Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
No joo, tämä ei ehkä ole näin yksiselitteinen juttu tämäkään.Tiedät @Kapiainen hyvin, että nykyään naisten kuntorajat ovat selkeästi miehiä alemmat. Mutta sitä ei katsota tehtävään valittaessa, koska saadut pisteet ratkaisevat. Ja jos mies saa 85 pistettä ja nainen 100 pistettä niin nainen valitaan vaikka hänen absoluuttinen suorituskykynsä on pahimmillaan vain 50% verrokkimiehen vastaavasta. Näin ollen PV ei todellakaan välttämättä valitse parasta ihmistä tehtävään vaan parhaat pisteet saaneen ihmisen tehtävään. Ja kuten todettu ne pisteet eivät tarkoita samoja asioita.
No joo, tämä ei ehkä ole näin yksiselitteinen juttu tämäkään.
Se on totta että kuntotesteissä on eri tulosvaatimus samalle sanalliselle kuntotasolle miehillä ja naisilla. Tässä on kuitenkin se mutta, sanoisin aika isokin mutta, että näinhän se on myös miehillä.
30 vuotiaan miessotilaan kuntotaso "erinomainen" syntyy alhaisemmilla tuloksilla kuin 24v "erinomainen" - puhumattakaan vaikkapa 45-vuotiaasta.
Tämä on kuitenkin vain yksi osa sitä miten PV tänä päivänä asioita määrittelee. Esimerkiksi tiettyjen jalkaväkijoukkojen kestävyystestivaatimus on Cooper 2800m. Siinä ei ole eritelty sen paremmin ikää kuin sukupuoltakaan. Lähtökohtaisesti näillä vaatimuksilla mennään - ja jatkossa yhä enemmän.
Tehtävien vaatimukset siis ovat yksi juttu ja kuntotestit joissa tulos on sanallinen (erinomainen - kiitettävä - hyvä jne) on toinen juttu.
Kieltämättä tässä on syntymässä ja jo olemassakin kaksi päällekkäistä järjestelmää, mikä on aina huono juttu.
Olennaisinta on kuitenkin huomata se, ettei noihin mainittuihin 2800m tehtäviin tahdo löytyä henkilöitä, ei miehiä eikä naisia, lähellekään niin montaa kuin on tehtäviä. Siitä kannattaa olla enemmän huolissaan, kuin siitä että tuossa vaatimukset täyttävässä joukossa on myös naisia mukana.
Minusta tämä menee nyt ehkä jo vähän jankkaamiseksi ihan turhan takia.Ehkäpä ei ole yksiselitteinen asia. Ja siitä kokonaistasosta varmasti pitääkin olla huolissaan. Mutta mutta... Ohessa laaja PV:n tutkimus aiheesta. Puhutaan rehellisesti. Ei PV:ssä olla tyhmiä. Siellä tiedetään faktat aivan hyvin (niin tiedät sinäkin). Naiset ovat heikompia eivätkä pääse lähellekään miesten arvoja (tutkimuksessa todetaan eron olevan 20-50% riippuen mitattavasta arvosta). Tuo tutkimus kertoo karua kieltä siitä, mikä on todellisuus tässä asiassa.
Pahinta on se, että aihetta lähestytään idealismin ja tasa-arvon näkökulmasta. Naisten määrän lisääminen on tavoite. Ja kuten tuossa tutkimuksessa suoraan sanotaan, keino siihen on muokata tehtäviä ja vaatimusrajoja jotta naiset selviytyisivät eteenpäin. Eli juuri sitä, mistä minä puhun. Te ette muokkaa henkilöä tehtävään, vaan muokkaatte tehtävää henkilölle. Näin on käynyt muuallakin ja tulee tapahtumaan täälläkin. Ei niiden 2800m+ tehtäviin tarvittavien henkilöiden löytäminen helpotu ottamalla riviin henkilöitä, jotka edes teoriassa eivät pääse koskaan siihen suoritustasoon.
