Asevelvollisuuden pitää muuttua

#2,815
Amerikkalaiset, jotka ovat maailman viisain kansa, ovat havainneet saman ainakin neljässä eri sodassa, 2 .ms, Vienamin sota, Persianlahden sota osa 1 ja Afganistanin sota ovat kaikki pakottaneet sotilaat popsimaan taistelumuonia viikkotolkulla ja tulokset ovat olleet samat K-rationista MRE:n:

Vaikka annos sisältäisi kaikki tarvittavat kalorit/ravinteet, on vaikeaa saada sotilaat syömään niitä siiinä määrin että he saisivat kaiken tarvitsemansa.


Bold. Joo, voihan se olla niinkin. :cool:

Joo, olen lukenut näköjään samoja juttuja joskus.

Oikein liikkuvaa ja vaikeissa oloissa tapahtuvaa sotatointa varten sotilaat on lihotettava etukäteen. Kun britit laittoivat kommandojaan mm. aasian operaatioihin, heidät lihotettiin 5-8 kiloa yli normaalin palveluspainon. Samaa toteuttivat amerikkalaiset ja toteuttavat varmasti tänäänkin.

Tätä taustaa vasten -nykynuoriso- on siis varsin valmista siirrettävää vaikeisiin ravinto-olosuhteisiin. Eli vähän jokaisella on nonniinlainen vyötärömakkara vyön kahta puolen.

Jokainen pitkiä vaelluksia harrastanut tietää, että vaikka miten söisi niin läski palaa. Kymmenen vuorokauden vaelluksella ei ole kummakaan menettää neljä viisi kiloa elopainoaan. Vaelluksella ruoan kulutus ei kokemusteni mukaan ole niin suurta kuin äkkiä luulisi. Enemmän sitä syö jumaleissön millä tahansa metsästysretkellä, jossa suunnilleen seisoa töllöttää passipaikalla ja kävelee korkeintaan muutaman kilsan.

Todella haasteellisilla retkillä jätkät ja tytöt syövät tietoisesti ja väkisin mm. suklaata ja tsadaa: voita. Kuorrutettuja pähkinöitä ja ihan sitä ihtiään. Ja silti paino laskee. Jokaisen elimistö ei tähän edes pysty ja homma jää harjoitusvaiheeseen.

Mutta pitää varoa vetämästä täysiä yhtäläisyysmerkkejä sotilasruokailuun ja retkeilyyn. Retkeilylle on ominaista varsin tasainen rasitus, jota tekijä säätelee yleensä. Sotilas joutuu jossain kohtaa sykkimään ja rientämään, kuluttamaan sokerivaraston hyvinkin äkkiä kaputt. Ja täydennys sitä mukaa.

Oletan, että jäsen @Kapiainen osaa tätä avata hyvin.
 
Joo, Suomessa tätä on tutkittukin aika paljon ja taitaa tälläkin hetkellä olla jotakin työn alla.
Riittävän kalorimäärän saaminen on hankalaa niin pitkissä kestävyyslajeissa kuin sotahommissakin. Se on ongelma, johon ei yksiselitteistä ratkaisua ole.
Urheilussa se on ratkaistu antamalla ravinteita kehoon infuusiona, jolloin imeytymistehokkuus on aivan eri luokkaa kuin ruuansulatuksen kautta menevä ravinto.
Sotahommaan tämä ratkaisu on ongelmallinen, eikä sinänsä toteuttamiskelpoinen kuin suppeasti erikoistapauksissa.
Hankala kysymys, johon on ratkaisua etsitty jo pitkään - etsintä jatkuu..
 
baikal kirjoitti:
Niin oli kielletty meiltäkin, sisseiltä. Mutta me ei sitä noudatettu. Kouluttajat tiesivät mainiosti, että omia eväitä oli, mutta eivät puuttuneet.
Klikkaa laajentaaksesi...
Rajajääkäri kirjoitti:
En muista, että meiltä olisi tuota kielletty. Mulla oli joskus metwurstia lisänä, mutta voi sitä kateuden määrää, kun Ylä-lapin pojat ottivat repustaan esiin isoja könttejä kuivattua poronlihaa. Heillä oli äkkiä hyviä ystäviä ympärillään.
Klikkaa laajentaaksesi...

RVL files, 80-luvun puoliväli:
Meiltä LR:n puistosisseiltä ei omia eväitä oltu kielletty ja luonnon antimien monipuoliseen oma-aloitteiseen hyödyntämiseen suhtauduttiin varsin myötämielisesti ja kannustavasti. Poikkeus tähän oli tietysti se kun luonnonmuonaleiri oli tarkoitus pitää Immolan koulutuspätkän aikana. Sen tielle tuli Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus, joka peruutti ulkoilun ja suunnitellun luonnoneväsretken meidän metsäjänisten suureksi pettymyksekseksi.

