Asevelvollisuuden pitää muuttua

Saa tarjota aikamoista pakettia, jos meinaa pitää joukon vielä toiset 12kk... yksikin 12kk:n vuoro ja porukka keskittyy kevään yhteishakuun enemmän kuin muuhun. Yliopistot, kauppikset ja iskän firmat ovat sen tyttöystävän ohella kiinnostavampia kuin vuoden lusiminen. Tietty niitäkin löytyy ketä nappaa...
 
Mutta ensi-isku on vähintään saatava hallintaan. Jos siinä epäonnistuu täysin, niin jatkoakaan ei kyllä tule. Enkä usko, että olemme ihan niin yksin kuin haluamme usein esittää ja väittää. Yksinjääminen on mahdollista, mutta onko se todennäköistä? Ja tätä silmällä pitäen alkuhässäkkä nimenomaan on hallittava.
Kyllä, mielestäni ehdottomasti näin.
Jos ensi-iskua ei hallita, ei mitään jatkotilannettakaan tule. Ensi-iskun hallinta on siis aivan avainkysymys.
 
Mietiskelin jos tätä valmiushommaa oikein viritellään ja rahaa jostain ihmeen syystä olisi niin aika pätevä olisi 12kk varusmies-valmiusjoukko joka sitten menisi 12kk sopimussotilas-joukoksi.

20 kuukautta aika hyvässä terässä oleva komppania pori-vekara-kajaani akselilla ja sitten rotatointi olisi vielä niin että aina sen sop.sot komppanian kaverina olisi se tuleva varusmiehistä koostuva komppania. Kyllä tykkäisin tuollaisesta kun varsinkin siinä ajassa saa aika samperin osaavan joukon kunhan hommat pysyy mielekkäänä.
Sanoisin että raha ei riitä. Tai kaipa se oikeasti voisi riittääkin, mutta niinkuin kaikki tiedämme niin valtion rahat on eri taskuissa. Jos jossakin taskussa on rahaa enemmän kuin sinne kunnolla edes mahtuu, niin eihän sitä sieltä saa oikein millään ilveellä siirrettyä siihen taskuun joka on lähes tyhjä.
Palkkaus- ja henkilöstökulutasku on perinteisesti ollut se tyhjä tasku, josta sitten vielä halutaan vähän väliä nipistää lisää.

Toinen asia joka voisi muodostua ongelmaksi on se että onko halukkaita jatkajia sittenkään riittävästi. Ja jos halukkaita olisi, niin ovatko he ne ihmiset joiden haluamme jatkavan?

Ehkä tuo baikalin ajatus ahkerasta kertaamisesta + jonkinlainen valmiussitoumus olisi kuitenkin realistisempi kuvio?

Tietysti 12kk + 12kk sopimussotilaana olisi varmasti korkeatasoista suorituskykyä tuottava järjestelmä, vaan muutama "mutta" siinä on.
 
Itse satsaisin kanssa tuohon reservi puoleen. Kirstun tilanne on se määräävä asia.


Meillähän on jo hyvä nippu ressuja ketkä kertaavat sellaista 1-2krt kuukaudessa.
Tällä porukalla saadaan pidettyä osaamiskykyä melko hyvin yllä.
Samat ukot sitten kouluttavat muita reserviläisiä muissa kertausharjoituksissa yhdessä kantahenkilökunnan kanssa.

Tällöin PV säästää henkilökuluissa sievoisen summan mutta saa koulutettua väkeä enemmän.

Toki se että onko osaaminen liian hajallaan, vai pitäisikö motinvoitunatta osaamista keskittää lisää.

Siihen en osaa vastata, kun osaaminen on hajallaan niin sodassa yksittäiset voi kouluttaa omia joukkoja. Mikä on todella tärkeää kun kapiukot ei riitä.

Maakit on kyllä, mutta minusta ne pitäisi uudistaa kokonaan.
 
Mitä tarkoitat tällä?
Osan maakkien operatiivinen kyky on laskennut kuin lehmänhäntä.
Toki on myös maakkeja missä on kykyä ja suunnitelmallisuutta sekä operatiivinen kyky on nousujohteinen sekä hyvä. Koulutus pelaa sekä rahaa annetaan kohtuullisesti.