Monet täällä puhuvat toveruudesta tulessa ja siitä, että nainen on samanlainen taistelutoveri ilman eroja. Mm @tiedotusosasto puhui aiheesta. Sopii toivoa. Pistäkää mies ja nainen mihin tahansa tehtävään, ja katsokaa mitä tapahtuu, kun toinen tietää toisen päässeen kyseiseen hommaan puolet helpommilla suoritusarvoilla. Uskotteko että luottamus on samalla tasolla? Tai kaksi upseeria. Ihan rauhan aikana. Toinen pääsee hommiin helpommilla arvoilla kuin toinen. Ei varmaan herätä katkeruutta. Tästä epäluulosta on jo kirjoitettu suomessakin kirjoja. Kyllä se tiedetään. Ja tätä minä tarkoitin, kun sanoin @Woodsman että tämä touhu kääntyy todellista tasa-arvoa vastaan. Suosiminen herättää katkeruutta.
No. Eiköhän tämä ala riittämään tästä aiheesta. Tuskin täällä kukaan näkemyksistään luopuu mutta onpahan ruodittu tätäkin aihetta. Ohessa vielä PV:n tutkimus ja laiskoille muutamia lainauksia tutkimuksesta.
"Sotilasnaisten kestävyyskunto oli enintään tyydyttävällä tasolla, mutta lihaskunto on hyvällä tasolla naisten viitearvoilla. Huolestuttavaa oli se, että suurin osa vapaaehtoista asepalvelusta suorittavista (94 %) naisista juoksi palveluksen alussa 12-minuutin juoksutestissä alle 2600 metriä, vaikkakin osuus pieneni palveluksen lopussa 78 prosenttiin. Myös suurin osa (88 %) palkattuun henkilöstön kuuluvista naisaliupseereista juoksi alle 2600 metriä."
"Vaikka harjoittelulla sukupuolten välistä eroa fyysisessä kunnossa voidaan vähentää, merkittävä ero säilyy keskimäärin. Sen vuoksi erityisen fyysisesti vaativissa sotilastehtävissä naisten kapasiteetti ei keskimäärin riitä (Epstein yms. 2013)."
"Suurin osa vastaajista piti Maanpuolustuskorkeakoulun karsivaa pääsykoerajaa (2600 m) upseerin tutkintoon liian korkeana naisille."
"Palvelua tulisi kuitenkin kehittää ottaen huomioon sotilasnaisten erityispiirteet, toiveet sekä tarpeet."
"Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi tulisi kartoittaa ne työtehtävät, joissa erityisesti tarvitaan naissotilaita. Niihin tehtäviin voitaisiin määrittää tehtäväkohtaiset suorituskyvyn minimivaatimuksen, jotka voisivat poiketa nykyisistä vaatimuksista. Miehiä tulisi myös valistaa varusmiespalveluksesta alkaen sukupuolten välisistä fysiologista eroista, jotta heidän valmiutensa tukea naisia positiivisella tavalla eri sotilasuran vaiheiden aikana paranisivat."
Minusta tämä menee nyt ehkä jo vähän jankkaamiseksi ihan turhan takia.
Kaikki olemme yhtä mieltä siitä että yleisellä tasolla nainen on fyysisesti heikompi kuin mies.
Kaikki olemme yhtä mieltä siitä että sotilastehtävien fyysisten vaatimusten täyttämisessä on ongelmia hälyttävän monella miehellä.
En näe mitään rationaalista syytä sille ettei tehtävän vaatimukset täyttävää naista voisi käyttää missä tahansa sotilastehtävässä siinä kuin miestäkin. Huom: tehtävien vaatimuksissa ei erotella miestä tai naista, vaan vaatimus on fyysinen vaatimus suhteessa tehtävään, kuten myös kadettikurssin pääsykoe osoittaa.
