Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

Sen sijaan jos epäillyn hallusta löytyy ase, voidaan jokseenkin varmasti tunnistaa onko kyseessä murha-ase vai ei. Tuo Marylandin tapa tehä tavallaan tätä takaperin vaikuttaa kyllä aika kalliilta ja monimutkaiselta tavalta, eritoten jos se perustuu pelkkiin hylsyihin. Rihlanjäljet ovat aina yksilöllisiä kuten sormenjäljet.

Tietysti ainahan voidaan vaikkapa pohtia, että osavaltiossa tehdään murha vaikkapa 9 mm Glockilla ja tästä syystä poliisi tekee kaikille osavaltiossa rekisteröidyille 9 mm Glockeille ballistisen tutkimuksen. Seuraavana vuonna tehdään murha 9 mm Beretalla ja nyt poliisi syynää kaikki 9 mm Beretat. Jossain aikayksikössä syntyy käytännössä yhtä kattava ballistinen rekisteri, mikäli tiedot tallennetaan pysyvästi. Tosin sen kattavuushan rajoittuu aina edellisen rikoksen tekohetkeen, mutta tilastollisesti voidaan myös arvioida rekisterin päivitysnopeus.

Ja tämäkin luonnollisesti edellyttäisi, että aserekisteri ylipäätään olisi kattava. Useimmissa USA:n osavaltioissa sellaista ei ole lainkaan (tosin osittaisia rekistereitä on, CCW saattaa edellyttää aseen rekisteröintiä tai piirikunta edellyttää sitä jne). Suomessakin, missä aserekisteri on melko hyvin kattava noin kansainvälisellä mittapuulla, on henkirikoksen tapahtuessa ampumalla noin 60-40 todennäköisyys, että tekoväline ei ole rekisterissä ja tekijä löytyy tekovälineineen aivan lähimaastosta käytännössä verekseltään.
 
Kuinkahan paljon aseella pitäisi ampua jotta nuo rihlanjäljet eivät enää täsmäisi?

Saa olla mua valistuneempi vastaamaan tähän varmuudella, mutta veikkaisin rohkeesti että piipun pitäisi kulua lähelle ballistista kuolemaa. Rikoksen pitää olla hyvin vanha että tällä olisi merkitystä.

Mikäli Wikipediaa on uskominen, kansallisia ballistiikkarekistereitä on olemassa: https://en.wikipedia.org/wiki/National_Integrated_Ballistic_Information_Network
Tuohon rekisteriin syötetään siis rikospaikalta löytyneet jäljet.
https://en.wikipedia.org/wiki/National_Ballistics_Intelligence_Service
 
Kuinkahan paljon aseella pitäisi ampua jotta nuo rihlanjäljet eivät enää täsmäisi?
Jenkeissä rajana pidetään yleisesti viittä laukausta. Tämä koskee siis mikroskooppisia jälkiä joilla luoti voidaan täsmätä tarkasti yhteen aseyksilöön. Jos jossain rihlassa on esim. valmistusvirhe yhden rihlan leikkauksessa, tms. ja siitä jää silmin erottuva uniikki jälki, siinä tapauksessa paljon enemmän. Toki aseen mallin voi selvittää melkein hamaan tappiin asti, koska rihlojen muoto, nousu ja määrä ei muutu oikein millään.
 
Jos raja todella olisi 5 laukausta, ballistinen tutkimus olisi täysin hyödytöntä.
 
Jos raja todella olisi 5 laukausta, ballistinen tutkimus olisi täysin hyödytöntä.
Siis kyseinen raja pätee USAssa korkeimman varmuuden (=beyond reasonable doubt) todistusaineistoksi luokittelemiseen. Yleensä rikospaikalta löytyneellä aseella ei ammuta kuin ne välttämättömät 1-2 testilaukausta että saadaan verrokkiluodit ja hylsyt. Käsittääkseni aika harvoin todistusaineistossa tarvitsee mennä ihan näin spesifeihin juttuihin, alkaa olla todella korkean profiilin murhakeissin aineksia...

