Asevelvollisuuden pitää muuttua

[inscout]

Onko nyt sama kaveri kirjoittamassa, joka muutama päivä sitten paheksui voimakkaasti aitojen taistelukaasujen käyttöä koulutuksessa?

Mulle on huudettu paljon ja monien ihmisten toimesta, silti sillä huutamisella on aikaansaatu lähinnä harmitusta ja motivaation laskua.
Uskon, että ihmistä voi opettaa "kestämään" noita mainitsemiasi asioita, mutta se vaatii sitä sotimista. Se taas ei taida olla ihan helposti toteuttettavissa laajassa mittakaavassa.

Miksi ei olisi? On ero kovan, tyhmän ja hullun välillä. Minä vedän rajan hulluuteen.

Jokaiselle, joka on naimisissa suomessa huudetaan. Harmitusta tulee ja motivaatio laskee. Mutta kumma kyllä toimintaa tulee.

Kyse on samasta asiasta. Kukaan ei halua mennä tuleen ja rautamyrskyyn. Silloin vain harvemmin on aikaa neuvotella tai perustella asiaa loogisesti. Mikä muuten ei toimisi.

Minä väitän, että ainoa keino ehdollistaa ihmisiä menemään ikäviin paikkoihin on totuttaa heitä ikäviin kokemuksiin. Kuten sanoit, sotaa ei voi simuloida, joten ainoa keino "simuloida" asiaa on luoda ikävät olosuhteet. Ei se ole mikään sattuma, että läpi sotahistorian parhaiten menestyvien armeijoiden koulutus on aina perustunut kovuuteen ja rankkaan prässäämiseen. Tämä on peruspsykologiaa. Ihminen ei ole muuttunut mihinkään viimeisen 5000 vuoden aikana kun sotia on käyty, joten miksi asiat nyt olisivat toisin?

 

[baikal]

Ja nyt täytyy mennä ampumaan @kimmo.j alas. Täällä tulee niin kovalla tahdilla fiksuja kommentteja että tällainen huono puhuja ei pysy perässä!

Minä en ole vielä edes aloittanut. Tosin en lähde kisaamaan fiksuudessa Herrojen kanssa.

Koska olen hieman epäsovinnainen, niin otampa esiin yhden argumentin naissotilaista. Nimittäin jos kerrotut tarinat pitävät paikkansa edes puoliksi, niin Helsingissä, Tampereella, Alvettulassa ja Syrjäntakana suomalaiset naissotilaat taisivat olla vähintään omien miesaseveljiensä veroisia. En tiedä kelpuutetaanko argumenttia näinkin kirkasotsaisessa seurassa, mutta argumentti argumenttien joukossa se on. Kannattaa huomata sekin, että valkoisten puolella oli sodan alussa -paljon naisia-, jotka halusivat tarttua aseisiin ja ryhtyä sotimaan siinä kuin miehetkin. Tämä sitten torpattiin ja naiset ohjattiin orastavaan lottatoimintaan. Valkoisella puolella naisten aseistamista pidettiin täysin mahdottomana ajatuksena. Naisen paikka oli hernekeittotonkan ääressä ja kutomassa villasukkaa. Eli eihän tämä naisten osallistumishalu ihan uusi asia taida olla?

 

[tiedotusosasto]

Toki nuo olivat vain kahden sotia kokeneen ajatuksia, moni voi olla eri linjoillakin.

Samaa mieltä ja kyllä kokemus puhuu. Itse olen huomannut ja kokeneilta saanut kunnian oppia, että kun elämästä, tekemisestä tai vaikka joukkueurheilusta häviää se ymmärrys tapahtumien kulusta niin parastä lääkettä siitä selviytymiseen on rutiiniksi opitut toimintamallit tai pelikirja mihin tukeutua. Ymmärrettävästi taistelu on tästä äärimmäinen esimerkki. Siksi sitä varten on aikojen alusta kehitetty monta pientä palasta rutiineista. Sulkeisetkin opettavat tekemään käskyn tarkalleen mutta sitä miettimättä. No - nykyisin tavat on toiset, haasteetkin jopa vaativammat mutta tavoite sama. Yksi palanen toimintamallien rutiiniksioppimiseen on simulaatio, toinen rynkyn purku ja huolto. Tehokkaimmat ovat ryhmän toimintaa rutinoivat taidot mutta pikkurutiinit ovat palasia siinäkin.