Asiaa voi tietysti lähestyä sitäkin kautta että jos katsoo useamman urheilulajin tulostasoa, niin maailmalla on iso tukku naisia, jotka peittoavat kaikki saman lajin miehet Suomessa. Kuitenkin nämä suomalaisetkin miehet urheilevat ihan tosissaan.
On 100% varmaa, että Suomesta löytyy naisia jotka täyttävät usean sotilastehtävän fyysiset vaatimukset. Miksi heitä ei voisi niissä tehtävissä käyttää?
Ja toistoa: kaikkien tehtävien vaatimukset eivät ole samat, joten huonomman fysiikan omaava mies tai nainen voi olla hyvinkin käyttökelpoinen hänelle sopivassa tehtävässä.
Ja pienenä aihetta sivuavana yksityiskohtana tämäkin: meillä on hävittäjälentäjänä nainen, joka kollegoiden ja myös muualta kuultujen arvioiden mukaan on kansainvälisilläkin kriteereillä huipputason hävittäjälentäjä. Olisiko hänet pitänyt ottaa pois ohjaamosta jo Hawk-vaiheessa ja laittaa joku mies tilalle? Pitäisikö täsnyt antaa kenkää ja laittaa miespuolinen hävittäjälentäjä tilalle koska hän on nainen? Eikö hän kuitenkin ole ensisijaisesti työssään hävittäjälentäjä?
Minä omasta puolestani katson työssäni olevani sotilas, vapaa-ajalla sitten mies ja isä jne.
No onhan tässä hieman jankkaamista mutta kaikille nuo erot eivät ole ihan niin selviä. Pahoittelut. Mutta kun aihe kiinnostaa minua ammatillisestikin ja siksi minua kiinnostaa kovasti vastaus seuraavaan ongelmaan:
Jos me tiedämme että hälyttävän monella miehellä on ongelmia täyttää fyysiset vaatimukset jotka PV on valinnut oleellisiksi kriteereiksi sotilaan tehtävässä, niin miksi vastaus tähän ongelmaan on rekrytoida armeijaan naisia, jotka kaikkien objektiivisten mittarien mukaan selviävät niistä samoista fyysisistä tehtävistä vielä huonommin?
Siihen ilmeisesti vaaditaan että naisillekin pakollinen asepalvelus, pitää vain olla tiukka seula että vain vahvimmat hyväksytään.On 100% varmaa, että Suomesta löytyy naisia jotka täyttävät usean sotilastehtävän fyysiset vaatimukset. Miksi heitä ei voisi niissä tehtävissä käyttää?
No joo, en ehkä siihen lähtisi. Taitaa olla realismia ettei kaikkia tehtäviä kyetä täyttämään vaatimukset täyttävillä ihmisillä vaikka mikä olisi. Siinä mielessä on ehkä järkevintä ottaa vapaaehtoisista naisista sopiviksi arvioidut, kuten nyt tehdäänkin.Siihen ilmeisesti vaaditaan että naisillekin pakollinen asepalvelus, pitää vain olla tiukka seula että vain vahvimmat hyväksytään.
Nostan pari juttua esille.No joo, en ehkä siihen lähtisi. Taitaa olla realismia 1. ettei kaikkia tehtäviä kyetä täyttämään vaatimukset täyttävillä ihmisillä vaikka mikä olisi. Siinä mielessä on ehkä järkevintä ottaa vapaaehtoisista naisista sopiviksi arvioidut, kuten nyt tehdäänkin.
Tietysti asiaa voi tarkastella niinkin, että otetaan lähestymiskulmaksi vain ja ainoastaan ne aiemmin esillä olleet imagosyyt. Siitä näkökulmasta naisista on hyötyä Puolustusvoimille, eikä heistä missään tapauksessa ole minkäänlaisia haittoja joilla olisi minkäänlaista merkitystä suuressa kuvassa. Miksi se hyöty pitäisi jättää käyttämättä? Maanpuolustus on muutakin kuin ampumista ja räjäyttelyä. 2. Asevelvollisuusarmeijan on oltava koko maan ja koko kansan armeija, muuten sillä ei oikein ole toimintaedellytyksiä päätehtävässään.