Uuden aallon teknologiat on tulossa tällekin alueelle, eli algoritmi antaa prosenttiluvun miten todennäköisesti luoti/hylsy on samasta aseesta, vähän kuten DNA testissä. Kun keissihistoria kasvaa, uuden metodin todistusarvo kasvaa siinä mukana. Lisää aiheesta: https://www.nist.gov/news-events/ne...g-statistics-forensic-firearms-identification
 
Sen sijaan jos epäillyn hallusta löytyy ase, voidaan jokseenkin varmasti tunnistaa onko kyseessä murha-ase vai ei. Tuo Marylandin tapa tehä tavallaan tätä takaperin vaikuttaa kyllä aika kalliilta ja monimutkaiselta tavalta, eritoten jos se perustuu pelkkiin hylsyihin. Rihlanjäljet ovat aina yksilöllisiä kuten sormenjäljet.

Tietysti ainahan voidaan vaikkapa pohtia, että osavaltiossa tehdään murha vaikkapa 9 mm Glockilla ja tästä syystä poliisi tekee kaikille osavaltiossa rekisteröidyille 9 mm Glockeille ballistisen tutkimuksen. Seuraavana vuonna tehdään murha 9 mm Beretalla ja nyt poliisi syynää kaikki 9 mm Beretat. Jossain aikayksikössä syntyy käytännössä yhtä kattava ballistinen rekisteri, mikäli tiedot tallennetaan pysyvästi. Tosin sen kattavuushan rajoittuu aina edellisen rikoksen tekohetkeen, mutta tilastollisesti voidaan myös arvioida rekisterin päivitysnopeus.

Ja tämäkin luonnollisesti edellyttäisi, että aserekisteri ylipäätään olisi kattava. Useimmissa USA:n osavaltioissa sellaista ei ole lainkaan (tosin osittaisia rekistereitä on, CCW saattaa edellyttää aseen rekisteröintiä tai piirikunta edellyttää sitä jne). Suomessakin, missä aserekisteri on melko hyvin kattava noin kansainvälisellä mittapuulla, on henkirikoksen tapahtuessa ampumalla noin 60-40 todennäköisyys, että tekoväline ei ole rekisterissä ja tekijä löytyy tekovälineineen aivan lähimaastosta käytännössä verekseltään.

Millaista historiaa Yhdysvalloissa on aseiden (tai DNA:n) joukkotestaamisesta rikoksen jälkeen? Äkkiseltään luulisi, että perustuslain neljäs lisäys tulisi tielle tuhansien, kymmenien tuhansien tai jopa satojen tuhansien kohteiden testaamisessa. Käsittääkseni aseita ei edes rekisteröidä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka liittovaltion lisensoimat asekauppiaat ovatkin velvollisia pitämään tiedostoa myymistään aseista.
 
Yleisesti ottaen olen lukenut, että teräkseen purevan viilan vetäminen piipun läpi pariin otteeseen tekisi gutaa rikoslaboratorion tutkimukselle. Jossakin määrinhän se muuttaa tutkimustulosta väkisinkin, mutta monta merkkiä jäänee silti piippuun jäljelle...

Malmön sala-ampuja Peter Mangsilla oli kuulemma Yhdysvalloista salakuljetettuja vaihtopiippuja luvallisesti Ruotsissa omistamaansa Glock-pistoolin. Niitä oli yritetty muokata, mutta silti ne yhdistettiin useisiin ampumisiin. Tiedä sitten, miten vahva tunnistus oli. Yksi sadasta on eri juttu kuin yksi miljoonasta. Pirullinen toki silti, jos joutuu viranomaisten silmätikuksi.
 
Millaista historiaa Yhdysvalloissa on aseiden (tai DNA:n) joukkotestaamisesta rikoksen jälkeen? Äkkiseltään luulisi, että perustuslain neljäs lisäys tulisi tielle tuhansien, kymmenien tuhansien tai jopa satojen tuhansien kohteiden testaamisessa. Käsittääkseni aseita ei edes rekisteröidä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka liittovaltion lisensoimat asekauppiaat ovatkin velvollisia pitämään tiedostoa myymistään aseista.