Maakkikantaa pitäisi myllätä uusiksi ja tehtäviä miettiä uusiksi. Enkä näe että nykyisellä konseptilla niistä saadaan sitä kykyä irti mitä niistä olisi saatavissa. Niille pitäisi määrittää riittävät minimi kriteerit ja taso on vain saavutettava. Paljon pieniä ongelmia monissa eri tasoissa minkä kanssa paremmatkin maakit taistelee.
Ongemia ihan PV:nkin eri tasoissa koskien maakkeja. Osaamista ei ole reservi joukon johtamiseen kantahenkilökunnalla, vaan se on yksi ei seurattava tehtävä mikä vie aikaa muilta tärkeämmiltä tehtäviltä. Toki tässäkin on eroja, yleensä hyvästä maakista on kiinnostunut hyvinkin aktiivisesti myös kantahenkilökunta sekä ylempi porras.

Maakit on välillä kuin hirvimies seuroja, väki ei vaihdu ja loput vanhenevat ja lopulta sinne ajetaan sijoittamattomia massa-ajona mutta silti höyryjengi pysyy.
Muutosta pelätään sekä riittävää harjoitusmäärää ei saavuteta yksilötasoilla.
Pahimmat johtotasot näkevät jopa epämiellyttävänä asiana jos henkilö kertaa aktiivisesti "yli-innokas", näissä porukoissa aktiivinen käy 1 vuodessa vklo vehissä, iältään 45-55v ja harjoituksen tehtävä on kuskata pakulla ruokaa, loput pakollisessa kerran 3v.

On myös väärin ajaa sijoittamattomia ns parempaan res joukkoon, vaan tehtävään on hakeuduttava vapaaehtoisesti ja pitää olla kyky myös kerrata aktiivisesti jotta osaaminen säilyy.
 
Viimeksi muokattu:
Osan maakkien operatiivinen kyky on laskennut kuin lehmänhäntä.
Toki on myös maakkeja missä on kykyä ja suunnitelmallisuutta sekä operatiivinen kyky on nousujohteinen sekä hyvä. Koulutus pelaa sekä rahaa annetaan kohtuullisesti.

Maakkikantaa pitäisi myllätä uusiksi ja tehtäviä miettiä uusiksi. Enkä näe että nykyisellä konseptilla niistä saadaan sitä kykyä irti mitä niistä olisi saatavissa. Niille pitäisi määrittää riittävät minimi kriteerit ja taso on vain saavutettava. Paljon pieniä ongelmia monissa eri tasoissa minkä kanssa paremmatkin maakit taistelee.
Ongemia ihan PV:nkin eri tasoissa koskien maakkeja. Osaamista ei ole reservi joukon johtamiseen kantahenkilökunnalla, vaan se on yksi ei seurattava tehtävä mikä vie aikaa muilta tärkeämmiltä tehtäviltä. Toki tässäkin on eroja, yleensä hyvästä maakista on kiinnostunut hyvinkin aktiivisesti myös kantahenkilökunta sekä ylempi porras.

Maakit on välillä kuin hirvimies seuroja, väki ei vaihdu ja loput vanhenevat ja lopulta sinne ajetaan sijoittamattomia massa-ajona mutta silti höyryjengi pysyy.
Muutosta pelätään sekä riittävää harjoitusmäärää ei saavuteta yksilötasoilla.
Pahimmat johtotasot näkevät jopa epämiellyttävänä asiana jos henkilö kertaa aktiivisesti "yli-innokas", näissä porukoissa aktiivinen käy 1 vuodessa vklo vehissä, iältään 45-55v ja harjoituksen tehtävä on kuskata pakulla ruokaa, loput pakollisessa kerran 3v.

On myös väärin ajaa sijoittamattomia ns parempaan res joukkoon, vaan tehtävään on hakeuduttava vapaaehtoisesti ja pitää olla kyky myös kerrata aktiivisesti jotta osaaminen säilyy.
Pari kohtaa tuosta poimin kommentoitavaksi.
operatiivinen kyky laskenut
onko tälle esittää jokin fakta/lähde? Uskoisin että tällä foorumilla ei ole kenelläkään pääsyä niihin tietoihin missä arvioidaan valtakunnan tasolla yksiköiden toimintakykyä jne. Ja ressuna vierestä seuraamalla VEHiä tai KH:ta jossa on saattaa olla ehkä parin Maakkin porukka paikalla on kovin vaikea mennä arvioimaan operatiivista kykyä. Tähän on jo syynä se, että noiden Maakkien tehtävät ovat ihan erilaisia riippuen alueesta/maakunnasta.

sijoitetaan massa-ajona
Tätäkin hieman epäilen, hieman jopa pidän kärjistyksenä. Totuus on toki se, että alueilla jossa on kapeampi väestöpohja Maakkiin sijoitetaan huomattava osa porukasta, mutta oman ymmärrykseni perusteella pyritään kuitenkin poimimaan sopivimmat mukaan. Ja lisään tähän vielä sen, että osa Maakkeista ei aktiivisesti julkisesti edes hae vapaaehtoisia vaan sinne joko yksittäin sijoitetaan tai pyydetään puskaradion kautta.