Ööö...tuota...mistä ne fysiikaltaan liian heikkojen miesten korvaajat sitten voidaan rekrytoida jos ei naisten joukosta? Jos ja kun miesten joukosta ei löydy riittävästi kriteerit täyttäviä, niin mistä niitä kriteerit täyttäviä sitten etsitään jos ei naisista?
Tietysti voisi ajatella että pakotetaan miehet treenaamaan niin kyllä se kunto siitä nousee. Niin nousee, teoriassa. Käytännön elämää on se, että kun kuormitus kasvaa niin jonot lääkärin ovella kasvavat samaa tahtia kuormituksen kanssa. Osalla on ihan aito syy olla siellä, osa on siellä koska ei nyt vaan kertakaikkiaan huvita. Pakko ei siis oikein toimi tässä kohtaa.
No joo, juuri lanseerattiin "Taistelijan keho ja mieli" - ohjelma, jonka tarkoitus on saada sotilaskoulutuksessa olevien kunto nousemaan. Noh..tämä taitaa minun palvelusurani aikana olla kolmas kerta kun sama asia tuodaan uutena ja kaikkivoipana tekemään ihmeitä. Ei toiminut aiemmin, ei tule toimimaan nytkään luulen minä.
Fyysisen kunnon kehittämisessä jos missä motivaatio on avainasemassa. Jos sitä ei ole, ei se fysiikkakaan parane. Ihminen, joka on armeijassa vapaaehtoisena on yleensä myös motivoitunut.
En kannata naisten yleistä asevelvollisuutta, koska silloin todennäköisesti nuo esittämäsi naisten ja miesten fyysiset erot kyllä tulevat esiin. Motivoitumaton, pakon edessä armeijaan joutunut nainen todennäköisesti selviää huonommin kuin pakon edessä armeijaan joutunut mies.
Nyt kuitenkin kai puhumme edelleen armeijaan vapaaehtoisina pyrkivistä naisista? Kyllä sieltä silloin on minusta löydettävissä ne motivoituneet, myös fyysiset vaatimukset täyttävät naiset. En minä näe siitä haittoja syntyvän että vaatimukset täyttäviä naisia on sotilaina. Ja yhä uudelleen: tehtäviä on hyvin moneen lähtöön. Naisia on tänä päivänä lähestulkoon jokaisessa, vähänkään uskottavasti toimivassa armeijassa. Tuskin näin olisi, jos naisista sotilaina olisi jotakin kohtuutonta haittaa organisaatiolle.
Yksi hyvä kulma olisi lähestyä asiaa maanpuolustus- ja väestönsuojelu -kulmasta. Miehille asevelvollisuus ja jotka siitä kieltäytyvät tai eivät sovellu niin heille osoitetaan väestönsuojelullinen tai kriisiajan tehtävä. Naisillekin puolestaan jo niin kuin nyt kampanjalla tavoitellaan: tehdään jo yläasteella tutuksi vapaaehtoinen palvelus armeijassa. Molemmat sukupuolet sitten kutsuntoihin ja niille valtaosalle naisia jotka eivät halua sotilaiksi kysytään ja osoitetaan halukkuus väestönsuojelu- tai kriisiajan tehtäviin ellei suunniteltu ammatti jo määritä sitä. Siellä on paljon myös sotilas/siviili raja-alueiden tehtäviä kuten drone-lennättäjät, ilmavalvonta, viestintä, lääkintä ja ensiapu, koirien koulutus, myös hevosten, tarvike ja konehuolto, ruokahuolto....No joo, en ehkä siihen lähtisi.
