Asevelvollisuuden pitää muuttua

Ei pidä paikkaansa. Koko historian ajan valtaosa ihmisistä on etsinyt johtajaa itselleen. Päättäminen on raskasta ja ennen kaikkea tuo mukanaan vastuuta. Suurin osa ihmisistä välttää vastuuta. Valtaa kaikki haluavat, mutta eivät sitä vastuuta.

Tämä pätee kaikkialla. Niin siviilissä kuin puurissakin.

Ja sivumennen sanottuna. Kun puhutaan täysin vapaista ihmisistä. Heitä on. Ja heidän määritelmänsä on sosiopaatti.

Ihminenhän ei kovin kauan selviä täysin yksin joten puhutaan laumaeläimestä. Ja ainahan joku päällikkö löytyy, olkoon vaikkapa perheenisä. Mutta en tarkoittanutkaan täysin muista irrallaan olevista ihmisistä lampailla vaan sitä että esim tykätään olla niin riippuvaisia tästä suuren luokan järjestelmästä että ulkoistetaan päätäntävaltaa ja oikeuksia omasta elämästä niin paljon kuin sielu sietää kunhan omalle näennäiselle turvallisuudelle, mukavuudentavoittelulle ja yms. hedonismille ei muodostu esteitä. Ihminen on tallustanut tällä pallolla aika pitkään ilman mitään suuren mittakaavan henkkoht päätöksenteon ulkoistusta eli kaikki suuren luokan kollektivisoinnit ovat melko uusi villitys. Joten veikkaan, että tämä sosiopaatti-terminologia on hiukan esimakua Neuvostoliiton vastauksesta toisinajattelijoille, pakko olla hullu jos kommunismi tai jokin suuren luokan kollektivisointi ei maistu.

Tällähän hetkellä ei ole mitään varsinaista henkilölähtöistä johtajuutta vaan raha johtaa tätä poppoota siinä missä muidenkin länsimaiden edustajia. Eli kaikki yhteiskunnan esim. yksityisen huushollin tai valtion päätökset ovat reaktioita liikevaihtoon nähden eikä mitään suurempia periaatteita yritetä noudattaa. Voit toki osoittaa vaikkapa Maslowin tarvehierarkiasta mihin kohtaan Kansan Suuren Johtajan seuraaminen kuuluu, koska itse en sellaista muista kun aikoinaan työpsykologiaa luin. Ja ed. tarvehiearkiaan viitaten, en myöskään näe valtaa eli kontrollia muista ihmisten yleismaailmallisena tarpeena.

Jos pikkuruista aasinsiltaa takaisin itse aiheeseen väkertää... Suomessa on seurattu suuria ja vastuullisia johtajia peräkanaan asutuskeskuksiin, että noin kaksi miljoonaa suomalaista asuu kerrostaloissa. Täten, näillehän täytyy kehittää joku oma disney-tarina siitä että mitä täällä pitäisi puolustaa kun eihän näillä poloisilla ole omaa maata mitä puolustaa jolloin "maanpuolustus" vähän sellainen tuntematon käsite sanan varsinaisessa merkityksessä. Betonikuutionpuolustus, Kouvostoliitonpuolustus? ;) Onhan tää semmoinen pintapuolinen ehrotus, mutta jokatapauksessa...
 
Ihminenhän ei kovin kauan selviä täysin yksin joten puhutaan laumaeläimestä. Ja ainahan joku päällikkö löytyy, olkoon vaikkapa perheenisä. Mutta en tarkoittanutkaan täysin muista irrallaan olevista ihmisistä lampailla vaan sitä että esim tykätään olla niin riippuvaisia tästä suuren luokan järjestelmästä että ulkoistetaan päätäntävaltaa ja oikeuksia omasta elämästä niin paljon kuin sielu sietää kunhan omalle näennäiselle turvallisuudelle, mukavuudentavoittelulle ja yms. hedonismille ei muodostu esteitä. Ihminen on tallustanut tällä pallolla aika pitkään ilman mitään suuren mittakaavan henkkoht päätöksenteon ulkoistusta eli kaikki suuren luokan kollektivisoinnit ovat melko uusi villitys. Joten veikkaan, että tämä sosiopaatti-terminologia on hiukan esimakua Neuvostoliiton vastauksesta toisinajattelijoille, pakko olla hullu jos kommunismi tai jokin suuren luokan kollektivisointi ei maistu.

Tällähän hetkellä ei ole mitään varsinaista henkilölähtöistä johtajuutta vaan raha johtaa tätä poppoota siinä missä muidenkin länsimaiden edustajia. Eli kaikki yhteiskunnan esim. yksityisen huushollin tai valtion päätökset ovat reaktioita liikevaihtoon nähden eikä mitään suurempia periaatteita yritetä noudattaa. Voit toki osoittaa vaikkapa Maslowin tarvehierarkiasta mihin kohtaan Kansan Suuren Johtajan seuraaminen kuuluu, koska itse en sellaista muista kun aikoinaan työpsykologiaa luin. Ja ed. tarvehiearkiaan viitaten, en myöskään näe valtaa eli kontrollia muista ihmisten yleismaailmallisena tarpeena.