Tämähän ei poista luovia ja yksilöllisiä ratkaisuja mutta kun hätä on suurin eikä ymmärrys pysy mukana niin nämä rutiinit voivat pelastaa. Ja kukin tarvitsee näitä rutiineja joskin ei aina samassa tilanteessa tai yhtäaikaisesti.

Inscoutin toivoisin tapaavan kovan, häijyn ja adreanaalikoukussa olevan naisen. Sellaisia on huumejengeissä, johtajinakin, poliiseissa tai urheilijoina. Sellainen vierellä voi myös pelastaa kun scoutin uho loppuu. Usein nämä rämäpäät eivät siviilissä pärjää mutta kovassa paikassa ovat korvaamattomia ja elävät omaa elämäänsä. Paikoissa joita me emme sohviltamme ymmärrä. Katsopa uusi leffa destroyer. Sitä leffaa on brieffannut tälläinen nainen.

 

[inscout]

@inscout ihailen todella tiukka pysymistä näkemyksessäsi. Vaikka eri mieltä olenkin, niin se on aina hyvä piirre uskoa omaan näkemykseensä.

Tässä iltapuhteen ohessa sivuan tuota rääkkäämistä ja nöyryyttämistä En todellakaan usko siihen, että saisin itse tuollaisella tekniikalla huomenna reserviläisiä tekemään mitään paremmin tai että he toimisivat jotenkin tehokkaammin/tarkemmin tulevaisuudessa. Todennäköisesti saisin vain mulkun maineen ja kantahenkilökunta siirtäisi minut sivuun. Lähden siitä, että suomalaisia sotilaita johdetaan ja koulutetaan omalla esimerkillä, motivoiden ja perustellen käskyt. Stressiä ja painetta voi koulutustilanteeseen luoda muutenkin kuin räyhäämällä, jätän sen karjumisen ja nöyryyttämisen merijalkaväelle.

Ja ihan noin pointtina, opin jo varusmiesjohtajana, että asiallisella johtamisella/kouluttamisella saavutetaan parhaat tulokset. Ei johtajan/kouluttajan kuulu olla vihattu vaan arvostettu.

Edit: ja kun kerran pääsee kokeilemaan @Kapiainen mainitsemaa Kasia, niin ymmärtää ja hahmottaa taistelutilanteen ja siinä toiminnan aivan erilailla. Voin sanoa että vanhallakin värähti kun pääsi sitä ekan kerran kokeilemaan

Tiukka pysyminen näkemyksessä on ihailtavaa vain, jos on oikeassa. Onneksi minä olen, joten kiitos kommentistasi!

Olet varmasti oikeassa. Mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisit väärässä. Se voi tarkoittaa myös sitä, että ympäristö on unohtanut sen, mitä sota on ja elää erilaisessa normistossa (kuten asia onkin).

Milloin suomalaista sotilasta on johdettu esimerkillä ja perustellen käskyt? Ei koskaan. Oikeastaan milloin mitään sotilasta on johdettu tuolla periaatteella? Ei koskaan. Se, mistä sinä puhut on Leadership. Ajatus jota elätellään sekä sotavaltioissa että firmoissa. Valitettavasti joudun paljastamaan tosiasian (ja tästä minä oikeasti tiedän jotain). Koko konsepti on täyttä valhetta!

Tuon ajatuksen taustalla on kuvitelma henkilöstä, joka (joillain tempuilla jos kysyt konsultilta) on niin mahtava persoona että muut seuraavat häntä hänen esimerkkinsä ja osaamisensa ja persoonansa takia. Täyttä schaibaa.

Tästä täytyy varmaan oikein tehdä oma ketjunsa, mutta tosiasia on, että tuollainen "leadership" on hyvin harvinaista, sitä ei voi oppia ja se toimii vain harvoissa ryhmissä. Minä en ole koskaan nähnyt sellaista henkilöä tähän päivään mennessä omassa työelämässäni tai palveluksessa.