Ja kun mietitään sitä osallistuja määrää VEHeihin, niin oma kokemukseni on se, että mennään 25-30% luokassa maksimissaan, oli porukka mikä tahansa. Tietysti on hienoa jos jossain yksikössä päästään kovempaan osallistumisprosenttiin. Jos osallistuminen haluttaisiin kovemmaksi, niin siihen on sitten keinona vain se KH-käsky. Ja kaikki tietävät että rahat eivät vain riitä siihen. Ja lopulta myös tullaan siihen, että haluaako porukka sitoutua sellaiseen toimintaan jossa lätkähtää vaikka 4-5 kovaa kutsua vuodessa? Ollaanko tilanteessa jossa Maakkit ovat sitten kuitenkin täynnä pv:n sijoittamia joista osa tulee harjoituksiin vastentahtoisesti rötväilemään. Mielestäni on parempi että paikalla ovat ne joita asia oikeasti kiinnostaa ja jotka oikeasti ovat fyysisesti siinä kunnossa että pystyvät toimimaan osoitetussa tehtävässä.

Nämä nyt ovat toki sellaisia vierestä seuraavan havaintoja ja eivät varmasti päde joka nurkalle suomenniemeä. Ja noin muutenkin asiaa on ehkä hyvä tarkistella isommasta vinkkelistä kuin pelkästä maakuntakomppanian kyvystä. Se Maakk on osa paikallispataljoona ja pataljoona toiminta-alue ja tehtävät voivat sitten olla ihan kaikkea perseestä perämoottoriin ;)
 
Voit veikkaila mitä haluat, osan maakeista kyky on selvästi laskennut. Ei kaikkien, jollain jopa noussut.
Kyllä on ajettu puhtaalla massa-ajolla väkeä reservin riveistä ja eivät ole kertailleet veh:eissä ilman sijoitusta. Ei puskaradioilla tai kaverinkaverin kautta. Tämä ei koske kaikkia.
4-5 kovaa harjoitusta on väärin ymmärretty, vaan esim 4kpl veh: vuosi.
 
Voit veikkaila mitä haluat, osan maakeista kyky on selvästi laskennut. Ei kaikkien, jollain jopa noussut.
Kyllä on ajettu puhtaalla massa-ajolla väkeä reservin riveistä ja eivät ole kertailleet veh:eissä ilman sijoitusta. Ei puskaradioilla tai kaverinkaverin kautta. Tämä ei koske kaikkia.
4-5 kovaa harjoitusta on väärin ymmärretty, vaan esim 4kpl veh: vuosi.
No, minä tunne tilannetta kuin muutaman komppanian kohdalta. Ei niiden suorituskyky ainakaan laskenut ole.
Ongelma syntyy siitä että komppaniat ovat henkilömäärältään melko suuria, joka taas aiheuttaa sen ettei vapaaehtoisia löydy riittävästi varsinkaan miehistöön. Kun osa ei ole vapaaehtoisina mukana, on heitä myös vaikeata, ellei jopa lähes mahdotonta saada osallistumaan Veh-pohjaisiin harjoituksiin. Ne kuitenkin ovat se harjoitusmuoto jonka avulla treeniä saadaan suhteellisen paljon ja kustannustehokkaasti.
Tietenkin sitten näitä ei-vapaaehtoisia on joskus haasteellista saada myös kertausharjoituksiin.
Avainkysymys olisi löytää riittävä määrä vapaaehtoisia, jolloin he ovat sitoutuneita harjoittelemaan joukkona niin paljon kuin veh-resurssit antavat myöten.
 
Avainkysymys olisi löytää riittävä määrä vapaaehtoisia, jolloin he ovat sitoutuneita harjoittelemaan joukkona niin paljon kuin veh-resurssit antavat myöten

Olet mielestäni varsin -radikaalisti- pohtinut varusmieskoulutuksen ja -järjestelyjen uudistamisen puolesta. Pätisikö sama -radikalismi- reserviläisvapaaehtoisiin....eli lähestytäänkö reserviä sittenkin tavalla, joka ei puhuttele määräänsä enempää?