Jos pikkuruista aasinsiltaa takaisin itse aiheeseen väkertää... Suomessa on seurattu suuria ja vastuullisia johtajia peräkanaan asutuskeskuksiin, että noin kaksi miljoonaa suomalaista asuu kerrostaloissa. Täten, näillehän täytyy kehittää joku oma disney-tarina siitä että mitä täällä pitäisi puolustaa kun eihän näillä poloisilla ole omaa maata mitä puolustaa jolloin "maanpuolustus" vähän sellainen tuntematon käsite sanan varsinaisessa merkityksessä. Betonikuutionpuolustus, Kouvostoliitonpuolustus? ;) Onhan tää semmoinen pintapuolinen ehrotus, mutta jokatapauksessa...

Olen eri mieltä. Koko kirjoitetun historian ajan on selvä, että suuri osa ihmisistä haluaa ulkoistaa vastuun (ja sitä kautta vallan) jollekkin toiselle. Olkoon se päällikkö, ruhtinas, kuningas tai jumala. Raha on vain vallan symboli. Valta oli olemassa jo ennen rahaa.

Mutta mielenkiintoista pohdintaa sinulla. En ole täysin varma olenko samaa mieltä. Maslow:n tarvehierarkia on puhtaasti individualistinen Eikä ehkä liity niin paljon ketjun aiheeseen. Jos haetaan filosofista pohjaa kritiikilleni, niin minä kritisoin länsimaista Aristoteleettistä individualistista filosofiaa jossa on omat vahvuutensa mutta toisaalta itäisessä ryhmäfilosofiaan perustuvassa ajattelussa on myös vahvuutensa, mitä nykyään ei oikein pystytä lännessä myöntämään. Tämän yksilökohtaisen ajattelun ongelmana on kyvyttömyys toisaalta nähdä sitä, että yksilö ei ole sama kuin ryhmänsä ja toisaalta ryhmä voi olla jotain muuta kuin kaikki yksilönsä kuten Durkheim on osoittanut.

Minun työni keskittyy enemmänkin Ekmanin perustunteiden sovelluksiin joten en voi kehua olevani Maslown suuri tuntija. Ehkä voimme jatkaa keskustelua toisessa ketjussa, koska tämä menee nopeasti aiheen ulkopuolelle.
 
Näyttäkääpä herrat minulle historiasta yksikin tosipaikka, jossa naiset ovat taistelleet yksin tai tasavertaisesti miesten rinnalla.
Ei tarvitse mennä historiaan:
 
Pakko heittää nopea:). On yksi asia haluta ja toinen pystyä. Naisten verenhimoa ei kukaan kiistä. Siinä he ovat tasaveroisia tilastollisestikin.

Pitää paikkansa. Mutta kuten jo paljastin, en pyrikään lamaannuttamaan keskustelua fiksuudella. :cool:
 
Voi piru. Tulee niin paljon hyvää kommenttia ja keskustelua että menee sekaisin kun vastailee:). Sori.

Oletan että viittaat osittain kemikaalikeskusteluun? Korjaa jos olen väärässä.

Toki harjoittelu mahdollisimman realistisissa oloissa on tärkeää ja parasta mahdollista kokemusta. Ei siitä kahta sanaa.

Mutta jos puhutaan joukkotuhoaseista siirrytään toiseen maailmaan. Ja se maailma on erilainen. Siinä maailmassa on omat sääntönsä ja lakinsa. Kyllä minä sen tiedän, mitä varten siellä harjoitellaan. Terrori-iskua varten. Sariini ja Sinappi sen jo heti kertoivat, koska ne ovat aineista helpoimmin valmistettavissa, stabiileimpia säilyttää ja joissa prekursoriaineet ovat helpoimmin saatavissa.

Mutta. Voit kokeilla liekkiä ilman että palat. Napalmiakin voit koskea. Jossain määrin jopa valkoista fosforia voi testata. Voit varautua sähköpaloon, joka sammuu vasta virran katkaisuun. Tai kemikaalipaloon, joka uskoo vain vaahtoa. Tai aikaa.

Mutta miten valmistaudut siihen, että menet asuntoon, missä on kokattu Sariinia? Et mitenkään ellet tiedä minne menet. Ja jos et tiedä etukäteen niin hei hei. Jos tiedät, niin pukua päälle. Noiden aineiden kanssa ei voi harjoitella. Ne ovat aivan liian epästabiileja parhaimmissakin olosuhteissa. Joko tiedät tai et. Ja niiden kanssa läträäminen suojapuvussa ei opeta yhtään mitään, koska et voi kokea sen kummempaa kuin veden kosketuksen. Nuo aineet "koetaan" vasta sillä hetkellä kun kosket niitä tietämättä mitä kosket.
Väitän päinvastaista.
Savusellusta voi harjoitella harjoitussavulla ja harjoitellaankin, kontin oikea liekki ja savu, puhumattakaan sinolilla tehdyistä lieskahduksista tuovat sellaisen mausteen harjoitteluun, että kaikki muuttuu.

Olen treenannut ns myrkkysukellusta pelkän veden kanssa, eikä siinä ole samaa fiilistä. Väittäisin että oikean myrkyn kanssa tilanne muuttuu ja harjoituksesta tulee ns kova.

Mitä tulee PV:n aikomuksiin taistelukaasujen kanssa, en tunne heidän aikomuksiaan, mutta tuskin sielä tarkoitus on tappaa koulutettavia. Oletan, että tarkoitus on antaa peräänkuuluttamaasi kova ja realistista koulutusta.