Nyt rohkenen olla vankasti eri mieltä siitä, että saavutettiinko taakse poistumisella tai sulkeisilla fyysistä tai muutakaan positiivista vaikutusta. Se aika mikä siihen tuhrattiin olisi ollut moninverroin hyödyllisempää viettää metsässä, simulaattorissa, ampumaradalla jne. Kultaisilla 80/90-luvuilla käytettiin ihan turhaan aikaa ilmanaikaiseen (sulkeiset) jne. Nykyinen koulutus on huomattavsti tehokkaampaa ja mielekkäämpää.En väitä tuntevani nykykoulutusta, mutta se vähä, mitä olen lukenut ja kuullut ei vakuuta minua fyysisestä näkökulmasta. Palvelusaika on lyhentynyt, sulkeinen on poistunut, simulaattorikoulutus on samaan aikaan lisääntynyt, taakse ei poistuta, kalustosulkeisia ei ole ja koulutus on "pedagogisesti järkevää".
On varmasti totta, että verrattuna minun aikani dinosauruksiin nykyvarusmiehet ovat paremmin valikoituja, tuntevat kokonaisuuden paremmin, ovat taktisesti fiksumpia, tietävät asioista enemmän ja osaavat monta asiaa paremmin. En epäile tätä.
Mutta väitän, että fyysisestä näkökulmasta katsottuna "vanha, väärä" koulutus oli parempaa, Olen tämän aiemminkin sanonut, mutta edelleen sanon, että pistäisin sen meidän "huonomman materiaalin" varustettuna "pedagogisesti heikommalla" koulutuksella minä päivänä vain nykyvarusmiehiä vastaan kentällä. Me voittaisimme. Helposti.
Tässä olikin paljon ja laajasti käsiteltyä asiaa.Valitettavasti on mahdotonta rekrytoida vahvempaa ainesta materiaalista, joka on lähtötasoltaan ja potentiaaliltaan huomattavasti heikompaa. ellei toimita kuten @Herman30 yllä esitti. Tämä fakta näkyy selkeästi PV:n omastakin tutkimuksesta. G.I Jane on fiktiota, ei faktaa. Ja kuten käytäntö on osoittanut, naisten treenaaminen lisää vammautumisia vielä huomattavasti miehiä enemmän. Naiset eivät ole ratkaisu ongelmaan.
Jos nyt lopetamme naisista puhumisen ja menemme laajempaan kokonaisuuteen, eli kunnon kasvattamiseen. Taso on pudonnut, siitä ei ole epäselvyyttä. Ja jotenkin pitäisi tilannetta parantaa. Helppoa tietä siihen ei ole. En itsekkään usko mihinkään yksittäiseen "ohjelmaan" monistakaan syistä.
Yhteiskunta on muuttunut vähemmän liikkuvaksi ja fyysiseksi. Tämä on fakta ja sitä on turha itkeä sen enempää. Mutta silloin täytyy miettiä miten PV voi kehittää tilannetta palvelusaikana, koska lähtötasoon se ei voi vaikuttaa. Nythän PV on tosiasiallisesti siirtynyt valikoivaan palveluun. Silti tulokset heikkenevät verrattuna aikaisempaan tilanteeseen jossa lähes kaikki surkeimmasta parhaimpaan olivat rivissä. Tämä oli tilanne vielä 90-luvun alussa.
En väitä tuntevani nykykoulutusta, mutta se vähä, mitä olen lukenut ja kuullut ei vakuuta minua fyysisestä näkökulmasta. Palvelusaika on lyhentynyt, sulkeinen on poistunut, simulaattorikoulutus on samaan aikaan lisääntynyt, taakse ei poistuta, kalustosulkeisia ei ole ja koulutus on "pedagogisesti järkevää".
