Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

Laitetaan nyt kuvatkin aseista.

Walter.
walther-model-4-pre-nazi.jpg


Mauser.
1287723800.jpg
 
Laitetaan nyt kuvatkin aseista.

Walter.
walther-model-4-pre-nazi.jpg
Kuvan Waltherista näyttäisi puuttuvan rekyylijousen päästä patruunapesän kohdalta se holkki mikä suojaa aseen sisuksia hylsynpoistoaukosta tulevalta lialta ja pitää jousen piilossa.
 
Akka on, kun mittasin sen hakemukseen, 153x114mm ja Waltsu 155x108mm. Taskuaseraja on 180x130mm ajan tasalla olevan lain mukaan. Se dekoaminen tuntuu niin rivolta nykysäädösten mukaan. Ja hintakin on parille aseelle jo muutaman satasen.

Mutta joo, tiesin jo keväällä mihin olin ryhtymässä. Melkein jätin homman kesken, kun itsevarmuus katosi tankatessani lakia ja ohjeita sekä samalla kirjoittaessani vapaamuotoista hakemustani. Pessimistinen luonteeni otti vallan ja mietin että miksi kuluttaa 130€ johonkin mikä ei kuitenkaan tule menemään läpi. Yllä mainittu sotamuistoperustekin tuntui niin merkittävältä verrattuna omiin muistoihini, eikä poliisin joka puhelussa ja tapaamisella muistuttama "yleensä me ei olla myönnetty näitä kuin keräilijöille" parantanut asiaa yhtään.

Puhuin 8v sitten isäni kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä että minä saisin varmasti ne perintönä. Ikävä kyllä jouduin palauttamaan vanhan miehen Kekkosen ajasta 2010-luvulle ja toteamaan että näin tuskin tulee käymään. Ajat ovat muuttuneet niistä ajoista. Jos tästä nyt ei jää muuta käteen, niin ainakin oli uusi kokemus ja sain nipun paperia joissa on punainen leima. Perustelujen itsessään ei pitäisi olla salaisia, niin lisään ne tähän.
Ehkä tuosta voisi hallinto-oikeuteen valituksen tehdä kuitenkin. Mahdotonta tietysti ennakoida miten siinä käy.
 
Muistoesineenä säilyttäminen on ihan validi myöntämisperuste taskuaseen luvalle:

Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat rajoitukset taskuaseelle tai sen osalle

Hankittavaa ampuma-asetta tai aseen osaa koskevien 44 §:ssä tarkoitettujen yleisten edellytysten täyttyessä aselupa taskuasetta ja sen osaa varten voidaan antaa vain asekeräilijälle ampuma-aseiden tai aseen osien museossa tai kokoelmassa pitämiseen, muistoesineenä säilyttämiseen sekä työhön, jossa ase on välttämätön.
 
Muistoesineenä säilyttäminen on ihan validi myöntämisperuste taskuaseen luvalle:

Ja muu ase -lupien myöntämisellekään ei ole laissa ollut mitään estettä. Eikä laissa lue sitäkään että avoimelta lukolta ampuva ase on automaattisesti sarjatuliase. Tai että liian pelottavan näköinen, musta kivääri ei kelpaa metsästykseen. Poliisin käytäntö on kuitenkin aivan eri asia.
 
@zipa Sivulla 23 oli laitettu poliisin lausunto, lue siitä jos et ole lukenut.
Eli lue mitä spoilerin alla lukee.
 
Ja muu ase -lupien myöntämisellekään ei ole laissa ollut mitään estettä. Eikä laissa lue sitäkään että avoimelta lukolta ampuva ase on automaattisesti sarjatuliase. Tai että liian pelottavan näköinen, musta kivääri ei kelpaa metsästykseen. Poliisin käytäntö on kuitenkin aivan eri asia.

Uusi lainmuutos aikalailla teki suurimmasta osasta muu ase -kategoriasta turhia hakea, eli käytännössä lyhyistä kivääreistä; OAL <60cm / piippu <30cm. Laki yksinkertaisesti kieltää luvan myöntämisen muuhun kuin näytökseen, keräilyyn tai työkäyttöön. Piipun pituus on ihan kansallista säätämistä, mutta OAL <60cm on EU-tason erityisen kiellettyjen luokka tätä nykyään. Terroristit kun tunnetusti tykkäävät käyttää niitä isojen lippaiden kanssa, erityisesti niitä harrastajille myönnettyjä kertatulimalleja. Muuluokasta ei sitten jääkään jäljelle kuin jotkin kummajaiset, joihin voitaisiin edelleen myöntää lupa. Lieköhän jatkossa myönnetyin muu ase on pistooli pitkällä piipulla (jokin hullua kaliiperia käyttävä siluettipistooli)
 
Isältä jäi kaksi taskupistoolia, Mauser M/1914 ja Walther Model 4, joilla oli opettanut minut ja velipuoleni ampumaan nuorempana.


img.axd

Eräs ase on tullut saksasta, jääkärin matkassa.
Ja on suvussa edelleen.
Samalla tuli jääkäriunivormukin ( muistaakseni kapteenin), mutta sen materiaali tarvittiin sodan aikana parempaan käyttöön.
 