Tossa oli kyse osavaltiosta, jossa ylipäätään on rekisteri. Aseiden rekisteröinti ja luvitus on osavaltiokohtaista.
 
Malmön sala-ampuja Peter Mangsilla oli kuulemma Yhdysvalloista salakuljetettuja vaihtopiippuja luvallisesti Ruotsissa omistamaansa Glock-pistoolin. Niitä oli yritetty muokata, mutta silti ne yhdistettiin useisiin ampumisiin. Tiedä sitten, miten vahva tunnistus oli.

field0.jpg

Asiasta en kyllä mitään tiedä, mutta jotain voi päätellä aivan maalaisjärjelläkin.

Jos katsoo kuvaa niin kun piippu vaihdetaan, kuitenkin ulosvetäjä ja luistin ovat edelleen samoja.
->Luodit ovat erilaisia, mutta hylsyn kannan jäljet eivät.

 
Asiasta en kyllä mitään tiedä, mutta jotain voi päätellä aivan maalaisjärjelläkin.

Jos katsoo kuvaa niin kun piippu vaihdetaan, kuitenkin ulosvetäjä ja luistin ovat edelleen samoja.
->Luodit ovat erilaisia, mutta hylsyn kannan jäljet eivät.

Pistoolissa on tosiaan piipun lisäksi monia "yksilöllisiä" asioita, joista voi jäädä nykyisillä tutkimusmenetelmillä havaittavia jälkiä luotiin tai hylsyyn.
Koska en osaa suomea juuri missään teknisissä asioissa, niin en ees yritä kääntää niitä, mistä voi jää aseyksilöstä leimat hylsyyn; Extractor, ejector, firing pin, breech base. Sitä en osaa sanoa, osattaisiinko palamisjäljistä erotella yksilöllisiä eroja ja millä tasolla; asemalleja ainakin jollain tasolla on pystynyt erottelemaan.
 
Asia mistä en ole täällä vielä maininnut, mutta isäni kuoli viime vuoden loka-marraskuun vaihteessa. On hieman orpo olo ":D". (Jos ei ole lukenut iltavapaiden puolelta sitä kuolema-lankaa, niin äitini kuoli -18 keväällä.)

Isältä jäi kaksi taskupistoolia, Mauser M/1914 ja Walther Model 4, joilla oli opettanut minut ja velipuoleni ampumaan nuorempana. Näitä yritin muistoluvalla itselleni, mutta koska -97 laki, homma tyssäsi siihen. Kiitos vaan Suomen päättäjät. :mad: Molemmat hakemukset tulivat kielteisinä takaisin, koska Pohjanmaan poliisilaitos linjaa kaikki taskuaseet lakiin vedoten automaattisesti vain keräilijöille. Ei ne patruunattomina siellä asekaapissani (isäni kaappi alunperin) olisi ketään vahingoittanut, saati ollut vaaraksi yleiselle turvallisuudelle. Pitäisi olla asekeräilijä niin olisi ollut mahdollisuus lupiin. Olisivat vain olleet tärkeitä muistoesineitä minulle. Tulevaisuudessa olisi ollut hienoa jos olisi saanut luvitettua ne ampumaluville ja sitten mahdollisille tuleville omille lapsilleni opettaa näillä suku-aseilla ampumisen alkeet.

Noh kuitenki, nyt ne pitäisi hävittää jonnekkin. Dekoaminen ei ole vaihtoehto, koska maksaa paljon ja aseet pilattaisiin kokonaan. Sieluuni sattuisi liikaa sellainen. Voisin valittaa päätöksestä, mutta Vaasan hallinto-oikeuteen valituksen laittaminen maksaa 260€ minun hävittyäni sen (olen pessimisti), eikä minulla ole sellaiseen tällä hetkellä varaa. Jos ne laitettaisiin poliisin huutokauppaan, siinä kestää kuulemma 3-5v ja rahan saaminen on epävarmaa. Keräilijöitä en tunne E-P:n alueelta, mutta asesepät/kaupat saattaisivat ostaa tai olla avuksi niiden siirtymisessä seuraavalle omistajalle.

Vinkkejä? Neuvoja? Ostohalukkaita?
 