Mutta tämä ei tarkoita ettet sinä voisi olla sellainen henkilö. Kuitenkin tuon tasoinen suhde voi syntyä vasta ajan kanssa, koska se vaatii luottamusta ja kokemusta toisista ihmisistä. Sodassa tämä ei ole mahdollista. Ihmiset vaihtuvat nopeasti. Aikaa ei ole, mutta käskyjä on toteltava. Ja tämä on syy, miksi armeijat kauna aikaa sitten keksivät arvomerkit ja äkseeraamisen. Koska yksittäisen ihmisen osaaminen, karisma ja leadership eivät riitä sodan arkipäivässä. Siksi huutaminen, komentaminen ja ehdollistaminen ovat kaikissa armeijoissa jotka ovat oikeissa sodissa ainoita toimintatapoja mitä käytetään.

 

[baikal]

Ei se ole mikään sattuma, että läpi sotahistorian parhaiten menestyvien armeijoiden koulutus on aina perustunut kovuuteen ja rankkaan prässäämiseen.

Miten luodaan koulutusmalli, joka on kovaa ja prässäävää? Tarvitaanko siihen preussilaista huutoa ja nöyryytystä, komissaarin kolmihäntäistä kissaa tai nagania, merijalkaväen nöyryyttävää reutomista.....vai onnistuuko -kova kouluttaminen- joillain muilla metodeilla? Kannattaa huomata sekin, että suomalainen sotatapahtuma on erittäin todennäköisesti mallia -nyt on sitten vähä niiku pakko tapella- jos meinataan, ettei liikennemerkkien tekstit vaihdu kyrillisiin.

Puhtaan ja paljaan hyökkäysarmeijan luominen -saattaa- olla erilaista. Ehdollistaminen on vietävä toiseen ulottuvuuteen. Olen monesti miettinyt, miten esim. perusjenkkisotilas saadaan uskomaan, että nyt sitä lähdetään 19 k mailin päähän sotimaan vapaan maailman ja setä samulin puolesta. Ja siellä törmäät sandaalit jalassa viuhtovaan viholliseen....ja eikun ala vaan olemaan sotilas tai tule tapetuksi. Laske aamuja ja viimeiset sata päivää yrität selvitä vaikka millä konstilla....ihan sama koskee venäläistä. Laita Ukrainaan tai Syyriaan heput ja kerro, että rodinan turvallisuus vaatii.....inhoittava länsi rakentaa hyökkäysalustoja salakavalasti....haloo, saattaa monikin sotilas kysyä hiljaa mielessään.

Suomalainen joutuisi melkein kirjaimellisesti kotiovensa jälkeen -rintamalle- ja panoksena ei enempää tai vähempää kuin kansakunta, kotimaa. Roska kaatuu taatusti tavisten niskaan sellaisella voimalla, että osa sen kestää ja osa ei. Mutta se lähtökohta on melkoinen motivaattori. Miksi koulutuksella pitäisi siis riisua munat tai höpötin, niistä on enemmän hyötyä tallella siinä kotioven takana, kun pitää antaa valtionviholliselle loimeen.

 

[Deleted member 2762]

Miten luodaan koulutusmalli, joka on kovaa ja prässäävää? Tarvitaanko siihen preussilaista huutoa ja nöyryytystä, komissaarin kolmihäntäistä kissaa tai nagania, merijalkaväen nöyryyttävää reutomista.....vai onnistuuko -kova kouluttaminen- joillain muilla metodeilla? Kannattaa huomata sekin, että suomalainen sotatapahtuma on erittäin todennäköisesti mallia -nyt on sitten vähä niiku pakko tapella- jos meinataan, ettei liikennemerkkien tekstit vaihdu kyrillisiin.