On varmasti totta, että verrattuna minun aikani dinosauruksiin nykyvarusmiehet ovat paremmin valikoituja, tuntevat kokonaisuuden paremmin, ovat taktisesti fiksumpia, tietävät asioista enemmän ja osaavat monta asiaa paremmin. En epäile tätä.
Mutta väitän, että fyysisestä näkökulmasta katsottuna "vanha, väärä" koulutus oli parempaa, Olen tämän aiemminkin sanonut, mutta edelleen sanon, että pistäisin sen meidän "huonomman materiaalin" varustettuna "pedagogisesti heikommalla" koulutuksella minä päivänä vain nykyvarusmiehiä vastaan kentällä. Me voittaisimme. Helposti.
Ei siksi, että me olimme parempia miehiä, vaan siksi, että meidät koulutettiin enemmän todellisuutta vastaavissa oloissa. Pizza varuskunnan portille ja simulaattorit eivät ole sodan todellisuutta muualla kuin Amerikkalaisessa Rauhanturvaamistehtävässä.
Ymmärrän PV:n tarpeen ja pakon myöntyä nykyisiin yhteiskunnallisiin trendeihin. Enkä kiistä monia nykyisten menetelmien vahvuuksia. Mutta jos PV oikeasti puhuu taistelukentän fyysisen todellisuuden kovenemisesta, eikö PV:llä pitäisi myös löytyä rohkeutta tuoda se todellisuus koulutukseen?
Nyt rohkenen olla vankasti eri mieltä siitä, että saavutettiinko taakse poistumisella tai sulkeisilla fyysistä tai muutakaan positiivista vaikutusta. Se aika mikä siihen tuhrattiin olisi ollut moninverroin hyödyllisempää viettää metsässä, simulaattorissa, ampumaradalla jne. Kultaisilla 80/90-luvuilla käytettiin ihan turhaan aikaa ilmanaikaiseen (sulkeiset) jne. Nykyinen koulutus on huomattavsti tehokkaampaa ja mielekkäämpää.
Itse olen sen nähnyt/kokenut ja sitä myös huomenna menossa taas tekemään
Tässä olikin paljon ja laajasti käsiteltyä asiaa.
Poimin muutaman kommentoitavaksi:
Aloitetaan naisista vielä tämän kerran
Mielestäni logiikkasi ei kestä tuossa väitteessäsi ettei olisi mahdollista rekrytoida keskimäärin heikommasta sukupuolesta kriteerit täyttäviä. Miksi ei olisi? Onhan heitä iso liuta siellä joukossa. Heitä PV:n tulee tavoitella.
Otetaan tarkasteluun verrokkina kilpaurheilu ja vaikkapa kestävyyslajit. Tilastollisesti ihmisissä on hyvin vähän yksilöitä, joiden luontaiset ominaisuudet mahdollistavat kansainvälisen tason kestävyysurheilun - takavuosilta muistan jostakin luvun noin 1/50 000 ihmisestä täyttää maksimaalisen hapenottokyvyn osalta sellaiset lahjakkuustekijät että heillä on edes teoreettinen mahdollisuus menestyä kansainvälisellä tasolla. Muissa lajeissa vaadittujen lahjakkuustekijöiden osalta tilanne lienee suunnilleen sama.
Riittävän lahjakkaita yksilöitä on siis hyvin vähän. Sinun logiikkasi mukaan kaikenlainen maajoukkuetoiminta olisi syytä lopettaa, koska keskimäärin kenelläkään ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia olla edes jotenkin menestyvä kilpaurheilija.
Eihän se näin ole, ei urheilussa eikä sotilaita etsittäessä.
Toinen asia minkä haluan ottaa tässä esiin on mainitsemasi lisääntynyt simulaattoriavusteinen koulutus.
Se EI TARKOITA "tietokonepelaamista" istuen sisätiloissa. Se on pieneltä osin toki sitäkin, mutta pääosin simulaattoriavusteinen koulutus tapahtuu kaksipuoleisena taistelukoulutuksena maastossa. Simulaattorit tuovat tähän kaksipuoleiseen taisteluun kouluttajalle työkalun antaa joukolle aikaisempaa laadukkaampaa palautetta = kouluttaa joukkoa.