Asia mistä en ole täällä vielä maininnut, mutta isäni kuoli viime vuoden loka-marraskuun vaihteessa. On hieman orpo olo ":D". (Jos ei ole lukenut iltavapaiden puolelta sitä kuolema-lankaa, niin äitini kuoli -18 keväällä.)

Isältä jäi kaksi taskupistoolia, Mauser M/1914 ja Walther Model 4, joilla oli opettanut minut ja velipuoleni ampumaan nuorempana. Näitä yritin muistoluvalla itselleni, mutta koska -97 laki, homma tyssäsi siihen. Kiitos vaan Suomen päättäjät. :mad: Molemmat hakemukset tulivat kielteisinä takaisin, koska Pohjanmaan poliisilaitos linjaa kaikki taskuaseet lakiin vedoten automaattisesti vain keräilijöille. Ei ne patruunattomina siellä asekaapissani (isäni kaappi alunperin) olisi ketään vahingoittanut, saati ollut vaaraksi yleiselle turvallisuudelle. Pitäisi olla asekeräilijä niin olisi ollut mahdollisuus lupiin. Olisivat vain olleet tärkeitä muistoesineitä minulle. Tulevaisuudessa olisi ollut hienoa jos olisi saanut luvitettua ne ampumaluville ja sitten mahdollisille tuleville omille lapsilleni opettaa näillä suku-aseilla ampumisen alkeet.

Noh kuitenki, nyt ne pitäisi hävittää jonnekkin. Dekoaminen ei ole vaihtoehto, koska maksaa paljon ja aseet pilattaisiin kokonaan. Sieluuni sattuisi liikaa sellainen. Voisin valittaa päätöksestä, mutta Vaasan hallinto-oikeuteen valituksen laittaminen maksaa 260€ minun hävittyäni sen (olen pessimisti), eikä minulla ole sellaiseen tällä hetkellä varaa. Jos ne laitettaisiin poliisin huutokauppaan, siinä kestää kuulemma 3-5v ja rahan saaminen on epävarmaa. Keräilijöitä en tunne E-P:n alueelta, mutta asesepät/kaupat saattaisivat ostaa tai olla avuksi niiden siirtymisessä seuraavalle omistajalle.

Vinkkejä? Neuvoja? Ostohalukkaita?
KHO teki aikanaan ennakkopäätöksen (2014:16), että 9 mm tavallisen pistoolin omistanut sai luvittaa perintönä saadun 7,65 mm pistoolin muistoesineeksi, koska pistoolin käyttö oli pelastanut sodan aikaan vaimon isän hengen. Oikeus katsoi, että koska mies omisti jo tulivoimaisemman 9 mm pistoolin, ei lupien epäämiselle ollut perustetta, koska lain kirjain muistoesineestä täyttyi, ja etenkin kun pistoolilla oli sentimentaalista arvoa vaimon suvulle, joka olisi katkennut muuten.

 
KHO teki aikanaan ennakkopäätöksen (2014:16), että 9 mm tavallisen pistoolin omistanut sai luvittaa perintönä saadun 7,65 mm pistoolin muistoesineeksi, koska pistoolin käyttö oli pelastanut sodan aikaan vaimon isän hengen. Oikeus katsoi, että koska mies omisti jo tulivoimaisemman 9 mm pistoolin, ei lupien epäämiselle ollut perustetta, koska lain kirjain muistoesineestä täyttyi, ja etenkin kun pistoolilla oli sentimentaalista arvoa vaimon suvulle, joka olisi katkennut muuten.

No minulla ei ole aikaisempia lupia, vaan tämä oli ensimmäinen yritykseni. Olen varmaan sen takia epäluotettavampi viranomaisen silmissä, kuin joku jolla on jo aselupa. Eikä isän aseille löydy tuollaista noin merkittävää tarinaa. On "vain" ne nuoruuden hetket isän kanssa yhdessä ampuen.