Puhtaan ja paljaan hyökkäysarmeijan luominen -saattaa- olla erilaista. Ehdollistaminen on vietävä toiseen ulottuvuuteen. Olen monesti miettinyt, miten esim. perusjenkkisotilas saadaan uskomaan, että nyt sitä lähdetään 19 k mailin päähän sotimaan vapaan maailman ja setä samulin puolesta. Ja siellä törmäät sandaalit jalassa viuhtovaan viholliseen....ja eikun ala vaan olemaan sotilas tai tule tapetuksi. Laske aamuja ja viimeiset sata päivää yrität selvitä vaikka millä konstilla....ihan sama koskee venäläistä. Laita Ukrainaan tai Syyriaan heput ja kerro, että rodinan turvallisuus vaatii.....inhoittava länsi rakentaa hyökkäysalustoja salakavalasti....haloo, saattaa monikin sotilas kysyä hiljaa mielessään.

Suomalainen joutuisi melkein kirjaimellisesti kotiovensa jälkeen -rintamalle- ja panoksena ei enempää tai vähempää kuin kansakunta, kotimaa. Roska kaatuu taatusti tavisten niskaan sellaisella voimalla, että osa sen kestää ja osa ei. Mutta se lähtökohta on melkoinen motivaattori. Miksi koulutuksella pitäisi siis riisua munat tai höpötin, niistä on enemmän hyötyä tallella siinä kotioven takana, kun pitää antaa valtionviholliselle loimeen.

Tässäpä olet juuriki sen olennaisen juurilla. Oman kodin puolustaminen on eri juttu kuin höökiminen Uralille tai vapaan maailman puolustaminen hiekkamaassa.
Ei siinä tarvi öyhöttää porukalle jos tarjolla on seurata oman kotiseudun paikallishallinnon vaihtuminen vähän erinäköiseen apparaattiin.

 

[miikkaj]

Olen monesti miettinyt, miten esim. perusjenkkisotilas saadaan uskomaan, että nyt sitä lähdetään 19 k mailin päähän sotimaan vapaan maailman ja setä samulin puolesta.

Tästä on eräs amerikkalainen kaveri kirjoittanut kirjan kun jopa Irakin sodan veteraanit haluavat takaisin rättipäiden kanssa meuhkaamaan, koska siellä, lyhyesti sanottuna, "pärjää" verrattuna sieluttomaan korporaatioamerikkaan. Vastavuoroisesti ne jotka ovat taas eliittiä ja yms. hyötyjiä kulutuskulttuurissa niin he taas eivät voi käsittää minkä takia jotkut haluavat lähteä sotimaan toiselle puolelle maapalloa. Molemmat osapuolet yhtä ymmällään toistensa päätöksistä. Toki muitakin hyötyjä painaa päätökseen esim. collage-stipendit.

 

[inscout]

Minä en ole vielä edes aloittanut. Tosin en lähde kisaamaan fiksuudessa Herrojen kanssa.

Koska olen hieman epäsovinnainen, niin otampa esiin yhden argumentin naissotilaista. Nimittäin jos kerrotut tarinat pitävät paikkansa edes puoliksi, niin Helsingissä, Tampereella, Alvettulassa ja Syrjäntakana suomalaiset naissotilaat taisivat olla vähintään omien miesaseveljiensä veroisia. En tiedä kelpuutetaanko argumenttia näinkin kirkasotsaisessa seurassa, mutta argumentti argumenttien joukossa se on. Kannattaa huomata sekin, että valkoisten puolella oli sodan alussa -paljon naisia-, jotka halusivat tarttua aseisiin ja ryhtyä sotimaan siinä kuin miehetkin. Tämä sitten torpattiin ja naiset ohjattiin orastavaan lottatoimintaan. Valkoisella puolella naisten aseistamista pidettiin täysin mahdottomana ajatuksena. Naisen paikka oli hernekeittotonkan ääressä ja kutomassa villasukkaa. Eli eihän tämä naisten osallistumishalu ihan uusi asia taida olla?

Pakko heittää nopea. On yksi asia haluta ja toinen pystyä. Naisten verenhimoa ei kukaan kiistä. Siinä he ovat tasaveroisia tilastollisestikin.

Näyttäkääpä herrat minulle historiasta yksikin tosipaikka, jossa naiset ovat taistelleet yksin tai tasavertaisesti miesten rinnalla. Edes Masadassa, Rhodoksella, Stalingradissa tai Varsovan juutalaisgetossa naiset eivät taistelleet joukkona miesten rinnalla. Vaikka vaihtoehtona oli varma kuolema.

