Asevelvollisuuden pitää muuttua

Risto Siilasmaan suht tuoreita eli reilun viikon vanhoja ajatuksia aiheeseen liittyen Hesarissa. Jos on jo ollut esillä niin sitten on.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Uskottava puolustuskyky edellyttää uusia ratkaisuja/a1411099830038

"Vapaaehtoisuuden varaan heittäytyneet maat ovat joutuneet siirtymään ammattiarmeijaan, mutta sopimussotilaita on vaikea löytää. Tehtävä on huonosti palkattu, ja sotilaat saavat potkut yleensä viimeistään 35-vuotiaana.

Suomessa vain 16 prosenttia ikäluokasta olisi vuoden 2010 kyselyn mukaan varmasti halukas palvelemaan maataan vapaaehtoisesti."
 
Yksi polttava kysymys on kielenpäällä ja tämän vastaus paljastaa paljolti keskustelijan kredibiliteetin ja toisaalta saattaa saada harkitsemaan omaakin kantaansa uudestaan, suuntaan tai toiseen.

-Milloin keskusteluun osallistujat ovat olleet viimeksi tekemisissä varusmiespalveluksen kanssa? Entä käsketyssä kertausharjoituksessa?

Mikäli varusmiespalveluksen lakkauttamista ajaa sillä, että touhussa ei ollut mitään järkeä vuonna 1981 tms., suosittelen ottamaan hetken aikalisän. Olisiko kehitystä tapahtunut niistä ajoista?
 
"Vapaaehtoisuuden varaan heittäytyneet maat ovat joutuneet siirtymään ammattiarmeijaan, mutta sopimussotilaita on vaikea löytää. Tehtävä on huonosti palkattu, ja sotilaat saavat potkut yleensä viimeistään 35-vuotiaana."

Tossa on muuten semmoinen probleemi mihin ei ole asevelvollisuutta kansantaloudellisena tuhlauksena pitäviltä tullut kannanottoja. Mitä 35-vuotias diplomijääkäri evp. tekee lopun työuraansa, ja millainen se mahtaa olla?

Tuossa iässä harva enää jaksaa ihan uutta ammattia varten koulunpenkille vääntäytyä, varsinkin jos perhettäkin sattuu olemaan. Eikä tässä maassa taida saada edes apumiehen paikkaa ilman tutkintoja ja todistuksia. Ei varmaan ole ihan tuulesta temmattua väittää, että näillä henkilöillä olisi aika suuri todennäköisyys päätyä työttömyysputkeen.
 
Itse suoritin vm-palveluksen 1970-luvun loppupuolella. Kertauksissa olin 80- ja 90-luvuilla ( viimeisin 1994 Leijona94 ). Kertauksissa ainakin kapiaisten suhtautuminen meihin ressuihin muuttui tuona aikana ja touhukin järkevöityi. Viimeisissä kertauksissa keskityttiin enenevässä määrin siihen olennaiseen, eli niiden sotahommien harjoitteluun. Dokaamista ei enää esiintynyt samoin kuin ekassa KH:ssa. Tehtävän edellyttämää koulutusta oli koko ajan ( Spol-joukkueesta yksi ryhmä vartio-ja suojaushomassa, yksi koulutuksessa ja yksi levossa ). Hommaa myös arvioitiin jatkuvasti, eli palautetta tuli hyvin. Kokonaistilanteesta annettiin parempi kuva kuin aiemmin. Se oli tietysti helpommin toteutettavissa, kun kyseessä oli sotilasalueen esikuntakomppania.
Varusmiespalveluun olen tutustunut 2000-luvulla sivusta pariinkin otteeseen, kun poikani suorittivat vm-palvelun. Ensin 2000-luvun alussa ( KAARTJR) ja toisen kerran lopussa (KARPR).
Kyllä minä olen semmoisen kuvan saanut, että sekä vm-palvelus että KH:t ovat kehittyneet mun ajoistani. Ja parempaan suuntaan..
 
Varmaan nykyään ei kovin monelle, mutta onhan Suomessa käytössä muitakin pst-ohjuksia (TOW, Spike). Harvemmin tuollaisia aseita kerralla hommataan koko armeijalle vaan niitä keräillään varastoihin pikku hiljaa. Eivätkä ne singotkaan turhia aseita ole: esim. Apilas on edelleen hyvinkin pätevä ase, huomattavasti tehokkaampi kaikin puolin kuin ne ikivanhat RPG-7:t mitä Talibanilla jne näkee.
Pst-ohjus nimenomaan on massa-armeijan ase, tuloksia voi käydä katselemassa vaikka Syyria-ketjusta.

Ei niitä TOW- tai Spike-ohjuksiakaan riitä paikallisjoukoille. Jos pst-ohjukset sinusta ovat massa-armeijan aseita, niin missä ne meidän paikallispataljooniemme pst-ohjukset ovat? Miksi PV suuressa tyhmyydessään hankki Leopardeja ja CV-vaunuja sen sijaan, että olisi tullut sinulta, oi suuri nojatuolikenraali, kysymään ja saamaan vastauksen, että paikallisjoukot pitää varustaa pst-ohjuksin?