Kostoksi menetetystä tilaisuudesta söin myöhemmin toukokuun lopussa Lapissa olleella reissulla kevätkohmeisen kyykäärmeen aamupalaksi, kun koirien karkuunjuoksun jälkeen reppu oli huitsin Nevadassa eikä oikein muutakaan ollut taskuissa enää jäljellä. Juuri ennen yöllistä juoksupiilohippasta olin vetäissyt 850g persikkasäilykepurkin sokerilillinkeineen huiviin oltuani päivän lähinnä näkkärin yms. pikkunaposteltavan varassa. Pelko antoi siivet jäniksen kintuille ja sokeri energiaa. Ruoan suhteen hyvä sääntö on se, että syö kaikkea, mikä ei syö sinua. :D

Yleisimmät omat lisäkkeet olivat suklaa, kuivaliha (Lapissa on poroja, uskokaa tai älkää), lisäsäilykkeet sekä luonnollisesti tunnelmaa kohottavat spesiaalit eli ”kaviaari ja hanhenmaksapallerot”. Toisen reissuviikon loppupuolella esim. Ruotsin puolelta kelkottu sininen tuttifruttilimppari samppakaljan sijakkeena hykerrytti mieltä ja ajoi varsin hyvin asiansa. Erikoisherkun nauttiminen yksin, partion tai ryhmän kesken tms. oli reissun kohokohta ja kohotti mielialaa. Huumori => mielenilo = > jaksaminen. Pienikin ylellisyys on luksusta, virkkoisi kenties tähän ystävämme mäki-Matti.

Lämpimän nesteen ja ruuan saaminen kohottaa kummasti mielialaa ja parantaa taistelukykyä. Jäniksenä ollessa Trangia oli partion peruskeittiö ja pakkia käytettiin ruuan valmistamiseen harvemmin, mutta kuitenkin tarpeen vaatiessa.

Rankimmalla talvireissulla lähti 5kg painoa pois niin, että heilahti. Omaa suklaata oli vakiosissimuonan jatkeeksi mukana 2,5kg, eikä grammaakaan tullut metsästä takaisin. Jos ei syö päntiönään ja paljon, ei yksinkertaisesti jaksa. Kaksi kaveria ryhmästä simahti ko. luonnonihailuretkellä energian riittämättömyyteen parin päivän sisällä. Ruokaa pitää pystyä painamaan massuun vaikka väkisin.

”Ei unta ennen Vasaraseppää”, lauloivat Moottöripäät silloin aikanaan. Tuolla reissulla kovin juttu oli se, kun uni riistettiin ensin parin päivän ajaksi tuntiin /vrk ja loput kolme mentiin samoilla silmillä koko ajan tapellen ja hiihtäen. Elimistö tarvitsisi välillä lepoa kyetäkseen palautumaan rasituksista ja unideprivaatio sekoittaa kiintolevyä.

Kun mennään tarpeeksi pitkälle unen puutteen kanssa, harha-aistimuksia alkaa esiintyä. Niiden käsitteleminen on mielenkiintoinen juttu sinänsä. Kerran näin lopen uupuneena, nälkäisenä ja kylmän kangistamana ”halluja” kun minut oli unohdettu ankarassa pakkasessa yön korvassa 6h vartioon; lumipukuisia 50cm - 20m mittaisia äijiä oli joka puolella kuin Korvatunturilla tonttuja (oikeasti ne olivat tykkylumisia puita). Järki kertoi näkyjen olevan mielikuvituksen tuotetta, mutta pirun aidoilta ja yksilöllisiltä ne näyttivät, tosin liikkumattomia olivat kaikki. Ajantaju hämärtyi. Paikalle sattuneita ryhmäkavereitani en uskonut todeksi vaikka kohti kävelivät ennen kuin alkoivat kyselemään kuulumisia. Teltalla saamani lämmin juoma ja muu eväs palautti toimintakunnon nopeasti. Muuan tunti unta päälle, välillä väijy ja pikku tirsat jatkeeksi ja taas mentiin.
———aikataitos———
Nykyaika:
Evästeknologia ja vähän kaikki muukin on kehittynyt vuosikymmenten saatossa. Harjoituksissa ollaan oltu pönttömuonien ja ateriapalveluiden piirissä riippuen siitä, missä ja millaista sisältöä touhuissa on ollut tarjolla. Tähän saakka omaa evästä ei ole tarvinnut ja siitä kiitokset MAkkAranpaistoKaveriKerhon huollolle. Varttuneempana ja vöyreämpänä liiallisen painon eli läskin menetystä sietää jonkin aikaa. Itse asassa runsaan telanapin verran keveneminen olisi vain hyväksi. Väsyminen ja siitä palautuminen ovat iäkkäämmälle gubbersonille hankalampia rasteja.

Testataankohan uutta kylmäeväsruokailujärjestelmää lähiaikojen kertausharjoituksissa? Jos tuollainen modeni kuivamuonapussi lätkäistään kouraan, pistän sen tahnatuubin vaatteiden sisäpuolelle lämpimään, että on edes jotain haaleaa. Kylmän evään huono puoli on se, että ruoan lämmittämiseen elimistössä kuluu energiaa.