Tuohon kerrottuun tarinaan en ota kantaa. Kun siinä ei sanota missä asiassa olivat tasaveroisia....

 

[tiedotusosasto]

 

[Deleted member 2762]

Tiukka pysyminen näkemyksessä on ihailtavaa vain, jos on oikeassa. Onneksi minä olen, joten kiitos kommentistasi!

Olet varmasti oikeassa. Mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisit väärässä. Se voi tarkoittaa myös sitä, että ympäristö on unohtanut sen, mitä sota on ja elää erilaisessa normistossa (kuten asia onkin).

Milloin suomalaista sotilasta on johdettu esimerkillä ja perustellen käskyt? Ei koskaan. Oikeastaan milloin mitään sotilasta on johdettu tuolla periaatteella? Ei koskaan. Se, mistä sinä puhut on Leadership. Ajatus jota elätellään sekä sotavaltioissa että firmoissa. Valitettavasti joudun paljastamaan tosiasian (ja tästä minä oikeasti tiedän jotain). Koko konsepti on täyttä valhetta!

Tuon ajatuksen taustalla on kuvitelma henkilöstä, joka (joillain tempuilla jos kysyt konsultilta) on niin mahtava persoona että muut seuraavat häntä hänen esimerkkinsä ja osaamisensa ja persoonansa takia. Täyttä schaibaa.

Tästä täytyy varmaan oikein tehdä oma ketjunsa, mutta tosiasia on, että tuollainen "leadership" on hyvin harvinaista, sitä ei voi oppia ja se toimii vain harvoissa ryhmissä. Minä en ole koskaan nähnyt sellaista henkilöä tähän päivään mennessä omassa työelämässäni tai palveluksessa.

Mutta tämä ei tarkoita ettet sinä voisi olla sellainen henkilö. Kuitenkin tuon tasoinen suhde voi syntyä vasta ajan kanssa, koska se vaatii luottamusta ja kokemusta toisista ihmisistä. Sodassa tämä ei ole mahdollista. Ihmiset vaihtuvat nopeasti. Aikaa ei ole, mutta käskyjä on toteltava. Ja tämä on syy, miksi armeijat kauna aikaa sitten keksivät arvomerkit ja äkseeraamisen. Koska yksittäisen ihmisen osaaminen, karisma ja leadership eivät riitä sodan arkipäivässä. Siksi huutaminen, komentaminen ja ehdollistaminen ovat kaikissa armeijoissa jotka ovat oikeissa sodissa ainoita toimintatapoja mitä käytetään.

Nooh, minä olen työelämässä huomannut että omalla osaamisella ja esimerkillään johtaa paljon helpommin, paremmin ja paremmalla lopputuloksella kuin mouhottamisella. Kyseessä siis tavallinen metallialan yritys. Ilmeisesti itse olet päätynyt/joutunut työpaikkoihin joissa vedetään perinteisellä management by prkl tyylillä?

 

[kimmo.j]

Mitä itse olen psykologiasta opiskellut niin ihminen ei varsinaisesti opi kestämään/sietämään mentaalisesti tiettyjä olosuhteita vaan silloin kun korvien välissä suoritettu hyöty/haitta-laskelman jälkeen edelleen kannattaa pysyä kyseisen olosuhteen alaisena. Tätähän kansanomaisesti kutsutaan toivoksi. Silloin kun (subjektiivisesti) koetaan hyötyjen olevan erityisen suuria niin silloin voidaan olettaa, että ihminen on valmis sietämään yhtä suuria haittoja. Tästä seuraa helposti monia epäjohdonmukaisuuksia ulkopuolisen silmin tarkasteltuna, vaikka suuria taisteluvoittoja elämän aikana saavuttanut ihminen myöhemmin päätyy itsetuhoisiin tilanteisiin, jotka pitäisi olla helposti ratkaistavissa ottaen huomioon edelliset kokemukset. Huutaminen periaatteessa tuo lisää haittoja ed. hyöty/haitta-laskelmaan, mutta koska ylipäätään joudutaan turvautumaan huutamiseen niin ollaan saavuttu kriittiselle alueelle jossa huutamista vastaanottavan osapuolen vaaka on jo kippaamassa luovuttamisen puolelle. Täten, ainoa keino on kasata lisää hyötyjä toiselle puolelle vaaka.