Samoin simulaattoriavusteista koulutusta hyödynnetään ase- ja ampumakoulutuksen perusteiden opetuksessa. Esim. ampumahiihdossa toimitaan samoin - eikä kukaan sano että ampumahiihtäjien kunto laskee kun he hyödyntävät simulaattoreita treenissään.
Simulaattoriavusteisesta koulutuksesta suurin osa on siis kaksipuoleista taistelukoulutusta maastossa = kahden joukon taistelua paukkupatruunoin - EI "tietokonepelaamista" sisätiloissa.
Esim. USA asevoimat ovat todenneet jo kauan sitten että simulaattoriavusteisesti koulutettu joukko selviytyy todellisista taisteluista selvästi paremmin kuin ilman simulaattoreita koulutettu joukko. Ero tasaantuu taistelukentällä pikkuhiljaa, mutta siihen mennessä toinen joukko kärsii suuremmat tappiot ja sen oman toiminnan teho on heikompi kuin simulaattoriavusteisesti koulutetulla joukolla on.
Seuraava perustuu vain kahden ihmisen näkemykseen. Toinen heistä osallistui Vapaussotaan (lähettipoikana), Talvisotaan, Jatkosotaan ja Lapin sotaan (kolmeen viimeiseen jalkaväessä aliupseerina)On totta, että nykyisillä menetelmillä opitaan varmasti aiempaa paremmin monia teknisiä detaljeja. Tätä en epäile. Se, mitä ei opita, on kestämään sodan epävarmuus, epäreiluus, paskamaisuus ja raaka todellisuus. Koska me emme voi opettaa näitä "taitoja" oikeasti, ainoa keino on luoda tilanteita, joissa nämä tekijät tulevat muuten esiin.
Aikanaan olisin ollut kanssasi samaa mieltä. Tietäen sen, minkä nykyään tiedän, en ole.
Mietittäessä vain sotilaan "teknisiä taitoja", olet varmasti oikeassa. Mutta vaikka asia silloinkin oli selitetty, en ymmärtänyt kuin vasta myöhemmin, että taidot itsessään ovat merkityksettömiä jos niiden takana ei ole "henkeä".
Mitä tällä tarkoitan. On totta, että nykyisillä menetelmillä opitaan varmasti aiempaa paremmin monia teknisiä detaljeja. Tätä en epäile. Se, mitä ei opita, on kestämään sodan epävarmuus, epäreiluus, paskamaisuus ja raaka todellisuus. Koska me emme voi opettaa näitä "taitoja" oikeasti, ainoa keino on luoda tilanteita, joissa nämä tekijät tulevat muuten esiin. Tässä mielessä psykologian näkökulmasta vanhat menetelmät olivat paljon parempia nykyisiin verrattuna.
Tosiasia on, että ihmisten kasvattaminen sodan raakuuteen ja toisaalta teknisten taitojen opettaminen ovat monessa mielessä toistensa vastakohtia pedagogisesta näkökulmasta. Toisaalta painetta oppii sietämään vain paineessa.
Tällä tarkoitan seuraavaa. Ota kaksi samankokoista ryhmää. Ensimmäinen ryhmä opetetaan simulaattorissa rauhassa ja oikein ampumaan. Sama ryhmä menee radalle ja tulokset putoavat hieman johtuen paineesta ja jännityksestä. Tulokset ovat kuitenkin hyvät. Sitten on toinen porukka jota juoksutetaan koko se simulaattoriaika, poistutetaan ja pidetään rättistä. Sitten heidät viedään radalle koko ajan haukkuen, karjuen ja nöyryyttäen. He ampuvat huonommin kuin ensimmäinen ryhmä. Sitten poistutaan lisää ja taas ammutaan jne. jne. Tulokset ovat kaiken aikaa huonommat kuin ryhmä ykkösellä.