Ensimmäisenä lupahakemuksena pitää olla se vaikein :D
 
En muista ulkoa mitä laki tarkalleen ottaen sanoo aseesta muistoesineenä, mutta jos nyt muistan mainitut aseet oikein niin Mauser on ns. "Akka-Mauser" ja Walther kooltaan sekin pieni = taskuase. Muistini mukaan erityisen vaaralliselle aseelle ei voisi saada muistoesinelupaa. Taskuase ei taida laissa olla erva-ase, mutta usein lupaviranomainen sen siihen rinnastaa.
Jo edellisen lain aikana taskuaseiden luvista oltiin tiukkoja ja nykyisin tulkinta on varmasti vielä tiukempi.
Melkein sanoisin että jos aseilla on iso tunnearvo ja ne haluat pitää niin dekoaminen on se vaihtoehto jolla saat aseet pitää. Muussa tapauksessa kaksi toimivaa taskuasetta ensimmäisinä aseina on pirun kivinen tie saada luvitettua tänä päivänä.

Edit. Nopeasti lakia vilkaisten taskuase ei ole erva-ase ja ainakin teoriassa sellaiseen voisi muistoesineluvan saada. Näin ollen myös hyvin laadittu valitus hallinto-oikeuteen voisi olla vaihtoehto. Tämä nyt sitten toki näkemättä Poliisin perusteluja kielteiselle päätökselleen.
 
Viimeksi muokattu:
En muista ulkoa mitä laki tarkalleen ottaen sanoo aseesta muistoesineenä, mutta jos nyt muistan mainitut aseet oikein niin Mauser on ns. "Akka-Mauser" ja Walther kooltaan sekin pieni = taskuase. Muistini mukaan erityisen vaaralliselle aseelle ei voisi saada muistoesinelupaa. Taskuase ei taida laissa olla erva-ase, mutta usein lupaviranomainen sen siihen rinnastaa.
Jo edellisen lain aikana taskuaseiden luvista oltiin tiukkoja ja nykyisin tulkinta on varmasti vielä tiukempi.
Melkein sanoisin että jos aseilla on iso tunnearvo ja ne haluat pitää niin dekoaminen on se vaihtoehto jolla saat aseet pitää. Muussa tapauksessa kaksi toimivaa taskuasetta ensimmäisinä aseina on pirun kivinen tie saada luvitettua tänä päivänä.

Edit. Nopeasti lakia vilkaisten taskuase ei ole erva-ase ja ainakin teoriassa sellaiseen voisi muistoesineluvan saada. Näin ollen myös hyvin laadittu valitus hallinto-oikeuteen voisi olla vaihtoehto. Tämä nyt sitten toki näkemättä Poliisin perusteluja kielteiselle päätökselleen.
Akka on, kun mittasin sen hakemukseen, 153x114mm ja Waltsu 155x108mm. Taskuaseraja on 180x130mm ajan tasalla olevan lain mukaan. Se dekoaminen tuntuu niin rivolta nykysäädösten mukaan. Ja hintakin on parille aseelle jo muutaman satasen.

Mutta joo, tiesin jo keväällä mihin olin ryhtymässä. Melkein jätin homman kesken, kun itsevarmuus katosi tankatessani lakia ja ohjeita sekä samalla kirjoittaessani vapaamuotoista hakemustani. Pessimistinen luonteeni otti vallan ja mietin että miksi kuluttaa 130€ johonkin mikä ei kuitenkaan tule menemään läpi. Yllä mainittu sotamuistoperustekin tuntui niin merkittävältä verrattuna omiin muistoihini, eikä poliisin joka puhelussa ja tapaamisella muistuttama "yleensä me ei olla myönnetty näitä kuin keräilijöille" parantanut asiaa yhtään.

Puhuin 8v sitten isäni kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä että minä saisin varmasti ne perintönä. Ikävä kyllä jouduin palauttamaan vanhan miehen Kekkosen ajasta 2010-luvulle ja toteamaan että näin tuskin tulee käymään. Ajat ovat muuttuneet niistä ajoista. Jos tästä nyt ei jää muuta käteen, niin ainakin oli uusi kokemus ja sain nipun paperia joissa on punainen leima. Perustelujen itsessään ei pitäisi olla salaisia, niin lisään ne tähän.
1234.png
 
Back
Top