Kuvailet symmetristä sodankäyntiä vain yleisimmillä, doktriinillisella tasolla. On muitakin tasoja: strateginen, operatiivinen, taktinen, taisteluteknillinen. Useimmat (ellei kaikki) menestyksekkäät sodankäyntitavat pohjaavat epäsymmetriaan: laitetaan omat vahvuudet vihollisen heikkouksia vastaan.

Kuvailen symmetristä sodankäyntiä niin kuin sitä yleiskielessä käytetään. Kun USA nuiji Irakin 2003 juuri "laittamalla omat vahvuudet vihollisen heikkouksia vastaan", ei tätä kutsuttu epäsymmetriseksi sodankäynniksi. Se, mitä sellaiseksi alettiin kutsua, oli tuon valtauksen jälkeen irakilaisten aloittama vastarinta, jossa heillä ei ollut mitään keskitetysti organisoitua ja selvästi siviileistä erottuvaa ja perinteisiä sodan sääntöjä noudattavaa armeijaa, vaan terroristi-iskuja yms. harjoittava vastarintaliike.

Mihin tämä liittyikään? Siihen, että tuollaista vastarintaa harjoittavaa vastustajaa vastaan ne nykyaikaiset huipputehokkaat aseet ovat suht tehottomia, koska niiden voimaa ei voi täydessä voimassa sitä vastaan käyttää johtuen siitä, että samaan aikaan pitää saada siviiliväestö pidettyä hyvissä väleissä miehittäjän suuntaan. Pointti on siinä, että ne Suomen heikot paikallisjoukot eivät aio tätä taktiikkaa käyttää hyväkseen. Niiden on tarkoitus pitää taistelu poissa siviilikohteista ihan niin kuin niillä muillakin armeijan yksiköillä. Tämän vuoksi ne eivät ole erityisen tehokkaita.

Siksi, että lukumäärä vs laatu ei ole lineaarinen riippuvuus. Sotajoukoilla on tietyt tehtävät joita varten on pakko olla tietyt minimimäärävaatimukset: jos määrä vedetään liian pieneksi niin perustavanlaatuiset valvonta- varmistus- suojaus yms. tehtävät jäävät tekemättä koska yksittäinen supersotilas ei pääse joka paikkaan vaikka olisi kuinka tehokas. Toisaalta jos määrään panostetaan liikaa niin armeijasta tulee kömpelö ja kallis ryhmittää - etenkin jos se pitää ryhmittää jonnekin ulkomaille, ja tietyssä pisteessä tasoero menee myös niin suureksi että tapahtuu "kallionreuna" -efekti -> toinen osapuoli ei voi enää juuri mitenkään vaikuttaa viholliseen. Jälkimmäisessä osassa olet tietty oikeassa, kuten seuraavassa käy ilmi.

Niin, minä olen ajanut takaa juuri tuota "kallionreuna"-efektiä. Minusta historiassa pitää mennä hyvin kauas taaksepäin ennen kuin löytyy aika, jolloin tämä päti yhtä hyvin. Oikeastaan kaupunkisota on ehkä ainoa sotimisen ala, jossa teknisempi osapuoli ei nauti täyttä ylivoimaa. Tästä johtuen esim. Syyriassa kapinalliset eivät edes koita haastaa hallitusta muualla kuin asutuskeskuksissa, koska tasaisella se saisi niin pahasti turpiinsa. Ukrainassa Ukrainan armeija oli kapinallisiin verrattuna täysin ylivoimainen niin kauan, kun taisteltiin kaupunkien ulkopuolella. Kun tultiin kaupunkeihin (Donetsk, Luhansk), sen eteneminen pysähtyi. Irakissa USA oli täysin ylivoimainen kaikkialla, mutta joissain kaupungeissa terroristit pystyivät sen haastamaan (tosin sielläkin he joutuivat usein turvautumaan niihin epäsymmetrisen sodankäynnin keinoihin). Tshetsheniassa venäläiset pärjäsivät aluksi ok, mutta Grosnyn valtaaminen meni pahasti puihin. Oikeastaan olisin kiinnostunut kuulemaan yhden esimerkin lähihistoriasta, jossa kevyt jalkaväki on pysäyttänyt teknisen armeijan muualla kuin asutuskeskuksessa.

Itse asiassa koko sodassa oli ehkä yksi "rehellinen" tankkitaistelu jossa irakilaisia ei yllätetty (Medina-harjanne). Siinä taistelussa (joka käytiin päivänvalossa...) amerikkalaisilla oli vahva ilmatuki, ja ampumaetäisyydet olivat aavikolla niin pitkiä etteivät irakilaiset pystyneet yleensä läpäisemään amerikkalaisten etupanssaria.