Asiasta kolmanteen... motivointi niin sanotusti lupaamalla potentiaalisia hyötyjä on kolikon kääntöpuolella psykopaatin perustyökalu: tee asia X nyt niin sitten hoidan asian Y sinulle (mutta tätä asiaa Y ei koskaan tule tapahtumaan vaan se siirtyy jatkuvasti edemmäksi tulevaisuuteen, jne). Täten, tämä on kaikkien äärimmäisiin tuloksiin tähtäävän komentohierarkian keskeisin työkalu. Toisaalta kun on saavutettu äärimmäisiä tuloksia niin silloin pudotus on yhtä äärimmäinen. Vähän kuin olisi herkutellut kunnon sokerihumalan päälle ja tämän seurauksena verensokerin putoaminen eli vapina ja heikotus. Tämähän pätee myös yhteiskunnallisella tasolla: Saksassa porskuteltu talouskasvua rinta kaarella ja pudotuksena taattu sisällissota ählämien kanssa.

Siksi lainausmerkit, pointtini oli enemmänkin korostaa tulikasteen merkitystä.
Mitä tulee tuohon huutamiseen, tuo ajatuksesi toimii silloin kun se jolle huudetaan haluaa onnistua. Jos et halua, lisää huutaminen vain ketutusta ja halua suoritua läpi, oppimisen kannalta ei kuitenkaan kovin hedelmällistä.

 

[kimmo.j]

Miksi ei olisi? On ero kovan, tyhmän ja hullun välillä. Minä vedän rajan hulluuteen.

Jokaiselle, joka on naimisissa suomessa huudetaan. Harmitusta tulee ja motivaatio laskee. Mutta kumma kyllä toimintaa tulee.

Kyse on samasta asiasta. Kukaan ei halua mennä tuleen ja rautamyrskyyn. Silloin vain harvemmin on aikaa neuvotella tai perustella asiaa loogisesti. Mikä muuten ei toimisi.

Minä väitän, että ainoa keino ehdollistaa ihmisiä menemään ikäviin paikkoihin on totuttaa heitä ikäviin kokemuksiin. Kuten sanoit, sotaa ei voi simuloida, joten ainoa keino "simuloida" asiaa on luoda ikävät olosuhteet. Ei se ole mikään sattuma, että läpi sotahistorian parhaiten menestyvien armeijoiden koulutus on aina perustunut kovuuteen ja rankkaan prässäämiseen. Tämä on peruspsykologiaa. Ihminen ei ole muuttunut mihinkään viimeisen 5000 vuoden aikana kun sotia on käyty, joten miksi asiat nyt olisivat toisin?

No tietyllä tavalla tuo on totta.
Väitän kuitenkin olevani harjoitellut tuolla logiikalla, en sotaan, mutta kuitenkin. Työnnetään harjoitellut ryhmä tilanteeseen jossa mokaamalla loukkannut, tai kuolet. Pääset koskettamaan liekkiä ja tuntemaan sen kuumuuden ja huomaamaan kuinka siitä selviää kun toimiin oikein. Itseluottamus omiin taitoihin ja varusteisiin kasvaa. Tämän seurauksena keskiverto ihminen poistuu palavasta talosta kiireellä ja palokunta konttaa sisään, simulattoriharjoittelun ansiosta, ei huutamisen, tai sen takia, että olisi palellut ja kärsinyt nälkää.

Joskus 90-luvulla monet ulkoimaiset palokouluttajat pitivät suomalaista lieskahdussimulaattoria hulluutena. Se on kuitenkin kuulunut peruskoulutukseen useamman vuosikymmenet.

 

[Mili]

Naisilla on varmasti paikkansa ja oma osuutensa annettavana kunhan katsotaan sopiva tehtävä.

