiin ratkaisuun ennen vastustajan toimintaa. Rämäpää reagoi nopeasti vastustajan toimintaan, mutta ei saa pidettyä aloitetta itsellään.

Samoin ajaessa tilanteen ja olosuhteiden lukeminen ja ennakointi on keskeisempää kun rämäpäisyys. Harkintakyky ei estä, eikä edes hidasta, riskinottoa tai uskallusta. Harkintakyky parantaa merkittävästi tehtävän onnistumismahdollisuutta ja jopa terminaalisten tekojen suorittamista.
 
En muista lukeneeni tutkimuksesta, jossa sotilaan taistelukykyä parantaisi antisosiaalisuus tai se että ajautuisi normielämässä ongelmiin. Taistelijana pärjäämisen elementit ovat pitkälti samat, kun yhteiskunnassa pärjäämisen muutenkin. Hyvä joukkuepelaaja, hyvä paineensieto, keskimääristä parempi fysiikka ja älykkyys ovat hyviä lähtökohtia. Hyvät sotilaat pärjäävät usein hyvin siviilissäkin. Pitkää sotineet tai kovassa paikassa olleet ovat toki ovat riskissä henkisellä puolella. Mutta heillä on paremmin valmiuksia palautua, kuin henkilöillä, jotka tavallaa ovat jo henkisesti kaltevalla pinnalla.

Fiksu analysoi tilanteen silmänräpäyksessä ja päätyy riittävän optimiin ratkaisuun ennen vastustajan toimintaa. Rämäpää reagoi nopeasti vastustajan toimintaan, mutta ei saa pidettyä aloitetta itsellään.

Samoin ajaessa tilanteen ja olosuhteiden lukeminen ja ennakointi on keskeisempää kun rämäpäisyys. Harkintakyky ei estä, eikä edes hidasta, riskinottoa tai uskallusta. Harkintakyky parantaa merkittävästi tehtävän onnistumismahdollisuutta ja jopa terminaalisten tekojen suorittamista.

Mites tämä Grossman? Kirjan nimi "On Killing" tai jotain siihen suuntaan.

En ole lukenut, mitä nyt jossakin kyseistä kirjaa käsittelevässä kirjoituksessa aihetta käsiteltiin. Siinä muistaakseni esitettiin, että esimerkiksi menestyksekkäät hävittäjälentäjät eivät tyypillisesti ole kasvaneet perheen ainoana lapsena tai vanhimpana sisaruksena. Monilapsisen sisaruskatraan nuoremmat pärjäävät paremmin, kun ovat jo kotona tottuneet tappelemaan (kilpailemaan) asemastaan.

Eli tietynlaista antisosiaalisuutta tarvitaan. Toisaalta kotiolojen pitää olla riittävän hyvät, jotta ei ajaudu rikoksen tielle, vaan voi harjoittaa hyvätasoisen psykopaatin elämää.
 
Aivan järkyttävää paskaa tuo armeijan vetäminen mukaan johonkin aselupakuvioihin. Kyllä ihmistä voi aseet ja ampuminen kiinnostaa vaikka sotilaaksi ryhtyminen ei ideologisista tai muista syistä nappaisikaan. Jos on miestä jo nuorena mennä valtavirtaa vastaan, vaikka suurin osa menee inttiin, sitä selkärankaa löytyy silloin enemmän kuin siltä puolenvuoden sankarilta joka menee vaan ku muutkin menee. Ei, se intti ei valmista ihmistä mitenkään eikä mihinkään(paitsi siihen sotaan) ja sota-aikana niitä sivareita tarvitaan ihan siinä missä niitä sotilaitakin. Mitä tekemistä rk:lla ampumisella ja metsässä ryynämisellä on johonkin isopistooli tai trap ammuntaan, ja miksi sivari ei näitä saisi harrastaa? Vaikuttaa enemmän joltain itsensä korottamiselta tai katkeruudelta muiden valintoja kohtaan.

Ainakin minä katson asiaa turvallisuusnäkökulmasta. Ei kyse ole vakaumuksen perusteella rankaisemisesta.

Pommimies Gerdt, ampujat Auvinen ja Saari, miekkamies Marin... moniko oli suorittanut asepalveluksen? Edes siviilipalveluksen?

Toki, vain harva asepalvelusta suorittamattomista tekee tuollaisia asioita kuin edellä mainitsemani nuorehkot miehet. Ihan samaan tapaan kuin läheskään kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta jos vaikkapa Israelin kansalliselta lentoyhtiöltä El Alilta kysyt, niin melkein kaikki terroristit ovat muslimeja - ja siksi muslimit ansaitsevat suomalaiseen perustamiskeskukseen vertautuvan turvatarkastuksen noustessaan koneen kyytiin. Kyse on turvallisuudesta ja olen kiitollinen siitä, että lentoyhtiö välittää turvallisuudestani.