Onko sinulla tietoa miten koulutus on tarkoitus toteuttaa ja millä tavoitteella?
 
Tuosta johtamisesta ja johdettavana olemisesta. Provosoin tahallani vähän ja väitän, että keskustelua käydään suurelta osin minätasolta eli kolataan menneiden talvien lumia. Mukana on synkähköä Sarek1damustelua sekä provosoivaa huumoria, mutta peliä ei ole hävitty ennen kuin se on hävitty ja vieraan vallan lippu liehuu saloissa.

———minätaso alkaa———
Joukon toiminnassa tarvitaan sekä automatisoitua tasoa (toimitaan opitulla tavalla käskyn tai muun herätteen mukaan vaistonvaraisesti ikään kuin refleksinä) että tasoa, jossa oma ajattelu ja tilanteen arviointi ehtii mukaan. Koulutus ja kova harjoittelu tuottavat tässä tulosta.

Joukon johtajien ja alaisten välillä yhteenkuuluvuuden tunteesta ja luottamuksesta on selkeää etua. Olen itse mennyttä maailmaa, mutta sen voin sanoa vuosikymmenten varrelta, että ainakaan allekirjoittaneen suhteen palosireenikuovi johtajana ei toimi yhtä hyvin kuin asetelma, jossa tunnet henkilön ja tiedät johtajan välittävän sinusta ja olevan samalla puolella kanssasi. Jälkimmäisessä asetelmassa on huomattavasti helpompi toimia käskyjen mukaan ja tehdä myös niitä ikäviä asioita vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus sijoittuu motivaatiohierarkiassa aika korkealle ja väitän sen olevan tavoittelemisen arvoinen taso joukon kuin joukon kouluttamisessa.
———minätaso loppuu———

Asepalvelus on vain osa yhteiskunnan toimintaa eikä se ole siitä irrallinen asia. Eivät myöskään asepalvelusta suorittavat ihmiset. Nykytilanne asepalvelusta suorittavan materiaalin suhteen on huomattavan paljon erilainen kuin se entinen ja ihmiset ovat tottuneet erilaiseen kohteluun. Ja sama näkyy myös reservin riveissä kaikin puolin (katson peiliin ja näen jotain noloa, jossa ei keskellä näy enää koloa).

Tämän päivän lapsia ja nuoria on kohdeltu ja käsitelty pienestä saakka yksilöinä ja hyvin yksilöllisesti tavalla, jonka kokonaisvaikutusta on vaikea hahmottaa, ellei ole päivittäistä kosketuspintaa ko. kohderyhmään ammatillisessa mielessä ja kuvaannollisesti toista jalkaa sotavaltion saappaassa (lue: intressiä). Yksilökeskeisyys ja individualismi ei muuten sitten ole vähenemään päin, sillä yhteiskunta ja siinä olevat järjestelmät, jotka tuottavat materiaalia asepalvelukseen, ruokkivat sitä. Kyse on pitkälti ”arvo pohjasta” (tahallinen kirotusvihre). Ja nousevat polvet ovat meilläkin uusi normaali, emme me pikkuhiljaa ikääntyvät gubbersonit, jotka osittain vielä mykellämme varvikossa ja valtaamme rakennuksia invahissien kautta.

Yksilökeskeisesti kasvatettujen ihmisten johtaminen on erilaista kuin heidän, jotka ovat tottuneet lapsesta saakka toimimaan ryhmänä ja osana sitä. Tässä suhteessa ero menneeseen on huima ja kuilu tulee olemaan lähitulevaisuudessa vielä suurempi kuin se on nyt. Sopeutumisongelmien ja palveluksen keskeyttämisten sekä palveluskelpoisuusluokituksessa ö-mappiin sijoittamisten määrä ja lisääntyminen on kestämätöntä ikäluokkien pienentyessä entisestään. Meillä on yhä vähemmän varaa haaskata materiaalia ja tällä suuntauksella ei hyvä heilu.

Fyysisestä kunnosta:
Lyhyen palvelusajan puitteissa ei voida korjata vuosia kestänyttä virhesumaa, jonka seurauksena lähtömateriaali on yhä pehmeämpää. Tässäkin vitsa on väännettävä nuorena, sillä laiminlyötyä lapsuutta liikkumisen suhteen on varsin vaikea paikata keski-ikäisenä. Ja asepalveluksen suorittamisen suhteenhan keski-ikäisyys on jo aika lailla Eldankajärven jäätä.

Ja nyt se kova ydin:
Asevelvollisen kouluttaminen alkaa jo varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa (ei unohdeta kodin olevan se tärkein tukijalka). Siellä muokataan ja muovataan ne tulevaisuuden taistelijat, jotka puolustavat kotejamme ja oikeuttamme päättää itse omista asioista. Nykyinen linja ja toimintatapa mankelin eri rullissa heikentää materiaalia ja suuntaan tarvitaan muutos paitsi asevelvollisuuden, myös kansanterveyden ja kestävyysvajeen paikkaamisen näkökulmasta.

Muuten olen sitä mieltä, että Kart... eikun siis isänmaanpetoksellinen höpöstely on lopetettava.
 
Sinulta ja @Woodsman tulee niin tiuhaan tahtiin kumottavia näkemyksiä että hiki tulee:).


Mielelläni kuulisin kantasi ajatukseeni nykykoulutuksesta ja palvelusajasta kokonaisuutena.