Niin, tankkitaistelussa, jossa se vähän huonompia tankkeja omaava ei pysty läpäisemään vastapuolen etupanssaria, on täydellisessä alakynnessä, eikä tämä helpotu sillä, että niitä tankkeja olisi paljon enemmän. Tämä kuvaa juuri sitä kallionreuna-efektiä.

Irak ei olisi mistään saanut M1:n tasoisia tankkeja, vaikka olisi halunnutkin.

Aivan, ja siksi hävisi. Nyt kysymys on se, että onko järkeä panna Suomen resursseja niihin ei-ihan-M1:ä vai M1:in (tai Suomen tapauksessa siis Leopardeihin). Se, että meille ei myytäisi kaikkein uusinta materiaa on toinen kysymys, mutta sen materian kohdalla, jota meille on kaupan, onko järkeä ostaa massoittain sitä, joka asettaa joukot samanlaiseen materiaaliseen alakynteen kuin irakilaiset T72:t vs. USA:n M1:t?

Eivät armeijat operoi tyhjiössä, vaan niillä on vaatimus- ja hankintaympäristö mikä rajoittaa niitä mitä ne voivat tehdä ja hankkia. Jos ostat härpäke Mk1:stä tänään ja saat päivän standardeilla hyvää tavaraa, niin mitäs sitten kun ensi vuonna joku pullauttaa ulos Mk2:n joka on parempi? Mk1:t romukoppaan vaan ja ostetaan Mk2:sta? Sori, hankintamäärärahat meni jo Mk1:een. Se ratkaisu mitä todelliset armeijat tosimaailmassa tekevät on että säästävät vähän rahaa sukanvarteen, ostavat vähän niitä Mk2:sia ja laittavat Mk1:t toisen linjan joukoille, ja toivovat että joskus tulevaisuudessa saadaan rahaa ostaa pikkuhiljaa lisää Mk2:sta, tai jopa kunnon satsi Mk3:sta jos tarpeeksi kauan odotetaan.

Niin, juuri näin. Sen sijaan ne eivät tee niin, että Mk2:n tullessa markkinoille, ne edelleen ostavat Mk1:ä, koska valtaosalla armeijaa ei ole edes vielä Mk0:a.

Näen ettet ole kovin hyvin perehtynyt tuohonkaan sotaan. Toisaalta, jää arvoitukseksi miten ne huippunykyaikaiset M1A2:t Serbialla olisivat muuttaneet sodan kulkua?

Eivät M1A2:t, mutta nykyaikaisempi ilmapuolustus kylläkin. Jos me pidämme valtavaa paikallisjoukkoreserviä emmekä sen vuoksi pysty pitämään ilmapuolustustamme nykyaikaisena, on sen paikalllisjoukkoporukan kohtalo katsella, kun vihollisen ilmavoimat yläpuolella takovat Helsingin strategiset kohteet tuusan nuuskaksi.

Edelleen, jään ihmettelemään mitä se huippunykyaikainen teknoarmeija olisi sitten tehnyt? Päinvastoin, sehän olisi ollut varsin helppo havaita ja tuhota ilmaylivoimalla. Pienilukuinen armeija ei olisi kestänyt paljoakaan määrällisiä tappioita ilman että joukkojen toimintakyky olisi romahtanut kokonaan.

Huippunykyaikainen teknoarmeija olisi estänyt vihollisen täysin vapaan toiminnan maan taivaalla. Eikö tämä ole esim. Suomen ilmapuolustuksen tarkoitus? Tässä näkyy juuri se kallionreuna-efekti. Ilmapuolustus, jolla ei ole yhtään aseita, joita se voi käyttää vihollisen lentokoneita vastaan, tarkoittaa sitä, että vihollinen voi pommittaa strategisia kohteita ihan niin pitkään kuin sitä huvittaa. Jugoslaviassa NATO halusi tehdä rauhan niin nopeasti kuin mahdollista sodan kotirintamalla tuottaman pahan imagon vuoksi, mutta mistä ihmeestä tiedämme, että vaikkapa Venäjälle Helsingin pommitus olisi mikään ongelma kotirintaman kannalta. Eihän sille ollut Grosnyn tuhoaminenkaan.
 
Mutta allekirjoittaneenkin motivaatio on suuresti riippuvaista tietoisuudesta siitä, että muutkin osallistuvat. Tämä motivaatio kestää sukupuolittuneisuuden ja tietyn määrän venkuloita, aivan samalla tavalla kuin vaikka veronmaksumotivaationi kestää ajoittaiset kupruilijat.

Tällä hetkellä 6% väestöstä osallistuisi sotaan. Kun kenttäarmeijan koko on supistettu 230 000:en, 4% osallistuisi. Missä sinulla menee se raja, jonka jälkeen et enää sanoisi, että "muutkin osallistuvat"? Mitä jos tuo osallistuvien määrä laskisi 150 000:en, mikä oli RPG83:n ehdotus vapaaehtoisen varusmiespalvelun varaan perustuvalle systeemille? Sittenkö ei enää voisi sanoa, että "muutkin osallistuvat"?