No, taas mentiin ja rapsakasti OT:n puolelle.
 
Yksi ongelma meillä käytössä olevissa taistelumuonissa on se, että harva sotilas syö koko pussia. Pussihan on vrk:n annos ja sinänsä siinä on ainakin teoriassa riittävä kalorimäärä. Jos pussia ei syö vrk:ssa, jää myös energiamäärä väistämättä vajaaksi. Ja tämä sitten tietysti kertautuu vrk:ien myötä.
Ongelman aiheuttanee se, ettei pussissa oleva ruoka ole niinsanotusti hyvää. Hyvältä maistuvaa ruokaa syödään riittävästi ja se auttaa hiukan myös pääkoppaan kohdistuvaan kuormaan kun saa syödä ruokaa josta pitää.
Sinänsä loppujenlopuksi ruuan ravintosisällöllä ei ole sotilaskäytössä niin suurta merkitystä kuin jotkut ajattelevat. Kokonaisenergiamäärä on ratkaiseva, ei se onko proteiini- hiilihydraattisuhde kilpaurheilun näkökulmasta optimaalinen jne.

Minusta tässä asiassa on tutkimuksessa(kin) lähdetty ehkä vähän ajalle tyypillisesti viilaamaan ravintosisältöjä millintarkasti. Kilpaurheilussa se ehkä voi ollakin tarpeen. Sotilaskäytössä olennaista olisi että ruoka olisi hyvää, jolloin sitä syödään ja että sitä on riittävästi että kokonaisenergiamäärä on riittävän suuri.
 
Kapiainen kirjoitti:
Yksi ongelma meillä käytössä olevissa taistelumuonissa on se, että harva sotilas syö koko pussia. Pussihan on vrk:n annos ja sinänsä siinä on ainakin teoriassa riittävä kalorimäärä. Jos pussia ei syö vrk:ssa, jää myös energiamäärä väistämättä vajaaksi. Ja tämä sitten tietysti kertautuu vrk:ien myötä.
Ongelman aiheuttanee se, ettei pussissa oleva ruoka ole niinsanotusti hyvää. Hyvältä maistuvaa ruokaa syödään riittävästi ja se auttaa hiukan myös pääkoppaan kohdistuvaan kuormaan kun saa syödä ruokaa josta pitää.
Sinänsä loppujenlopuksi ruuan ravintosisällöllä ei ole sotilaskäytössä niin suurta merkitystä kuin jotkut ajattelevat. Kokonaisenergiamäärä on ratkaiseva, ei se onko proteiini- hiilihydraattisuhde kilpaurheilun näkökulmasta optimaalinen jne.

Minusta tässä asiassa on tutkimuksessa(kin) lähdetty ehkä vähän ajalle tyypillisesti viilaamaan ravintosisältöjä millintarkasti. Kilpaurheilussa se ehkä voi ollakin tarpeen. Sotilaskäytössä olennaista olisi että ruoka olisi hyvää, jolloin sitä syödään ja että sitä on riittävästi että kokonaisenergiamäärä on riittävän suuri.
Klikkaa laajentaaksesi...

Yllä olevassa on Asiaa; maku ja laatu ovat tärkeitä, eikä ryskähommissa jaksa hortensioilla ja muilla hipsterieväillä.

Esim. nötköttipurkin sisältö voi olla hyvinkin vaihteleva. Me ”silloin ennen” palvelleet saimme nöttiä, jota saattoi suorastaan levittää leivälle ja jossa oli kunnon valkoista voimalihaa. 90 -luvulla kauhistuin, kun purkissa oli keskareis-hyytelömäinen möltti kökköineen, joka piti leikkaamalla leikata siivuiksi. Makuero on selvä. ”Hyvää tavaraa” lähinnä on nykyisin mm. sissimuona -nimikkeellä myytävä säilykeliha eli peukkua sille. Eläinrasvaenergia tulee esille kirjoittelussani korostetusti esille, koska on talvi ja pakkanen.
 
Sarek1 kirjoitti:
Juuri ennen yöllistä juoksupiilohippasta olin vetäissyt 850g persikkasäilykepurkin sokerilillinkeineen huiviin oltuani päivän lähinnä näkkärin yms. pikkunaposteltavan varassa. Pelko antoi siivet jäniksen kintuille ja sokeri energiaa. Ruoan suhteen hyvä sääntö on se, että syö kaikkea, mikä ei syö sinua.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jumaleissön. En siis olekaan linnunradan ainoa heppu, joka inttiaikana suosi tuota persikkatölkkiä! Tölkki silloin toinen tällöin piti vatsan myös jouheana. Ei tarvinnut turhia kyykkiä pakkasessa.
 