"Ruotsalaisen Lundin kaupungin naispalomiehillä kestää 11 minuuttia tunkeutua turvaoven lävitse – silloin kukaan ei pelastu (Dispatch; Spearhead).
Miespalomiehiltä menee turvaoven lävitse tunkeutumiseen 45-60 sekuntia.
Lundin palokuntaa on luonnehdittu esimerkilliseksi tasa-arvon edistäjäksi, koska pelastushenkilökuntaan kuuluu suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/he...iintio-vaarantaa-elamia-ruotsin-palokunnissa/

 

[miikkaj]

Siksi lainausmerkit, pointtini oli enemmänkin korostaa tulikasteen merkitystä.
Mitä tulee tuohon huutamiseen, tuo ajatuksesi toimii silloin kun se jolle huudetaan haluaa onnistua. Jos et halua, lisää huutaminen vain ketutusta ja halua suoritua läpi, oppimisen kannalta ei kuitenkaan kovin hedelmällistä.

Jos huutamisella tai muulla painostuskeinolla saavutettaisiin yleisesti ottaen enemmän suorituskykyä tai halutaan paljastaa jotain pimitettyä suoritustasoa aiempaan nähden niin itse en koe että siitä on apua millään tasolla. Joko sitä osataan tehdä asiat oikein tai sitten ei. Periaatteessa huutaminen ja yms. tunteella johtaminen on heikkouden merkki johtajuudessa (ja tämä taas on melko ristiriitainen tilanne jos armeijan pitäisi johtaa ja kouluttaa esimerkillä).

Vaikka huutaminen ei kuulukkaan työelämään ja muihin yhteiskunnan alueisiin, niin painostaminen on ihan yleinen käytäntö ja se tarkoittaa että monessa eri yhteydessä hyöty-kustannus/haitta laskelmat alkavat olla persneton puolella. Minkäköhän takia esim. suomalaisten ja muiden länsimaiden oppimistulokset ovat heikentyneet? Tähänhän tietenkin auttaa että nostetaan opintojen haastavuutta esim. korotetaan oppilaita per opettaja-lukema kohti kattoa ja lopulta laitetaan ala-astelaisille nenän eteen läppäri opettajan sijaan.... Täten voimme painostuksella muuttaa ihmisen motivaatiota onnistua negatiiviseen suuntaan vaikka aiemmin, muutoin samoilla parametreillä oltaisiin haluttua onnistua.

 

[inscout]

No tietyllä tavalla tuo on totta.
Väitän kuitenkin olevani harjoitellut tuolla logiikalla, en sotaan, mutta kuitenkin. Työnnetään harjoitellut ryhmä tilanteeseen jossa mokaamalla loukkannut, tai kuolet. Pääset koskettamaan liekkiä ja tuntemaan sen kuumuuden ja huomaamaan kuinka siitä selviää kun toimiin oikein. Itseluottamus omiin taitoihin ja varusteisiin kasvaa. Tämän seurauksena keskiverto ihminen poistuu palavasta talosta kiireellä ja palokunta konttaa sisään, simulattoriharjoittelun ansiosta, ei huutamisen, tai sen takia, että olisi palellut ja kärsinyt nälkää.

Joskus 90-luvulla monet ulkoimaiset palokouluttajat pitivät suomalaista lieskahdussimulaattoria hulluutena. Se on kuitenkin kuulunut peruskoulutukseen useamman vuosikymmenet.

Voi piru. Tulee niin paljon hyvää kommenttia ja keskustelua että menee sekaisin kun vastailee. Sori.

Oletan että viittaat osittain kemikaalikeskusteluun? Korjaa jos olen väärässä.

Toki harjoittelu mahdollisimman realistisissa oloissa on tärkeää ja parasta mahdollista kokemusta. Ei siitä kahta sanaa.

Mutta jos puhutaan joukkotuhoaseista siirrytään toiseen maailmaan. Ja se maailma on erilainen. Siinä maailmassa on omat sääntönsä ja lakinsa. Kyllä minä sen tiedän, mitä varten siellä harjoitellaan. Terrori-iskua varten. Sariini ja Sinappi sen jo heti kertoivat, koska ne ovat aineista helpoimmin valmistettavissa, stabiileimpia säilyttää ja joissa prekursoriaineet ovat helpoimmin saatavissa.

