StepanRudanskij
Respected Leader
Ketjussa on siis pohdiskeltu sitä, olisiko Suomi lähtenyt valtaamaan Itä-Karjalaa, jos valloitusretkestä olisi ollut helpompi kieltäytyä. Vanhan rajan ylittäminen herätti aikoinaan myös kriittisiä mielipiteitä, mutta asevelvollisuusarmeijan sotilailla on huonommat mahdollisuudet toimia omatuntonsa mukaan kuin vapaaehtoisilla.
Itä-Karjalasta osa kuului Suomeen ennen Talvisodan päättänyttä alueiden pakkoluovustusta 12.3.1940. Ei siinä "valtaamisessa" mitään isoa draaman aihetta ollut kuin niille, joiden mielestä Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta oli paratiisi maan päällä. Jokseenkin kaikki tietävät mikä oli todellisuus ja mikä propagandaa tuossa Venäjän riistämässä siirtomaassa.
Mulla on tuossa yhden kirjan välissä olleet jostain ajan sanomalehdestä leikatut kuolinilmoitukset.
Toinen on vuonna 1905 syntynyt mies, joka on merkitty kuolleeksi 18/4 1943 Huittisissa. Lisäksi ilmoitetaan, että hautaus toimitetaan Malmilla junan saavuttua 2/5 1943. (Tähän aikaan teollisuusraiteen kiskot tulivat ainakin hyvin lähelle Malmin hautausmaata Pihlajamäen paikkeille.)
Toiselle 1909 syntyneelle on ilmoitukseen merkitty vain, että 'saavutti matkan pään Helsingissä 17.2.1943.'
Molemmista on helppo päätellä kuolinsyy, varsinkin kun leikkeet olivat seuraavan kirjan välissä:
Neuvosto-Venäjä. Julkaisija Työväenjärjestöjen Tiedonantaja 1925.
Mielenkiintoinen opus sinällään, kertoo siitäkin, miten aina löytyy joku korkeammin koulutettu 'dosentti' ja muita vastaavia huijattavaksi ja halullisiksi hyväksikäytettäviksi. Tässä tapauksessa enimmäkseen engelsmanneja.