Sarek1 kirjoitti:
Testataankohan uutta kylmäeväsruokailujärjestelmää lähiaikojen kertausharjoituksissa? Jos tuollainen modeni kuivamuonapussi lätkäistään kouraan, pistän sen tahnatuubin vaatteiden sisäpuolelle lämpimään, että on edes jotain haaleaa. Kylmän evään huono puoli on se, että ruoan lämmittämiseen elimistössä kuluu energiaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Just näin. Mikä vaan -haalenee- takin alla hiihtäessä erityisesti.
 
Optimi ja käytäntö on kyllä isosti eri asioita varsinkin, kun tehtävät ja tilanteet vaihtelee.

Jos utopistinen tarve olisi vain saada mahdollisimman paljon lyhyellä aikavälillä raskaassa rasituksessä toimintakykyä ylläpitäviä asioita ruuansulatuksen läpi, niin ratkaisu olisi täyttää juomarakko isotonisella liemellä, joka sisältäisi elektrolyyttejä/vitargoa/välttämättömiä aminohappoja (hillitsemään lihasvaurioita) .
Ehkä sekaan myös välittäjäaineiden esiasteita pitämään pollaa kasassa.

Jos palataan tähän maailmaan, niin tuo kuvassa ollut pv:n setti on päällisin puolin PV:n rahoituspuoli huomioonottaen ihan ok, mitä toimintakyvyn säilyttämiseen tilanteessa tulee. Riittävästi helposti nieltäviä kaloreita(suklaa ja urheilujuomat) sekä jotain ruokaa etäisesti muistuttavaa(pussiruoka, näkkärit ja pasteija) Suklaa, pasteija, pussiruoka ja prodepatukat pitää tietysti pakkasella saada jotenkin riittävän suliksi. Itsellä on vaelluksilla ollut jotain tuon tyyppistä, tietysti kalliimmilla yksittäisillä komponenteilla, mutta kuitenkin.

En nyt yht äkkiä keksi, miten tuon samaan hintaan ja samalla logistiikalla kovin paljoa paremmiksikaan saisi.

MRE on pakkasella jääkalikka, jonka sulattaminen on hiukka hankalampaa ilman tulien tekemistä. Vaatii vähintään hanurissa säilyttämisen tai jotain. Säilykkeissä sama juttu. Ehta meijerivoi ei säily ilman kylmäketjua.
 
Muistelen meidän vuolleen voita kirveellä, kun puukolla sai aikaan vain voihilettä. Ilmeisesti kylmäketju toimii joissakin olosuhteissa riittävän hyvin.
Ilman tulentekoa ruokailu muuttuu aivan toisenlaiseksi. Ennen Aatamia juominen koostui kahvin, teen ja kaakaon keittämisestä ja kylmien urheilujuomien litkiminen ei talvella saavuttanut kovin suurta suosiota.
Joten, ennen kaikki oli paljon paremmin nöttköttin ja näkkärin lisäksi.
 
Tuosta ruuan mausta sen verran, että kyllähän se vaikuttaa toki siihen, miten halukkasti sitä ruokaa syö. Vaikeus siinä on, että se maku, eli mistä kukin pitää, vaihtelee yksilöittäin. Joten voi olla vaikeaa tyydyttää jokaisen makumieltymyksiä ja se tietty johtaa kompromissiin, missä yritetään miellyttää "valtaosaa". Toki valmisruuan saaminen riittävän maukkaaksi voi sinänsä jo olla haaste. Ja, kun siihen yhdistää vielä erilaiset makutottumukset, on käsillä kohtuu vaikea yhtälö.
 
Bodyguard kirjoitti:
Tuosta ruuan mausta sen verran, että kyllähän se vaikuttaa toki siihen, miten halukkasti sitä ruokaa syö. Vaikeus siinä on, että se maku, eli mistä kukin pitää, vaihtelee yksilöittäin. Joten voi olla vaikeaa tyydyttää jokaisen makumieltymyksiä ja se tietty johtaa kompromissiin, missä yritetään miellyttää "valtaosaa". Toki valmisruuan saaminen riittävän maukkaaksi voi sinänsä jo olla haaste. Ja, kun siihen yhdistää vielä erilaiset makutottumukset, on käsillä kohtuu vaikea yhtälö.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin se on. Makumieltymykset ovat erilaisia.
Henkisessä ja fyysisessä rasitustilanteessa syömisen voinee nähdä eräänlaisena "lohtusyömisenä" = sotilaalla on kova fyysinen kuorma ja henkinen rasituskin on suurta. Tarvitaan siis suuri kalorimäärä ja olisi eduksi jos ruoka olisi hyvää ja siten myös "ravitsisi" hiukan myös pääkoppaa.
Jollekin tuossa tilanteessa uppoaa parhaiten pullat, leivonnaiset ja muu hiilihydraattipainotteinen tavara. Toinen taas tahtoo rasva- ja proteiinipainotteista ( eli rasvaisenpuoleista lihaa) purtavaa.

Ehkä asiaa voisi koettaa lähestyä siten että olisi kaksi erilaista linjaa vrk-pussien osalta: "pullapainotteinen" ja "läskipainotteinen".