Minusta et ole onnistunut kumoamaan yhtäkään :)
Mutta jätetään se aihe (naiset sotilaina). Siinä on nyt jotakin missä emme ymmärrä toisiamme vaikka todennäköisesti näkemyserot eivät edes ole suuria.

Nykykoulutuksesta.. Ilmeisesti nyt puhutaan alan viimeisimmästä huudosta, eli koulutus 2020:sta?

Aloitan siitä että jokunen vuosi sitten kun arvioitiin koulutusjärjestelmää erilaisilla mittareilla, niin oikeastaan kaikilla mittareilla todettiin että tulos on hyvä, varusmieskoulutus tuottaa hyviä joukkoja, kotiuvien varusmiesten asenne ja tahtotila on hyvä, reserviläisjoukot toimivat erittäin hyvin ja vertailunkestävästi myös kv.harjoituksissa jne jne.
Kone oli siis ehjä ja toimi. Sitten joku jossakin päätti että toimivaa myllyä täytyy alkaa korjaamaan. Nyt on alettu korjaamaan.
Käytännön elämässä muutos on pieni, lähes huomaamaton. Se johtuu siitä, että nämä nyt enemmän julkisuutta saaneet "uudet" menetelmät on otettu käyttöön tosiasiassa jo vuosikausia sitten.
Esimerkkejä: VBS-simulaattori. Sen ensimmäinen versio otettiin käyttöön ulkomuisista heittäen noin 10 vuotta sitten. Nyt taitaa olla kolmas päivitysversio menossa. Ensimmäistä kertaa itse törmäsin vastaavaan koulutustapaan T-72 simulaattorissa PSK:n hallilla 90-luvun alussa nuorena miehenä. Ei siis kovin uutta.
KASI-simulaattori. Sen edeltäjä oli TASI. Se otettiin käyttöön noin 20 vuotta sitten. Jossakin vaiheessa sille tuli tekninen käyttöikä tiensä päähän ja tilalle tuli KASI. Siitäkin on jo kymmenisen vuotta aikaa. Siitäkin on jo toinen kehitysversio käytössä rinnan vanhemman järjestelmän rinnalla. Näillä ei käytännössä toiminnallisia eroja ole, vaan uudemman version muutokset mahdollistavat paremmin oman tst-varustuksen käytön. Vanhemmassa versiossa on koko liivi, uudemmassa vain eräänlaiset prisma-henkselit, jotka saa oman liivin päälle.
Simulaattoriavusteiset kaksipuoleiset harjoitukset ovat olleet arkipäivää siis jo kolmattakymmentä vuotta - ei tosiaan mikään uusi juttu. Tai itseasiassa neljättäkymmettä vuotta - T-72 ja T-55 kalustolla kaksipuoleiset simulaattoritaistelut olivat arkea jo siellä 90-luvun puolella.
Kolmas asia, ampumasimulaattorit. Niitäkin on ollut käytössä kohta 20 vuotta. Tekniikka kehittyy ja välineet paranevat, mutta mitään uutta ei nuokaan apuvälineet ole.
Mitä sitten tulee pedagogisiin "uudistuksiin" niin nekin on käytännössä tehty jo kuluneen noin 10 vuoden aikana kaikki. Se, mitä nyt on tullut uutena on mielestäni lähinnä pienten yksityiskohtien viilausta, ei mikään pedagoginen vallankumous.
Eli: kouluttavan perusyksikön arki ei juuri ole muuttunut. Joku jossakin varmaan vetäisi tästä kommentista porot syvälle nenään. Sinänsä en ymmärrä miksi, koska perusyksiköiden arkinen todellisuus kertoo siitä että PV on tehnyt 2020-luvun asioita jo vähintään 2010-luvun alusta saakka = on tästä näkökulmasta katsoen oltu hyvinkin ajan hermolla ja etupainotteisesti.
Huomio kiinnittyy turhan vahvasti johonkin mikroelokuviin, ikäänkuin se olisi jokin pedagoginen mullistus. Eihän se ole kuin mikrotason viilaus - jo sen nyt perkele voi lukea termin etuliitteestäkin :)
 
Viimeksi muokattu:
Nykykoulutuksesta.. Ilmeisesti nyt puhutaan alan viimeisimmästä huudosta, eli koulutus 2020:sta?
Sen verran värittäisin lisää, että jakaväenkin suhteen koulutustasoja on kovin erilaista. Tavallisen tapaista, kohtuullisen vaativaa ja erityisen vaativaa. Erikoisjoukoissa itseohjauksella on selkeästi suurempi rooli ihan jo motivaationkin ja materiaalin myötä.
 