Kyllähän minäkin saan tiukemman tarkastuksen tällaisena kristittynä eurooppalaisena kuin juutalainen Israelin passilla matkustava. Mutta se on ihan ok. Niin epätodennäköistä kuin se onkin, niin minähän saatan olla jokin RAF:n tai PVL:n kannattaja. Mutta todennäköisemmin se koneen räjäyttävä tyyppi on kuitenkin se parrakas saudi kuin minä. Resurssit kannattaa panostaa siihen, että todennäköisimmät turvallisuusuhat torjutaan.
 
Toki jos näkemys on se, että aseenomistuksen pitäisi olla täysin tai ainakin lähes täysin vapaata, niin voin ymmärtää kritiikin asepalveluksen arvottamista kohtaan. En luultavasti vastustaisi, jos ehdotettaisiin ampuma-aseiden myymistä Prisman ja Citymarketin urheiluosastoilla ajokorttia vastaan. Se olisi ainakin nykyjärjestelmää kätevämpi, vähemmän byrokraattinen eikä viisastelua liiallisesta tulivoimasta enää esiintyisi. Joskaan en pidä sitä ihanteellisena, mutta ehkä se olisi kuitenkin nykykäytäntöä parempi vaihtoehto.
 
Sota-aikana kuskin pitää olla sellainen, joka vie ajoneuvonsa ja mahdollisen kuorman aina perille. Rämäpää rikkoo vain ajoneuvonsa ja on hyödytön joukolleen.

Samaa mieltä. Lisäksi ajoneuvo on vain rautaa, joka ei edes ole oma. Ei se paskaan paikkaan ajaminen kerro ihmisestä mitään, vaan se, että ajaa sieltä myös pois.
 
Liittyy siis siihen, että jos vedotaan vakaumukseen "ettei halua opetella tappamaan", niin ihan samalla tavalla se pahvinpuhkontakin (ja pahvia ne taulut oli minun aikana armeijassakin) voidaan tulkita "tappamaan opetteluksi". Siis jos ihminen perustelee jostain hänelle negatiivisesta kieltäytymistä vakaumuksellisin syin, niin pitää sen vakaumuksen myös kestää silloin, kun sen noudattaminen ei miellytä. Vakaumus on tietoinen valinta ja tietoisilla valinnoilla on aina hintansa.
Sivariutta ei vissiin ole tarvinnut perustella mitenkään vuosikymmeniin?
 
Toki jos näkemys on se, että aseenomistuksen pitäisi olla täysin tai ainakin lähes täysin vapaata, niin voin ymmärtää kritiikin asepalveluksen arvottamista kohtaan. En luultavasti vastustaisi, jos ehdotettaisiin ampuma-aseiden myymistä Prisman ja Citymarketin urheiluosastoilla ajokorttia vastaan. Se olisi ainakin nykyjärjestelmää kätevämpi, vähemmän byrokraattinen eikä viisastelua liiallisesta tulivoimasta enää esiintyisi. Joskaan en pidä sitä ihanteellisena, mutta ehkä se olisi kuitenkin nykykäytäntöä parempi vaihtoehto.
En tiedä, miten asepalvelus edistäisi aseenkäyttöä siviilipuolella. Se ei kerro suoraan henkilön pätevyydestä omistaa aseita vrt. muut vaihtoehdot (pl. selkeät pällitapaukset tottakai) ja lisäksi ammuntaakin on niin vähän, että hyvä jos siellä opitaan juuri ja juuri aseenkäsittely siviilipuolella hyväksikäytettäväksi. Sitten taas pistooleita ei edes kaikki pääse käyttämään, mitkä ovat taas aivan eri vehkeitä kuin kiväärit. Samaan aikaan naisilta inttitaustaa ei voi vaatia, mutta nämä olisivat jotenkin soveltuvampia aseenkäyttäjiä siviilissä tästä huolimatta. Mielenkiintoisesti tässäkään ei stereotypiat mene tasan, sillä miesten osalta katsotaan intin olevan de facto tae luonteesta, kun taas samojen henkilöiden toimesta naisten kohdalla stereotypioita ei yleensä sovelleta ja katsota näiden olevan täysin pätemättömiä aseenkäyttäjiksi, koska naisia, ja käytännössä kielletä aseen omistamista kokonaan siviilissä. Toinen asia on, että muistaako nämä vakaumukselliset inttivaatijat edes, että naisiakin on olemassa ja näitäkin voi kiinnostaa aseet siviilissä, koska näissä paatoksissa ei yleensä huomioida naisia ollenkaan.
 
Back
Top