Toki molempien ravintosisällöstä on helppo löytää suuria puutteita, mutta jos tässä pidetään lähtökohtana sitä että tärkeintä on että kokonaisenergiamäärä on riittävä, muu on toisarvoista, niin ehkä joku tuollainenkin ratkaisu voisi välttää?
 
@Kapiainen kirjoittaa ruuan maun psyyken puolelle ulottuvasta vaikutuksesta ja vähäisen elämänkokemukseni nojalla olen kyllä samaa mieltä. Metsäjänisaikana reissujen loppupuolelle säästettyjen ”kaviaarin ja hanhenmaksapalleroiden” eli erikoistilannepalkkioeväiden tehtävänä oli ällyyttää väsynyt ruoto ja mieli jaksamaan vielä pitemmälle. Jos mieli lannistuu, hyvävoimainenkaan taistelija ei jaksa. Vastaavasti väsynytkin jänis saattaa jaksaa puristaa itsestään yllättäviä asioita jos tahtoa ja toivoa ei ole taivutettu.

Tottumus on toinen luonto myös syödessä. Prosessoituun ruokaan totutettu lapsi ei välttämättä innostu kokolihapihvistä. Jos on tottunut syömään laadukkaista aineksista itse valmistettua ruokaa, valmiseinekset saattavat jumittaa kurkussa. Nykyihminen ei ole välttämättä tottunut elämään nälän tunteen kanssa. Sen verran voin valottaa nälkämaan laulua, että sitten kun on oikeasti tarpeeksi nälkä ja jos on todella kylmä, niin ainoa asia mistä välittää, on ruuan lämpötila.

Eihän näitä ääritilanteita normaalissa arjessa ja perhe-elämässä ole tullut kohdattua, mutta on hyvä ollut saada mahdollisuuksia opetella tuntemaan omaa kehoaan sekä mieltään ja oppia vetämään itseään höplästä.
 
Joo, tämä ruuan ja pääkopan yhteys on minulla kummunnut omista ja muiden kilpaurheilukokemuksista. Mitä pidemmäksi matka menee ja mitä useamman päivän niitä pitkiä siivuja taitetaan, sitä suurempaan rooliin nousee se että se mikä suusta menee alas on hyvänmakuista. Joku on syönyt sipsejä, joku lakuja, joku lihapullia ja kuka mitäkin mikä ei missään tapauksessa pitäisi olla minkään teorian mukaan alkuunkaan sopivaa evästä kilpailun aikana nautittavaksi.
Toki sieltä löytyy heitäkin, joiden kilpailunaikainen ravinto on 100% fysiologisten ja tutkimuksella todistettujen faktojen mukaan optimaalista ravintoa siihen tarpeeseen, mutta samoilta sijoilta ja vastaavin näytöin löytyy heitä jotka syövät energiageelin ja proteiinijuoman sijaan lakua ja lihapullia.
Tämä siis ylipitkien kestävyyslajien kohdalla - "normaalimittaisissa" kestävyyslajeissa suoritusteho on niin kova että monilla on vaikeuksia saada imeytymään kehoon edes niitä optimaalisia eväitä.
 
Viimeksi muokattu:
Voi pahentuu nopeasti, mutta voista tehty ghee säilyy paremmin. Jopa lämpimissä maissa ilman jääkaappia. Olisiko siinä mitään ideaa?
"Nutritional value per 1 tablespoon
Energy 469 kJ (112 kcal)
Fat Monounsaturated 3.678 g
Polyunsaturated 0.473 g"

Nopeaa energiaa pastilleista.
250g 0,83e. Ei olisi kallista laittaa pussi per taistelija.
 
Viimeksi muokattu:
https://yle.fi/uutiset/3-10631482

Yli 2 000 varusmiestä sai kuukauden ajan metsälounaaksi vain kylmän lounaspussin: "Jaksaisi varmasti paremmin, jos saisi oikeata ruokaa"

Puolustusvoimat haluaa, että metsäateriointiin kuluisi vähemmän aikaa ja koulutus saataisiin tehokkaammaksi.

1549456738867.png

Haminassa Maasotakoulun jääkärikomppanian alokkaat ovat asettuneet lounaalle metsän keskelle.
Tällä kertaa vieressä ei laula soppatykki, eikä lämmintä ruokaa ole metsään varuskuntakeittiöstä tuotu.
Sen sijaan jokainen varusmies kaivaa repustaan lounaspussin, jonka he ovat aamulla saaneet mukaansa.

Muonapakkaus 2:
täysjyväruisleipää 50 gr, kinkkupasteijaa 50 gr, minttusuklaaproteiinipatukka 61 gr, suolapähkinöitä 50 gr, soft drink (cola) 45 gr, soft drink (sitrus) 45 gr.
Pussin paino 300 grammaa. Energiaa 1 125 kilokaloria.

