Ei ole aikomustakaan tehdä sellaista teoriaa. Esitän enemmänkin, että keskustelun pohjalla näkyy tuollainen "kun ei tule mitään itselle, vaan kaikki menee ilmaiseksi yhteiskunnalle" -ajattelu, joka on hyvin modernia. Ja se on otettava huomioon.
Ei tuossa mitään modernia ole. Koko asevelvollisuuden idea on se, että henkilöön kohdistuvalla rangaistuksen uhalla saadaan hänet tekemään sellaista työtä yhteiskunnan hyväksi, jota hän ei muuten tekisi. Rangaistukset asevelvollisuudesta luistamisen suhteen ovat ajan kuluessa
lieventyneet, mikä kertoo siitä, että nykyisin luotetaan enemmän siihen, että inttiin mennään ennen kaikkea velvollisuudentunnosta yhteiskuntaa kohden ja vähemmän siksi, että jos niin ei tehdä, niin siitä seuraa jotain ikävää itselle.
Totta kai tuottaa ongelmia, jos asepalveluun mennään vain yksilön ehdoilla ja yhteiskuntapalvelu on sivuroolissa. Seuraava askel on se, että asevelvollinen joutuisi vaarantamaan nahkansa. Millä ehdoilla siihen kannattaa mennä? Ei varmaan samoilla, joilla sen 6kk vielä lusi. Taas pitäisi palvella vain yhteiskuntaa ja siitä palkkana on todennäköisesti monttu. Riistoa se on. Silkkaa riistoa.
Kuten sanottua, tällä hetkellä se "kannattaa" menee siinä, että jos ei lähde, niin sitten heitetään vankilaan. Ja kuten tässä ketjussa on mainittu, tämä koskee jopa sivareita. Jos oikeasti haluat rakentaa sellaisen yhteiskunnan, jossa sen jäsenet aidosti tuntevat velvollisuudentuntoa yhteiskuntaa ja sille tehtävää palvelua kohtaan, sinun on tajuttava, ettei se voi pohjautua rangaistuksen uhalla tuotettuun totteluun.
Jos tulee turpaan ja vammoja, joku sanoo että mitäs menitte.
Tämäpä on sitä hienoa juttua tässä mainostamassasi asevelvollisuudessa. Ensin siis pakotetaan vankilalla (tai entisaikaan jopa kuolemantuomiolla) ja sitten jälkikäteen leikitään kuin mitään pakkoa ei olisi ollut, vaan touhuun oli muka vapaaehtoisesti lähdetty. Ja jotkut itseään kovin maanpuolustushenkisinä pitävät sitten vielä ylistävät tällaista systeemiä...
Sitten siitä sanojasta tulee ulkoministeri tai presidentti ja radiossa lauletaan partisaanivalsseja. Käärit aromasätkää ja mietit niitä, joiden elämä jäi sinne. Olet paaria vanhassa sotilastakissasi ja asevelijärjestösi kielletään "yleisistä syistä", ettei mene joku yhteistyöprojekti jonkun Rosatomin kanssa sivu suun. Mutta kerran sinua tarvittiin ilmaiseksi. Kannoit kaveria, jota ammuttiin kiveksiin, toiselta jäi silmä puun oksalle. Sodan jälkeen tunsit syyllisyyttä siitä, että jäit henkiin ja näit painajaisia. Sodan jälkeen kävit tapaamassa kaveria, jolla ei ollut kumpaakaan kättä eikä kumpaakaan jalkaa ja makasi sängyssä parantumattomasti mielisairaalassa. Mutta sama yhteiskunta ei voinut armahtaa häntä, vaan kaverin sydän löi 25 vuotta. Ja sitten synnytit jonkun nörtin, joka näppäilee lämpimässä tuvassa mpnetin palstalle ylimieliseen sävyyn yksilön oikeuksista ja mamman kultapojista ja hörppii kahvia ja konjakkia.
Täällä ei kai mamman kultapojista ole kukaan muu kirjoitellut kuin sinä. En tiedä, oletko nörtti, mutta muuten vihasi niitä kohtaan, jotka vapaaehtoisesti olisivat lähteneet sotimaan maan puolesta ilman, että heitä olisi vankilalla uhattu, on kyllä tullut päivänselväksi.
Oikeat miehet tekevät homman, jotta lasten ei tarvitse pelata flipperiä kopeekoilla ja kestävät toki tuonkin.
Aivan, mutta sinä et halua heille heidä arvokasta työtään palkita sillä, että ne mamman kultapojat joutuisivat maksamaan hitusen korkeampia veroja, vaan pidät riittävänä sitä, että heidän palkkiokseen yhteiskunnalta jää se, ettei heitä heitetty vankilaan, vaan he saivat valita sen sotaan lähtemisen.
Tätä en voi paremmin selittää. Enkä tarkoita, ettei voitaisi satsata etuihin, vaan sitä, että tuosta pipertämisestä puuttuu korkeus ja syvyys, kuten niin monelta nykyään.
Ok, ehkä puhumme hieman toistemme ohitse. Se, että maanpuolustustahto on varmaan alempana kuin 1920-luvulla, voi päteä, mutta minusta sitä ei saada takaisin pyörittämällä asevelvollisuussysteemiä. Itselläni juuri maanpuolustustahto laski intin aikana tajutessani miten älytön laitos muutamaa poikkeusta (RUK, jossa oikeasti keskityttiin sotimisen opetteluun ja porukka oli motivoitunutta) lukuunottamatta se on. Ennen kaikkea en nähnyt, miten sillä pakkoon perustuvalla systeemillä pystyttäisiin saavuttamaan lähellekään samoja koulutustuloksia kuin silloin, jos porukka on vapaaehtoista (tässäkin RUK toimii hyvänä esimerkkinä, koska sinne ei ketään pakolla lähetetty).