Sen verran värittäisin lisää, että jakaväenkin suhteen koulutustasoja on kovin erilaista. Tavallisen tapaista, kohtuullisen vaativaa ja erityisen vaativaa. Erikoisjoukoissa itseohjauksella on selkeästi suurempi rooli ihan jo motivaationkin ja materiaalin myötä.
Joo, tottakai on eri tasoisia oppijoita ja eri tasoisille tietenkin erilaiset työkalut, joskin isot periaatteet voivat silti olla samat.
Onhan se selvä että alokasta, kadettia ja erikoisjoukkosotilasta ei kannata kouluttaa samalla tavalla.
Tosin mainitsemasi itseohjautuvuus on kyllä vahvasti tavoitteena kaikilla koulutettavien ryhmillä. Se on kuitenkin aivan keskeinen ominaisuus sotilaalle.
Meillä on takavuosina se kyky esim. jo P-kaudella suht tehokkaasti tapettu. "ÄLÄ ajattele, tee vaan niinkuin käsketään, tämä on helppoa: ei tarvitse ajatella jne jne" on varmasti tuttua meille kaikille.
Tästä on pyritty jo useamman vuoden vahvasti eroon. "Ajattele, sinun täytyy tähän keksiä ratkaisu, miettikää partion sisällä yhdessä, teidän pitää itse löytää ratkaisu, kokeilkaa, tehkää - ei haittaa jos menee pieleen, oppimassa tässä ollaan" on sitä miten nykyään tätä asiaa lähestytään.
Ja se on minusta hyvä. Ei kukaan halua olla se tyhmä jonka ei tarvitse ajatella. Tehokkaampaa se on kun laitetaan ihminen tilanteeseen jossa on pakko itse ajatella ja luotetaan siihen että hän myös osaa ajatella.
On muuten vähän eri näköiset ilmeet kun esim. Jääkärijoukkue on aidosti keskenään rakentanut tst-suunnitelman (ratkonut ongelmia keskenään) ja se kaksipuoleisessa testissä tuo tuloksen. "Hitto!! Mehän osattiin tää!!"
Aikaisemmin kouluttaja antoi toimintamallin joka toteutettiin. Oppihan sitä siinäkin, mutta kyllä itse keksimällä oppiminen on motivoivampaa ja siten tehokkaampaa. No, eihän tämä mitään uutta tai ihmeellistä ole ja onhan näin tehty jo kauan. Viime vuosina se on sitten ollut jo jopa suotavaa - joskus aiemmin ei ehkä ihan niin.
 
Asevelvollisen kouluttaminen alkaa jo varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa (ei unohdeta kodin olevan se tärkein tukijalka).

Jos käsitin sanomasi oikein, valtiosta pitää tulla yhdenveroinen entiteetti vanhempien rinnalle varmistamaan että lapset osaavat suhtautua valtion hallinnoimaan yhteiskuntaan oikeaoppisesti.

Syy miksi yksilöllisyyttä on opetettu (ja edelleen opetetaan) ja on nostettu yhteisöllisyyden ylle on, että yksilöllisyyteen pohjautuva käyttäytyminen antaa paremmat edellytykset selviytymiselle nykyisen talousjärjestelmän alaisuudessa. Tämähän on selkeä ristiriita valtion markkinointiviestinnässä, jossa halutaan korostaa suomalaisuutta yhteisöllisyyden kautta ja esim ihailtujen luonteenpiirteiden kautta. Käytännön esimerkki on vaikkapa edellisten hallitusten "talkoohengen" nostattaminen mikä on aivan selkeä, tai ainakin omasta mielestäni selkeä, luottamukseen perustuvan yhteistyön korostaminen kahden yhteiskuntaryhmän välille: "ne joilla on" ja "ne joilla ei ole", tälläinen karkea jaottelu. Nämä luottamukseen perustuvat järjestelyt ja lupaukset tullaan pettämään systemaattisesti eli etupainotteiset myötäjäiset toisen osapuolen toimesta käytetään hyväksi ilman vastapuolen sitoumista omalla panoksellaan. Periaatteessa tämä johtaa dilemmaan, jossa valtio ihmettelee että miksi kansalaiset eivät enää halua sitoutua yhteiskunnalliseen toimintaan, vaikka itse jatkuvasti korostaa yksilöllisyyttä jokaisella yhteiskunnan sektorilla. "Ole erilainen, tule armeijaan!" Siis mitä...
 
Komppaan @Kapiainen tässä k2020 asiassa, olemassaolevia jo kokeiltuja asioita brändätty ja tuotteistettu. Vähän pakkaa sekoitetaan mutta ei paljoa lopulta muutu. Enemmän nykyään palloa heitetään varusmiehille ongelmien ratkaisemiseksi jahka työkalut heille on koulutettu, tämä kantaa satoa kertausharjoituksissa.
 
Jos käsitin sanomasi oikein, valtiosta pitää tulla yhdenveroinen entiteetti vanhempien rinnalle varmistamaan että lapset osaavat suhtautua valtion hallinnoimaan yhteiskuntaan oikeaoppisesti.

Syy miksi yksilöllisyyttä on opetettu (ja edelleen opetetaan) ja on nostettu yhteisöllisyyden ylle on, että yksilöllisyyteen pohjautuva käyttäytyminen antaa paremmat edellytykset selviytymiselle nykyisen talousjärjestelmän alaisuudessa. Tämähän on selkeä ristiriita valtion markkinointiviestinnässä, jossa halutaan korostaa suomalaisuutta yhteisöllisyyden kautta ja esim ihailtujen luonteenpiirteiden kautta. Käytännön esimerkki on vaikkapa edellisten hallitusten "talkoohengen" nostattaminen mikä on aivan selkeä, tai ainakin omasta mielestäni selkeä, luottamukseen perustuvan yhteistyön korostaminen kahden yhteiskuntaryhmän välille: "ne joilla on" ja "ne joilla ei ole", tälläinen karkea jaottelu. Nämä luottamukseen perustuvat järjestelyt ja lupaukset tullaan pettämään systemaattisesti eli etupainotteiset myötäjäiset toisen osapuolen toimesta käytetään hyväksi ilman vastapuolen sitoumista omalla panoksellaan. Periaatteessa tämä johtaa dilemmaan, jossa valtio ihmettelee että miksi kansalaiset eivät enää halua sitoutua yhteiskunnalliseen toimintaan, vaikka itse jatkuvasti korostaa yksilöllisyyttä jokaisella yhteiskunnan sektorilla. "Ole erilainen, tule armeijaan!" Siis mitä...