Mutta. Voit kokeilla liekkiä ilman että palat. Napalmiakin voit koskea. Jossain määrin jopa valkoista fosforia voi testata. Voit varautua sähköpaloon, joka sammuu vasta virran katkaisuun. Tai kemikaalipaloon, joka uskoo vain vaahtoa. Tai aikaa.

Mutta miten valmistaudut siihen, että menet asuntoon, missä on kokattu Sariinia? Et mitenkään ellet tiedä minne menet. Ja jos et tiedä etukäteen niin hei hei. Jos tiedät, niin pukua päälle. Noiden aineiden kanssa ei voi harjoitella. Ne ovat aivan liian epästabiileja parhaimmissakin olosuhteissa. Joko tiedät tai et. Ja niiden kanssa läträäminen suojapuvussa ei opeta yhtään mitään, koska et voi kokea sen kummempaa kuin veden kosketuksen. Nuo aineet "koetaan" vasta sillä hetkellä kun kosket niitä tietämättä mitä kosket.

 

[Hilan lukko]

Näyttäkääpä herrat minulle historiasta yksikin tosipaikka, jossa naiset ovat taistelleet yksin tai tasavertaisesti miesten rinnalla.

 

[inscout]

Nooh, minä olen työelämässä huomannut että omalla osaamisella ja esimerkillään johtaa paljon helpommin, paremmin ja paremmalla lopputuloksella kuin mouhottamisella. Kyseessä siis tavallinen metallialan yritys. Ilmeisesti itse olet päätynyt/joutunut työpaikkoihin joissa vedetään perinteisellä management by prkl tyylillä?

Pahus! Sekö minulla meni pieleen.

Saatat hämmästyä, miten moni ihminen pitää management By prkl tyylistä.

Kaikkein eniten alaiset inhoavat pomoa joka ei johda. Kaveriutta ei arvosteta vaan tiukkaa suunnan antamista ja jämäkkyyttä. Tähän on helppo selitys. Ihmiset pääsääntöisesti haluavat olla johdettavia, koska he eivät halua/uskalla tehdä päätöksiä. En tarkoita että pitää olla mulkku, mutta fakta on, että mulkkua arvostetaan enemmän kuin "kaveria". Tämä toki keskimäärin. Enkä mitenkään kommentoi sinun työtäsi. Yksilöt ovat yksilöitä enkä tällä mitenkään viittaa sinun johtamiseesi vaan puhun keskiarvoista.

 

[inscout]

Katso liite: 33062Katso liite: 33063

Kiitos ja pahoittelut epäselvyydestäni. En tarkoittanut yksittäisiä takalinjojen tehtävissä olevia naisia vaan esimerkkiä tästä:

Pistä muutama tuollainen kuva.

 

[miikkaj]

Ihmiset pääsääntöisesti haluavat olla johdettavia, koska he eivät halua/uskalla tehdä päätöksiä.

Päättämättömyys ei ole jonkinlaisen geneettisen evoluution tulos vaan tässä yhteiskuntajärjestyksessä on kannattanut omaksua lampaan rooli. Tämähän tulee melko nopeasti muuttumaan, mutta tähän asti tällä protokollalla on edistytty.

 

[inscout]

Päättämättömyys ei ole jonkinlaisen geneettisen evoluution tulos vaan tässä yhteiskuntajärjestyksessä on kannattanut omaksua lampaan rooli. Tämähän tulee melko nopeasti muuttumaan, mutta tähän asti tällä protokollalla on edistytty.

Ei pidä paikkaansa. Koko historian ajan valtaosa ihmisistä on etsinyt johtajaa itselleen. Päättäminen on raskasta ja ennen kaikkea tuo mukanaan vastuuta. Suurin osa ihmisistä välttää vastuuta. Valtaa kaikki haluavat, mutta eivät sitä vastuuta.

Tämä pätee kaikkialla. Niin siviilissä kuin puurissakin.

Ja sivumennen sanottuna. Kun puhutaan täysin vapaista ihmisistä. Heitä on. Ja heidän määritelmänsä on sosiopaatti.