Vapaaehtoinen varusmiespalvelus on vapaaehtoisuuteen pohjaava armeija eli ammattiarmeija.
Olemme tästä aiheesta eri mieltä, ja se on OK. Itsekin kannatin joskus ammattiarmeijaa. Tuskin tämä asia näillä keskusteluilla selviää kuitenkaan.
Miksei? Keskusteluhan se on paras tapa selvittää ihmisten väliset erimielisyydet tai väärinkäsitykset.
Ensinnäkin sanoisin, että tuossa yllä on nyt vain sanan määritelmästä. Minulle on oikeastaan ihan sama, millä vapaaehtoiseen varusmiespalveluun ja reserviläisyyteen perustuvaa armeijaa kutsuttaisiin. Minusta ammattiarmeija olisi siinä mielessä harhaanjohtava, että se sama sana tarkoittaa sellaista armeijaa, jossa ei ole varusmiespalvelua, vaan miehistö on pysyvästi palveluksessa. Mutta jos välttämättä haluat tuota sanaa käyttää, niin sen kun, kunhan siis pidät koko ajan mielessä sen, mistä täsmälleen puhutaan, etkä ryhdy käyttämään retorisia keinoja, jotka perustuvat juuri tuollaisen pysyvän ammattiarmeijan kritisointiin. Käykö?
Mainitsen vain nyt sen, että vaikka maanpuolustusvelvoitteen konkreettisimman rasitteen lankeaminen 18-20-vuotiaille voi hyvin luultavasti vaikuttaa vaalikarjan suurimman osan mielipiteisiin, niin en usko sen olevan ainoa tai välttämättä edes kovin merkittävä tekijä. Mieskohtaisesti olen nähnyt useissa tapauksissa, ydinvoimakysymys luultavasti konkreettisimpana, miten asiaan perehtyminen henkilökohtaisesti kasvattaa merkittävästi asian ymmärrystä ja hyväksyntää. Uskon asevelvollisuuden toimivan samoin; onhan tunnettua, että nimenomaan asevelvollisuuden suorittaneet ovat vahvimmin esimerkiksi sitä mieltä, että Suomea kannattaisi puolustaa aseelliseti kaikissa tilanteissa, vaikka lopputulos olisi epävarma. Muistaakseni tämä asenne on itse asiassa vahvin juuri asevelvollisuuden suorittaneiden parissa, vaikka nämä henkilöt joutuisivat konkreettisesti ensimmäisiksi tuleen.
Ensinnäkin kuten sanottua, intin jo suorittaneet miehet ovat nykysysteemin säilyessä voittajia verrattuna siihen, että siirryttäisiin systeemiin, jossa varusmiehet olisivat vapaaehtoisia, mutta heille maksettaisiin siitä kunnon korvaus. Lisäksi tässä on tietenkin mukana se Baikalin esiintuoma ajatus, eli pannaan vahinko kiertämään. Juuri asevelvollisuuden suorittaneesta voisi tuntua väärältä, että hän joutui sen suorittamaan korvauksetta, mutta seuraavat inttiin menijät saisivat sen ilmaiseksi. En jaksa tähän toistaa sitä, miksi tämä perustelu on minusta huono. Lue siitä, mitä Baikalille kirjoitin.
Toiseksi, tämä keskustelu kaikkine olkiukkoineen (ja vaikkapa sinun "ammattiarmeija"-nimityksineen) on minulle ainakin osoittanut, etteivät asevelvollisuuden käyneet ole sen vaihtoehtoihin juurikaan perehtyneet.
Muistettava on sekin, että aika merkittävä osa noista vanhemmista ihmisistä on isiä ja äitejä, joilla on tai tulee olemaan 18-20-vuotiaita poikia. Kyllä tämä kysymys on näille henkilöille ihan konkreettinen, ja sen redusoiminen pelkäksi itsekkyydeksi ("minun ei tarvitse enää mennä joten voin olla tätä mieltä") on raa'asti yksinkertaistavaa, jopa halventavaa.
Ensinnäkin tuossa porukassa on varmaan paljonkin sellaisia, jotka oikeasti uskovat, että "intti on vain niille pojille hyväksi". Jokuhan tässäkin ketjussa esitti tuollaisen älynväläyksen. Toiseksi, on aika lailla eri asia, että oma aikuinen poika joutuu käymään varusmiespalvelun kuin että joutuisi itse tekemään jotain.
Asevelvollisuus ei takuulla ole Pareto-optimi järjestely, ainakaan ahtailla tuottavuuden kriteereillä. Moni muukaan yhteiskunnallinen ratkaisu ei sellainen ole. Mutta sen verran olen taloustieteitä lukenut, että uskallan suhtautua teoreettiseen hyvään myös kriittisesti: Pareto-optimin hakeminen ei mitenkään välttämättä tuota kokonaisuuden kannalta parasta tulosta. Eihän me poliitikkoja tarvittaisikaan, jos kaikki voitaisiin ratkaista sillä, mikä olisi Pareto-optimi ratkaisu.
Ei tietenkään. Se vaikeus tulee tietenkin siinä, kun pitää valita niiden usean Pareto-optimaalisen vaihtoehdon väliltä. Sen kuitenkin pitäisi olla selvää, ettei ole mitään järkeä valita ratkaisua, joka ei olisi edes Pareto-optimaalinen, eli olisi mahdollista parantaa ratkaisun vaikutuksia joillekin huonontamatta sitä kenellekään.