Käsitit ja et. Eli tekstini ei ollut kyllin selkeää ja ymmärrettävää. Nostan käden ylös virheen merkiksi.

En ole siirtämässä kasvatusvastuuta vanhemmilta valtiolle, vaan mielellään siirtäisin painopistettä takaisin kodin suuntaan. Nyt hieman asiaa kärjistäen lasten kasvatustyön haluavat ulkoistaa kaikki tahot.

Kotikasvatus on kaiken a ja o. Tosin ongelmana on ollut nykyään yhä suurenevassa määrin se, että vanhemmat eivät osaa tai eivät ole kiinnostuneita lastensa kasvattamisesta. Ovatko sorvin kierrokset liian kovat? Onko elämäntyylimme liian minäkeskeinen? Miten perheiden rikkonaisuuden yleistyminen on vaikuttanut meihin ja lapsiin? Ehkäpä vanhemmat ovat jääneet aikanaan osattomaksi jostain tarpeellisesta ja eivät sen vuoksi handlaa jälkikasvua?

Vanhemmat siirtävät aika merkittävästi aate- ja ajatusmaailmaansa sekä vanhemmuuden mallia lapsiinsa.

Koulu ja koulutus on ajettu mielestäni ideologisten ”peri aatteiden” kuorolaulannalla hukkateille maanpuolustuksen tukemista ja itsenäisyyden turvaamista ajatellen ja siihen kirjoitteluni keihäänkärki oli tarkoitus suunnata. DDR:n mallia en kaipaa, vaan jotain, missä on vanhaa, uutta, tuttua ja sinivalkoista.
Lainaan vähän aiempaa kirjoitteluani varusmiesten kuntoketjusta:
Lienenköhän kirjoittanut tästä jonnekin tänne jo aiemmin? No, jos on toistoa niin kertaus on opintojen äiti:

Koululiikunnan kehittäminen on parhaillaan eräs valtakunnallisista kärkihankkeista. Paljon propagandaa, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Umbroutuminen on vakava uhka kansanterveydelle ja myös maanpuolustukselle.

"Koulukommando" koululiikuntalajiksi?
Koulujen välituntialueille tai niiden lähistölle pitäisi saada esterata, jota vedettäisiin ainakin kerran päivässä läpi. Radan läpäiseminen voitaisiin tehdä vuorotellen yksilö-, pienryhmä- ja koko luokan tai jopa koulun voimin, jolloin myös tärkeä yhdessä tekeminen ja yhteenkuuluvuuden tunne saavat "substralia". Radassa voisi olla myös osioita, joiden läpäiseminen edellyttäisi yhteistyötä. Vapaajuoksun ja parkourin yms. kikkailu-urheilulajien elementtejä voisi tuoda lisämausteeksi perinteisten kiipeilyjen, rimpuilujen jne. ohelle. Roomaakaan ei päivässä rakennettu, joten ratoja voisi pikkuhiljaa laajentaa ja monipuolistaa. Tästä voisi kirjoittaa muutaman palstametrin, mutta jääköön padilla naputtelu tähän.

Ja se tärkein juttu on ohjauksessa. Lapset saadaan innostettua koulukommandoon tai mihin liikuntalajiin hyvänsä, jos koululla on asiasta innostuneita kansankynttilöitä. Samalla tavalla innostus kuolee, jos opetushenkilöstöstä huokuu hengen heikkoutta.

Tuo, mitä @miikkaj kirjoittaa luottamusyhteiskunnan rapautumisesta, on totta. Poliitikot ovat muuten käyttäneet talkoo -termiä usein yhteyksissä, joissa voittojen ja etujen kanssa suhmurointia tapahtuu verhon takana. Ja sehän ei ole talkootoimintaa ainakaan perinteisessä mielessä.
 
Tosin ongelmana on ollut nykyään yhä suurenevassa määrin se, että vanhemmat eivät osaa tai eivät ole kiinnostuneita lastensa kasvattamisesta.

Tätä nykyä lapset ovat enemmänkin harrastusväline kuin suvun jatke/kulttuurin ylläpitäjä/vanhuuden turva/jne, koska yksilöllisyys eli keskittyminen ainoastaan omaan hedonismiin on päivän jaloin aate. Vanhemmat eivät osaa tai ole kiinnostuneita kasvatuksesta, koska sitä ei koeta tarpeellisena että esim. lapset pärjäisivät yhteiskunnassa.