Tosipaikassa ryhmä 2 ampuu paremmin. Ei siksi, että he osaavat tekniikan paremmin. Vaan siksi että he ovat tottuneet paineeseen paremmin kuin ryhmä 1.
Tämä on syy siihen, miksi edelleen esim. erikoisjoukot treenaavat kaikesta pedagogiasta huolimatta fyysisesti kovaa ja tietty raakuus ja nöyryytys kuuluvat koulutukseen.
Tässä olikin paljon ja laajasti käsiteltyä asiaa.
Poimin muutaman kommentoitavaksi:
Aloitetaan naisista vielä tämän kerran
Mielestäni logiikkasi ei kestä tuossa väitteessäsi ettei olisi mahdollista rekrytoida keskimäärin heikommasta sukupuolesta kriteerit täyttäviä. Miksi ei olisi? Onhan heitä iso liuta siellä joukossa. Heitä PV:n tulee tavoitella.
Otetaan tarkasteluun verrokkina kilpaurheilu ja vaikkapa kestävyyslajit. Tilastollisesti ihmisissä on hyvin vähän yksilöitä, joiden luontaiset ominaisuudet mahdollistavat kansainvälisen tason kestävyysurheilun - takavuosilta muistan jostakin luvun noin 1/50 000 ihmisestä täyttää maksimaalisen hapenottokyvyn osalta sellaiset lahjakkuustekijät että heillä on edes teoreettinen mahdollisuus menestyä kansainvälisellä tasolla. Muissa lajeissa vaadittujen lahjakkuustekijöiden osalta tilanne lienee suunnilleen sama.
Riittävän lahjakkaita yksilöitä on siis hyvin vähän. Sinun logiikkasi mukaan kaikenlainen maajoukkuetoiminta olisi syytä lopettaa, koska keskimäärin kenelläkään ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia olla edes jotenkin menestyvä kilpaurheilija.
Eihän se näin ole, ei urheilussa eikä sotilaita etsittäessä.
Toinen asia minkä haluan ottaa tässä esiin on mainitsemasi lisääntynyt simulaattoriavusteinen koulutus.
Se EI TARKOITA "tietokonepelaamista" istuen sisätiloissa. Se on pieneltä osin toki sitäkin, mutta pääosin simulaattoriavusteinen koulutus tapahtuu kaksipuoleisena taistelukoulutuksena maastossa. Simulaattorit tuovat tähän kaksipuoleiseen taisteluun kouluttajalle työkalun antaa joukolle aikaisempaa laadukkaampaa palautetta = kouluttaa joukkoa.
Samoin simulaattoriavusteista koulutusta hyödynnetään ase- ja ampumakoulutuksen perusteiden opetuksessa. Esim. ampumahiihdossa toimitaan samoin - eikä kukaan sano että ampumahiihtäjien kunto laskee kun he hyödyntävät simulaattoreita treenissään.
Simulaattoriavusteisesta koulutuksesta suurin osa on siis kaksipuoleista taistelukoulutusta maastossa = kahden joukon taistelua paukkupatruunoin - EI "tietokonepelaamista" sisätiloissa.
Esim. USA asevoimat ovat todenneet jo kauan sitten että simulaattoriavusteisesti koulutettu joukko selviytyy todellisista taisteluista selvästi paremmin kuin ilman simulaattoreita koulutettu joukko. Ero tasaantuu taistelukentällä pikkuhiljaa, mutta siihen mennessä toinen joukko kärsii suuremmat tappiot ja sen oman toiminnan teho on heikompi kuin simulaattoriavusteisesti koulutetulla joukolla on.
Uskon, että ihmistä voi opettaa "kestämään" noita mainitsemiasi asioita, mutta se vaatii sitä sotimista.