Kun optimoitte noita tuotettavia taistelijamääriä, ottakaa huomioon vihollisen tuottamat tappiot eri uhkaskenaarioissa. Ne voivat olla myös epäsymmetrisessä tai ns. harmaassa vaiheessa tuntuvia. Miten ja mistä ne paikataan?
On kaksi vaihtoehtoa. Joko sota on lyhyt ja intensiivinen (vaikkapa Venäjä vs. Georgia, USA vs. Irak tai NATO vs. Jugoslavia), jolloin tappioiden paikkaamisella ei ole juuri merkitystä itse sodan kannalta, koska sota ehtii olla ohi, ennen kuin ehditään mihinkään sotivien joukkojen tappioiden paikkaamiseen ryhtyä. Tai sitten sota on matalaintensiivisempi ja kestää pitkään (vaikkapa Ukraina vs. kapinalliset), jolloin sitten voidaan kouluttaa uutta porukkaa tappioiden paikkaamiseksi. Yleensä tämä liittyy myös siihen, että tappioiden syntyessä myös kalustoa menee paskaksi. Uusi porukka pitää siis kouluttaa sitten sille kalustolle, jota saadaan hankittua sodan aikana, mikä ei mitenkään välttämättä ole samaa kuin se, millä sotaan lähtevät joukot on varustettu.
1. Varusmiehille maksettavassa rahassa en näe pahaa, se on vain ehkä epärealistinen ajatus ainakin nykyhetkellä. Se raha. Kokeilisitko ehdottaa tuota mallia SOS -jengille? Kun katsot lompakkoasi, mihin suuntaan sitä on optimoitu viime aikoina mm. tämän köörin taholta?
Minä en jumiutuisi mihinkään tiettyihin poliitikkoihin. Koko keskustelu nykysysteemiä paremmasta systeemistä voidaan tietenkin kuitata jo heti lähtöhetkellä sillä, että SOS-jengi ei näytä olevan kiinnostunut mistään tällaisesta PV:n kehittämisestä. Minä katson tätä asiaa siis kansalaiskeskustelun tasolla. Jos kansalaiset ovat sitä mieltä, että varusmiesten pitää tehdä yhteiskunnallisesti tärkeä palvelu ilmaiseksi, eikä tässä ole mitään väärää, niin sitten asia vaan on näin. Minä voin vain esittää argumentteja sen puolesta, miksi olen eri mieltä, ja keskustelussa olisi reilua, että jos ollaan eri mieltä, niin sitten tämä sanotaan suoraan, eikä kuten jossain toisaalla käytin sanontaa "paeta sairaanhoitajien hameenhelmoihin", eli vedota siihen, että joku muu sitten kuitenkin vastustaa. Jos joku muu vastustaa, niin tehköön tämän omin argumentteinensa. Minua ei kiinnnosta sellainen varjonyrkkeily, jossa esitetyille ideoille ei esitetä vasta-argumentteja, mutta niitä ei myöskään hyväksytä sillä perusteella, että joku muu kuitenkin vastustaa. Minusta ne "jotkut muut" voi tässä vaiheessa keskustelua jättää sivuun. Jos nyt pääsisimme edes keskusteluun osallistuvien kesken jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, mitä olisi järkevää tehdä, niin tässä oltaisiin jo pitkällä.
Vapaaehtoisuudesta sen verran, että meillä on eräs olemassa oleva vapaaehtoismalli (meille hieman varttuneemmille gubbersoneille), johon perustan osan todellisen vapaaehtoisuuden kiinnostuksen arviostani nykyhetkellä. Vajetta on vapaaehtoisuuden ja myös lukumäärien suhteen. Toinen osa arviota tulee professionaalista kontaktipinnasta lapsuus- nuoruus- ja nuoriaikuisikäisiin. Kolmas perustuu havainnointiin arjen elämässä; sporttista porukkaa kirmailee pyörä- ja juoksutrikoissaan sinne tänne, voimailee ja kamppailee, mutta rivissä heitä ei näy kun kolottaa ja on kremppaa tai ei vain nappaa.
No, sitten varmaan esitit siinä äänestyksessäni varsin alhaisen arvion sille, kuinka moni menisi inttiin, jos sen käymättömyydestä poistettaisiin rikosoikeudellinen rangaistus. Juuri sen koitin sillä äänestyksellä välttää, eli että jatkuvasti vaihdeltaisiin sitä oletusta, kuinka moni nuorista miehistä oikeasti menee inttiin vapaaehtoisesti ja kuinka monelle sinne mennään, kun on pakko.
Mitä noihin esimerkkeihisi tulee, niin käsittääkseni siitä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, johon viittaat, ei makseta mitään. Mitä nuoriin tulee, niin varsin moni nuori ryhtyy opiskelijaksi, vaikka tämä vaatii ponnisteluja ja vielä sitä, että sen opiskeluajan joutuu elämään taloudellisesti varsin tiukilla. Siihen kuitenkin ryhdytään siksi, että sitten valmistumisen jälkeen työnsaanti ja sitä kautta taloudellisen aseman parantaminen on helpompaa. Minusta nuoret siis osaavat ajatella omaa etuaan varsin laajanäköisesti ja pitkällä aikavälillä.
2. Osa voisi kiinnostua, osa ei. Osittain kyseessä on myös perinne- ja kasvatuskysymys. Tarkoitatko tuossa koko opintojen kustannusten korvaamista vai jotain pienempää summaa?
Itse kannattaisin (ihan riippumatta siitä, mitä tehdään mp-systeemille) jonkinlaisten lukukausimaksujen käyttöönottoa, jotta nuoret saadaan yliopistolla ikuisesti roikkumisen sijaan valmistumaan mahdollisimman nopeasti. VM-palvelus voisi hyvin tuottaa sen rahallisen palkinnon, joka tarvittaisiin lukukausimaksujen maksamiseen. Joka tapauksessa kannatan ihan könttäsummaa korvaukseksi vm-palvelusta, enkä sen sitomista opiskelun rahoittamiseen, jotta ei kohdeltaisi eriarvoisesti niitä, jotka menevät opiskelemaan ja niitä, jotka eivät mene.
3. PV:n tehtävänä on varautua kaikkiin uhkakuviin. Jotkut ovat selvästi todennäköisempiä kuin muut ja viime vuosikymmenten aikana on ilmaantunut uusia uhkia vanhojen rinnalle.
Minusta siinä varautumisessa on otettava huomioon itse uhkakuvien lisäksi se, miten todennäköinen uhkakuvan toteutuminen on. Esimerkiksi voimme ajatella, että on nollaa suurempi todennäköisyys, että maahan hyökkää avaruusolioita ja PV:n pitäisi sitten taistella näitä vastaan. Tuon todennäköisyys on kuitenkin niin pieni, ettei minusta sille kannata antaa kovin suurta arvoa uhkakeskustelussa. Olisin varsin kiinnostunut tietämään, miten suurena uhkana PV pitää täysmittaisen koko valtion valtaamiseen tähtäävän hyökkäyksen uhan verrattuna siihen, miten suurena se piti sitä vaikkapa 30 vuotta sitten. Olisin yllättynyt, jos tuota uhkaa pidettäisiin nykyisin lähellekään yhtä suurena kuin aikoinaan.