Kun raha ei voi olla kilpailutekijä, niin mikä malli toimia voisi kiinnostaa reserviä ja samalla palvelisi pv:n tarpeita?

Jotenkin tarjonta ei luo kysyntää, kuten luulisi tai voisi kuvitella. Loppujen lopuksi joku aika yksinkertainen sarja tekoja voi muuttaa kuviota....jos siis oikeasti on tahtotila saada lkm suurempi määrä nuorehkoa reserviä kiinnostumaan, toimimaan ja kehittymään.
 
Mikä olisi semmoinen armeijan jälkeinen hyöty mikä kiiinnostaisia nuoria miehiä mutta ei maksaisi valtiolle paljon? Plussapisteitä johonkin opiskeluun? Muutama vuosi verovapaata tai reilulla veroalennuksella palvelun jälkeen?
 
Olet mielestäni varsin -radikaalisti- pohtinut varusmieskoulutuksen ja -järjestelyjen uudistamisen puolesta. Pätisikö sama -radikalismi- reserviläisvapaaehtoisiin....eli lähestytäänkö reserviä sittenkin tavalla, joka ei puhuttele määräänsä enempää?

Kun raha ei voi olla kilpailutekijä, niin mikä malli toimia voisi kiinnostaa reserviä ja samalla palvelisi pv:n tarpeita?

Jotenkin tarjonta ei luo kysyntää, kuten luulisi tai voisi kuvitella. Loppujen lopuksi joku aika yksinkertainen sarja tekoja voi muuttaa kuviota....jos siis oikeasti on tahtotila saada lkm suurempi määrä nuorehkoa reserviä kiinnostumaan, toimimaan ja kehittymään.
Hyvä kysymys.
Periaatteessa homma lähtee siitä että jos varusmiespalvelus koetaan mielekkääksi ja motivoivaksi, siirtyy se kokemus suoraan reserviin kotiutuvien mukana. Jos näin kävidi, voisi se ainakin teoriassa näkyä osallistumisintona reserviläistouhuihin.
Voi vaan olla tekemätön paikka saada aikuisia ihmisiä innostumaan pelkästä mielekkäästä tekemisestä vapaa-ajallaan - tai jos joutuu olemaan sen takia töistä pois.
Sanoisin että jotakin todella konkreettista hyötyä pitäisi reserviläiselle tarjota että intoa löytyisi. Mitä se konkreettinen sitten olisi? En tiedä, kertokaa te jotka reserviläisiä olette.
Kääntäisin siis pallon takaisinpäin sinne reserviläisten suuntaan: mikä innostaisi osallistumaan veh-touhuihin ja vaikkapa Maakuntakomppanioiden toimintaan?
 
Oletetaan että henkilö haluaisi suorittaa asepalveluksen sijasta kansalaispalveluksen VPK:ssa. Kantakorttia vastaavaan läpyskään pitäisi kertyä min 165 leimaa esim 30 vuoteen mennessä.
Sammutus osaston viikkoharjoituksista saisi yhden leiman
Hälyyn lähdöstä toisen
Oman kylän osastolla lähtöjä on vuodessa 50, oletetaan että henkilö ehtii mukaan joka viides kerta, vuodessa leimoja kertyy 50-60, palvelusvelvollisuus olisi täytetty kolmessa vuodessa, jonka jälkeen voisi syrjäytyä rauhassa jos ei enää nappaa. Kriisiaikana palvelukseen voitaisiin määrätä kuitenkin koulutettu sammutusmies ja lisäarvoa syntyisi jo rauhanaikanakin.
Sama voisi toimia VAPEPAlle ja esim SPR:n valmiustoimintaan.
Voisi jopa motivoida pyöräyttämään vauvan.
Hyvä kysymys.
Periaatteessa homma lähtee siitä että jos varusmiespalvelus koetaan mielekkääksi ja motivoivaksi, siirtyy se kokemus suoraan reserviin kotiutuvien mukana. Jos näin kävidi, voisi se ainakin teoriassa näkyä osallistumisintona reserviläistouhuihin.
Voi vaan olla tekemätön paikka saada aikuisia ihmisiä innostumaan pelkästä mielekkäästä tekemisestä vapaa-ajallaan - tai jos joutuu olemaan sen takia töistä pois.
Sanoisin että jotakin todella konkreettista hyötyä pitäisi reserviläiselle tarjota että intoa löytyisi. Mitä se konkreettinen sitten olisi? En tiedä, kertokaa te jotka reserviläisiä olette.
Kääntäisin siis pallon takaisinpäin sinne reserviläisten suuntaan: mikä innostaisi osallistumaan veh-touhuihin ja vaikkapa Maakuntakomppanioiden toimintaan?