Kestäisikö muuten sinun veronmaksumotivaatiosi sitä, että kaikki naiset ja Jehovan todistajat olisi kokonaan vapautettu veroista?

Mutta sotimaan en vapaaehtoispohjalta ponnistavalla armeijalla lähtisi. Se olisi paitsi liian hapokasta, myös uskoakseni tuhoontuomittu yritys.

Mitä tarkoitat sanalla "hapokasta"? Mikä siitä, että valtio uhkaa vankilalla niitä, jotka eivät lähde, tekee siitä osallistumisesta sinusta jotenkin urhoollisempaa kuin jos kaikki lähtijät olisivat itse tehneet vapaaehtoisen päätöksen osallistua puolustukseen?
 
Yksi polttava kysymys on kielenpäällä ja tämän vastaus paljastaa paljolti keskustelijan kredibiliteetin ja toisaalta saattaa saada harkitsemaan omaakin kantaansa uudestaan, suuntaan tai toiseen.

-Milloin keskusteluun osallistujat ovat olleet viimeksi tekemisissä varusmiespalveluksen kanssa? Entä käsketyssä kertausharjoituksessa?

Mikäli varusmiespalveluksen lakkauttamista ajaa sillä, että touhussa ei ollut mitään järkeä vuonna 1981 tms., suosittelen ottamaan hetken aikalisän. Olisiko kehitystä tapahtunut niistä ajoista?

Minun kritiikkini pakollista varusmiespalvelua kohtaan ei liity siihen, miten typerää touhua se omalla kohdallani oli. Mitä fiksumpaa se on, niin tietenkin sitä helpompi sinne on saada houkuteltua vapaaehtoisia. En siis kannata varusmiespalveluksen lakkauttamista. Minusta reserviin perustuva armeija on edelleen oikea ratkaisu Suomelle, joka vähemmän puoleisesti osallistuu sotimiseen maan rajojen ulkopuolella. En vain toistaiseksi ole nähnyt mitään erityisen hyvää syytä, miksei vapaaehtoista varusmiespalvelua, josta maksettaisiin reilusti, voisi ottaa käyttöön. Suurin osa tuon kritiikistä on sitä, että maailmalla vapaaehtoiset systeemit pyörivät pysyvien ammattiarmeijoiden varassa.

Muuten, jopa sellaisissa suurvalloissa kuin Britannia ja USA osa asevoimista on vapaaehtoisia reserviläisiä, eikä pysyvästi palveluksessa olevia. Britannian armeijassa suhde aktiivisotilaiden ja reserviläisten välillä on 70/30. En näe mitään erityistä syytä, miksei tämä voisi olla Suomella, joka operoi paljon vähemmän ulkomailla ja jolle siten on paljon vähemmän käyttöä aktiiviarmeijalle, jotain ihan muuta, ihan niin kuin se on nykyisinkin.
 
Tossa on muuten semmoinen probleemi mihin ei ole asevelvollisuutta kansantaloudellisena tuhlauksena pitäviltä tullut kannanottoja. Mitä 35-vuotias diplomijääkäri evp. tekee lopun työuraansa, ja millainen se mahtaa olla?

Tuossa iässä harva enää jaksaa ihan uutta ammattia varten koulunpenkille vääntäytyä, varsinkin jos perhettäkin sattuu olemaan. Eikä tässä maassa taida saada edes apumiehen paikkaa ilman tutkintoja ja todistuksia. Ei varmaan ole ihan tuulesta temmattua väittää, että näillä henkilöillä olisi aika suuri todennäköisyys päätyä työttömyysputkeen.
Tässä yksi erinomainen perustelu sille, miksi Suomen ei kannattaisi perustaa vapaaehtoista systeemiä sille pohjalle, että siellä miehistö palvelisi "diplomijääkäreinä" 15 vuotta, josta tietenkin suurimman osan ihan tyhjän pantteina, koska parin ekan vuoden jälkeen, heillä ei olisi sotimisessa enää mitään uutta opittavaa. Mitäpä jos ne diplomijääkärit palvelisivat vain luokkaa vuoden, kuten nykyisetkin varusmiehet ja olisivat sen jälkeen reservissä, kuten nykyiset reserviläiset? Sen reserviläisaikansa he voisivat käyttää opiskeluun ja sitten siviiliuran hankkimiseen, ihan niin kuin nykyisetkin varusmiespalvelun suorittavat tekevät.
 
Suomessa vain 16 prosenttia ikäluokasta olisi vuoden 2010 kyselyn mukaan varmasti halukas palvelemaan maataan vapaaehtoisesti."

