Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Minkähän verran intin pällitestillä -paljastetaan- henkilöitä, joilla riittää halu, muna ja kyky likvidoida tarvittaessa valtionvihollinen? Älkää aliarvioiko sitä pällitestiä, sen pitkällä versiolla kyllä löytyy paljon vastaajasta.
Minkähän verran intin pällitestillä -paljastetaan- henkilöitä, joilla riittää halu, muna ja kyky likvidoida tarvittaessa valtionvihollinen? Älkää aliarvioiko sitä pällitestiä, sen pitkällä versiolla kyllä löytyy paljon vastaajasta.
Olen samassa käsityksessä.En tiedä minkälainen testi tehdään nykyään mutta se testi mikä minun aikanani tehtiin ei paljastanut kyllä sitä. Eikä se ollut tarkoituskaan.
Tarkoitus ainakin silloin oli selvittää kuka halusi ampua oman upseerin ja vierustoverin.
Ampumakoulutustakin aikoinaan alettiin suuntaamaan tarkoituksellisesti neutraalin kilpa-ammunnan suuntaan. Haluttiin unohtaa, että se (todellinen) maali voi ampua takaisin ja jopa tuottaa tappioitakin.Ampumaan on kyllä opeteltu, taistelutekniikkaa, taktiikkaa jne jne on harjoiteltu, mutta juuri sekuntiakaan ei ole käytetty siihen hetkeen kun liipaisimesta vedetään ja tähtäimessä on ihminen.
Joo, tuokin todellisuus on syytä huomioida. Omien tappioiden vaikutusta pääkoppaan on sentään onneksi alettukin jo ottamaan enemmän huomioon.Olin viimevuonna kertausharjoituksissa, jossa ensimmäistä kertaa puhuttiin aikuisten oikeesti jopa vihollisen aiheuttamista tappioista ja niiden vaikutuksista omaan toimintaan
Oli se hyvä, että asia tuli selväksi näin hieman varttuneemmalla iällä. Varusmiesajasta kun on jo aika tovi... (sarkasmi)
Ajat muuttuvat, ehkä nyt uskalletaan tuoda todellisuus julki?
Joo, tuokin todellisuus on syytä huomioida. Omien tappioiden vaikutusta pääkoppaan on sentään onneksi alettukin jo ottamaan enemmän huomioon.
Sensijaan se vihollisen tappaminen on edelleen tabu josta ei oikein puhuta ja jos puhutaankin, niin sitten etiikan näkökulmasta useimmiten papin puhumana.
Mutta esim. ase- ja ampumakoulutuksessa ei näy kuin yläkulmistaan viistottuja suorakaiteen muotoisia peltejä ja joko vastaavanlaisia tai pyöreitä pahvitauluja joissa rinkulat on pisteytetty kuin kilpa-ammunnassa.
Jokainen metsästäjä tietää että jos treenaa vain ja ainoastaan pyöreään pahvitauluun, voi olla vaikeuksia saada riistalaukausta tehdessään ristikko tai jyvä automaattisesti oikeaan kohtaan.. ja tämä on vielä ihan puhtaasti ampumatekninen asia, ei sitä pääkopan sisällä tapahtuvaa toimintaa joka on jäänyt luvattoman vähälle huomiolle.
Koska valtaosa täällä kirjoittavista ei vaikuta olevan parikymppisiä kuten minä, niin tuon oman näkökulmani tuohon tappamiseen liittyen.
En ihan kauheasti usko vihollista kohti ampumisen olevan itseni ikäisille enää ongelma, sitä on harjoiteltu tietokoneella ja konsoleilla niin paljon, että ihmishahmon tähtäämisen pitäisi kyllä käytännössä kaikilla mennä ihan vaistomaisesti. Jos nykyvarusmiehen tähtäimissä vilahtaa arabi, venäläinen, zombie tai natsi, niin aika varmasti laukaus lähtee ihan kuten kuuluukin, ennen kuin ehtii sen kummemmin ajatella.
Asia on ainakin itseni kohdalta niin, että olen hyvin hahmottanut sen mahdollisuuden, että itseen sattuu. Ja olen myös itselleni takonut ajatuksen päähän, että vedän liipaisimesta oman perheeni puolesta, että saisivat olla turvassa. Ja tietysti myös oman joukon puolesta.Toisin kuin Grossman en minäkään usko sen olevan ongelma. Ongelma on muualla.
Kysymys on, kestätkö sen tiedon, että sinä saatat olla se, kehen se luoti osuu? Kestätkö sinä sen, että se voitkin olla sinä, joka vääntelehdit verissäsi maassa suolet ulkona vihollisesi seistessä vieressäsi? Monet nuoret kestävät, koska he eivät ajattele asiaa ennen kuin sen näkevät lähellään. Ja sitten voikin olla enemmän ongelmia.
Tai kun katselet sitä vihollistasi kun adrenaliini on hävinnyt. Ja hän ei ole enää vihollinen vaan kärsivä ja valittava ihmisolento.
Puhumattakaan siitä, että sinulla on omia lapsia. Koska kun katselet sitä vihollista johon olet ehkä osunut, ajatus siitä, että siinä voi olla oma lapsesi vääntelehtimässä käy monenkin mielessä.
Kova ja kokenut mies se, joka sen kestää ilman, että se vaikuttaa mitenkään. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ihminen vedä siitä liipaisimesta. Ja jopa nauti siitä sen tehdessään.
Tämän asian monimutkaisuuden on yhdeltä puolen kuvannut hyvin Hemingway:
There is no hunting like the hunting of man, and those who have hunted armed men long enough and liked it, never care for anything else thereafter.
Asia ei ole yksinkertainen. Kaikkea muuta.
Asia on ainakin itseni kohdalta niin, että olen hyvin hahmottanut sen mahdollisuuden, että itseen sattuu
Näinhän se menee. Pitää muistaa että on pahanen tuhnaus isommassa kuvassa. Ja se, että Suomi-poloinen on sen väärti kaikkine vikoineen, että on valmis lunastamaan hieman A4:sta isomman kivilaatan kirkkomaalta jos isoon torween on soitettu.Tähän kun yhdistää vielä ajatuksen siitä, että olenko juuri minä niin iso tapaus maailmassa tai kotimaassa, jonka pitää ilman muuta selvitä....jokainen on korvaamaton vain itselleen, loppujen lopuksi, ainutkertaisia elämiä on niin monenlaisia jo normioloissa. Suomenkaltainen kotimaa on edelleen puolustamisen arvoinen, ymmärrän hyvin, että pallolla on kotimaita, joiden puolesta ei ole hinkua uhrata.
Päivittäistä uutisvirtaa tai somea seuratessa tulee helposti siihen käsitykseen, että Suomi on ihan perseestä, mutta eihän se ole sinne päinkään.
Pitää muistaa että on pahanen tuhnaus isommassa kuvassa
Juuri näin se vaan on.
Missä vaiheessa ja millä perustein enemmistö ei enää koe maan puolustamista mielekkääksi?
Uskovatko ne, jostka näkevät kaikki kansat maailmankansalaisiksi juuri suomen alueen puolustamisen arvoiseksi? Tai ne, jotka näkevät rahaeliitin johtavan ja hyppyyttävän kaikkia omaksi edukseen suomen puolustamisen arvoiseksi? Jne. jne. jne.
En ihan kauheasti usko vihollista kohti ampumisen olevan itseni ikäisille enää ongelma, sitä on harjoiteltu tietokoneella ja konsoleilla niin paljon, että ihmishahmon tähtäämisen pitäisi kyllä käytännössä kaikilla mennä ihan vaistomaisesti.