Toisesta näkövinkkelistä katsottuna, aikoinaan vanhemmilla ei ole välttämättä ollut mitään opetettavaa mikä edesauttaisi lapsia pärjäämään tässä kulutuskulttuurissa. Nykyään tätä "asennevammaa" ei ole koska seuraavan sukupolven vanhemmat ja lapset ovat omaksuneet yksilökeskeisin kulttuurin. Täten, asepalvelukseen ei varsinaisesti liity kunniaa vaan se on (monelle) melkoista pakon sanelemana suoritettavaa kuraa ja eikä se pohjimmiltaan eroa koesuorituksiin perustuvasta koulutusjärjestelmästä eli koulutuksen keskiössä on kriteeristö eikä oppiminen. Pakko vs. motivaatio, keppiä vs. porkkanaa.

Motivaation kautta nämä wanhat sinivalkoiset aatteet ovat korvien väliin muodostuneet eikä pakon sanelemana. Täten, jos valtio haluaa lisää elinvuosia niin se on muututtava niin sanotusti motivaatiosta pulppuavien aktiviteettien fasilitoijaksi, eli organisoida puitteet ja jättäytyy kaikesta muusta pois. Tämä muuttaa pelin hengen siinä mielessä, että eroavaisuus on kuin kysyisi että mikä on maalivahdin rooli jossakin joukkuelajissa. Pakon eli valmentajan alaisuudessa vastaus sisältää monia ranskalaisia viivoja siitä mitä maalivahdin pitää tehdä minäkin hetkellä suorittaa vrt. motivaatioon perustuva vastaus kuuluu että maalivahdin tehtävänä on voittaa peli. Matemaattisessa mielessä tätä kutsutaan ns. lokaalin/paikallisen ja globaalin optimoinnin ongelmaksi.
 
Joo, tottakai on eri tasoisia oppijoita ja eri tasoisille tietenkin erilaiset työkalut, joskin isot periaatteet voivat silti olla samat.
Onhan se selvä että alokasta, kadettia ja erikoisjoukkosotilasta ei kannata kouluttaa samalla tavalla.
Tosin mainitsemasi itseohjautuvuus on kyllä vahvasti tavoitteena kaikilla koulutettavien ryhmillä. Se on kuitenkin aivan keskeinen ominaisuus sotilaalle.
Meillä on takavuosina se kyky esim. jo P-kaudella suht tehokkaasti tapettu. "ÄLÄ ajattele, tee vaan niinkuin käsketään, tämä on helppoa: ei tarvitse ajatella jne jne" on varmasti tuttua meille kaikille.
Tästä on pyritty jo useamman vuoden vahvasti eroon. "Ajattele, sinun täytyy tähän keksiä ratkaisu, miettikää partion sisällä yhdessä, teidän pitää itse löytää ratkaisu, kokeilkaa, tehkää - ei haittaa jos menee pieleen, oppimassa tässä ollaan" on sitä miten nykyään tätä asiaa lähestytään.
Ja se on minusta hyvä. Ei kukaan halua olla se tyhmä jonka ei tarvitse ajatella. Tehokkaampaa se on kun laitetaan ihminen tilanteeseen jossa on pakko itse ajatella ja luotetaan siihen että hän myös osaa ajatella.
On muuten vähän eri näköiset ilmeet kun esim. Jääkärijoukkue on aidosti keskenään rakentanut tst-suunnitelman (ratkonut ongelmia keskenään) ja se kaksipuoleisessa testissä tuo tuloksen. "Hitto!! Mehän osattiin tää!!"
Aikaisemmin kouluttaja antoi toimintamallin joka toteutettiin. Oppihan sitä siinäkin, mutta kyllä itse keksimällä oppiminen on motivoivampaa ja siten tehokkaampaa. No, eihän tämä mitään uutta tai ihmeellistä ole ja onhan näin tehty jo kauan. Viime vuosina se on sitten ollut jo jopa suotavaa - joskus aiemmin ei ehkä ihan niin.
Tämä viikonloppu tuli opeteltua uutta tällä mallilla ja myös opetettua muita. Hyvin toimii ja on itselle ainakin eri mielekästä (y)
 

Muistatko pienet, vihreät sotilasukot? 6-vuotias tyttö tajusi niillä leikkiessään jotakin käsittämätöntä: "Hän halusi, että googlaamme asian"

Leikkiessään lelusotilaillaan 6-vuotias Vivian tajusi, ettei niiden joukossa ole yhtäkään naissotilasta. Nyt tytön kirje on saanut erään leluvalmistajan tarttumaan toimeen.

Oletko koskaan leikkinyt vihreillä muovisotilailla? Entä oletko pohtinut, miksi ne kaikki vaikuttavat miehiltä?
Tämä ajatus pälkähti 6-vuotiaan Vivian Lordin mieleen, kun hän lomamatkallaan sai muoviukkoja voittona pelihallista, kertoo Inquirer.
Mainos