Mielenkiintoista. Käsittääkseni prosenttiluvut ovat ihan toista luokkaa, kun kyselyjoukkona on koko kansa. Silloin ollaan kyllä valmiita puolustamaan maata, vaikka tulos olisi epävarma. Näissä kyselyissä siis enemmistö vastaajista luonnollisesti kuuluu siihen 94%:in, jota ei sodan syttyessä käytettäisi kenttäarmeijan perustamiseen. Nyt, kun kysely kohdistetaankin siihen porukkaan, joka oikeasti joutuisi tekemään itse uhrauksia elämässään sen maanpuolustuksen hyväksi, niin prosenttiluku romahtaakin tuolle tasolle. Hypoteesini siitä, että suomalaisten maanpuolustustahto on sitä, että ollaan valmiita lähettämään muita kuolemaan oman vapauden puolesta, mutta jos tuo koskeekin itseään, niin halukkuus romahtaa, on siis aika hyvin paikkansa pitävä.

Sen kuitenkin kommentoisin tuosta yllä olevasta, että siinä todennäköisesti kysymys esitettiin niin, että kuinka moni olisi valmis palveluun sillä nykyisellä naurettavalla 5 euron päivärahalla. Olisi mielenkiintoista nähdä kyselyn tulos, jos siellä porkkanana olisi ollut sellaisia palkkoja, joista tässä ketjussa on keskusteltu.
 
Omana mielipiteenäni pitäisin, että Suomessa ei ole mitään järkeä lähteä ammattiarmeijan (joka on vapaaehtoisen asepalveluksen toinen nimi) linjalle. Tulos olisi suhtkoht sama, kuin Ruotsissa. Eihän nytkään ketään väkisin pakoteta asepalvelukseen, vaihtoehtoja kyllä löytyy. Jos samalla rahalla, joka menisi 23 000 sotilaan ammattiarmeijaan saadaan pidettyä 230 000 reservilläisen ja ammattilaisen armeija, otan kyllä jälkimmäisen. Suomen strateginen asema nyt vain on sellainen, että ammattiarmeija ei vain toimi..tai sitten siihen pitää panostaa niin paljon, että jokainen noista 230 000 on ammattisotilas... Siihen ei pysty edes Israel.
 
Viimeksi muokattu:
Omana mielipiteenäni ppitäisin, että Suomessa ei ole mitään järkeä lähteä ammattiarmeijan (joka on vapaaehtoisen asepalveluksen toinen nimi) linjalle. Tulos olisi suhtkoht sama, kuin Ruotsissa. Eihän nytkään ketään väkisin pakoteta asepalvelukseen, vaihtoehtoja kyllä löytyy. Jos samalla rahalla, joka menisi 23 000 sotilaan ammattiarmeijaan saadaan pidettyä 230 000 reservilläisen ja ammattilaisen armeija, otan kyllä jälkimmäisen. Suomen strateginen asema nyt vain on sellainen, että ammattiarmeija ei vain toimi..tai sitten siihen pitää panostaa niin paljon, että jokainen noista 230 000 on ammattisotilas... Siihen ei pysty edes Israel.
Tämä on jo useaan kertaan tässä ketjussa läpi käyty olkiukko. Ammattiarmeija ei ole vapaaehtoisen asepalveluksen toinen nimi. Tai tietenkin jos välttämättä haluaa, niin sitä saa kutsua ammattiarmeijan nimellä, että armeija perustuu sen varaan, että osa ikäluokasta viettää luokkaa vuoden sotimista harjoittelemassa ja on sen jälkeen reservissä. Minusta ammattiarmeijanimen käyttäminen tällaisesta on harhaanjohtavaa, koska se sama sana viittaa armeijaan, joka ei perustu rauhan aikana siviiliammateissa toimivan reservin varaan, vaan pysyvästi aktiivipalveluksessa olevaan ammattimaiseen sotajoukkoon.

Jos joku vielä tämän jälkeen lähtee kuin puhtaalta pöydältä liikkeelle tyyliin:"Mutta minusta ammattiarmeija ei Suomelle sovi", niin sanoisin, että vastaukseni tulee olemaan vähemmän kohtelias pyyntö lukea ketju ensin läpi.
 
Vapaaehtoinen asepalvelus toki on vaihtoehto, mutta mun mielestäni se tarkoittaa sitä, että maamme puolustus ajetaan alas. Ja sitä en halua. Täällä ( en nyt muista, missä topikissa ) on mainittu, että 16% ikäluokasta olisi valmis puolustamaan Suomea vapaaehtoisesti. Miespuolisesta väestöstä tämä tarkoittaa karkeasti noin 4 800 ukkoa vuosittain ( edellyttäen, että ikäluokan miesten määrä on n. 30 000 ). Siihen se muutama sata naista päälle, eli päästään maksimissaan jonnekin 5 500 per vuosi. Vaikka näitä sitten pidettäisiin 30 vuotta reservissä ( 50 vuotiaaksi asti ), saadaan kokonaismääräksi 165 000. Siitä otetaan se 20% pois ( varalisä poistumaa varten ), käytettävissä on 132 000, joista varsinaisiin tsttehtäviin sopivia ehkäpä 60%, eli vajaat 80 000. Riittääkö määrä maamme puolustamiseksi? Ei riitä.
Tämä sitten on mun mielipiteeni, eikä siitä tarvitse ottaa hernettä nenään. Yksinkertaisella matematiikalla vain laskeskelin. Mikäli se vapaaehtoishalukkuus olisi luokkaa 30%, niin sitä vapaaehtoista asepalvelusta voitaisiin harkita ja mallia muokata eteenpäin.
Samanlaisia olkiukkoja täällä on jaettu puolin ja toisin...
 