Puolustusvoimat kokeilee viidessä eri varuskunnassa uudenlaista lounasmallia.
Kolmena päivänä viikossa perinteinen lämmin maastolounas korvataan lounaspussista löytyvillä aineksilla.
Niitä ei lämmitetä tai mitenkään valmisteta, vaan ruoat syödään sellaisenaan.
Kokeilu kestää kaikkiaan neljä viikkoa. Viimeinen pussimuona-ateria on nautittu tänään torstaina.

– Tarkoitus on selvittää, pystytäänkö tällaisella maastolounaalla tehostamaan koulutuksen ajankäyttöä, onko sillä vaikutuksia koulutustavoitteiden saavuttamiseen ja sotilaan toimintakykyyn koulutuspäivän
aikana, kertoo Haminassa reserviupseerikoulu RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

Toiveessa oikeaa ruokaa
Lappeenrantalainen alokas Totti Jämsen astui palvelukseen tammikuussa Maasotakoulussa Haminassa.
Hän on päässyt kokeilemaan jo kaikkia eri sisältöisiä pusseja. Hänellä on niistä selvä mielipide.
– Syömisen määrä ei ole välttämättä ole niin reilu, että nälkä lähtisi, mutta luulisin, että kalorimäärät pitävät miehen liikkeessä, kertoo Jämsen.

Lämmintä ruokaa Jämsen ei vielä ole metsässä saanut kertaakaan. On siis hieman hankala verrata, onko lämmin vai kylmä ruoka parempaa.

– Jaksaisi varmasti paremmin, jos saisi oikeata ruokaa, oli se sitten kiinteätä ruokaa tai keittoa.

Jämsenin neljän viikon kokemuksella koko lounaspussi kannattaa syödä tyhjäksi, koska muuten ei metsässä pärjää.
Yleensä hän syö kaiken. Jos yli jää esimerkiksi välipalapatukka, hän nauttii sen myöhemmin iltapäivällä.
Toisinaan osa pussista jää syömättä ajanpuutteen vuoksi.

– Eilen tuli niin kiire, että jäi puoli pussia syömättä, kertoo Totti Jämsen.

1 000 kilokaloria pussissa
Kaikkiaan lounaspusseista pääsee nauttimaan yli 2 000 varusmiestä. Pääesikunnan koulutusosastolta everstiluutnantti Markku Lämsä kertoo, että lounaspussin nauttiminen mahdollistaa lounastauon pitämisen silloin, kun se koulutuksen kannalta on järkevintä.

Pussien sisällöstä vastaa Leijona Catering oy. Viestintäpäällikkö Jonna Myllykankaan mukaan lounaspussin sisältö on suunniteltu niin, että sen energia- ja kalorimäärä vastaa varuskuntaravintolassa valmistettuja maastoaterioita ja varuskuntaravintolassa tarjoiltavaa ateriaa. Yhden pussi energiasisältö on noin 1 000 kcal/pussi.

– Pussien sisältö koottiin erilaisista leipätuotteista, liha- kala- tai kasvislevitteistä, proteiinipatukoista, urheilujuomista, suklaasta ja pähkinöistä, kertoo Myllykangas.

Vanhastaan lämmin ruoka on tuotu maastoon varusmiehille lämpöastioissa. Silloin koulutettavien joukko pitää saada tiettyyn paikkaan metsässä juuri sovittuun aikaan.
Varusmiehet ovat ehkä joutuneet harjoituspaikalta kulkemaan maastoruokailuun pitkän matkan ja kenties odottamaan ruoka-ajoneuvon saapumista.
Senkin ajan voisi Markku Lämsän mukaan käyttää taisteluharjoituksiin.
Ruoan jakaminenkaan ei aina suju toivotulla tavalla.

– Varsinkin talvisaikaan on vielä käynyt niin, että ensimmäiset ruokailijat saavat lämpimän aterian, mutta viimeiset ovat joutuneet syömään jo kylmettynyttä keittoa, sanoo everstiluutnantti Markku Lämsä.

Pasteija naurattaa
Haminan alokkaat eivät selvästikään suhtaudu lounaspusseihin kovin vakavasti vaan syövät mitä tarjolla on.
Yhdellä lounastauolla he äänestivät tuubipasteijoista. Tonnikalapasteijasta piti vain kolme alokasta kymmenestä.
Jämsen itse pitää kinkkupasteijasta enemmän kuin tonnikalapasteijasta.
Tonnikala- ja kinkkupasteijan lisäksi makuna voi olla myös kasvispasteija.

– Nämä pasteijat ovat kyllä sellaisia, että kun nälkä on, niin kyllä ne menee, naurahtaa Totti Jämsen.

Vieressä alokas Aki Eskola vetää pasteijaa näkkileivän päälle.

– Ihan hyvää.

Pussissa olevat välipalapatukka ja pähkinät saavat varusmiehiltä hyvät arvosanat, ja he pitävät niitä tervetulleina.
Urheilujuomajauhe pitää sekoittaa varusmiesten mukanaan tuomissa pulloissa olevaan veteen, jolloin juoman voi nauttia myös harjoituksen aikana.
Lähistöllä lounaalla on myös RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

– Kyllä minä olen tuon alokas Jämsenin kanssa samaa mieltä, että kinkkupasteija on parempaa kuin tonnikalapasteija, sanoo Rauhala.