Vivian oli voittanut alabamalaisesta pelihallista kuponkeja, joita sai vaihtaa palkintoihin. Tyttö valitsi palkinnokseen monille tutut, vihreät muovisotilaat.
"Miksi näissä ei ole yhtään tyttöä?"
Vivian kuitenkin havaitsi ukkeleissaan perustavanlaatuisen ongelman leikkiessään niillä. Tytön äiti jäi sanattomaksi, kun Vivian kesken leikkiensä kysyi häneltä: "Miksi näissä ei ole yhtään tyttöä?"
– Hän halusi, että minä ja mieheni googlaamme asian, koska jos sellaisia (naissotilaita) on olemassa, hän halusi meidän ostavan niitä. Havaitsimme nopeasti, ettei niitä ole, äiti Brittany muistelee.
Vivian ei tyytynyt "eioohon". Hän kirjoitti kirjeen, jonka lähetti äitinsä avustuksella usealle leluvalmistajalle. Kirjeessään tyttö anoi valmistajia tekemään armeijanaisia.
Leluvalmistaja tarttui haasteeseen
Kirje ei jäänyt huomiotta. Syksyllä 2019 leluvalmistaja BMC Toys ilmoitti suunnittelevansa uutta armeijaa, josta löytyy neljä naiseksi luokiteltavaa sotilasta.
Yhtiön johtaja Jeff Imel oli pyöritellyt ideaa mielessään jo vuosia. Imelin yritys kuitenkin valmistaa historiallisia leluja vanhoja muotteja käyttäen, ja firman uusimmatkin muotit ovat 20-vuotiaita. Jeff ei tiennyt, olisiko kysyntää niin paljon, että naissotilaisiin investointi kannattaisi.
Saatuaan Vivianin kirjeen Jeff kuitenkin päätti ryhtyä toimeen.
 

Muistatko pienet, vihreät sotilasukot? 6-vuotias tyttö tajusi niillä leikkiessään jotakin käsittämätöntä: "Hän halusi, että googlaamme asian"

Leikkiessään lelusotilaillaan 6-vuotias Vivian tajusi, ettei niiden joukossa ole yhtäkään naissotilasta. Nyt tytön kirje on saanut erään leluvalmistajan tarttumaan toimeen.

Oletko koskaan leikkinyt vihreillä muovisotilailla? Entä oletko pohtinut, miksi ne kaikki vaikuttavat miehiltä?
Tämä ajatus pälkähti 6-vuotiaan Vivian Lordin mieleen, kun hän lomamatkallaan sai muoviukkoja voittona pelihallista, kertoo Inquirer.
Mainos


Vivian oli voittanut alabamalaisesta pelihallista kuponkeja, joita sai vaihtaa palkintoihin. Tyttö valitsi palkinnokseen monille tutut, vihreät muovisotilaat.
"Miksi näissä ei ole yhtään tyttöä?"
Vivian kuitenkin havaitsi ukkeleissaan perustavanlaatuisen ongelman leikkiessään niillä. Tytön äiti jäi sanattomaksi, kun Vivian kesken leikkiensä kysyi häneltä: "Miksi näissä ei ole yhtään tyttöä?"
– Hän halusi, että minä ja mieheni googlaamme asian, koska jos sellaisia (naissotilaita) on olemassa, hän halusi meidän ostavan niitä. Havaitsimme nopeasti, ettei niitä ole, äiti Brittany muistelee.
Vivian ei tyytynyt "eioohon". Hän kirjoitti kirjeen, jonka lähetti äitinsä avustuksella usealle leluvalmistajalle. Kirjeessään tyttö anoi valmistajia tekemään armeijanaisia.
Leluvalmistaja tarttui haasteeseen
Kirje ei jäänyt huomiotta. Syksyllä 2019 leluvalmistaja BMC Toys ilmoitti suunnittelevansa uutta armeijaa, josta löytyy neljä naiseksi luokiteltavaa sotilasta.
Yhtiön johtaja Jeff Imel oli pyöritellyt ideaa mielessään jo vuosia. Imelin yritys kuitenkin valmistaa historiallisia leluja vanhoja muotteja käyttäen, ja firman uusimmatkin muotit ovat 20-vuotiaita. Jeff ei tiennyt, olisiko kysyntää niin paljon, että naissotilaisiin investointi kannattaisi.
Saatuaan Vivianin kirjeen Jeff kuitenkin päätti ryhtyä toimeen.

Ihan hyvin toimittu minusta.

Muuten, tuli mieleen tästä aiheesta - kun harrastusmielessä tulee historiaa "tutkittua" ja seurailtua mitä oikeat tutkijat sillä saralla saavat aikaan - Viikinkiajan historia on viime aikoina kokenut aikamoisia mullistuksia suhteessa siihen mitä aiemmin on uskottu.
Hämeen ja Varsinais-Suomen osuus Viikinkiajassa on oma juttunsa ja jätän sen tässä sivuun, vaikka siinäkin on liittymäpinta tähän pääasiaan.
Vuosikymmenten mittaan kun Viikinkihautoja on tutkittu ja niistä löytynyttä on tulkittu, on mitä ilmeisimmin tehty eräs karkea perusvirhe: on nimittäin oletettu haudatun sukupuoli löytöhetken stereotypioiden mukaan ilman muuta mieheksi, koska esineistö haudassa on sotilasesineistöä. Nyttemmin näitä on tutkittu uudelleen ja todettu että osa sotapäällikköhaudoista onkin ilmeisesti naisten hautoja.
Nykyään kai pidetään jo hyvin mahdollisena, jos ei jo selvänä, että Viikinkikulttuurissa myös naiset sotivat ja olivat jopa johtavissa asemissa sodankäynnissä.
No, tietysti nämä asiat vievät vuosikausia että niistä selvää saadaan, mutta tuolta kuitenkin alkaa näyttämään. Ainakin Skandinaviassa on siis naissotilaita ollut jo 800-luvun tienoilta lähtien.
 
Viikinkinaissotureissa on kieltämättä hurjalla tavalla jotain :love:. Ohessa tunnettu televisiosarjahahmo.
Katso liite: 33134
 
Back
Top