Siihen se muutama sata naista päälle, eli päästään maksimissaan jonnekin 5 500 per vuosi. Vaikka näitä sitten pidettäisiin 30 vuotta reservissä ( 50 vuotiaaksi asti ), saadaan kokonaismääräksi 165 000.
Siis voiko ihan aikuisten oikeasti esim jälkäväessä olla yli 40-vuotiaita? Eikö sodanajan joukkojen tulisi olla jotain 20-30 vuotiaita, sitten jossain takaportaan huoltohommissa voi ola niitä vanhempia.
 
Siis voiko ihan aikuisten oikeasti esim jälkäväessä olla yli 40-vuotiaita? Eikö sodanajan joukkojen tulisi olla jotain 20-30 vuotiaita, sitten jossain takaportaan huoltohommissa voi ola niitä vanhempia.

Kuten jo viestissäni mainitsin, tuosta 132 000 ( 165 000 - varalisä 33 000 ), olisi noin 60% varsinaisia tstjoukkoja, eli vanhimmat tstjoukkojen henkilöt olisivat maksimissaan noin 40 vuotiaita. Loput sitten erilaisissa esikunta-, huolto- ja tukitehtävissä.
 
Vapaaehtoinen asepalvelus toki on vaihtoehto, mutta mun mielestäni se tarkoittaa sitä, että maamme puolustus ajetaan alas. Ja sitä en halua. Täällä ( en nyt muista, missä topikissa ) on mainittu, että 16% ikäluokasta olisi valmis puolustamaan Suomea vapaaehtoisesti. Miespuolisesta väestöstä tämä tarkoittaa karkeasti noin 4 800 ukkoa vuosittain ( edellyttäen, että ikäluokan miesten määrä on n. 30 000 ). Siihen se muutama sata naista päälle, eli päästään maksimissaan jonnekin 5 500 per vuosi. Vaikka näitä sitten pidettäisiin 30 vuotta reservissä ( 50 vuotiaaksi asti ), saadaan kokonaismääräksi 165 000. Siitä otetaan se 20% pois ( varalisä poistumaa varten ), käytettävissä on 132 000, joista varsinaisiin tsttehtäviin sopivia ehkäpä 60%, eli vajaat 80 000. Riittääkö määrä maamme puolustamiseksi? Ei riitä.

Kommentoin tuota lukua (16%) jo aiemmin. Mainitsin siinä jo siitä, että tuossa on todennäköisesti oletettu, ettei touhusta makseta mitään. Muutama lisäkommentti. Jos todellakin maanpuolustustahto on näin maissa, niin miten ajatellaan puolustuksen oikeasti toimivan joukoilla, joista 84% on siellä vain siksi, että muuten joutuvat vankilaan? Mikä on tällaisen joukon taistelutahto, joka nyt on kaikkein tärkein taistelijan ominaisuuksista? Toinen kysymys on sitten, että saataisiinko sitä joukkoa edes oikeasti kasaan, jos halukkuus osallistua maanpuolustukseen on noin alhaalla. Porukka vippaisi lkp-määräykset menemään tai pahimmillaan jopa polttaisivat ne ja panisivat videot youtubiin. Mitä valtio tekisi? Vankiloiden kapasiteetti ei missään nimessä riittäisi sadoille tuhansille maanpuolustukseen osallistumisesta kieltäytyville, vaikka heidät saataisiin kiinnikin.

Tämä sitten on mun mielipiteeni, eikä siitä tarvitse ottaa hernettä nenään. Yksinkertaisella matematiikalla vain laskeskelin. Mikäli se vapaaehtoishalukkuus olisi luokkaa 30%, niin sitä vapaaehtoista asepalvelusta voitaisiin harkita ja mallia muokata eteenpäin.
Samanlaisia olkiukkoja täällä on jaettu puolin ja toisin...

Niin, olisin kiinnostunut näkemään tuon kyselyn tehtynä niin, että kysymyksenä olisi: "Lähdetkö varusmiespalveluun ja sitoudut sen jälkeen olemaan reservissä 15 vuotta, jos sinulle maksetaan siitä 3000 e/kk?"
 