Radikaal
 
Hyvä kysymys.
Periaatteessa homma lähtee siitä että jos varusmiespalvelus koetaan mielekkääksi ja motivoivaksi, siirtyy se kokemus suoraan reserviin kotiutuvien mukana. Jos näin kävidi, voisi se ainakin teoriassa näkyä osallistumisintona reserviläistouhuihin.
Voi vaan olla tekemätön paikka saada aikuisia ihmisiä innostumaan pelkästä mielekkäästä tekemisestä vapaa-ajallaan - tai jos joutuu olemaan sen takia töistä pois.
Sanoisin että jotakin todella konkreettista hyötyä pitäisi reserviläiselle tarjota että intoa löytyisi. Mitä se konkreettinen sitten olisi? En tiedä, kertokaa te jotka reserviläisiä olette.
Kääntäisin siis pallon takaisinpäin sinne reserviläisten suuntaan: mikä innostaisi osallistumaan veh-touhuihin ja vaikkapa Maakuntakomppanioiden toimintaan?
Itsellä lähtee jo kotikasvatuksesta ;) Toki myös hyvin mennyt ja paljon antanut varusmiespalvelus tekee osansa. Mutta kai se suurimmalta osalta on kuitenkin isänmaallisuutta, samaa halua tehdä jotain Suomi-poloisen eteen niinkuin melkolailla koko suku on tehnyt jo 1917 alkaen.

sitten näille nuoremmille sukupolville onkin vaikea miettiä. Mielestäni sopivan haastavat ja vastuulliset tehtävät kiinnostavat ns hyviä tyyppejä. Ja ehkä pv:n pitäisi olla ressun silmissä hieman helpommin lähestyttävä.
 
Last edited by a moderator:
Hyvä kysymys.
Periaatteessa homma lähtee siitä että jos varusmiespalvelus koetaan mielekkääksi ja motivoivaksi, siirtyy se kokemus suoraan reserviin kotiutuvien mukana. Jos näin kävidi, voisi se ainakin teoriassa näkyä osallistumisintona reserviläistouhuihin.
Voi vaan olla tekemätön paikka saada aikuisia ihmisiä innostumaan pelkästä mielekkäästä tekemisestä vapaa-ajallaan - tai jos joutuu olemaan sen takia töistä pois.
Sanoisin että jotakin todella konkreettista hyötyä pitäisi reserviläiselle tarjota että intoa löytyisi. Mitä se konkreettinen sitten olisi? En tiedä, kertokaa te jotka reserviläisiä olette.
Kääntäisin siis pallon takaisinpäin sinne reserviläisten suuntaan: mikä innostaisi osallistumaan veh-touhuihin ja vaikkapa Maakuntakomppanioiden toimintaan?
Alan olla siinä iässä, että paljon on tuttujen lapsia palvellut tässä muutaman vuoden sisällä ja lisää menee. Tiedän, että pitävät inttiporukan kanssa hyvin tiiviisti yhteyttä, kiitos somen, muutamankin vuoden intin jälkeen. Nykyinen joukkotuotanto kun tuntuu tuottavan hyvähenkisiä ryhmiä. Jos ei koko porukka ole hyvää pataa, niin se sisältää vähintään kaveri-alaryhmiä, joilla on taas ryhmillä kytkös keskenään.
Parhaimmillaan tähän muutaman ekan vuoden reservissä olon hetkeen sattuu kertausharjoitus, joka hitsaa porukkaa vielä enemmän yhteen. Intti ja kertaukset tulevat kuin luonnolliseksi osaksi elämää. Maanpuolustukseen totutaan, ja se on hauskaa tutussa porukassa.
Voisiko tähän kh-kierron alaiseen tai juuri sen lopettaneeseen joukkoon iskeä PV:n oikealla hetkellä tekemä markkinointi? Te olette hyvä joukko, teitä tarvitaan, teillä on hyviä kokemuksia porukastanne intissä ja kertauksissa, niin tämä vuonna xXX koulutettu jv-osasto ikään kuin jatkaa elämäänsä, nyt vaikka vehheissä tai Maakeissa.
Ei siis markkinoida yksilölle, vaan kaveriporukalle. Oleellista on tietysti, että tuo porukka kokee intin hommat merkitykselliseksi itselleen. Näitä epävirallisia ryhmiä muodostuu kuitenkin joka kertauksissa. Tämän ajatuksen markkinoinnin pitäisi alkaa jo varusmiespalveluksen aikana.