No minulla ei ole aikaisempia lupia, vaan tämä oli ensimmäinen yritykseni. Olen varmaan sen takia epäluotettavampi viranomaisen silmissä, kuin joku jolla on jo aselupa. Eikä isän aseille löydy tuollaista noin merkittävää tarinaa. On "vain" ne nuoruuden hetket isän kanssa yhdessä ampuen.

Ensimmäisenä lupahakemuksena pitää olla se vaikein :D

Terve

Valitus tuskin johtaa toivottuun ratkaisuun.

Asiasta voi keskustella luvanmyöntäjän kanssa. Voisi esim esittää, että aseet dekotaan vanhan tavan mukaan. Siis esim. iskupohjan viiste + patruunapesän hitsaus + piipun poraaminen puhki muutamasta piiloon jäävästä kohdasta. Aseet olisivat siis ulkoisesti entisellään ja kliksutettavissa normaalisti. Aseet jäisi rekisteriin edelleen luvanvaraiseksi taskuaseiksi ja lupaan ehdot, ettei saa ostaa patruunoita eikä aseen luvanvaraisia osia eikä luvalla saa lainata muita aseita. Säilytyssäännöt olisivat myös voimassa, eli pitäisi olla turvakaapissa jne. Riskin voisi arvioida aika pieneksi ja muistoesineet pysyisi suvussa...

Tuollainen tosin vaikeuttaisi jatkossa muiden mahdollisuutta saada muistoaseille lupia toimivana...
 
Kyllä uudessa laissa selvästi sanotaan kuinka aseesta tehdään käyttökelvoton.
En väitä vastaan. Olet oikeassa . Esimerkissäni aseesta ei kuitenkaan tehdä käyttökelvotonta, vaan se pysyy lain silmissä aivan yhtä taskuaseena ja käyttökelpoisena. Poliisi voi kuitenkin arvioida aselupaa suhteessa aseen vaarallisuuteen, jonka voidaan arvioida alentuneen.
 
@ip Onko sitten ehdotuksia mikseivät tehneet niin? Luit varmaan vaultboy:n linkkaaman poliisin perustelut?
 
Viimeksi muokattu:
@ip Onko sitten ehdotuksia mikseivät tehneet niin? Luit varmaan ctg:n linkkaaman poliisin perustelut?
Mihin ctg linkkaukseen viittasit?

Poliisi ei oletuksena esitä ratkaisumalleja, vaan tekee lupaharkintaa suhteessa jätettyyn hakemukseen. Jos heille esittää lupahakemuksen selkeästi alentuneesti ampumakuntoisen aseen säilyttämisestä muistoesineenä, päätös saattaa poiketa ampumakuntoisen aseen hakemuksesta. Asiaa voi kysyä päättäjältä. Puhumalla asiat menee muutenkin helpommin läpi.

Kaikkea on sallittua kokeilla ja päättäjä tekee päätöksen kokonaisarvion jälkeen ja päätösvaltansa rajoissa. Tässä jäisi varmaan riskiksi vaarattomammaksi koetun luvanvaraisen aseen suurempi riski hukkua tai päätyä esim. lasten leluksi.
 
Mihin ctg linkkaukseen viittasit?


Avaa tuo linkki ja siellä Spoiler-napin alla on poliisin päätös.
 
Terve

Valitus tuskin johtaa toivottuun ratkaisuun.

Asiasta voi keskustella luvanmyöntäjän kanssa. Voisi esim esittää, että aseet dekotaan vanhan tavan mukaan. Siis esim. iskupohjan viiste + patruunapesän hitsaus + piipun poraaminen puhki muutamasta piiloon jäävästä kohdasta. Aseet olisivat siis ulkoisesti entisellään ja kliksutettavissa normaalisti. Aseet jäisi rekisteriin edelleen luvanvaraiseksi taskuaseiksi ja lupaan ehdot, ettei saa ostaa patruunoita eikä aseen luvanvaraisia osia eikä luvalla saa lainata muita aseita. Säilytyssäännöt olisivat myös voimassa, eli pitäisi olla turvakaapissa jne. Riskin voisi arvioida aika pieneksi ja muistoesineet pysyisi suvussa...

Tuollainen tosin vaikeuttaisi jatkossa muiden mahdollisuutta saada muistoaseille lupia toimivana...
Kuulostaa aikamoiselta kikkailulta ja en usko että menisi läpi. Ja tuo muiden asioiden vaikeuttaminen jäisi kalvamaan.
 
Mitä ihmettä, lupaa ei myönnetty perusteella "näihin ei ole juurikaan myönnetty lupia"? Mikä lakiin pohjautuva peruste se tuollainen on?
Näinkö perusteluissa luki???
Kyllä minä tuosta valituksen hallinto-oikeuteen tekisin. Sittenpä sen näkee, mikä on laintulkinta siellä.
Tunnearvo muistoesineaseen kohdalla on tietysti varsinkin laintulkinnassa varmasti hankala juttu, koska tunnearvo on hyvin henkilökohtainen asia.
 
Back
Top