Tämä on jo useaan kertaan tässä ketjussa läpi käyty olkiukko. Ammattiarmeija ei ole vapaaehtoisen asepalveluksen toinen nimi. Tai tietenkin jos välttämättä haluaa, niin sitä saa kutsua ammattiarmeijan nimellä, että armeija perustuu sen varaan, että osa ikäluokasta viettää luokkaa vuoden sotimista harjoittelemassa ja on sen jälkeen reservissä. Minusta ammattiarmeijanimen käyttäminen tällaisesta on harhaanjohtavaa, koska se sama sana viittaa armeijaan, joka ei perustu rauhan aikana siviiliammateissa toimivan reservin varaan, vaan pysyvästi aktiivipalveluksessa olevaan ammattimaiseen sotajoukkoon.

Jos joku vielä tämän jälkeen lähtee kuin puhtaalta pöydältä liikkeelle tyyliin:"Mutta minusta ammattiarmeija ei Suomelle sovi", niin sanoisin, että vastaukseni tulee olemaan vähemmän kohtelias pyyntö lukea ketju ensin läpi.

Kaytännössä esim. USA:n "voluntary service" on ammattiarmeija. Siihen kuuluu myös National Guard eräänlaisena reserviosana. Eli käytännössä, jos puhutaan vapaaehtoisesta asepalveluksesta, ero ns. "ammattiarmeijaan" on hyvin pieni. Esittämäsi järjestelmä ei eroa juuri mitenkään USA:n (tai Iso-Britannian) järjestelmästä, joita pidetään käytännössä aika puhtaasti "ammattiarmeijoina" (vrt. National Guard/Territorial Army).
 
Kommentoin tuota lukua (16%) jo aiemmin. Mainitsin siinä jo siitä, että tuossa on todennäköisesti oletettu, ettei touhusta makseta mitään. Muutama lisäkommentti. Jos todellakin maanpuolustustahto on näin maissa, niin miten ajatellaan puolustuksen oikeasti toimivan joukoilla, joista 84% on siellä vain siksi, että muuten joutuvat vankilaan? Mikä on tällaisen joukon taistelutahto, joka nyt on kaikkein tärkein taistelijan ominaisuuksista? Toinen kysymys on sitten, että saataisiinko sitä joukkoa edes oikeasti kasaan, jos halukkuus osallistua maanpuolustukseen on noin alhaalla. Porukka vippaisi lkp-määräykset menemään tai pahimmillaan jopa polttaisivat ne ja panisivat videot youtubiin. Mitä valtio tekisi? Vankiloiden kapasiteetti ei missään nimessä riittäisi sadoille tuhansille maanpuolustukseen osallistumisesta kieltäytyville, vaikka heidät saataisiin kiinnikin.



Niin, olisin kiinnostunut näkemään tuon kyselyn tehtynä niin, että kysymyksenä olisi: "Lähdetkö varusmiespalveluun ja sitoudut sen jälkeen olemaan reservissä 15 vuotta, jos sinulle maksetaan siitä 3000 e/kk?"

Mistä ajattelit ottaa ne 3000 e/kk... Kuinka pitkä vm-palvelus olisi... Jos siitä maksetaan palkkaa, niin eikö kyseessä ole silloin ammattiarmeija? Palkallinen vapaaehtoisarmeija kuullostaa hiukan teennäiseltä termiltä...

Minä en ottanut kantaa siihen, onko maanpuolustustahto noin matala vai ei. Laskeskelin ainoastaan, mitä siitä luvusta vapaaehtoisia saataisiin aikaan...
Se, että ei ole vapaaehtoisessti valmis menemään vm-palvelukseen, ei ole suoraan verrannollinen maanpuolustustahtoon. Suurin osa meistä suomalaisista on semmoisia, että he sen suuremmin napisematta tekevät sen, mitä heiltä odotetaan. Siis myös sen, mitä lait ja asetukset edellyttävät. Jos joku lain edellyttämä toiminto olisi vapaaehtoisia, niin suurin osa näistä ihmisistä ei sitä tekisi. Ihminen on mukavuudenhaluinen... Kuitenkin väittäisin, että valtaosa suomalaisista pitää Suomea puolustamisen arvoisena, eli se maanpuolustustahto ei ole niin helposti määritettävissä.
 
Kaytännössä esim. USA:n "voluntary service" on ammattiarmeija. Siihen kuuluu myös National Guard eräänlaisena reserviosana. Eli käytännössä, jos puhutaan vapaaehtoisesta asepalveluksesta, ero ns. "ammattiarmeijaan" on hyvin pieni. Esittämäsi järjestelmä ei eroa juuri mitenkään USA:n (tai Iso-Britannian) järjestelmästä, joita pidetään käytännössä aika puhtaasti "ammattiarmeijoina" (vrt. National Guard/Territorial Army).
Niin, siis USAn ja Britannian systeemeissä pyörii jo nyt se ehdottamani reserviläisyyteen perustuva systeemi sen aktiivisysteemin rinnalla. Tietenkin se on niillä suhteellisen pieni, koska näillä suurvalloilla on paljon käyttöä sille aktiiviarmeijalleen. Pointtini oli se, että vapaaehtoisuuten ja reserviläisyyteen perustuvaa systeemi on mahdollinen, eikä ole mitään pakkoa mennä puhtaaseen ammattiarmeijaan.
 