Oleellista on, ettei PV hellitä otettaan reserviläisestä missään vaiheessa. Tästähän joskus heitin ajatuksen ilmoille, ihan väärässä ketjussa silloin, mutta pahin virhe mitä intti voi tehdä, ja on tehnytkin, on että resurssipulan vuoksi ressu ei sitten varusmiespalveluksen kuule mitään puolustusvoimista. Jotenkin sitä jatkumoa pitää olla, pojat katsovat isiään, ja jos se 45-vuotias häiskä on kokenut, että PV on ollut hänestä viimeksi kiinnostunut vuonna 1994, niin minkäköhän maanpuolustushenkisen viestin hän välittää vuonna 2005 syntyneelle pojalleen, joka on menossa kutsuntoihin 2020-luvulla?
1960-luvulla syntynyt kissakerho elää vielä siinä maailmassa mikä on jo mennyt ohi. Ei perheillä laajassa mitassa tarkasteltuna ole enää inttimyönteisyyttä ja maanpuolustushenkisyyttä, jos he törmäävät siihen vain kerran neljännesvuosisadan välein. Kyllä silloin lipsahdetaan hyvin helposti siihen, että lääkärille selitetään, että emmä voi koska suihku.
 
Muistatteko kun Pääesikunnan työryhmä ehdotti maakuntajoukkojen perustamista 50 000 - 100 000 sitoutumishaluisesta reserviläisestä ja homman piti olla valmis vuonna 2008?
Mä muistan tämän kyllä hyvin...
Forumin genreen sopisi tietysti hyvin ajatus hölmöläisten miehittämästä Pääesikunnan työryhmästä, joka rakentelee mihinkään perustumattomia utopioita!

Työryhmän tarkoituksena ei ollut paaluttaa mitään lukuja ja se teki työtään täysin puhtaalta pöydältä. Edellinen "malli" perustui vuoden 1930 asevelvollisuuslakiin ja lopetettiin sattuneesta syystä syksyllä 1944. Työn tuloksena syntyi malli organisaatiolle, jotka nyt tunnetaan Maakkeina. Pääesikunta ei tässä kuitenkaan lainsäädännön vielä puuttuessa voinut (eikä ollut tarkoitus) tehdä mitään päätöksiä, vaan seuraavaksi edessä oli Puolustuspoliittinen selonteko 2004, jonka julkisuudessa esitelty versio sisälsi vielä 50.000 vapaaehtoisen joukon. Eduskuntakäsittelyssä tämä luku hävisi eikä sitä lopullisesta versiosta löydy. Silloinhan elettiin ns. Halos-aikaa kaikkine ikävine ilmiöineen.
 
Onhan niitä muitakin vapaaehtoisjuttuja, jotka vaativat harrastajilta paljon uhrauksia ainakin vapaa-ajan suhteen. Esimerkkinä nyt vaikkapa VPK.

Poika kun sitä touhua jonkun vuoden harrasti niin itsekin jonkun verran näki touhua sivusta. VPK ei ainakaan liiemmin syrjinyt ketään aiheesta kiinnostunutta vaan kaikki halukkaat otettiin mukaan eli ei ollut mitään ”akateemisen eliitin” puuhastelua. Kouluttajissa ja hälytysryhmässä oli mukana myös esim. ensihoitajia tavallisten ylipainoisten setämiesten ohella. Ja siinä organisaatiossa myös etenee urallaan kokemuksen kasvaessa toisin kuin ehkä reservissä miehistöpuolella.

Työkaverini on erään VPK:n päällikkö ja 47 ikävuodestaan jaksanut noin 40 vuotta olla aktiivisesti mukana touhuissa. Oli aikanaan varusmieskersantti ja tuolla aktiivisuudella olisi edennyt komeasti vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla. Mutta VAP:attiin aika pian sen jälkeen kun oli siirtynyt reserviin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top