Rauhala muistuttaa, että tarkoitus on nauttia kaikki pussissa oleva ruoka harjoituksen aikana.
Jos esimerkiksi pähkinät eivät heti maistu, ne voi laittaa taskuun ja popsia vaikka tunnin kuluttua.

– Silloin suunniteltu kokonaisenergiamäärä tulee syödyksi. Kyllä se maukas päivällinen sitten illalla odottaa varuskuntaravintolassa.

Lounaspussien avulla ruokailu sujuu selvästi ripeämmin kuin siten, että se jaettaisiin jokaiselle varusmiehelle erikseen paikalle tuoduista lämpöastioista.

– Tarkoitus on, että varusmiespalveluksessa käytettävissä oleva aika saadaan käytettyä tehokkaasti, sanoo RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

Nyt kerätään kokemuksia
Alokas Totti Jämsen kertoo pohtineensa, onko pussimuona kalliimpaa kuin paikan päälle metsään lämpöastioissa tuotu ruoka.

– Jos tämä on taloudellisesti parempi ratkaisu, niin kyllä minä näen, että tämä voisi toimia jatkossakin Puolustusvoimien käytössä, kertoo Jämsen.

Pääesikunnan koulutusosaston everstiluutnantti Markku Lämsä kertoo, että hinta on laskettu.

– Niissä ei ole oikeastaan minkäänlaista hinta-eroa. Varsinkin, kun lasketaan maastoajoneuvojen polttoainekulu mukaan.

Lounaspussikokeilu alkoi 15.1.2019 ja loppuu tänään torstaina.
Neljän viikon aterioista palautetta antavat sekä varusmiehet että kantahenkilökunta.
Saatujen kokemusten pohjalta Puolustusvoimat miettii, kannattaako lounaspusseja jatkossa käyttää tai pitäisikö niiden koostumusta muuttaa.

– Pohdimme myös, voisiko lounaspussi olla vaihtoehto lounaalle esimerkiksi vartiointitehtävässä, jonne lounaan tuominen on hankalaa. Tässä on monta eri vaihtoehtoa, johon tätä voitaisiin hyödyntää.

Lämsä kertoo, että Puolustusvoimat on muuttamassa varusmiesten koulutusohjelmaa.
Lounaspussi on isossa kokonaisuudessa vain yksi pieni osa.
Uudistuneessa koulutusohjelmassa viikko on jaettu niin, että tiistai, keskiviikkoa ja torstai ovat viikon tärkeimmät ja keskeisimmät koulutuspäivät.

– Maanantai on pitkälti valmistautumista ja huoltoa. Perjantai on palautetta, analysointia, arviointia, liikuntaa ja muuta kevyempää palvelusta, kertoo Pääesikunnan koulutusosaston everstiluutnantti Markku
Lämsä.

Kokeilussa mukana kuusi erilaista lounaspussia. Yksi niistä on tarkoitettu varusmiehille, joilla on jonkinlainen ruoka-aineallergia.

1549457079115.png
 
Tämä pussihomma on sinänsä minusta ihan ok, eikä oikeastaan edes ole mikään uusi juttu. Kylmäketjutonta muonitusta on kokeiltu ensi kerran jo vuosia sitten. Kokemukset olivat myönteisiä. Siinä siis vrk:ssa yksi lämmin ateria ja loput "pusseina".
Taistelumuonat ovat myös pusseissa. Pussi/vrk, tosin siinä osa on lämmibtä ruokaa kun vain lisätään lämmin vesi.
Nyt esillä olevassa lounaspussissa on 1000kcal, mikä on täysin riittävä annos päivän yhdeksi annokseksi. Se, tuleeko vatsa täyden tuntuiseksi on yksi asia, toinen ja merkityksellisempi asia on se paljonko annos sisältää energiaa. 1000kcal on käytännössä mihin tahansa sotilastouhuun riittävä energiamäärä kerralla nautittavaksi. Suuremman määrän kanssa voi jo tulla ongelmia sen kanssa, miten ruuansulatuselimistö pystyy nopeasti ja tehokkaasti käsittelemään saadun energiamäärän.

Liian usein huomio kiinnittyy siihen että jos vatsa ei tunnu täyttyvän, uskotaan ettei tällä sapuskalla pärjää. Se on mielestäni lähinnä koulutuskysymys. Joskin silloin olemme taas myös sen äärellä että ruoka ja pääkoppa omaavat sotilashommissa hyvin selkeän yhteyden. Koulutuskysymys se on sen(kin) suhteen että koulutettava ymmärtää, ettei täyden vatsan tunne ole hyvä juttu jos ja kun toiminta ei saa keskeytyä eikä sen teho laskea.
 