Mistä ajattelit ottaa ne 3000 e/kk... Kuinka pitkä vm-palvelus olisi... Jos siitä maksetaan palkkaa, niin eikö kyseessä ole silloin ammattiarmeija? Palkallinen vapaaehtoisarmeija kuullostaa hiukan teennäiseltä termiltä...

Noista yksityiskohdista on keskusteltu tässä ketjussa aiemmin. En jaksa tässä toistaa kaikkia asioita, jotka on jo käyty läpi. Tuo systeemi ei ole ammattiarmeija, koska kenenkään varusmiespalvelun läpikäyvän ammatti ei ole sotilas, vaan palvelun suoritettuaan he hakeutuvat siviiliammatteihin ihan niin kuin nykyisetkin reserviläiset. (Tai siis tietenkin jotkut jäävät ammattisotilaiksi ihan niin kuin nytkin). Varusmiespalveluun meno olisi vapaaehtoista toisin kuin nykyiseen inttiin. Siksi sitä voi kutsua vapaaehtoisarmeijaksi. Siltä palvelusajalta maksetaan palkkaa, joten se on palkallista.

Minä en ottanut kantaa siihen, onko maanpuolustustahto noin matala vai ei. Laskeskelin ainoastaan, mitä siitä luvusta vapaaehtoisia saataisiin aikaan...Se, että ei ole vapaaehtoisessti valmis menemään vm-palvelukseen, ei ole suoraan verrannollinen maanpuolustustahtoon. Suurin osa meistä suomalaisista on semmoisia, että he sen suuremmin napisematta tekevät sen, mitä heiltä odotetaan. Siis myös sen, mitä lait ja asetukset edellyttävät. Jos joku lain edellyttämä toiminto olisi vapaaehtoisia, niin suurin osa näistä ihmisistä ei sitä tekisi. Ihminen on mukavuudenhaluinen...

Ok, jos kyse on vain tuosta, niin jatketaan sitten niin, että asevelvollisuus on edelleen olemassa, mutta ketään, joka ei siihen suostu, ei panna vankilaan. Sinun mukaasihan siis sitten sinne inttiin edelleen mentäisiin, kun kerran laki niin määrää ja jokaiselta asevelvolliselta odotetaan palvelun suorittamista. Jos tämä ei sinusta toimi, vaan tästä seuraisi ihan sama, eli intin kävijämäärät putoaisivat, niin sinun määritelmäsi "mukavuudenhalulle" on se, että ei haluta mennä vankilaan.

Kuitenkin väittäisin, että valtaosa suomalaisista pitää Suomea puolustamisen arvoisena, eli se maanpuolustustahto ei ole niin helposti määritettävissä.

Niinhän minä olen tässä koko ajan sanonut, että suomalaiset pitävät Suomea puolustamisen arvoisena, koska 94%:lle tämä puolustaminen tarkoittaa sitä, että sinne puolustamaan lähetetään joku muu kuin heidät itsensä.
 
Tossa on muuten semmoinen probleemi mihin ei ole asevelvollisuutta kansantaloudellisena tuhlauksena pitäviltä tullut kannanottoja. Mitä 35-vuotias diplomijääkäri evp. tekee lopun työuraansa, ja millainen se mahtaa olla?

Tuossa iässä harva enää jaksaa ihan uutta ammattia varten koulunpenkille vääntäytyä, varsinkin jos perhettäkin sattuu olemaan. Eikä tässä maassa taida saada edes apumiehen paikkaa ilman tutkintoja ja todistuksia. Ei varmaan ole ihan tuulesta temmattua väittää, että näillä henkilöillä olisi aika suuri todennäköisyys päätyä työttömyysputkeen.

Ihan yhtä lailla nykyäänkin on työttömäksi jääneitä aikaihmisiä, jotka kouluttautuvat uudelleen. En pysty näkemään, miten tilanne muuttuisi, oli työttömyys sitten seurausta 35 vuoden iän ylittymisestä tai Nokian tuotannon siirrosta halvemmille alueille. Sitä paitsi tietääkseni minä tai s91 emme ole ajaneet pieniä aktiivipalveluksessa olevaan henkilöstöön pohjautuvia puolustusvoimia, joten tämä ei ole meidän tilanteen kannalta olennainen huomio. Lisäksi lienee kohtuullista olettaa, että vaikka Suomessa olisi tuollainen amerikkalais-/britti-/ruotsalaistyyppinen ammattiarmeija, meillä vaadittaisiin sisääntulijoilta muutakin kuin peruskoulun päättötodistusta. YO-/ammattitutkinto taustalla antaa aika paljon tulevaisuudennäkymiä palveluksen jälkeenkin.
 
Back
Top