Kapiainen kirjoitti:
Se, tuleeko vatsa täyden tuntuiseksi on yksi asia, toinen ja merkityksellisempi asia on se paljonko annos sisältää energiaa.

Liian usein huomio kiinnittyy siihen että jos vatsa ei tunnu täyttyvän, uskotaan ettei tällä sapuskalla pärjää. Se on mielestäni lähinnä koulutuskysymys.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä. Olen itsekkin tämän huomannut kun olen tehnyt lapissa kahden viikon vaelluksia. Kaksi viikkoa on niin pitkä aika, että on mietittävä tarkkaan kuinka paljon ja mitä rinkkaan oikein mahtuu ja mikä on energiamäärä ja säilyvyys kun täydennyksiä ei ole tulossa. Ja rinkka tulee muutenkin jo helposti täyteen noin pitkällä vaelluksella.
Lähinnä pussiruoka, makarooni, leipä, levite ja urheilujuoma -linjalla olen nuo pidemmät vaellukset tehnyt.
Leipääkin on täytynyt säännöstellä, että se riittää tasaisesti joka päivälle. (Jos kalaa on tullut, niin se on ollut sitten extraa.)
Ruokailun jälkeen vatsa ei ole tullut täyteen. Ei siis ole tullut tunnetta, että olo on nyt kylläinen. Mutta energiat ovat riittänyt oikein hyvin.
Ehken ällistynein olen ollut siitä, että vaikka rasitus on ollut suurta ja vatsa ei olekkaan tullut täyteen, niin vaelluksen jälkeen mun paino ei olekkaan laskenut juuri ollenkaan.
No se on varmaankin myös yksilöllistä.
Mutta tosiaan enemmän tuo ruuan määrä ja kylläisyyden tunne on pään sisäinen asia ja tarvittavan energian määrä on sitten toinen juttu. Se on laskettavissa. Mutta koulutettavia asioita kumpikin jos näin halutaan.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:
Samaa mieltä. Olen itsekkin tämän huomannut kun olen tehnyt lapissa kahden viikon vaelluksia. Kaksi viikkoa on niin pitkä aika, että on mietittävä tarkkaan kuinka paljon ja mitä rinkkaan oikein mahtuu ja mikä on energiamäärä ja säilyvyys kun täydennyksiä ei ole tulossa. Ja rinkka tulee muutenkin jo helposti täyteen noin pitkällä vaelluksella.
Lähinnä pussiruoka, makarooni, leipä, levite ja urheilujuoma -linjalla olen nuo pidemmät vaellukset tehnyt.
Leipääkin on täytynyt säännöstellä, että se riittää tasaisesti joka päivälle. (Jos kalaa on tullut, niin se on ollut sitten extraa.)
Ruokailun jälkeen vatsa ei ole tullut täyteen. Ei siis ole tullut tunnetta, että olo on nyt kylläinen. Mutta energiat ovat riittänyt oikein hyvin.
Ehken ällistynein olen ollut siitä, että vaikka rasitus on ollut suurta ja vatsa ei olekkaan tullut täyteen, niin vaelluksen jälkeen mun paino ei olekkaan laskenut juuri ollenkaan.
No se on varmaankin myös yksilöllistä.
Mutta tosiaan enemmän tuo ruuan määrä ja kylläisyyden tunne on pään sisäinen asia ja tarvittavan energian määrä on sitten toinen juttu. Se on laskettavissa. Mutta koulutettavia asioita kumpikin jos näin halutaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin se on - kalorimäärä ratkaisee, ei ruuan määrä.
Itse olen todennut hyvin toimivaksi vaelluksilla ja sotilashommissa erilaiset nestemäiset, paljon kaloreita sisältävät nesteiset energialähteet. Erilaiset palautusjuomajauheista rakennetut juomat ovat toimineet hyvin.
 
Kyllähän iso merkitys on myös mistä kcal tulee. Jos ajateltaisiin vain, että kcal määrä tulee täyteen, niin kannattaisi vetää vain rypsi/rapsi tai oliiviöljyä ja johan on kaloreita.
Jos se on jotain hiilarijuomaa, niin ei se pidä nälkään kauan loitalla verrattuna johonkin hitaammin imeytyvään aineeseen.
Myös verensokerin heilahteluilla on iso merkitys, nälän tunteeseen kuin myös toimintakykyyn. Kcal = kcal ajattelulla, esim suklaa olisi hyvä, mutta kumpi jaksaa pidempään. Suklaalevyn vetänyt vai saman kcal määrän energiaa saanut esim kuivalihaa, tonnikalaa + ruisleipää syönyt.
Mikä hyöty on jostain nopeammasta ruokailusta, jos porukka ei pysty tai kykene sen jälkeen ottamaan mitään vastaan tai oppimaan. Sitä nälkää, kylmää ja kurjuutta kerkee oppimaan siellä juoksuhaudassa ja poterossa.
Näin pessimistinä tossa pussikokeilussa haisee vain rahan säästö.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top